Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä ketään joka ois muuttanut halvemman elämän perässä maalle siis pois pk-seutu?
28.12.2022 |
Missä säästit? Asuminen, liikkuminen? Teetkö töitä? Mitä?
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Meillä sähkölaskut edelleen alle 100e/kk.
100 neliöinen omakotitalo, kolme sähköpatteria talvella päällä+pyykinpesukone+liesi+kylppärin lattialämmitys+50l vesivaraaja.
Pääasiassa lämmitetään puulla varaavalla takalla, talvisin yläkerta kylmänä.
Lainanlyhennys 150e/kk, talo maksoi korona-ajan alussa 21000e ja on ihan täysin asuttava ja ehjä, satavuotias hirsitalo.Eniten rahaa menee bensaan, että pääsee 30kilsan päähän töihin kaupunkiin kun julkista liikennettä ei ole.
Kaikenkaikkiaan kiinteät asumismenot n. 300e/kk.
Tämä oli ihan paras päätös meille.
Ruokolahdelle siis muutettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maallemuutto on hankalaa siinä mielessä, että ainoa ihmisryhmä, jolle se oikeasti voisi sopia, on eläkeläiset. Heidän ei tarvitse käydä töissä (joita maalla ei ole), ja heillä olisi aikaa tuunata ok-taloa ja puutarhaa, kun heillä sitä aikaa on. Rahaakin useimmilla eläkeläisillä on enemmän kuin duunareilla, eikä ehkä enää kiinnostusta juosta keikoilla, teatterissa yms.
Toisaalta ongelmaksi voi muodostua juuri palveluiden heikkous. Jos on tottunut asumaan suht lähellä erikoissairaanhoidon palveluita, eläkeläistä voi hirvittää muuttaa jonnekin peräkylään, mistä kestää tunteja päästä keskussairaalaan.
Etätyöläiselle sopii myös.
Jos ei ole vielä toinen jalka haudassa, etätyöläinen haluaisi kuitenkin juuri niitä palveluita. Itsekin olen ollut etätyöläinen 25 vuotta ja tunnen monta saman alan etätyöläistä. Heistä tasan yksi asuu korvessa, muut pk-seudulla ja Tampereella.
Kovin vähän siellä pk-seudulla on sellaisia palveluja kaipaan. Lähinnä tulee mieleen Helsinki-Vantaa. Omien harrastusten, metsästyksen, kalastuksen, moottorikelkkailun ja motocrossin harrastaminen oli taas paljon vaikeampaa. Etätöitä olen tehnyt vuodesta 2005, tosin lähes kolmasosa työpäivistä menee ulkomailla.
Jos ei kaupungista mitään kaipaa, miksi silloin ylipäätään asuu kaupungissa? Kyllä minäkin muuttaisin vaikka Nurmeksen Putrakkoon, jos oikeasti haluaisin vain metsästää ja kalastaa.
Nimenomaan. Tänäänkin lopetin työt vähän aiemmin ja kävin heittämällä kelkalla pienen lenkin, suoraan omasta konehallista. Kaljabaareja en kaipaa ja kummallisia ruokia saa syödä maailmallakin aivan riittävästi. Joskus siellä eksyy joihinkin kulttuuririentoihinkin joteñ vaikkapa pk-seudun ns. mahdollisuudet on minulle yhdentekeviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttanut puhtaasti halvemman elämän perässä vaan vaihtelun vuoksi. En kyllä voi sanoa, että olen näillä spekseillä säästänyt pennin hyrrää. Suoraan ei voi verrata, kun Helsingissä asuin kerrostalossa ja täällä ok-talossa. Täältä saa toki omakotitalon pk-seutuun verrattuna räkähalvalla mutta bensoihin, lämmitykseen ja talon huoltoon menee enemmän. Kerrostalokaksio täältä olisi kai pari kymppitonnia, mutta siinä kannattaa sitten ottaa huomioon sekin, että muuttotappioalueella se on todellisuudessa arvoton. Olen seurannut sivusta kun tuossa kylällä jollain on ollut sama yksiö tarjolla sekä myyntiin että vuokralle jo pari vuotta, ei ole ottajia.
Hyvä pointti. Jos myy pk-seudulta asunnon ja sillä rahalla ostaa maalta halvemman asunnon, jää väliraha käytettäväksi. Silti maalta ostetun asunnon hinta kannattaa laskea menetetyksi, koska harvassa on ne alueet Suomessa isojen kaupunkien ulkopuolella, jossa voi olla varma saavansa asuntoa kaupaksi. Toki asuntokauppaa tehdään koko ajan, mutta myyntiajat voivat todellakin olla vuosia eikä siitä ole mitään takeita, että saa omansa pois. Eli esim. perikunnalle voi olla vähän vaivalloinen rasti.
Ihan minkä tahansa kuntakeskuksen keskustassa tai sen liepeillä saa kyllä vuokratuksi.
