Sukulaisjoulu lasten kanssa saa minut stressaamaan omaa tulevaa äitiyttäni

Adhd lapset ovat levottomia ja riehuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap aloitus kuin omasta elämästä!

Olen nyt rv 12+3 raskaana ja joulukin ollut yhtä huutoa ja riehumista.

Olen seurannut kauhulla tästä vierestä, kun sukulaisen lapset elävät kuin pellossa. Äiti yrittää kieltää ja isä antaa periksi. Eilen kuunneltiin anopin kanssa vielä klo 23.00, kun 3v lapsen vanhemmat neuvottelivat lasta nukkumaan.

Aivan kamalaa! En edes tiedä haluanko lasta enää etenkin, jos se on tuollaista.

Toivottavasti teillä menee helpommin.  Miksi lasta ylipäätään neuvotellaan nukkumaan kun tuohon aikaan enää?  Ymmärrän neuvottelut kun kello on 8 illalla.

Kurittaa ei saa niin on pakko neuvotella. Mieluummin neuvottelu kuin se, että sossu tulee hakemaan lapset.

Kukaan ei puhunut kurittamisesta. Kiukuttelevan lapsen voi nostaa syliin ja viedä sänkyyn ilman että kurittaa. 

Tai keksiä jotain pieniä hämyjä:  "kuka ehtii ekana vessaan pesemään hampaat/sänkyyn/pukemaan yöpuvun "  Toimii aina.

Onnittelut jos oma lapsesi on hyvin totteleva. Normaalilapsi karkaa sieltä sängystä kerta toisensa jälkeen eikä todellakaan anna harhauttaa itseään noin helposti hammaspesulle tai pukemaan.

Ai että normaalilapsi siis aina vetää iltatoimet kiukutteluksi? :D

Sanoisin, että siinä kohtaa jos illat on aina yhtä taistelua voi vanhempi katsoa peiliin ja miettiä toiminta tapojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapset rauhallisia ja ovat edelleen nuorina aikuisina. Ei kaikki riehu ja kilju koko ajan.

Olet pelotellut ne hiljaisiksi niin kuin monet rauhalliset lapset ovat

Olet tehnyt oikein tutkimusta aiheesta?

Meillä on ollut ihan samoin, lapset olivat rauhallisia jo pieninä ja ovat sitä edelleen aikuisina. Kumpikin valitti aikoinaan sitä, kun kerhossa ja päiväkodissa oli niin monta ylivilkasta ja kiljuvaa lasta. Kävi kummankin korville ja hermoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap aloitus kuin omasta elämästä!

Olen nyt rv 12+3 raskaana ja joulukin ollut yhtä huutoa ja riehumista.

Olen seurannut kauhulla tästä vierestä, kun sukulaisen lapset elävät kuin pellossa. Äiti yrittää kieltää ja isä antaa periksi. Eilen kuunneltiin anopin kanssa vielä klo 23.00, kun 3v lapsen vanhemmat neuvottelivat lasta nukkumaan.

Aivan kamalaa! En edes tiedä haluanko lasta enää etenkin, jos se on tuollaista.

Toivottavasti teillä menee helpommin.  Miksi lasta ylipäätään neuvotellaan nukkumaan kun tuohon aikaan enää?  Ymmärrän neuvottelut kun kello on 8 illalla.

Kurittaa ei saa niin on pakko neuvotella. Mieluummin neuvottelu kuin se, että sossu tulee hakemaan lapset.

Kukaan ei puhunut kurittamisesta. Kiukuttelevan lapsen voi nostaa syliin ja viedä sänkyyn ilman että kurittaa. 

Tai keksiä jotain pieniä hämyjä:  "kuka ehtii ekana vessaan pesemään hampaat/sänkyyn/pukemaan yöpuvun "  Toimii aina.

Onnittelut jos oma lapsesi on hyvin totteleva. Normaalilapsi karkaa sieltä sängystä kerta toisensa jälkeen eikä todellakaan anna harhauttaa itseään noin helposti hammaspesulle tai pukemaan.

ootko koskaan kuullut iltasaduista?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli samaa, olen aina ollut hiljaisuutta rakastava introvertti. Olin itse lapsenakin hyvin rauhallinen. Jotenkin minä ja rauhallinen mieheni saimme kuitenkin kaksi hyvin villiä ja äänekästä lasta.

