Varatusta tykkääminen

Vierailija kirjoitti:

Mieheni jäi kiinni toisen naisen kanssa viestittelystä. Mies oli jopa valehdellut toiselle naiselle, ettei meillä ole seksiä ja että ei halua olla kanssani.

Joka päivä on halinut, suukotellut ja muutoinkin huomioinut ja sanonut minua rakkakseen. Seksiäkin on ollut. Mies sanoo minulle, ettei halua tätä toista naista.

Olen aivan sekaisin, enkä luota mieheen enää.

Meillä oli kaikki hyvin, ei riitoja eikä muuta. Mies valehdellut toiselle naiselle, ettei meillä mene hyvin.

Esimerkkinä vaan, ap.

Tämä on mahdollista, mutta tässä tapauksessa melko epätodennäköistä syistä joita en tässä enempää avaa. Olen kyllä todella pahoillani puolestasi.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP: Jos mies on seksiaddikti niin nehän valehtelee ihan kenelle tahansa pitääkseen lähteensä eli sivuhoitonsa. Sama asia kuin alkoholistilla. Viitteitä voi olla jos ei ole pystynyt olemaan omassa lähipiirissä uskollisena vaan löytyy useampaa eri sivuhoitoa jo ihan lähipiiristä. Tämä tilanne voi tarkoittaa ettei miehellä ole pelissä tunteita vaan käyttäytymistä ohjaa addiktio.

Minulla on melko hyvät perusteet uskoa ettei tilanne ole tämä. Mutta tavallaan sillä ei minusta ole väliä. Oli tunteita tai ei, niitä ei mitä ilmeisimmin ole tarpeeksi ratkaisuihin. Ainakaan enää. Ehkä siinä oli joku lyhyt hetken huuma, joka toisen puolelta haihtui. Yritän nyt hyväksyä tämän ja tehdä luopumistyötä.

-Ap

Mutta mieshän teki ratkaisunsa, päätti jatkaa liittoaan. Hetkellisiä ihastumisia tulee ja menee, varsinkin pitkässä liitossa. Tärkeintä on, mitä niille tunteille tekee. Mies päätti ettei tee mitään. Se on hänen ratkaisunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP: Jos mies on seksiaddikti niin nehän valehtelee ihan kenelle tahansa pitääkseen lähteensä eli sivuhoitonsa. Sama asia kuin alkoholistilla. Viitteitä voi olla jos ei ole pystynyt olemaan omassa lähipiirissä uskollisena vaan löytyy useampaa eri sivuhoitoa jo ihan lähipiiristä. Tämä tilanne voi tarkoittaa ettei miehellä ole pelissä tunteita vaan käyttäytymistä ohjaa addiktio.

Minulla on melko hyvät perusteet uskoa ettei tilanne ole tämä. Mutta tavallaan sillä ei minusta ole väliä. Oli tunteita tai ei, niitä ei mitä ilmeisimmin ole tarpeeksi ratkaisuihin. Ainakaan enää. Ehkä siinä oli joku lyhyt hetken huuma, joka toisen puolelta haihtui. Yritän nyt hyväksyä tämän ja tehdä luopumistyötä.

-Ap

Mutta mieshän teki ratkaisunsa, päätti jatkaa liittoaan. Hetkellisiä ihastumisia tulee ja menee, varsinkin pitkässä liitossa. Tärkeintä on, mitä niille tunteille tekee. Mies päätti ettei tee mitään. Se on hänen ratkaisunsa.

Vai etkö ap hyväksy miehen ratkaisua, koska se ei ollut sellainen kun sinä halusit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko tuota on teidän välillä sitten jatkunut?

Yksipuoliseksi luultuna useita vuosia, molemminpuoliseksi paljastuneena joitakin kuukausia ja nyt ilmeisesti takaisin yksipuoliseksi kääntyneenä muutamia kuukausia.

