Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko oman kuoleman miettiminen esim nelikymppisenä aina merkki masennuksesta?
25.12.2022 |
Pohdin jonkun verran omaa kuolemaani ja sitä, miten läheiseni selviytyvät siitä rahallisesti ja käytännön asioiden osalta.
Säästän erikseen hautajaiskuluja varten jne.
En tietääkseni ole sairas fyysisesti tai henkisesti. Mutta eihän sitä koskaan huomisesta kukaan tiedä.
Onko siis normaalia valmistautua omaan kuolemaan näin nelikymppisenä?
Kommentit (29)
Kyllä se liittyy myös masennukseen. Varsinkin jos jatkuvasti miettii synkkiä ajatuksia. Kuolemaan voi varautua, mutta jos se alkaa hallitsemaan elämää niin on jo vakava merkki. Esim. miettiin miltä tuntuu maata arkussa jne. Tai jos pelottaa aivan mahdottomasti. Nöin vanhetessa (olen 57 v.) ymmärtää sen että kuolema kuuluu elämään, siinä missä syntymäkin. V.A Koskenniemen runo Elegia on hyvä. Se jossa sanotaan yksin oot sinä,ihminen, kaiken keskellä yksin,yksin syntyvä oot, yksin sa lähtevä oot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se liittyy myös masennukseen. Varsinkin jos jatkuvasti miettii synkkiä ajatuksia. Kuolemaan voi varautua, mutta jos se alkaa hallitsemaan elämää niin on jo vakava merkki. Esim. miettiin miltä tuntuu maata arkussa jne. Tai jos pelottaa aivan mahdottomasti. Nöin vanhetessa (olen 57 v.) ymmärtää sen että kuolema kuuluu elämään, siinä missä syntymäkin. V.A Koskenniemen runo Elegia on hyvä. Se jossa sanotaan yksin oot sinä,ihminen, kaiken keskellä yksin,yksin syntyvä oot, yksin sa lähtevä oot.
osaksi luontoa sinä ja minä tulla,
Kuten todettu, olisi todella epänormaalia KENENKÄÄN TAI MINKÄÄN IKÄISEN, olla miettimättä kuolemaa. Tietyt tahot haluaa tehdä kuoleman miettimisestä epänormaalia, että voivat myydä kamaa ja vallata alat itselleen. Älkää uskoko mitään tai ketään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se liittyy myös masennukseen. Varsinkin jos jatkuvasti miettii synkkiä ajatuksia. Kuolemaan voi varautua, mutta jos se alkaa hallitsemaan elämää niin on jo vakava merkki. Esim. miettiin miltä tuntuu maata arkussa jne. Tai jos pelottaa aivan mahdottomasti. Nöin vanhetessa (olen 57 v.) ymmärtää sen että kuolema kuuluu elämään, siinä missä syntymäkin. V.A Koskenniemen runo Elegia on hyvä. Se jossa sanotaan yksin oot sinä,ihminen, kaiken keskellä yksin,yksin syntyvä oot, yksin sa lähtevä oot.
Ja no mitenkähän sinä oikein ajattelit tuon kuoleman ongelman sitten ratkaista, kun ei voi ajatella asioita ja pitää elää kuin kuolemaa ei muka ikinä olisi edessä? Tottakai kuolemaan liittyy synkkiä ja masentavia ajatuksia, se on kuolema, haloo?! Pakoon et pääse.
Mutta se voittaa kenellä on kuollessaan eniten romua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta se voittaa kenellä on kuollessaan eniten romua.
Kiva jälkipolville, yrittää päästä hamsterin romppeesta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia miettiä omaa kuolemaansa
keski-iässä poislukien pakonomainen kuoleman ajatteleminen. Ihminen tulee viimeistään
tuolloin tietoiseksi ihmiselämän rajallisuudesta
ja se kuuluu ihmisen normaaliin kehitykseen.
Nuorena kuvittelee elävänsä ikuisesti.
Testamentti on hyvä tehdä ajoissa.
Alue: Aihe vapaa
Man gör det tidigare, då barnen är nyfödda och allt är byggt på lån och framtidstro. Som resultat tar man en livförsäkring. Sedan framskrider livet, allt går väl och barnen blir vuxna. Då säger man upp livförsäkringen och glömmer en eventuell död som med tiden är oundviklig.
Man har gjort och gör sitt och njuter av livet, vilket man även gjorde tidigare. Dör man nu så gör man det och sker det om 50 år så är det då. Inget att fundera på längre.