Ja siis miksi pitää ostaa mitään? Voi vuokra-asujakin muuttaa maalle ja saada samalla rahalla tai vähemmällä enemmän
Vuokrissa erot ovat minun mielestäni hämmästyttävän pienet. Ihan takahikiöilläkin pyydetään lähes yliopistokaupunkien vuokria. Toisaalta Lontoostakin vuokraa nykyisin alle tuhannella punnalla ihan ok asumukset, Espanjan rannikoista puhumattakaan. Jos lähtee luonnon ja halvempien palveluiden takia pois Helsingistä, ehkä kannattaisi mieluummin mennä vaikka Costa Blancalle.
Mistä päin Lontoota saa tänä päivänä tuhannella punnalla hyvän kämpän? Asuttiin reilu kymmenen vuotta sitten miehen kanssa Lontoossa vuokralla ja vuokra oli just sellaisen 1100 puntaa. Sillä hinnalla sai Tower Hamletsista eli about kaupungin kämäisimmältä alueelta kaksion, jossa oli hometta ja hiiriä ja jonka seinänaapurissa oli nistiluola. Ei ne hinnat nyt varmaan kuitenkaan ihan valtavasti ole tuosta ainakaan laskeneet.
En nyt jaksa etsiä, mutta sukulaispoika juuri muutti isoon taloon pieneen kimppaan, josta maksaa vähän alle tonnin. Kuulemma helppo yhteys LSE:hen. Ei tosin liity ehkä tähän keskusteluun, kun osallistujat ovat lähdössä pois kaupungista. Torreviejasta saisi toisaalta kalustetut 90 neliötä 550 eurolla kk. Eli onko ihmisen pakko muuttaa juuri Suomen korpiin, kun vaihtoehtoja on maailma täynnä.
https://www.kyero.com/en/property/13716326-apartment-long-let-torrevieja
Niin eli siis maksaa soluasumisestaan melkein tuhat puntaa kuussa. Ja tämä on sinusta edullista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttanut puhtaasti halvemman elämän perässä vaan vaihtelun vuoksi. En kyllä voi sanoa, että olen näillä spekseillä säästänyt pennin hyrrää. Suoraan ei voi verrata, kun Helsingissä asuin kerrostalossa ja täällä ok-talossa. Täältä saa toki omakotitalon pk-seutuun verrattuna räkähalvalla mutta bensoihin, lämmitykseen ja talon huoltoon menee enemmän. Kerrostalokaksio täältä olisi kai pari kymppitonnia, mutta siinä kannattaa sitten ottaa huomioon sekin, että muuttotappioalueella se on todellisuudessa arvoton. Olen seurannut sivusta kun tuossa kylällä jollain on ollut sama yksiö tarjolla sekä myyntiin että vuokralle jo pari vuotta, ei ole ottajia.
Hyvä pointti. Jos myy pk-seudulta asunnon ja sillä rahalla ostaa maalta halvemman asunnon, jää väliraha käytettäväksi. Silti maalta ostetun asunnon hinta kannattaa laskea menetetyksi, koska harvassa on ne alueet Suomessa isojen kaupunkien ulkopuolella, jossa voi olla varma saavansa asuntoa kaupaksi. Toki asuntokauppaa tehdään koko ajan, mutta myyntiajat voivat todellakin olla vuosia eikä siitä ole mitään takeita, että saa omansa pois. Eli esim. perikunnalle voi olla vähän vaivalloinen rasti.
Ihan minkä tahansa kuntakeskuksen keskustassa tai sen liepeillä saa kyllä vuokratuksi.
Ja siis miksi pitää ostaa mitään? Voi vuokra-asujakin muuttaa maalle ja saada samalla rahalla tai vähemmällä enemmän
Vuokrissa erot ovat minun mielestäni hämmästyttävän pienet. Ihan takahikiöilläkin pyydetään lähes yliopistokaupunkien vuokria. Toisaalta Lontoostakin vuokraa nykyisin alle tuhannella punnalla ihan ok asumukset, Espanjan rannikoista puhumattakaan. Jos lähtee luonnon ja halvempien palveluiden takia pois Helsingistä, ehkä kannattaisi mieluummin mennä vaikka Costa Blancalle.
Mistä päin Lontoota saa tänä päivänä tuhannella punnalla hyvän kämpän? Asuttiin reilu kymmenen vuotta sitten miehen kanssa Lontoossa vuokralla ja vuokra oli just sellaisen 1100 puntaa. Sillä hinnalla sai Tower Hamletsista eli about kaupungin kämäisimmältä alueelta kaksion, jossa oli hometta ja hiiriä ja jonka seinänaapurissa oli nistiluola. Ei ne hinnat nyt varmaan kuitenkaan ihan valtavasti ole tuosta ainakaan laskeneet.
En nyt jaksa etsiä, mutta sukulaispoika juuri muutti isoon taloon pieneen kimppaan, josta maksaa vähän alle tonnin. Kuulemma helppo yhteys LSE:hen. Ei tosin liity ehkä tähän keskusteluun, kun osallistujat ovat lähdössä pois kaupungista. Torreviejasta saisi toisaalta kalustetut 90 neliötä 550 eurolla kk. Eli onko ihmisen pakko muuttaa juuri Suomen korpiin, kun vaihtoehtoja on maailma täynnä.
https://www.kyero.com/en/property/13716326-apartment-long-let-torrevieja
Eli Lontoon vertailukohtasi on soluasunto? Just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuttaisin maalle? Maksan mielekläni siitä lisää, että kaikki on lyhyen matkan päässä ja pääsen tekemään halutessani sitä sun tätä. Vaikka museoon, jos siltä tuntuu ja sieltä ravintolasn tms.