-Ap

Eli kyseessä on kaveri, jonka ap on tuntenut useita vuosia. Et ap kuitenkaan eronnut omasta miehestäsi ennen kun luulit ihastuksesi antavan sinulle vastakaikua. Mitä muuta se on kuin pettämistä? Haikailla vuosia toista miestä salaa.

"Et ap kuitenkaan eronnut omasta miehestäsi ennen kun luulit ihastuksesi antavan sinulle vastakaikua." Ei itseasiassa pidä aivan paikkaansa.

"Mitä muuta se on kuin pettämistä? Haikailla vuosia toista miestä salaa." Minusta pelkät tunteet ilman tekoja ei ole pettämistä.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko tuota on teidän välillä sitten jatkunut?

Yksipuoliseksi luultuna useita vuosia, molemminpuoliseksi paljastuneena joitakin kuukausia ja nyt ilmeisesti takaisin yksipuoliseksi kääntyneenä muutamia kuukausia.

-Ap

Eli kyseessä on kaveri, jonka ap on tuntenut useita vuosia. Et ap kuitenkaan eronnut omasta miehestäsi ennen kun luulit ihastuksesi antavan sinulle vastakaikua. Mitä muuta se on kuin pettämistä? Haikailla vuosia toista miestä salaa.

"Et ap kuitenkaan eronnut omasta miehestäsi ennen kun luulit ihastuksesi antavan sinulle vastakaikua." Ei itseasiassa pidä aivan paikkaansa.

"Mitä muuta se on kuin pettämistä? Haikailla vuosia toista miestä salaa." Minusta pelkät tunteet ilman tekoja ei ole pettämistä.

-Ap

Ei hitto tämä just!

Ei vaan yksinkertaisesti ole muiden mielestä mitään hyväksyttäviä tapoja erota ja aloittaa uusi suhde!

Jos edes puhut edellisen suhteen aikana sen tutun kanssa jonka kanssa aloitat myöhemmin ERON JÄLKEEN suhteen, olet pettänyt.

Jos teet sen heti kun tulee pieniäkin tunteita, sinun olisi pitänyt tajuta erota aiemmin, luovutit liian nopeasti, petit varmasti tai olit typerä kun hyppäsit tuosta vaan tunteiden vietäväksi.

Jos odotat vuosia että se tunne menisi ohi, olet pettänyt, h.lvetin kauan, olet huijari, petturi kumpaankiin suuntaan, annoit uuden odottaa, huijasit itseäsikin ja kaikkia kun et heti jättänyt edellistä.

MIKÄÄN ei kelpaa muille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP: Jos mies on seksiaddikti niin nehän valehtelee ihan kenelle tahansa pitääkseen lähteensä eli sivuhoitonsa. Sama asia kuin alkoholistilla. Viitteitä voi olla jos ei ole pystynyt olemaan omassa lähipiirissä uskollisena vaan löytyy useampaa eri sivuhoitoa jo ihan lähipiiristä. Tämä tilanne voi tarkoittaa ettei miehellä ole pelissä tunteita vaan käyttäytymistä ohjaa addiktio.

Minulla on melko hyvät perusteet uskoa ettei tilanne ole tämä. Mutta tavallaan sillä ei minusta ole väliä. Oli tunteita tai ei, niitä ei mitä ilmeisimmin ole tarpeeksi ratkaisuihin. Ainakaan enää. Ehkä siinä oli joku lyhyt hetken huuma, joka toisen puolelta haihtui. Yritän nyt hyväksyä tämän ja tehdä luopumistyötä.

-Ap

Mutta mieshän teki ratkaisunsa, päätti jatkaa liittoaan. Hetkellisiä ihastumisia tulee ja menee, varsinkin pitkässä liitossa. Tärkeintä on, mitä niille tunteille tekee. Mies päätti ettei tee mitään. Se on hänen ratkaisunsa.

Vai etkö ap hyväksy miehen ratkaisua, koska se ei ollut sellainen kun sinä halusit?

