Miten te muut poikalasten äidit jaksatte?

Vierailija kirjoitti:

Teini-iässä ne alkaa nukkumaan hyvin. Päivisin ainakin. Yöt läpeensä huuta tietokoneen ääressä. Sinne asti kun jaksat, niin ei enää tarvitse juosta perässä.

Paitsi jos päättävät lähtee kylille, eikä vastaa puelimeen, vetää alkoa ja joudut lähtee ettimään jostain.

Joko löydät tai sitten et. Tai sossu soittaa, että löydetty humalassa. 

Näin ei käynty poikien kanssa, mutta tytön kanssa kävi, kun oli teini.

Että ei se sukupuoli aina....

Minulla on itselläni 3 poikaa ja 2 tyttöä ja tyttöjen kanssa on ollut huomattavasti vaikeampaa kuin poikien kanssa. Pojat ovat kyllä vilkkaita, mutta kilttejä ja tottelevat melko helposti. Tytöistä taas toinen on ollut äärimmäisen vaikea erityisesti uhmaiässä, jolloin hänellä oli valtavia ja pitkään jatkuvia raivokohtauksia todella usein.

Joopa, joo... satua.

Vierailija kirjoitti:

Missä lasten isät on?

Yleensä päivisin töissä, kyllähän mies jaksaa 17-19 välillä vilkasta poikaa hoitaa, kun vielä on päivän riehumisesta yleensä väsynyt.

Mies hoitaa yöunille, lapsi nukahtaa silloin helposti kun päivän on touhunnut.

Itse silloin olen jo niin loppu päivästä etten jaksa tehdä mitään, olen vaan hiljaisuudessa ja myönnän että usein itken väsymystä.

Mies ei näe meidän normipäivää, eikä koe kaaosta kun on päivät pois.

Ehkei siksi tajuakaan miten rankkaa on.

Ap

Eli sulla on noiden lasten ikäero vähintään sen 15 vuotta? Voisiko sun väsmisen syy olla jossain muualla kuin lapsen vlkkaudessa? Itsellä kolme poikaa ja itku tuli (ilosta) kun kuulin, että kolmaskin olisi poika aikoinaan. Eli en kyllä samaistu, noiden poikien kanssa on ollut ihan normaalia perhe-elämää ihan koko ajan, völillä iahanaa ja välillä kamalaa. Enimmäkseen ihanaa, ja nyt kun eka on jo poismuuttanut, sitä huomaa miten älyttömän lyhyt tuo aika noiden lasten kanssa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä "satuhahmon" esikoispojan äiti. Meidän kohta 3-vuotias poika ei ole noin villi, ja hyvin pärjäillään ja hänen olemassaolostaan nautin joka päivä. Pikkusisko on syntymässä pian ja kohta nähdään, onko hän rauhallinen vai rasavilli vai jotain ihan muuta. En voi sitä sukupuolen perusteella katsos tietää.

Ei rasavilliys ole mikään sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Teet oikeasti hallaa sekä pojille ja miehille että tytöille ja naisille, kun yleistät omien lapsiesi perusteella, että tytöt on kilttejä ja pojat villejä.

Tästä löytyy ihan tutkimuksiakin, että poikalapset ovat luonnostaan villimpiä, koska heillä on keskimäärin enemmän energiaa/ovat isokokoisempia/syövät enemmän. Tottakai poikkeuksia on ja mikään ei valehtele kuten tilasto, mutta toistaiseksi vielä biologia ohjaa tätä kehitystä.

Mielellään ottaisin luonnonoikun ja tuollaisen säännön vahvistavan poikkeuksen.

Mutta kun sain tällaisen vilkkaan viikarin, haen täältä vertaistukea.

Aika vähän sitä tosin saa, lähinnä vittuilua nää vastaukset on olleet tai juuri niitä rauhallisten poikien äitejä.

Siinäkin tosin aika kultaa, anopin mukaan mies oli vauvana oikein kiltti ja rauhallinen eikä itkenyt.

Kun poikamme syntyi, muisteli naapurin rouva miehen kolttosia ja miten karkaili aina, ja kaveriensa äidit sitä, miten vilkas ja kepposteleva mies oli (hyppi autojen katolla jne.).

Joten ehkäpä kaikki rauhallisten poikien äiditkään eivät muista ihan autenttisesti. :D

ap

Tuossakohan se ap:n ärsytyksen varsinainen kohde onkin? Ovat isokokoisia niin ei voi tällätä rimssumekkoon ja näytä söpösiltä? Ja ihan sitä ruokaa pitää olla niille lapsille? T: kolmen teinipojan äiti

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Mulla kolme teinipoikaa ja näiden äitinä on ollut mukavaa. Toki kiireisiä vuosiakin oli välissä. Nykyisin melko helppoa. Pojat on suoraviivaisia ja kaverisuhteista puuttuu manipulointi ja kieroilu. Myös muŕosiät menneet omalla painollaan.