Niin! Just tän takia mäkään en vois koskaan muuttaa maalle. Joskus on vaan ihan pakko päästä heti museoon! Olis ihan hirveetä olla jossain maalla ja yht'äkkiä tekis mieli museoon, eikä sit vois mennä. Kauheeta!
Et ehkä käy usein museoissa? En minäkään, mutta joskus tulee juuri sellainen tunne, että tänään lähden Kiasmaan, käyn juomassa pari erikoisolutta tms. vaikka Black Doorissa ja Bier Bierissä ja syön pizzan St Urho'ssa. Olen asunut myös maalla, ja onhan se ankeaa kun tarjolla on Auraa ja makkaraperunat. Mutta makuasioitahan nämä.
Niin, makuasioita. Kymmenen vuotta vierähti Helsingin kantakaupungissa. Oli se tietysti joskus kiva käydä vaikka spontaanisti syömässä tai leffassa tai ihan vaan kaupungilla kävelemässä, mutta kun mietin, kuinka usein sitä ihan oikeasti tuli tehtyä, ei se tainnut sitten kuitenkaan olla ihan niiden asumiskulujen väärti. Nyt täällä parin tuhannen asukkaan kylällä tulee kyllä hetkellisesti sellainen olo että tekisi mieli thaimaalaista noutoruokaa, mutta jotenkin sen puuttumisen kompensoi se että voin kauniina talvipäivänä katsoa keittiön ikkunasta rusakoita, kauriita ja lintuja ja että voin tulla vilvoittelemaan pihasaunasta vaikka ilkosen alasti eikä kukaan soita poliisia. -eri
En kyllä tajua miten se keskustassa asuminen voi olla kallista? Vastikkeeseen menee pari sataa ja sähkölasku on mitätön. Taloyhtiöllä on vuokratuloja niin paljon ettei vastike nouse tuosta. Asunnon arvo tuskin Ullanlinnassa laskee hirveästi.
Asunnon ostohinta lienee tässä se ongelma. Eli jos on lainaa, ei jää rahaa muuhun elämiseen. Melkoinen paradoksi sinänsä. Asut aivan palveluiden vieressä, mutta niihin ei ole varaa. :) Maalla ainakin tietää, että rahaa kertyy tilillä, mutta sillä ei voi tehdä mitään järkevää kotinurkilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monessa pikkukunnassa myös urheiluharrastukset on tosi halpoja. Itse maksan n. 50€ vuodessa vapaasta käyttöoikeudesta priimakuntoisiin punttisaliin, palloiluhalliin ja jäähalliin. Vapaita vuoroja on niin paljon että niitä voi halutessaan varata myös yksityiset ihmiset, ei vain urheiluseurat. Lisäksi hiihtoladut ja kesällä pururadat on luonnollisesti ilmaisia, eikä niillä yleensä törmää yhteenkään toiseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuttaisin maalle? Maksan mielekläni siitä lisää, että kaikki on lyhyen matkan päässä ja pääsen tekemään halutessani sitä sun tätä. Vaikka museoon, jos siltä tuntuu ja sieltä ravintolasn tms.
Niin! Just tän takia mäkään en vois koskaan muuttaa maalle. Joskus on vaan ihan pakko päästä heti museoon! Olis ihan hirveetä olla jossain maalla ja yht'äkkiä tekis mieli museoon, eikä sit vois mennä. Kauheeta!
Et ehkä käy usein museoissa? En minäkään, mutta joskus tulee juuri sellainen tunne, että tänään lähden Kiasmaan, käyn juomassa pari erikoisolutta tms. vaikka Black Doorissa ja Bier Bierissä ja syön pizzan St Urho'ssa. Olen asunut myös maalla, ja onhan se ankeaa kun tarjolla on Auraa ja makkaraperunat. Mutta makuasioitahan nämä.
Niin, makuasioita. Kymmenen vuotta vierähti Helsingin kantakaupungissa. Oli se tietysti joskus kiva käydä vaikka spontaanisti syömässä tai leffassa tai ihan vaan kaupungilla kävelemässä, mutta kun mietin, kuinka usein sitä ihan oikeasti tuli tehtyä, ei se tainnut sitten kuitenkaan olla ihan niiden asumiskulujen väärti. Nyt täällä parin tuhannen asukkaan kylällä tulee kyllä hetkellisesti sellainen olo että tekisi mieli thaimaalaista noutoruokaa, mutta jotenkin sen puuttumisen kompensoi se että voin kauniina talvipäivänä katsoa keittiön ikkunasta rusakoita, kauriita ja lintuja ja että voin tulla vilvoittelemaan pihasaunasta vaikka ilkosen alasti eikä kukaan soita poliisia. -eri
En kyllä tajua miten se keskustassa asuminen voi olla kallista? Vastikkeeseen menee pari sataa ja sähkölasku on mitätön. Taloyhtiöllä on vuokratuloja niin paljon ettei vastike nouse tuosta. Asunnon arvo tuskin Ullanlinnassa laskee hirveästi.