Juurihan minä sanoin, että yritän hyväksyä ja luopua. Se ei vaan ole ihan niin yksinkertaista. Kyllä se vielä tapahtuu. Ja toiminnan tasollahan minä olen jo päästänyt irti. Enhän minä ketään ahdistele tai soittele perään. Kyse on enää vaan siitä, koska saan tunteet seuraamaan perässä.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko tuota on teidän välillä sitten jatkunut?

Yksipuoliseksi luultuna useita vuosia, molemminpuoliseksi paljastuneena joitakin kuukausia ja nyt ilmeisesti takaisin yksipuoliseksi kääntyneenä muutamia kuukausia.

-Ap

Eli kyseessä on kaveri, jonka ap on tuntenut useita vuosia. Et ap kuitenkaan eronnut omasta miehestäsi ennen kun luulit ihastuksesi antavan sinulle vastakaikua. Mitä muuta se on kuin pettämistä? Haikailla vuosia toista miestä salaa.

"Et ap kuitenkaan eronnut omasta miehestäsi ennen kun luulit ihastuksesi antavan sinulle vastakaikua." Ei itseasiassa pidä aivan paikkaansa.

"Mitä muuta se on kuin pettämistä? Haikailla vuosia toista miestä salaa." Minusta pelkät tunteet ilman tekoja ei ole pettämistä.

-Ap

No, koska et ole kertonut kuin murusia sieltä täältä, tuollaisen kuvan niistä sai. Eli että erosit vasta kun luulit ihastuksesi kokevan tunteita sinua kohtaan. On vaikea keskustella asioista, joita ei tiedä. Sitten korjaat jälkeenpäin ja sanot, itse asiassa ei mennyt noin. Eihän muut sitä tiedä kun et ole kertonut.

Ja jos olet niin ihastunut (rakastunut) toiseen mieheen, että tunnet niitä tunteita VUOSIA, ei se ainakaan omaa liittoasi vahvista. Vai eikö tuokaan sitten mennyt noin vaikka aiemmin niin sanoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauanko tuota on teidän välillä sitten jatkunut?

Yksipuoliseksi luultuna useita vuosia, molemminpuoliseksi paljastuneena joitakin kuukausia ja nyt ilmeisesti takaisin yksipuoliseksi kääntyneenä muutamia kuukausia.

-Ap

Eli kyseessä on kaveri, jonka ap on tuntenut useita vuosia. Et ap kuitenkaan eronnut omasta miehestäsi ennen kun luulit ihastuksesi antavan sinulle vastakaikua. Mitä muuta se on kuin pettämistä? Haikailla vuosia toista miestä salaa.

"Et ap kuitenkaan eronnut omasta miehestäsi ennen kun luulit ihastuksesi antavan sinulle vastakaikua." Ei itseasiassa pidä aivan paikkaansa.

"Mitä muuta se on kuin pettämistä? Haikailla vuosia toista miestä salaa." Minusta pelkät tunteet ilman tekoja ei ole pettämistä.

-Ap

No, koska et ole kertonut kuin murusia sieltä täältä, tuollaisen kuvan niistä sai. Eli että erosit vasta kun luulit ihastuksesi kokevan tunteita sinua kohtaan. On vaikea keskustella asioista, joita ei tiedä. Sitten korjaat jälkeenpäin ja sanot, itse asiassa ei mennyt noin. Eihän muut sitä tiedä kun et ole kertonut.

Ja jos olet niin ihastunut (rakastunut) toiseen mieheen, että tunnet niitä tunteita VUOSIA, ei se ainakaan omaa liittoasi vahvista. Vai eikö tuokaan sitten mennyt noin vaikka aiemmin niin sanoit?

