Onko rakastuminen enemmän kemiaa kuin fysiikkaa?

Minua jäi mietityttämään eräs asia. Kun suhteen päättymisen jälkeen olin vielä vähän heikossa hapessa ja olin suoraan sanottuna laastaria etsimässä, päädyinkin viestittelemään erään kanssa. Aika pian kuitenkin alkoi ahdistamaan eikä tuntunut oikealta, siis tuosta erosta johtuen eikä itse tyypistä. En sitten vaan kyennyt hyppäämään mihinkään sutinoihin mutta tavattiin kuitenkin, olin yllättäen varsin vaikeana ja estoisena siinä tilanteessa. Hän totesi, että kemiat ja romantiikat puuttuu ja sitten sillä tavalla lukittiin se kaverijuttu sitten. Mietin sitä, että entä jos en olisi ollut siinä mielentilassa ja olisin ollut enemmän oma heittäytyvä itseni, niin olisiko asiat sitten menneetkin toisin ja sitä kemiaa olisi ollut. Tai voisiko enää jälkeenpäin syntyä mitään romanttista, vai onko se kemiaton kaverivastaus nyt lukittu pysyvästi tuon ensimmäisen tapaamisen perusteella. Ei kai se kuitenkaan niin yksinkertaista ole, että joko synkkaa tai ei ja hetki voi olla yksinkertaisesti vain väärä.