Juu, ei se varmasti mikään ongelma olekaan jos rahaa ja tulopotentiaalia löytyy sen verran että saa lainan vähintään puolen miltsin asuntoon. Kaikilla meillä ei ole tätä tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuttaisin maalle? Maksan mielekläni siitä lisää, että kaikki on lyhyen matkan päässä ja pääsen tekemään halutessani sitä sun tätä. Vaikka museoon, jos siltä tuntuu ja sieltä ravintolasn tms.
Niin! Just tän takia mäkään en vois koskaan muuttaa maalle. Joskus on vaan ihan pakko päästä heti museoon! Olis ihan hirveetä olla jossain maalla ja yht'äkkiä tekis mieli museoon, eikä sit vois mennä. Kauheeta!
Et ehkä käy usein museoissa? En minäkään, mutta joskus tulee juuri sellainen tunne, että tänään lähden Kiasmaan, käyn juomassa pari erikoisolutta tms. vaikka Black Doorissa ja Bier Bierissä ja syön pizzan St Urho'ssa. Olen asunut myös maalla, ja onhan se ankeaa kun tarjolla on Auraa ja makkaraperunat. Mutta makuasioitahan nämä.
Niin, makuasioita. Kymmenen vuotta vierähti Helsingin kantakaupungissa. Oli se tietysti joskus kiva käydä vaikka spontaanisti syömässä tai leffassa tai ihan vaan kaupungilla kävelemässä, mutta kun mietin, kuinka usein sitä ihan oikeasti tuli tehtyä, ei se tainnut sitten kuitenkaan olla ihan niiden asumiskulujen väärti. Nyt täällä parin tuhannen asukkaan kylällä tulee kyllä hetkellisesti sellainen olo että tekisi mieli thaimaalaista noutoruokaa, mutta jotenkin sen puuttumisen kompensoi se että voin kauniina talvipäivänä katsoa keittiön ikkunasta rusakoita, kauriita ja lintuja ja että voin tulla vilvoittelemaan pihasaunasta vaikka ilkosen alasti eikä kukaan soita poliisia. -eri
En kyllä tajua miten se keskustassa asuminen voi olla kallista? Vastikkeeseen menee pari sataa ja sähkölasku on mitätön. Taloyhtiöllä on vuokratuloja niin paljon ettei vastike nouse tuosta. Asunnon arvo tuskin Ullanlinnassa laskee hirveästi.
Asunnon ostohinta lienee tässä se ongelma. Eli jos on lainaa, ei jää rahaa muuhun elämiseen. Melkoinen paradoksi sinänsä. Asut aivan palveluiden vieressä, mutta niihin ei ole varaa. :) Maalla ainakin tietää, että rahaa kertyy tilillä, mutta sillä ei voi tehdä mitään järkevää kotinurkilla.
Sitä rahaa voi käyttää esimerkiksi siihen, että varaa viikonlopuksi hotellin sieltä Helsingistä ja käy niissä kaiken maailman museoissa ja ravintoloissa joita omalta kylältä ei löydy. Mukavasti jää vielä ylikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuttaisin maalle? Maksan mielekläni siitä lisää, että kaikki on lyhyen matkan päässä ja pääsen tekemään halutessani sitä sun tätä. Vaikka museoon, jos siltä tuntuu ja sieltä ravintolasn tms.
Niin! Just tän takia mäkään en vois koskaan muuttaa maalle. Joskus on vaan ihan pakko päästä heti museoon! Olis ihan hirveetä olla jossain maalla ja yht'äkkiä tekis mieli museoon, eikä sit vois mennä. Kauheeta!
Et ehkä käy usein museoissa? En minäkään, mutta joskus tulee juuri sellainen tunne, että tänään lähden Kiasmaan, käyn juomassa pari erikoisolutta tms. vaikka Black Doorissa ja Bier Bierissä ja syön pizzan St Urho'ssa. Olen asunut myös maalla, ja onhan se ankeaa kun tarjolla on Auraa ja makkaraperunat. Mutta makuasioitahan nämä.
Niin, makuasioita. Kymmenen vuotta vierähti Helsingin kantakaupungissa. Oli se tietysti joskus kiva käydä vaikka spontaanisti syömässä tai leffassa tai ihan vaan kaupungilla kävelemässä, mutta kun mietin, kuinka usein sitä ihan oikeasti tuli tehtyä, ei se tainnut sitten kuitenkaan olla ihan niiden asumiskulujen väärti. Nyt täällä parin tuhannen asukkaan kylällä tulee kyllä hetkellisesti sellainen olo että tekisi mieli thaimaalaista noutoruokaa, mutta jotenkin sen puuttumisen kompensoi se että voin kauniina talvipäivänä katsoa keittiön ikkunasta rusakoita, kauriita ja lintuja ja että voin tulla vilvoittelemaan pihasaunasta vaikka ilkosen alasti eikä kukaan soita poliisia. -eri
En kyllä tajua miten se keskustassa asuminen voi olla kallista? Vastikkeeseen menee pari sataa ja sähkölasku on mitätön. Taloyhtiöllä on vuokratuloja niin paljon ettei vastike nouse tuosta. Asunnon arvo tuskin Ullanlinnassa laskee hirveästi.