Oletko koskaan miettinyt miksi olet sitten manipuloiva ja kieroileva? Vai etkö sinä, muut naiset vain..?

Kaverilla on kaksi tyttöä, usein kertoilee miten villejä tytöt ovat, naureskellaan yhdessä lastemme riehumisille vertaistukimielessä. Sitten hän mainitsee ohimennen, miten tytöt juuri askartelivat 2h putkeen. Jepjep, minun samanikäiset pojat tekee oikein patistettuna 5min. jotain pöytäpuuhaa ja sitten taas vipeltämään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä "satuhahmon" esikoispojan äiti. Meidän kohta 3-vuotias poika ei ole noin villi, ja hyvin pärjäillään ja hänen olemassaolostaan nautin joka päivä. Pikkusisko on syntymässä pian ja kohta nähdään, onko hän rauhallinen vai rasavilli vai jotain ihan muuta. En voi sitä sukupuolen perusteella katsos tietää.

Ei rasavilliys ole mikään sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Teet oikeasti hallaa sekä pojille ja miehille että tytöille ja naisille, kun yleistät omien lapsiesi perusteella, että tytöt on kilttejä ja pojat villejä.

Tästä löytyy ihan tutkimuksiakin, että poikalapset ovat luonnostaan villimpiä, koska heillä on keskimäärin enemmän energiaa/ovat isokokoisempia/syövät enemmän. Tottakai poikkeuksia on ja mikään ei valehtele kuten tilasto, mutta toistaiseksi vielä biologia ohjaa tätä kehitystä.

Mielellään ottaisin luonnonoikun ja tuollaisen säännön vahvistavan poikkeuksen.

Mutta kun sain tällaisen vilkkaan viikarin, haen täältä vertaistukea.

Aika vähän sitä tosin saa, lähinnä vittuilua nää vastaukset on olleet tai juuri niitä rauhallisten poikien äitejä.

Siinäkin tosin aika kultaa, anopin mukaan mies oli vauvana oikein kiltti ja rauhallinen eikä itkenyt.

Kun poikamme syntyi, muisteli naapurin rouva miehen kolttosia ja miten karkaili aina, ja kaveriensa äidit sitä, miten vilkas ja kepposteleva mies oli (hyppi autojen katolla jne.).

Joten ehkäpä kaikki rauhallisten poikien äiditkään eivät muista ihan autenttisesti. :D

ap

Tuossakohan se ap:n ärsytyksen varsinainen kohde onkin? Ovat isokokoisia niin ei voi tällätä rimssumekkoon ja näytä söpösiltä? Ja ihan sitä ruokaa pitää olla niille lapsille? T: kolmen teinipojan äiti

Ainakaan empatiaa et pysty noilla omilla tunnetaidoillasi pojillesi opettamaan.

Minusta se on yksi vanhemman tärkemmistä tehtävistä

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä "satuhahmon" esikoispojan äiti. Meidän kohta 3-vuotias poika ei ole noin villi, ja hyvin pärjäillään ja hänen olemassaolostaan nautin joka päivä. Pikkusisko on syntymässä pian ja kohta nähdään, onko hän rauhallinen vai rasavilli vai jotain ihan muuta. En voi sitä sukupuolen perusteella katsos tietää.

Ei rasavilliys ole mikään sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Teet oikeasti hallaa sekä pojille ja miehille että tytöille ja naisille, kun yleistät omien lapsiesi perusteella, että tytöt on kilttejä ja pojat villejä.

Tästä löytyy ihan tutkimuksiakin, että poikalapset ovat luonnostaan villimpiä, koska heillä on keskimäärin enemmän energiaa/ovat isokokoisempia/syövät enemmän. Tottakai poikkeuksia on ja mikään ei valehtele kuten tilasto, mutta toistaiseksi vielä biologia ohjaa tätä kehitystä.

Mielellään ottaisin luonnonoikun ja tuollaisen säännön vahvistavan poikkeuksen.

Mutta kun sain tällaisen vilkkaan viikarin, haen täältä vertaistukea.

Aika vähän sitä tosin saa, lähinnä vittuilua nää vastaukset on olleet tai juuri niitä rauhallisten poikien äitejä.

Siinäkin tosin aika kultaa, anopin mukaan mies oli vauvana oikein kiltti ja rauhallinen eikä itkenyt.

Kun poikamme syntyi, muisteli naapurin rouva miehen kolttosia ja miten karkaili aina, ja kaveriensa äidit sitä, miten vilkas ja kepposteleva mies oli (hyppi autojen katolla jne.).

