Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksaisi olla henkilökohtaisena avustajana
28.12.2022 |
Ensin haluan sanoa, että tiedän ettei ole pakko ja irti voin sanoa siinä mistä muustakin työstä.
Teen siis henkilökohtaisena avustajana töitä opintojen ohella. Tykkäsin pitkään tehdäkin tätä hommaa, mutta nykyään en jaksaisi. Tiedossa oli alunalkaen että avustettavan aikatauluilla lähinnä mennään, enkä ymmärrä miten raskasta se todellisuudessa on. Sekin myös ärsyttää jos on jotain sovittuna, olet omat menosi saanut soviteltua ja sitten syystä X avustus peruuntuu. Siinä menee omakin aika hukkaan, ja tätä on viime aikoina tapahtunut monesti. Lisänä se, että jos olisi jokin tapahtuma tai pyhäpäivä johon haluaisit mennä oman perheen tai kavereiden kesken/viettää sen päivän kotona, ei se välttämättä onnistu, sillä avustettava haluaa samoihin tapahtumiin.
Tässä vaan painaa se, että en "raaski" jättää avustettavaani ilman avustajaa. Avustajia ei kasva puissa, jolloin hän joutuisi odottamaan pitkään jonkun toisen löytymistä. Ja kun tiedän hänen nauttivan päästessään kodin ulkopuolelle.
En ollut kysymässä neuvoa, koska tiedän itsekin miten tulisi toimia tai olla toimimatta. Kunhan halusin purkaa ajatuksiani jonnekin.
Kommentit (26)
Olen avustaja 30 tuntia kuussa, näin saan myös päivärahat liitosta. Muuten en viitsisi tätä työtä tehdä, ainakaan kokopäivätoimisena. Näin kiva, menee sosiaalisesta kanssakäynnistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tämä on raskasta työtä, fyysisestikin, mutta sanoisin, että henkinen raskaus tuntuu enemmän. Monet eivät sitä tajua jos eivät itse ole tehneet, millaisia erityispiirteitä se tuo työhön, kun ollaan töissä toisen kotona hyvin henkilökohtaisella alueella ja tämä ihminen on myös pomosi, joka on jatkuvasti vieressäsi arvioimassa työsuoritustasi. Se ei ole läheskään aina ongelmatonta, vaikka avustajana kuinka olisi kohtelias ja tunnollinen. Ja se on toki ihan ymmärrettävää, että tilanne ei ole niin helppo avustettavallekaan, jos mietin, että itse joutuisin päästämään vieraan ihmisen henkilökohtaiseen elämääni tällä tavalla, niin ei se olisi helppoa ja olisin varmasti todella tarkka kaikesta.
Palkka on hirveän huono ja sillä on vaikea elää normaalia aikuisen ihmisen elämää. Arvostan työtäni, mutta minustakin tuntuu välillä, etten vain jaksaisi.
Eikä pelkästään avustettava ole aina se arvostelija, avustajan tarve on myös asumispalveluissa asuvilla. Ja toisinaan se on hirveää kuunneltavaa, miten työntekijät haukkuvat syystä tai toisesta osaa avustajia. Eivät osaa tehdä joko sitä tai tätä, ei ajatella _sovitulle_ ajalle tullessa mikä kiire mahtaa sillä hetkellä olla. Se ei ole avustajan vika, ei todellakaan. Sitten on taas niitä, joita melkein palvotaan ja ostetaan yhdessä asukkaan kanssa oikein lahjoja.
En ikinä tekisi avustajan töitä, kun nähnyt vierestä minkälaista se on. Ja miten paljon paskaa saavat niskaan.
Lähde vaan pois. Itse olen lopettamassa. Ihan oman mielenterveyden takia.
Ensinnäkin, työnantaja ei voi perua vuoroja tuolla tavalla. Vaikka sinulle ei olisi silloin työtä tehtävänä, sovitusta vuorosta on maksettava palkka.
Ja älä soimaa itseäsi jos/kun lopetat. Kerran se vain kirpaisee, olet kuitenkin itse vastuussa terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi.
Silloin tällöin voi olla jees hommaa. Itse olen vaan aina väsynyt ja uupunut työpäivien jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän tuo munapää saa jäädä etsimään uutta pompotettavaa aivan keskenään. Perua nyt huvin vuoksi työvuoro ja jättää toinen palkatta.
Ei tarvitse mitään selittelyjä. Voi laittaa vaikka että, hei, en tulekaan tänään, ei huvita. Heippa.
Tuskin oppii silläkään.