Ymmärrän, että on vaikea tehdä mitään tyhjentävää kokonaisarviota puutteellisilla tiedoilla. Mutta enhän minä ole keneltäkään sellaista pyytänyt. Kyllähän minä itse tiedän tilanteen paremmin kuin yksikään tuntematon kommentoija täällä. Aloitus koski tunteiden käsittelyä, ei tilanteen yksityiskohtia jotka ovat oikeastaan itse ongelman kannalta aika epäolennaisia. Tämä Ap on sitä ja tätä -jankkaus on keskustelussa pelkkä sivujuonne.

-Ap

Ette ehkä tunteneet toisianne kovin hyvin, jolloin miehellä ei ollut kovin painavia syitä jättää omaa puolisoaan, ap. Mies ajatellut järjellä, ei tunteella. Ei ainakaan vaikuta pinnalliselta tyypiltä.

Vierailija kirjoitti:

Ette ehkä tunteneet toisianne kovin hyvin, jolloin miehellä ei ollut kovin painavia syitä jättää omaa puolisoaan, ap. Mies ajatellut järjellä, ei tunteella. Ei ainakaan vaikuta pinnalliselta tyypiltä.

Voi olla. Yritän ylipäänsä lopettaa miehen ajatusten, tunteiden ja motiivien spekuloinnin. Niihin tuskin koskaan saan täyttä varmuutta. Mutta kenenkään itseään kunnioittavan ei pitäisi antaa sydäntään ihmiselle, joka kohtelee näin. Oli tilanne mikä tahansa, oli ne syyt miten hyviä tahansa. Se on yksinkertaisesti typerää.

Ja joo, kenenkään itseään kunnioittavan ei ylipäänsä kannattaisi sekaantua varattuihin, tietysti.

-Ap

Olet Ap tehnyt tekoja ja ottanut askelia eteenpäin elämässäsi. Kirjoitit, ettet pidä mieheen enää yhteyttä, mikä on jo iso askel. Uskon siihen, että pois silmistä, pois mielestä, joten kyllä ne tunteetkin ajan kanssa laantuu, kun ei ole siihen mieheen enää yhteyksissä eikä näe häntä livenä tai somessa. Itselläni on aina auttanut vain aika ja juuri tuo yhteyden katkaiseminen. Ja ehkä uusi ihastus aikanaan saa viimeistään unohtamaan edellisen. Vihaan sydänsuruja. Toivottavasti pääsen itsekin omista tunteista eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP: Jos mies on seksiaddikti niin nehän valehtelee ihan kenelle tahansa pitääkseen lähteensä eli sivuhoitonsa. Sama asia kuin alkoholistilla. Viitteitä voi olla jos ei ole pystynyt olemaan omassa lähipiirissä uskollisena vaan löytyy useampaa eri sivuhoitoa jo ihan lähipiiristä. Tämä tilanne voi tarkoittaa ettei miehellä ole pelissä tunteita vaan käyttäytymistä ohjaa addiktio.

Minulla on melko hyvät perusteet uskoa ettei tilanne ole tämä. Mutta tavallaan sillä ei minusta ole väliä. Oli tunteita tai ei, niitä ei mitä ilmeisimmin ole tarpeeksi ratkaisuihin. Ainakaan enää. Ehkä siinä oli joku lyhyt hetken huuma, joka toisen puolelta haihtui. Yritän nyt hyväksyä tämän ja tehdä luopumistyötä.

-Ap

Tsemppiä kohtalotoverilta.

Ap, hae apua tuhon pakkomielteeseen

Vierailija kirjoitti:

Olet Ap tehnyt tekoja ja ottanut askelia eteenpäin elämässäsi. Kirjoitit, ettet pidä mieheen enää yhteyttä, mikä on jo iso askel. Uskon siihen, että pois silmistä, pois mielestä, joten kyllä ne tunteetkin ajan kanssa laantuu, kun ei ole siihen mieheen enää yhteyksissä eikä näe häntä livenä tai somessa. Itselläni on aina auttanut vain aika ja juuri tuo yhteyden katkaiseminen. Ja ehkä uusi ihastus aikanaan saa viimeistään unohtamaan edellisen. Vihaan sydänsuruja. Toivottavasti pääsen itsekin omista tunteista eroon.