Usko tai älä, siihen meluun vaan jotenkin turtuu. Tavallaan se on hyvä, että itse sen melun kanssa oppii elämään, mutta sikäli huono, että huomaan oman reaktioaikani meluun koko ajan pitenevän. Huomasin ollessani kuopuksen vauva-aikana hyvin väsynyt, että kun olin syventynyt vaikkapa keskustelemaan kyläilevän vieraan kanssa, saatoin yhtäkkiä havahtua, että vauva on huutanut jo jonkin aikaa hätäänsä ja esikoinen huutaa omiaan. Vaikka vieraan hämmentynyt ilme ja vaeltelevat silmät kyllä olisivat paljastaneet asian kuurollekin jo muutama lause sitten. Tietyillä julkisilla paikoilla on helpompi "skarpata" ja vahtia lasten äänenkäyttöä, mutta omassa kodissa ainakin tällaisten ns. eloisien lasten vanhempien turtuminen jatkuvaan mekkalaan näkyy varmasti vieraillekin.

Kuulostaapa järkyttävältä. Kannattaisiko asialle alkaa kenties tehdä jotakin kasvatamisen muodossa?

Siihen auttaa nykyään kielletty k-sana, eli kasvatus.

Välillä sitä oikein pelästymällä yllättyy, kun joku on sitä käyttänyt ja lapsensa eivät olekaan kirkuvia hirviöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapset rauhallisia ja ovat edelleen nuorina aikuisina. Ei kaikki riehu ja kilju koko ajan.

Olet pelotellut ne hiljaisiksi niin kuin monet rauhalliset lapset ovat

Peloteltu ihminen ei ole rauhallinen vaan koko ajan paniikissa ja hermot rikaleina. Rauhallinen tarkoittaa että on rauha. Olen pahoillani, jos sut on peloteltu hiljaiseksi, mutta rauhallista se ei tarkoita, pelotelluila on jo teini-iässä ongelmia ja viimeistään nuorina aikuisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lapset rauhallisia ja ovat edelleen nuorina aikuisina. Ei kaikki riehu ja kilju koko ajan.

Olet pelotellut ne hiljaisiksi niin kuin monet rauhalliset lapset ovat

Peloteltu ihminen ei ole rauhallinen vaan koko ajan paniikissa ja hermot rikaleina. Rauhallinen tarkoittaa että on rauha. Olen pahoillani, jos sut on peloteltu hiljaiseksi, mutta rauhallista se ei tarkoita, pelotelluila on jo teini-iässä ongelmia ja viimeistään nuorina aikuisina.

Ennen kaikkien lasten kasvatus perustui pelotteluun. Sanoitus on uusi keksintö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirkuminen on se kaikista pienin huoli sitten kun murehdit että miten lapsesi pärjää tässä maailmassa ja miten saat kaikki perusasiat hoidettua, jotta lapsellasi olisi hyvä olla ja hyvä pohja tulevaisuudelle.  Sitä tulee kuuroksi kirkumisille. Ja yleensä kun lapsi kirkuu, se tarkoittaa että se on iloinen eli = olet onnistunut äitinä.

Suuri osa lapsista on nepsyjä eli heidän kirkumiselle ei edes voi mitään vaikka haluaisi.

Suurin osa lapsista ovat pellossa eläviä, vain pieni osa on nepsyjä. Se, että olet laiska ja mukavuudenhaluinen, ei tee lapsestasi erityislasta vaan kasvattamattoman ja rajattoman kammotuksen...

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä. Kyllä sä ap jaksat ja susta tulee varmasti hyvä äiti. Useamman lapsen kanssa on paljon melua, mutta kun itselläni on vain yksi lapsi, niin melko rauhallista on ollut.

lapsi niin kuin Siperiakin kyllä opettaa - älä huoli

Toivokaa rauhallista lasta. Toki kasvatuksella on ihan hitokseen väliä, mutta lapsi ei ole tabula rasa ja temperamentilla on väliä.