Asunnon ostohinta lienee tässä se ongelma. Eli jos on lainaa, ei jää rahaa muuhun elämiseen. Melkoinen paradoksi sinänsä. Asut aivan palveluiden vieressä, mutta niihin ei ole varaa. :) Maalla ainakin tietää, että rahaa kertyy tilillä, mutta sillä ei voi tehdä mitään järkevää kotinurkilla.
Mikä nyt on kenenkin mielestä järkevää tekemistä... korona-aikaan meiltä molemmilta loppui työt vähäksi aikaa mutta se ei ollut niin vaarallista kun talo on maksettu. Saatiinpahan talo maalattua ja kattopellit vaihdettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuttaisin maalle? Maksan mielekläni siitä lisää, että kaikki on lyhyen matkan päässä ja pääsen tekemään halutessani sitä sun tätä. Vaikka museoon, jos siltä tuntuu ja sieltä ravintolasn tms.
Niin! Just tän takia mäkään en vois koskaan muuttaa maalle. Joskus on vaan ihan pakko päästä heti museoon! Olis ihan hirveetä olla jossain maalla ja yht'äkkiä tekis mieli museoon, eikä sit vois mennä. Kauheeta!
Et ehkä käy usein museoissa? En minäkään, mutta joskus tulee juuri sellainen tunne, että tänään lähden Kiasmaan, käyn juomassa pari erikoisolutta tms. vaikka Black Doorissa ja Bier Bierissä ja syön pizzan St Urho'ssa. Olen asunut myös maalla, ja onhan se ankeaa kun tarjolla on Auraa ja makkaraperunat. Mutta makuasioitahan nämä.
Niin, makuasioita. Kymmenen vuotta vierähti Helsingin kantakaupungissa. Oli se tietysti joskus kiva käydä vaikka spontaanisti syömässä tai leffassa tai ihan vaan kaupungilla kävelemässä, mutta kun mietin, kuinka usein sitä ihan oikeasti tuli tehtyä, ei se tainnut sitten kuitenkaan olla ihan niiden asumiskulujen väärti. Nyt täällä parin tuhannen asukkaan kylällä tulee kyllä hetkellisesti sellainen olo että tekisi mieli thaimaalaista noutoruokaa, mutta jotenkin sen puuttumisen kompensoi se että voin kauniina talvipäivänä katsoa keittiön ikkunasta rusakoita, kauriita ja lintuja ja että voin tulla vilvoittelemaan pihasaunasta vaikka ilkosen alasti eikä kukaan soita poliisia. -eri
En kyllä tajua miten se keskustassa asuminen voi olla kallista? Vastikkeeseen menee pari sataa ja sähkölasku on mitätön. Taloyhtiöllä on vuokratuloja niin paljon ettei vastike nouse tuosta. Asunnon arvo tuskin Ullanlinnassa laskee hirveästi.
Juu, ei se varmasti mikään ongelma olekaan jos rahaa ja tulopotentiaalia löytyy sen verran että saa lainan vähintään puolen miltsin asuntoon. Kaikilla meillä ei ole tätä tilannetta.
Ja jos Kela maksaa vuokran, voisi olla ihan järkevääkin muuttaa korpeen.
Mitä tämä nykyinen paikallissijojen välttely on? Pois PK-seutu? Sanotaanko se jonkun mielestä oikeasti noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuttaisin maalle? Maksan mielekläni siitä lisää, että kaikki on lyhyen matkan päässä ja pääsen tekemään halutessani sitä sun tätä. Vaikka museoon, jos siltä tuntuu ja sieltä ravintolasn tms.
Niin! Just tän takia mäkään en vois koskaan muuttaa maalle. Joskus on vaan ihan pakko päästä heti museoon! Olis ihan hirveetä olla jossain maalla ja yht'äkkiä tekis mieli museoon, eikä sit vois mennä. Kauheeta!
Et ehkä käy usein museoissa? En minäkään, mutta joskus tulee juuri sellainen tunne, että tänään lähden Kiasmaan, käyn juomassa pari erikoisolutta tms. vaikka Black Doorissa ja Bier Bierissä ja syön pizzan St Urho'ssa. Olen asunut myös maalla, ja onhan se ankeaa kun tarjolla on Auraa ja makkaraperunat. Mutta makuasioitahan nämä.
