Miten ihmeessä jollain voi olla niin ankea perhe-elämä että täytyy tehdä töitä jotta saa mielenterveyden kuntoon

Eikö olisi helpompi erota

No jos elämä todella on niin ankeaa että työ on ainoa ilo. Surullista

Meillä on monenlaisia harrastuksia. Jotkut harrastaa työssäkäyntiä.

Typerä aloitus.

Säännöllinen arki on hyväksi. Elämä tuntuu mielekkäältä.

Jos työpaikka on hyvä, jos siellä on hyvä työporukka ja työ tuntuu palkitsevalta.

Tottakai työ parantaa mielenterveyttä. Saa käyttää lahjojaan ja ammattitaitoaan, viettää aikaa aikuisten älykkäiden mielenkiintoisten työkavereiden kanssa, onnistumisen kokemuksia, mielenkiintoisia työmatkoja jne.

Koti ja perhe on ihana ja arvokas asia, mutta kyllä ihminen tarvitsee muutakin. Kokemuksen, että omalta osaltaan rakentaa tätä yhteiskuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai työ parantaa mielenterveyttä. Saa käyttää lahjojaan ja ammattitaitoaan, viettää aikaa aikuisten älykkäiden mielenkiintoisten työkavereiden kanssa, onnistumisen kokemuksia, mielenkiintoisia työmatkoja jne.

Koti ja perhe on ihana ja arvokas asia, mutta kyllä ihminen tarvitsee muutakin. Kokemuksen, että omalta osaltaan rakentaa tätä yhteiskuntaa.

Kaikilla ei ole työtä. Tai ei ole ainakaan mielekästä työtä eikä kivaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on monenlaisia harrastuksia. Jotkut harrastaa työssäkäyntiä.

Typerä aloitus.

Mitä typerää siinä on? Kai saa ihmetellä jos elämä muuten niin kurjaa ettei siihen ole valmis tekemään muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Säännöllinen arki on hyväksi. Elämä tuntuu mielekkäältä.

Säännöllinen arki mutta entä 7 päivää töitä viikossa siksi että muuten on tylsää? Sitten itketään kun aina väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai työ parantaa mielenterveyttä. Saa käyttää lahjojaan ja ammattitaitoaan, viettää aikaa aikuisten älykkäiden mielenkiintoisten työkavereiden kanssa, onnistumisen kokemuksia, mielenkiintoisia työmatkoja jne.

Koti ja perhe on ihana ja arvokas asia, mutta kyllä ihminen tarvitsee muutakin. Kokemuksen, että omalta osaltaan rakentaa tätä yhteiskuntaa.

Kaikilla ei ole työtä. Tai ei ole ainakaan mielekästä työtä eikä kivaa työpaikkaa.

Ei tietenkään. Ja onhan se silloin uhka mielenterveydelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on monenlaisia harrastuksia. Jotkut harrastaa työssäkäyntiä.

Typerä aloitus.

Mitä typerää siinä on? Kai saa ihmetellä jos elämä muuten niin kurjaa ettei siihen ole valmis tekemään muutoksia.

Muutos on varmaan se työssäkäynnin aloitus

:)

Kaikkea sopivassa suhteessa.

"Hepo puoliksi hillitty parhaiten ravaa"

Miten musta tuntuu, että kukaan ei ole varsinaisesti ymmärtänyt aloitusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säännöllinen arki on hyväksi. Elämä tuntuu mielekkäältä.

Säännöllinen arki mutta entä 7 päivää töitä viikossa siksi että muuten on tylsää? Sitten itketään kun aina väsyttää.

Ei tietysti, kohtuudella kaikkea. Loma tuntuu lomalta, kun on arki vastapainona. Jos on vain vapaa-aikaa, siihen leipääntyy.

Työ ei saisi olla liian kuormittavaa. Sopivasti stressiä, niin pysyy aktiivisena.

Vierailija kirjoitti:

Miten musta tuntuu, että kukaan ei ole varsinaisesti ymmärtänyt aloitusta?

Työntekemisen on opittu tapa. Meillä on suvussa tuota. Ei ole oikein harrastuksia, kuin työnteko.

Oliko kysymys miksi niin moni haksahtaa perheidylliin? Erityisesti naisille koitetaan myydä äitiyttä ja vaimona oloa sisustuslehtien täyttämänä kuppikakku taivaana. Mies sijoitetaan kuviin hymyilemään ja siitä takas taustalle tienaamaan. Jostain syystä kumpikin sukupuoli kokee asetelman tavoittelemisen arvoisena. Todellisuus on vallan muuta.