Meillä on kaksi lasta. Toinen saa palautetta kohteliaisuudesta ja toiseen huomioimisesta, ja open mukaan lapsesta huomaa että hän haluaa olla ystävällinen ja kunnioittaa aikuisen sanaa, on se joka varmistaa että kaikki pääsee leikkiin ja tarjoutuu ekana avuksi. Kasvatettu on. Mutta. Hän on myös se energiaa pursuileva tyyppi jonka ääni innostuessa nousee ja jolle on vaikea odottaa puheenvuoroa. Aina jos huomautetaan, lapsi korjaa, ei ole uhmakas tai röyhkeä tai ilkeä, mutta on kyllä impulsiivinen ja innostuva ja sitä ei ole kasvatuksella "korjattu", uskon että ikä auttaa. Hänelle joutuu jatkuvasti muistuttamaan volyymistä tällaisina erikoispäivinä kuin synttärit ja joulu.

Toinen lapsista taas on se kuuliainen, hiljainen, rauhallinen, ei koskaan häiritse tai rieku sopimattomassa tilanteessa, keskeytä tms. Hän on tosi tosi ujo ja varautunut (kuten isänsä, voitte arvata keneltä tuo toinen lapsi on perinyt piirteensä 🙈), joten hän osaa olla "harmiton" ja aikuiset usein kehuvat siitä. Hänelle sitten hankalampaa on se kontaktin ottaminen, esim. tervehtimisen ja kiittämisen kanssa meni paljon pidempään, ja oma-aloitteinen avun tarjoaminen (tai pyytäminen vieraalta) on vielä lähempänä teini-ikää hankalaa, puhumattakaan luontevasta päivälliskeskusteluun osallistumisesta.

Eli keskimäärin meidän lapset on varsin ihanteellisia, mutta vaihteluväli on suurta 😅 Ihania, rakkaita molemmat!

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksella voit vaikuttaaa siihen, millaista arki lasten kanssa on. 

Onnea odotuksesta. Ihan normaalia miettiä jaksamistaan ja pärjäämistään vanhempana tuossa vaiheessa kun vaihtoehtoa perääntyä ei oikeastaan ole. 

Juuri näin! Teillä voi olla rauhallisempi arki ja tiukemmat säännöt kuin tutuilla. Lapsissa on myös eroja. Meidän poika on rauhallinen ja tyttö vilkas.

On kyllä häiriintyneitä ihmisiä Suomi nykyään täynnä, kun jatkuva kirkuminen, huutaminen ja riehuminen nähdään aivan hyväksyttävänä lapsen käytöksenä.

Vierailija kirjoitti:

On kyllä häiriintyneitä ihmisiä Suomi nykyään täynnä, kun jatkuva kirkuminen, huutaminen ja riehuminen nähdään aivan hyväksyttävänä lapsen käytöksenä.

Boomerien mielestä hyvä lapsi on sellainen joka näkyy mutta ei kuulu. Nuorempi polvi sen sijaan arvostaa sitä, että lapsi saa hyvät tunnetaidot ja siten hyvät eväät elämään.

Meillä on yksi lapsi ja joulut vietetään kotonamme isovanhempien kanssa. Ei ole riehumista, vaikka lapsen kanssa leikitäänkin ja hän on jännityksestä soikeana koko aaton lahjojen avaamiseen asti. Varmaan se useamman lapsen kanssa on erilaista hulinaa, mutta lapset kasvaa nopeasti. Jouluja on myös erilaisia ja kannattaa panostaa omantuntuiseen joulunviettoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä häiriintyneitä ihmisiä Suomi nykyään täynnä, kun jatkuva kirkuminen, huutaminen ja riehuminen nähdään aivan hyväksyttävänä lapsen käytöksenä.

Boomerien mielestä hyvä lapsi on sellainen joka näkyy mutta ei kuulu. Nuorempi polvi sen sijaan arvostaa sitä, että lapsi saa hyvät tunnetaidot ja siten hyvät eväät elämään.