Niin, makuasioita. Kymmenen vuotta vierähti Helsingin kantakaupungissa. Oli se tietysti joskus kiva käydä vaikka spontaanisti syömässä tai leffassa tai ihan vaan kaupungilla kävelemässä, mutta kun mietin, kuinka usein sitä ihan oikeasti tuli tehtyä, ei se tainnut sitten kuitenkaan olla ihan niiden asumiskulujen väärti. Nyt täällä parin tuhannen asukkaan kylällä tulee kyllä hetkellisesti sellainen olo että tekisi mieli thaimaalaista noutoruokaa, mutta jotenkin sen puuttumisen kompensoi se että voin kauniina talvipäivänä katsoa keittiön ikkunasta rusakoita, kauriita ja lintuja ja että voin tulla vilvoittelemaan pihasaunasta vaikka ilkosen alasti eikä kukaan soita poliisia. -eri
En kyllä tajua miten se keskustassa asuminen voi olla kallista? Vastikkeeseen menee pari sataa ja sähkölasku on mitätön. Taloyhtiöllä on vuokratuloja niin paljon ettei vastike nouse tuosta. Asunnon arvo tuskin Ullanlinnassa laskee hirveästi.
Asunnon ostohinta lienee tässä se ongelma. Eli jos on lainaa, ei jää rahaa muuhun elämiseen. Melkoinen paradoksi sinänsä. Asut aivan palveluiden vieressä, mutta niihin ei ole varaa. :) Maalla ainakin tietää, että rahaa kertyy tilillä, mutta sillä ei voi tehdä mitään järkevää kotinurkilla.
Sanon vielä sadannen kerran: on mahdollista muuttaa johonkin toiseen kaupunkiin ja maksaa asumisesta vähemmän, ja siellä on sitten niitä kaupunkijuttuja ihan tarpeeksi. Helsingin ja korpisuo-lahomökin väliin mahtuu viiskyt välimuotoa. Tulkaa nyt jo ihmiset järkiinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuttaisin maalle? Maksan mielekläni siitä lisää, että kaikki on lyhyen matkan päässä ja pääsen tekemään halutessani sitä sun tätä. Vaikka museoon, jos siltä tuntuu ja sieltä ravintolasn tms.
Niin! Just tän takia mäkään en vois koskaan muuttaa maalle. Joskus on vaan ihan pakko päästä heti museoon! Olis ihan hirveetä olla jossain maalla ja yht'äkkiä tekis mieli museoon, eikä sit vois mennä. Kauheeta!
Et ehkä käy usein museoissa? En minäkään, mutta joskus tulee juuri sellainen tunne, että tänään lähden Kiasmaan, käyn juomassa pari erikoisolutta tms. vaikka Black Doorissa ja Bier Bierissä ja syön pizzan St Urho'ssa. Olen asunut myös maalla, ja onhan se ankeaa kun tarjolla on Auraa ja makkaraperunat. Mutta makuasioitahan nämä.
Niin, makuasioita. Kymmenen vuotta vierähti Helsingin kantakaupungissa. Oli se tietysti joskus kiva käydä vaikka spontaanisti syömässä tai leffassa tai ihan vaan kaupungilla kävelemässä, mutta kun mietin, kuinka usein sitä ihan oikeasti tuli tehtyä, ei se tainnut sitten kuitenkaan olla ihan niiden asumiskulujen väärti. Nyt täällä parin tuhannen asukkaan kylällä tulee kyllä hetkellisesti sellainen olo että tekisi mieli thaimaalaista noutoruokaa, mutta jotenkin sen puuttumisen kompensoi se että voin kauniina talvipäivänä katsoa keittiön ikkunasta rusakoita, kauriita ja lintuja ja että voin tulla vilvoittelemaan pihasaunasta vaikka ilkosen alasti eikä kukaan soita poliisia. -eri
En kyllä tajua miten se keskustassa asuminen voi olla kallista? Vastikkeeseen menee pari sataa ja sähkölasku on mitätön. Taloyhtiöllä on vuokratuloja niin paljon ettei vastike nouse tuosta. Asunnon arvo tuskin Ullanlinnassa laskee hirveästi.
Asunnon ostohinta lienee tässä se ongelma. Eli jos on lainaa, ei jää rahaa muuhun elämiseen. Melkoinen paradoksi sinänsä. Asut aivan palveluiden vieressä, mutta niihin ei ole varaa. :) Maalla ainakin tietää, että rahaa kertyy tilillä, mutta sillä ei voi tehdä mitään järkevää kotinurkilla.
Sitä rahaa voi käyttää esimerkiksi siihen, että varaa viikonlopuksi hotellin sieltä Helsingistä ja käy niissä kaiken maailman museoissa ja ravintoloissa joita omalta kylältä ei löydy. Mukavasti jää vielä ylikin.
Ja saa Helsingistä vain parhaat palat eikä tarvi sietää niitä miinuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muuttanut pk - seudulta, mutta isohkosta kaupungista kuitenkin. Ja vaikka itse en pidä tätä nykyistä paikkaa landena, niin suurimman osan mielestä tää on korvessa.