Joten ehkäpä kaikki rauhallisten poikien äiditkään eivät muista ihan autenttisesti. :D

ap

Tuossakohan se ap:n ärsytyksen varsinainen kohde onkin? Ovat isokokoisia niin ei voi tällätä rimssumekkoon ja näytä söpösiltä? Ja ihan sitä ruokaa pitää olla niille lapsille? T: kolmen teinipojan äiti

Ainakaan empatiaa et pysty noilla omilla tunnetaidoillasi pojillesi opettamaan.

Minusta se on yksi vanhemman tärkemmistä tehtävistä

Ap

Käsitykseni mukaan ap sinä täällä julkisesti itket miten hirveä lapsi sinulla on, en minä? Että kummalla meistä on empatian kanssa, varsinkin omia lapsia kohtaan, opettelemista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä "satuhahmon" esikoispojan äiti. Meidän kohta 3-vuotias poika ei ole noin villi, ja hyvin pärjäillään ja hänen olemassaolostaan nautin joka päivä. Pikkusisko on syntymässä pian ja kohta nähdään, onko hän rauhallinen vai rasavilli vai jotain ihan muuta. En voi sitä sukupuolen perusteella katsos tietää.

Ei rasavilliys ole mikään sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Teet oikeasti hallaa sekä pojille ja miehille että tytöille ja naisille, kun yleistät omien lapsiesi perusteella, että tytöt on kilttejä ja pojat villejä.

Tästä löytyy ihan tutkimuksiakin, että poikalapset ovat luonnostaan villimpiä, koska heillä on keskimäärin enemmän energiaa/ovat isokokoisempia/syövät enemmän. Tottakai poikkeuksia on ja mikään ei valehtele kuten tilasto, mutta toistaiseksi vielä biologia ohjaa tätä kehitystä.

Mielellään ottaisin luonnonoikun ja tuollaisen säännön vahvistavan poikkeuksen.

Mutta kun sain tällaisen vilkkaan viikarin, haen täältä vertaistukea.

Aika vähän sitä tosin saa, lähinnä vittuilua nää vastaukset on olleet tai juuri niitä rauhallisten poikien äitejä.

Siinäkin tosin aika kultaa, anopin mukaan mies oli vauvana oikein kiltti ja rauhallinen eikä itkenyt.

Kun poikamme syntyi, muisteli naapurin rouva miehen kolttosia ja miten karkaili aina, ja kaveriensa äidit sitä, miten vilkas ja kepposteleva mies oli (hyppi autojen katolla jne.).

Joten ehkäpä kaikki rauhallisten poikien äiditkään eivät muista ihan autenttisesti. :D

ap

Tuossakohan se ap:n ärsytyksen varsinainen kohde onkin? Ovat isokokoisia niin ei voi tällätä rimssumekkoon ja näytä söpösiltä? Ja ihan sitä ruokaa pitää olla niille lapsille? T: kolmen teinipojan äiti

Ainakaan empatiaa et pysty noilla omilla tunnetaidoillasi pojillesi opettamaan.

Minusta se on yksi vanhemman tärkemmistä tehtävistä

Ap

Käsitykseni mukaan ap sinä täällä julkisesti itket miten hirveä lapsi sinulla on, en minä? Että kummalla meistä on empatian kanssa, varsinkin omia lapsia kohtaan, opettelemista?

Se miten sä puhut täällä vieraille, meille vertaistukea hakeville ihmisille ja annat nuita tykität rimpsumekko-kommentteja, kertoo käsittääkseni juurikin sinusta, ei minusta.

Jos sulla on paha olla, älä pura sitä muhun, älä halveksu, ilkeile tai esitä olevasi parempi.

Jos et kykene sanomaan mitään hyvää, älä sano jooko yhtään?

Kaltaisesi pilaavat tämän palstan, mieti sanoisitko tuon kaiken omalla nimelläsi ja kasvoillas?

Jos niin tekisit, sinunkin hyvinvointisi huolestuttaa.

Rakkaus versoo empatiasta ja lapset kasvavat rakkaudesta.

Äiti voi ja saa olla uupunut ja hakea henkistä tukea mistä vaan sitä on tarjolla.

Ap

Tee lapsesta translapsi eli leikkaa se tytöksi. Se on nykyisin todella suosittua.

Mulla on kaksi poikaa, mutta ei kumpikaan ole ollut ap:n lapsen kaltainen koheltaja. Kivoja poikia, vauhtia kyllä riittää, mutta ennakointi ja kasvatus. Aina ei voi olla kiva mutsi, eikä saa pelätä lapsen mielen pahoitusta.