No joo, minä luulen että minulla on tässä itseni kanssa paljon työskenneltävää. Oikeastaan elinikäinen taipumus ihastua täysin päättömästi ja epätoivoisesti ja aina vääriin kohteisiin. Ripustaa omanarvontunto miehisen hyväksynnän varaan, jota haen kuitenkin toistuvasti kohteilta joilta sitä on mahdotonta saada. Joten hylkäystrauma syvenee, kokemus omasta arvottomuudesta vahvistuu ja kierre jatkuu. Se kehä pitää nyt jotenkin saada katkaistua. Muuten minä etsin ikuisesti sitä oikeiden sanojen ja eleiden ja olemuksen lottoriviä, jolla minä saan pidettyä jonkun joka ei koskaan halunnut tulla pidetyksi. Eikä siinä ole kyse enää mistään yksittäisestä sydänsurusta, ei varmaan koskaan ole ollut.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, hae apua tuhon pakkomielteeseen

Minä käyn jo terapiassa mutta terapeutti ei ole erityisen huolissaan minusta. Tiedän, että vaikuttaa hullulta jankuttaa tästä yli kaksi kuukautta ja 32 sivua, mutta se on ollut minulle keino käsitellä asiaa kunnes olen sen kanssa ikäänkuin valmis. Nyt se on oikeastaan jo hyvää vauhtia ratkeamassa. Kiitos vaan huolenpidosta.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP: Jos mies on seksiaddikti niin nehän valehtelee ihan kenelle tahansa pitääkseen lähteensä eli sivuhoitonsa. Sama asia kuin alkoholistilla. Viitteitä voi olla jos ei ole pystynyt olemaan omassa lähipiirissä uskollisena vaan löytyy useampaa eri sivuhoitoa jo ihan lähipiiristä. Tämä tilanne voi tarkoittaa ettei miehellä ole pelissä tunteita vaan käyttäytymistä ohjaa addiktio.

Minulla on melko hyvät perusteet uskoa ettei tilanne ole tämä. Mutta tavallaan sillä ei minusta ole väliä. Oli tunteita tai ei, niitä ei mitä ilmeisimmin ole tarpeeksi ratkaisuihin. Ainakaan enää. Ehkä siinä oli joku lyhyt hetken huuma, joka toisen puolelta haihtui. Yritän nyt hyväksyä tämän ja tehdä luopumistyötä.

-Ap

Minä jatkan vielä tähän, että tämä on ehkä ollut aina se pahin kipukohta. Ajatus, että hetken on ollut molemminpuolista ja sitten ei ole enää. Toisen puolelta hiipuu. Minulla on aina ollut paitsi taipumus hurahtaa itse täysillä, myös kyky saada vedettyä toinen osapuoli mukaan siihen kuplaan. Hurahtanut minä on aivan ihana, hurmaava, vastustamaton. Hetken. Mutta se haihtuu ja minä jään yksin ihmettelemään mitä hittoa tapahtui. Joka kerta. Ja jotenkin jää kysymys, että mitä minun olisi pitänyt tehdä tai sanoa toisin että se olisi pysynyt. Että olisin saanut ylläpidettyä sen kiinnostuksen. Miten minä olisin voinut olla parempi. Kelvollisempi. Riittävämpi. Tästä siinä on tainnut olla kyse aina. Elän uudelleen samaa hylkäystraumaa etsien sitä oikeiden sanojen ja tekojen kombonaatiota, sitä millainen minun pitäisi olla, keneksi minun pitäisi muuttua ettei minuun kyllästyttäisi.