Asumassani kaupungin laidalla vastaavankokoinen ja kuntoinen pääosin puulämmitteinen rintamamiestalo maksaa alkaen 120te, tontilla kokoa yleensä 800-2000m2. Oli hulevesimaksua ja aurausmaksua ja vesi pirun kallista. Jäte kaivon tyhjennys 120e x 2 vuodessa, kun ei säiliö iso ollut Työaikojen ja työn luonteen vuoksi jouduin joka tapauksessa käyttämään autoa. En tosin voi nyt verrata bensakuluja, koska bensa maksoi yli euron vähemmän silloin muutama vuosi sitten. Mut auton huolto oli selkeästi kalliimpaa. Polttopuut maksoi 60e per heittomotti. Nuohous 85e. Liikkeitä ja palveluja oli vartin ajomatkan päästä, bussikin ihan aktiivisesti kulki, ei vaan mun työaikoihin sopivasti, mutta tuli sitäkin käytettyä. Lääkärille ei saanut aikoja, ensiavussa vei 5h helposti jonottaessa. Hammaslääkäriin pääs vuoden päästä ja akuutissa tapauksessa 2vkon päästä.
Ostin 55te samanlaisen rintsikan mitä tuol kaupungissa oli, mutta tonttia on 3,5ha. Polttopuut saan omasta metsästä vielä useita vuosia, mutta jos haluan rankaa suoraan pihaan, se maksaa 35e pinokuutio, kuiva klapi 45e heitto. Nuohous 65e, ja sisältää 3 hormia. Jäte kaivon tyhjennys 120e vuodessa. Auto on pakollinen kun ei täällä ole julkista ja lähin naapurikin puolen km päässä, mut mulla on vaan vartti nykyiselle työpaikalle. Ei ole tie- tai vesimaksuja, kun asun valtion ylläpitämän tien varrella. Ruokakaupan hinta on mallia Alepa, mutta puolen tunnin ajomatkan päästä löytyy ihan kaikki samat mitä kaupungistakin, mutta paljon huokeampaan hintaan esim lvi, raksa, auton huolto jne. Just ostin naapurin sahalta uudet ulkoverhouslaudat 0,5e jm, kaupungissa ne olisi maksanut 2e jm kakkoslaatuisenakin.
Vaikka bensan kallius nyt syökin erotusta, niin silti jää käteen palkasta enemmän kuin kaupungissa jo senkin takia, että ei tule ostettua noutoruokaa tai mitään, mitä ei oikeasti tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Maallemuutto on hankalaa siinä mielessä, että ainoa ihmisryhmä, jolle se oikeasti voisi sopia, on eläkeläiset. Heidän ei tarvitse käydä töissä (joita maalla ei ole), ja heillä olisi aikaa tuunata ok-taloa ja puutarhaa, kun heillä sitä aikaa on. Rahaakin useimmilla eläkeläisillä on enemmän kuin duunareilla, eikä ehkä enää kiinnostusta juosta keikoilla, teatterissa yms.
Toisaalta ongelmaksi voi muodostua juuri palveluiden heikkous. Jos on tottunut asumaan suht lähellä erikoissairaanhoidon palveluita, eläkeläistä voi hirvittää muuttaa jonnekin peräkylään, mistä kestää tunteja päästä keskussairaalaan.
Perusduunarin voi itse asiassa olla paljon helpompi saada töitä maalta kuin kaupungista. Kyllä maallakin on yrityksiä, ja silloin kun sellaisessa on joku työpaikka auki niin siihen ei ole tunkua juuri sen vuoksi että valtaosa kunnan väestöstä on jo eläkkeellä. Kun kilpailua työpaikoista ei juurikaan ole, työnantajan on tyydyttävä siihen mahdollisesti ainoaan hakijaan.
Ajokortiton, autoton ja alle keskituloinen perhe ei pärjää missään muualla kuin Helsingissä, jos ei halua tinkiä jostain kuten lasten harrastuksista. Jopa Tampereella voi olla vaikeaa asua ilman autoa perheellisenä.
Vierailija kirjoitti:
En muuttanut pk - seudulta, mutta isohkosta kaupungista kuitenkin. Ja vaikka itse en pidä tätä nykyistä paikkaa landena, niin suurimman osan mielestä tää on korvessa.
Asumassani kaupungin laidalla vastaavankokoinen ja kuntoinen pääosin puulämmitteinen rintamamiestalo maksaa alkaen 120te, tontilla kokoa yleensä 800-2000m2. Oli hulevesimaksua ja aurausmaksua ja vesi pirun kallista. Jäte kaivon tyhjennys 120e x 2 vuodessa, kun ei säiliö iso ollut Työaikojen ja työn luonteen vuoksi jouduin joka tapauksessa käyttämään autoa. En tosin voi nyt verrata bensakuluja, koska bensa maksoi yli euron vähemmän silloin muutama vuosi sitten. Mut auton huolto oli selkeästi kalliimpaa. Polttopuut maksoi 60e per heittomotti. Nuohous 85e. Liikkeitä ja palveluja oli vartin ajomatkan päästä, bussikin ihan aktiivisesti kulki, ei vaan mun työaikoihin sopivasti, mutta tuli sitäkin käytettyä. Lääkärille ei saanut aikoja, ensiavussa vei 5h helposti jonottaessa. Hammaslääkäriin pääs vuoden päästä ja akuutissa tapauksessa 2vkon päästä.