Pienet pojat on ihania! Mutta tämän sanon omasta kokemuksestani, ilman nepsy- tms. haasteita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi poikaa, mutta ei kumpikaan ole ollut ap:n lapsen kaltainen koheltaja. Kivoja poikia, vauhtia kyllä riittää, mutta ennakointi ja kasvatus. Aina ei voi olla kiva mutsi, eikä saa pelätä lapsen mielen pahoitusta.

Just näin on meilläkin pärjätty.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi poikaa, mutta ei kumpikaan ole ollut ap:n lapsen kaltainen koheltaja. Kivoja poikia, vauhtia kyllä riittää, mutta ennakointi ja kasvatus. Aina ei voi olla kiva mutsi, eikä saa pelätä lapsen mielen pahoitusta.

Niin kun on helpot lapset, ei välttämättä ymmärrä millaista on kun ei ole helppo.😀

Ei se kasvatuksesta ole kiinni, viikareiden kanssa vaaditaan tuplamäärä hermoja ja jaksamista, helppojen kanssa pääsee helpommalla.

Kyllä itekin esikoiseni kanssa ihmettelin,

miten ihmiset ei omaa lastaan jaksa vaan valittavat väsymystä ja vilkkautta.

Enää en ihmettele, kuopus on saanut nöyräksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pienet pojat on ihania! Mutta tämän sanon omasta kokemuksestani, ilman nepsy- tms. haasteita.

Luotan että ihania hetkiä tulee vielä kun oppii puhumaan ja ilmaisemaan itseään muutenkin kuin kiljumalla. :D

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä "satuhahmon" esikoispojan äiti. Meidän kohta 3-vuotias poika ei ole noin villi, ja hyvin pärjäillään ja hänen olemassaolostaan nautin joka päivä. Pikkusisko on syntymässä pian ja kohta nähdään, onko hän rauhallinen vai rasavilli vai jotain ihan muuta. En voi sitä sukupuolen perusteella katsos tietää.

Ei rasavilliys ole mikään sukupuoleen liittyvä ominaisuus. Teet oikeasti hallaa sekä pojille ja miehille että tytöille ja naisille, kun yleistät omien lapsiesi perusteella, että tytöt on kilttejä ja pojat villejä.

Tästä löytyy ihan tutkimuksiakin, että poikalapset ovat luonnostaan villimpiä, koska heillä on keskimäärin enemmän energiaa/ovat isokokoisempia/syövät enemmän. Tottakai poikkeuksia on ja mikään ei valehtele kuten tilasto, mutta toistaiseksi vielä biologia ohjaa tätä kehitystä.

Mielellään ottaisin luonnonoikun ja tuollaisen säännön vahvistavan poikkeuksen.

Mutta kun sain tällaisen vilkkaan viikarin, haen täältä vertaistukea.

Aika vähän sitä tosin saa, lähinnä vittuilua nää vastaukset on olleet tai juuri niitä rauhallisten poikien äitejä.

Siinäkin tosin aika kultaa, anopin mukaan mies oli vauvana oikein kiltti ja rauhallinen eikä itkenyt.

Kun poikamme syntyi, muisteli naapurin rouva miehen kolttosia ja miten karkaili aina, ja kaveriensa äidit sitä, miten vilkas ja kepposteleva mies oli (hyppi autojen katolla jne.).

Joten ehkäpä kaikki rauhallisten poikien äiditkään eivät muista ihan autenttisesti. :D

ap

Jos haluat asiallisia vastauksia, niin ei kannata luonnehtia toisten lapsia "satuhahmoiksi", "luonnonoikuiksi" tai "säännön vahvistaviksi poikkeuksiksi". Ei se nyt niin harvinaista ja outoa ole, että joku poikalapsi ei koko ajan kilju ja huuda ja ravaa kuin päätön kana.

Tyttöjen adhd ilmenee usein eri tavoin kuin poikien, mikä lienee syynä siihen että tyttösi sai diagnoosinsa noinkin myöhään. Adhd on voimakkaasti periytyvä ja on mahdollista että pojallasi on myös adhd, mikä tulee vain aivan eri tavoin esiin. Kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa. Noin pieniä ei toki diagnosoida mutta osataan ottaa huomioon lapsen varttuessa. Ja toki omassa toiminnassa ei ole haittaa vaikka ottaisi huomioon jo nyt.

Vierailija kirjoitti:

Hirveätä.

Mitä hirveätä aloitessa on? Nainen ei hallitse aikaa ei kasvatusta. Mutta ei ihme, koska käyttää aikansa tämä sivusto: Joka On tärkeämpi kuin lapsi lapset ja koti !Normaali äiti olisi aamiaisen jälkeen lähtenyt leikki puisto ulos. Jossa lapsi lapset saavat purkaa energiaana leiken.Ilman että sää on este.Vai ovatko lapse päiväkoti ja siksi aikaa tällä valittaa?