Mutta sehän menee jotenkin ihan väärinpäin. Ei minun pitäisi epätoivoisesti miettiä miten saisin pidettyä jonkun joka ei halua tulla pidetyksi. Vaan pitäisi olla riittävän vahva toteamaan, että selvä, jos kaikki se mitä minä olen ei riitä niin antaa olla. Minä riitän itselleni ja se on tärkeintä. Pitäisi olla, mutta en ole. Vielä.

-Ap

Edelliseen kommenttiin viitaten niin olisiko ongelma juuri tuossa että mikään ihastus ei kestä loputtomiin ja jos et ole ollut kovin aito alunperin (eli olet miettinyt miten saat jonkun hurmattua, miettinyt mitä sanot, miten käyttäydyt ja minkälaisen "olemuksen" otat itsellesi --> miten viittasitkin noissa edellisissä kommenteissa) niin ei sellaista esitystä pysty loputtomiin ylläpitää ja lopulta totuus tulee ilmi. Ikäänkuin juuri kupla puhkeaa, se ei ole ollut rehellistä alunperinkään ja aitous on puuttunut. Sellaista aitoutta kannattaa ylläpitää elämässä ja rehellisyyttä myös itselle, se on lopulta se asia joka kantaa ja tuo elämääsi oikeita ihmissuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen kommenttiin viitaten niin olisiko ongelma juuri tuossa että mikään ihastus ei kestä loputtomiin ja jos et ole ollut kovin aito alunperin (eli olet miettinyt miten saat jonkun hurmattua, miettinyt mitä sanot, miten käyttäydyt ja minkälaisen "olemuksen" otat itsellesi --> miten viittasitkin noissa edellisissä kommenteissa) niin ei sellaista esitystä pysty loputtomiin ylläpitää ja lopulta totuus tulee ilmi. Ikäänkuin juuri kupla puhkeaa, se ei ole ollut rehellistä alunperinkään ja aitous on puuttunut. Sellaista aitoutta kannattaa ylläpitää elämässä ja rehellisyyttä myös itselle, se on lopulta se asia joka kantaa ja tuo elämääsi oikeita ihmissuhteita.

Se ihminen johon ihastutaan on kyllä ihan aito minä, ihan yhtä todellinen kuin sekin minä joka lopulta karkottaa. Ehkä jopa todellisempi. Sillä kuplahetkellä minä olen täysin tunteen vietävänä enkä esitä mitään. Liika miettiminen tulee kuvaan vasta siinä vaiheessa kun hurahtaminen hiipuu.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen kommenttiin viitaten niin olisiko ongelma juuri tuossa että mikään ihastus ei kestä loputtomiin ja jos et ole ollut kovin aito alunperin (eli olet miettinyt miten saat jonkun hurmattua, miettinyt mitä sanot, miten käyttäydyt ja minkälaisen "olemuksen" otat itsellesi --> miten viittasitkin noissa edellisissä kommenteissa) niin ei sellaista esitystä pysty loputtomiin ylläpitää ja lopulta totuus tulee ilmi. Ikäänkuin juuri kupla puhkeaa, se ei ole ollut rehellistä alunperinkään ja aitous on puuttunut. Sellaista aitoutta kannattaa ylläpitää elämässä ja rehellisyyttä myös itselle, se on lopulta se asia joka kantaa ja tuo elämääsi oikeita ihmissuhteita.

Se ihminen johon ihastutaan on kyllä ihan aito minä, ihan yhtä todellinen kuin sekin minä joka lopulta karkottaa. Ehkä jopa todellisempi. Sillä kuplahetkellä minä olen täysin tunteen vietävänä enkä esitä mitään. Liika miettiminen tulee kuvaan vasta siinä vaiheessa kun hurahtaminen hiipuu.