Ostin 55te samanlaisen rintsikan mitä tuol kaupungissa oli, mutta tonttia on 3,5ha. Polttopuut saan omasta metsästä vielä useita vuosia, mutta jos haluan rankaa suoraan pihaan, se maksaa 35e pinokuutio, kuiva klapi 45e heitto. Nuohous 65e, ja sisältää 3 hormia. Jäte kaivon tyhjennys 120e vuodessa. Auto on pakollinen kun ei täällä ole julkista ja lähin naapurikin puolen km päässä, mut mulla on vaan vartti nykyiselle työpaikalle. Ei ole tie- tai vesimaksuja, kun asun valtion ylläpitämän tien varrella. Ruokakaupan hinta on mallia Alepa, mutta puolen tunnin ajomatkan päästä löytyy ihan kaikki samat mitä kaupungistakin, mutta paljon huokeampaan hintaan esim lvi, raksa, auton huolto jne. Just ostin naapurin sahalta uudet ulkoverhouslaudat 0,5e jm, kaupungissa ne olisi maksanut 2e jm kakkoslaatuisenakin.
Vaikka bensan kallius nyt syökin erotusta, niin silti jää käteen palkasta enemmän kuin kaupungissa jo senkin takia, että ei tule ostettua noutoruokaa tai mitään, mitä ei oikeasti tarvitse.
Sen verran piti sanoa vielä, että lääkäriin pääsee tunnin sisään ensiavussakin. Ainut miinus hammaslääkäri päivystyksessä, se on 100km päässä ja vaikea saada aikoja, mut omasta tk:sta sen saa kuitenkin viikon sisään ja heti soitetaan perään, jos tulee peruutusaika!
Asuin ennen 300kn ok-talossa1000m2 tontilla naapurien keskellä josta maksoin 1200 e kk lyhennystä ja tämä oli isohkossa kaupungissa. Myin sen pois ja ostin 16 kilsaa kauempaa kaupungin ja maaseudun rajalta vanhan ja pienen ok talon joka maksoi 30 k 2000m2 tontilla ja nyt lainan lyhennys on 100e kk. Ei naapureita 400metrin säteellä ja tontti päättyvän tien päässä metsän ja pellon välissä. Ei sinne maaseutu rauhaan tarvi aina 300 kilsaa syvälle muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttanut puhtaasti halvemman elämän perässä vaan vaihtelun vuoksi. En kyllä voi sanoa, että olen näillä spekseillä säästänyt pennin hyrrää. Suoraan ei voi verrata, kun Helsingissä asuin kerrostalossa ja täällä ok-talossa. Täältä saa toki omakotitalon pk-seutuun verrattuna räkähalvalla mutta bensoihin, lämmitykseen ja talon huoltoon menee enemmän. Kerrostalokaksio täältä olisi kai pari kymppitonnia, mutta siinä kannattaa sitten ottaa huomioon sekin, että muuttotappioalueella se on todellisuudessa arvoton. Olen seurannut sivusta kun tuossa kylällä jollain on ollut sama yksiö tarjolla sekä myyntiin että vuokralle jo pari vuotta, ei ole ottajia.
Hyvä pointti. Jos myy pk-seudulta asunnon ja sillä rahalla ostaa maalta halvemman asunnon, jää väliraha käytettäväksi. Silti maalta ostetun asunnon hinta kannattaa laskea menetetyksi, koska harvassa on ne alueet Suomessa isojen kaupunkien ulkopuolella, jossa voi olla varma saavansa asuntoa kaupaksi. Toki asuntokauppaa tehdään koko ajan, mutta myyntiajat voivat todellakin olla vuosia eikä siitä ole mitään takeita, että saa omansa pois. Eli esim. perikunnalle voi olla vähän vaivalloinen rasti.
Voi tehdä myös niin kuin minä, että laittaa sen kaupunkiasuntonsa vuokralle ja vuokraa itse sieltä maalta kämpän. On muuten vielä vähän suurempi summa mitä saan siitä pikku kerrostalokämpästä kuin mitä itse maksan omalla rannalla olevasta omakotitalosta. Sijoituksen arvo kuitenkin pysyy.
Meillä sähkölaskut edelleen alle 100e/kk.
100 neliöinen omakotitalo, kolme sähköpatteria talvella päällä+pyykinpesukone+liesi+kylppärin lattialämmitys+50l vesivaraaja.
Pääasiassa lämmitetään puulla varaavalla takalla, talvisin yläkerta kylmänä.
Lainanlyhennys 150e/kk, talo maksoi korona-ajan alussa 21000e ja on ihan täysin asuttava ja ehjä, satavuotias hirsitalo.
Eniten rahaa menee bensaan, että pääsee 30kilsan päähän töihin kaupunkiin kun julkista liikennettä ei ole.
Kaikenkaikkiaan kiinteät asumismenot n. 300e/kk.
Tämä oli ihan paras päätös meille.