-Ap

Ap, tämä ja edellinen viestisi on todella hyvää pohdintaa ja tunnistan niistä myös omaa käyttäytymismalliani. On jotenkin lohduttavaa kuulla, että jokin muukin ajattelee näin ja omaa samantyyppisiä kokemuksia. Itselläni on monen monta ihmissuhdetta mennyt taas niin, että mies ihastuu minuun heti täysillä, lähes hullaantuu, ja itse lämpenen vähän hitaammin, mutta toisen ihailu vahvistaa omaa ihastumistani. Hetken aikaa on ihanaa ja ollaan molemmat ihastuneita toisiimme, mutta sitten miehen kiinnostus alkaa pikkuhiljaa hiipua, kun taas oma kiinnostukseni vahvistuu. Tällöin usein on käynyt niin, että juttu loppuu miehen puolelta ja minä jään suremaan ihastuksen perään. Minulle jää kuukausiksi arvottomuuden tunne, juuri se etten kelpaa ja etten ollut tarpeeksi hyvä, etten vain ollut tarpeeksi. Ja jään miettimään syitä, miksi toisen kiinnostus loppui ja mitä tein väärin tai miksi en ollutkaan sopiva. Ja kierre jatkuu, kun tapaan seuraavan tyypin, johon ihastun. Jotain vikaa minussa tai käytöksessäni täytyy olla, jos kuvio on usein tämä sama. Olenko liian innokas jossain vaiheessa, joka työntää toista kauemmas? Ihastunko vääriin miehiin? Ja miten hitossa voi olla niin vaikeaa päästä ihastuksen tunteista eroon, vaikka tietää, että juttu on ohi ja jopa joskus tajuaa itsekin järjellä, ettei suhteesta olisi lopulta tullutkaan mitään järkevää kyseisen miehen kanssa. Silti sydän itkee perään. Ehkä olen liian tunteellinen ja päädyn lopussa ylianalysoimaan suhteen loppua itsekseni omassa päässäni viikkokausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelliseen kommenttiin viitaten niin olisiko ongelma juuri tuossa että mikään ihastus ei kestä loputtomiin ja jos et ole ollut kovin aito alunperin (eli olet miettinyt miten saat jonkun hurmattua, miettinyt mitä sanot, miten käyttäydyt ja minkälaisen "olemuksen" otat itsellesi --> miten viittasitkin noissa edellisissä kommenteissa) niin ei sellaista esitystä pysty loputtomiin ylläpitää ja lopulta totuus tulee ilmi. Ikäänkuin juuri kupla puhkeaa, se ei ole ollut rehellistä alunperinkään ja aitous on puuttunut. Sellaista aitoutta kannattaa ylläpitää elämässä ja rehellisyyttä myös itselle, se on lopulta se asia joka kantaa ja tuo elämääsi oikeita ihmissuhteita.

Se ihminen johon ihastutaan on kyllä ihan aito minä, ihan yhtä todellinen kuin sekin minä joka lopulta karkottaa. Ehkä jopa todellisempi. Sillä kuplahetkellä minä olen täysin tunteen vietävänä enkä esitä mitään. Liika miettiminen tulee kuvaan vasta siinä vaiheessa kun hurahtaminen hiipuu.

-Ap

Itselläni kokemus jopa usean vuoden suhteesta, jossa toinen oli melko matala tunteissaan, mutta lähdettiin yhdessä tunteisiin. Luovia molemmat. Mutta koin loppuvuosina, että minä tein paljon tunnetyötä. Lopulta väsyin siihen. Yritystä oli paljon. Eli vaikka asuimmekin yhdessä, niin lopulta minun rakkauteni ei jaksanut enää kantaa meitä molempia. Minulle yksi terapeutti sanoi, että monet, jotka ihastuvat juuri tunnevoimaisiin, ovat itse ehkä tunneköyhempiä. En väitä, että kohdallasi olisi näin, mutta tunnistan tuon pähkäilyn. Lopulta sitä pähkäilee itsensä irti. Tosin voi olla vaikeampaa irrottautua, jos ei ole konkretiaa/kokemusta siitä hiipumisesta, vaan on vielä odotusten pyörteissä. Että toinen tunnistaisi minut.

Kiitos tästä ketjustasi; on ollut antoisa!