Totta, lapset on kasvatettu aroiksi ja hiljaisiksi mm. häpeällä. Itse olen tällaisten lapsi, vaikea avata suuta vaikka töissä kahvihuoneessa kun on kasvatettu niin että pitää olla hiljaa eikä saa nolata vanhempiaan ja aina tuntuu että sanon jotain tyhmää ja häpeän itseäni vaikka ei olisi mitään syytäkään. Vaikea päästä eroon aikuisena että kiitos vaan! 

Mutta sitten on toinen ääripää. Jouduttiin laivalla miehen kanssa samaan pöytään buffetissa kahden naisen kanssa jolla oli rasavillipojat ja kauhea huuto ja riehuminen ja meni se syöminen pilalle. Nämä akat vaan keskittyivät juoruamaan keskenään eivätkä sanoneet lapsille mitään! Teki mieli sanoa että komentakaa nyt niitä hemmetin kakaroitanne edes hetkeksi mutta ai niin, eihän sitä ite kehtaa sanoa mitään missään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap aloitus kuin omasta elämästä!

Olen nyt rv 12+3 raskaana ja joulukin ollut yhtä huutoa ja riehumista.

Olen seurannut kauhulla tästä vierestä, kun sukulaisen lapset elävät kuin pellossa. Äiti yrittää kieltää ja isä antaa periksi. Eilen kuunneltiin anopin kanssa vielä klo 23.00, kun 3v lapsen vanhemmat neuvottelivat lasta nukkumaan.

Aivan kamalaa! En edes tiedä haluanko lasta enää etenkin, jos se on tuollaista.

Toivottavasti teillä menee helpommin.  Miksi lasta ylipäätään neuvotellaan nukkumaan kun tuohon aikaan enää?  Ymmärrän neuvottelut kun kello on 8 illalla.

Kurittaa ei saa niin on pakko neuvotella. Mieluummin neuvottelu kuin se, että sossu tulee hakemaan lapset.

Kukaan ei puhunut kurittamisesta. Kiukuttelevan lapsen voi nostaa syliin ja viedä sänkyyn ilman että kurittaa. 

Tai keksiä jotain pieniä hämyjä:  "kuka ehtii ekana vessaan pesemään hampaat/sänkyyn/pukemaan yöpuvun "  Toimii aina.

Onnittelut jos oma lapsesi on hyvin totteleva. Normaalilapsi karkaa sieltä sängystä kerta toisensa jälkeen eikä todellakaan anna harhauttaa itseään noin helposti hammaspesulle tai pukemaan.

Ja kerta toisensa jälkeen vanhempi kantaa lapsen takaisin tyynesti, ei lue enää kymmenettä iltasatua, ei anna lisää juomista, ei salli enempää vessareissuja, eikä muitakaan syitä nousta sängystä. Lapset keksivät uskomattoman määrän syitä tietäessään, että lopulta vanhempi antaa aina periksi, jos se on tullut tavaksi. Kun lapsi huomaa, että on turha yrittää pelata vanhemman kanssa, niin nukkumaan meno on lopulta helppoa. Tiettyyn aikaan mennessä on syöty iltapala, pesty hampaat, puettu pyjama ja luettu iltasatu, ja sitten mennään sänkyyn. Sen jälkeen palvelu siltä illalta on päättynyt. Näin luodaan rutiinit, jotka helpottavat kaikkien elämää. Jos vanhempi päättää toimia toisin, niin sitten on minusta turha valittaa, kuinka hankala lapsi on. Hänhän vain peilaa käytöksellään vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap aloitus kuin omasta elämästä!

Olen nyt rv 12+3 raskaana ja joulukin ollut yhtä huutoa ja riehumista.

Olen seurannut kauhulla tästä vierestä, kun sukulaisen lapset elävät kuin pellossa. Äiti yrittää kieltää ja isä antaa periksi. Eilen kuunneltiin anopin kanssa vielä klo 23.00, kun 3v lapsen vanhemmat neuvottelivat lasta nukkumaan.

Aivan kamalaa! En edes tiedä haluanko lasta enää etenkin, jos se on tuollaista.

Toivottavasti teillä menee helpommin.  Miksi lasta ylipäätään neuvotellaan nukkumaan kun tuohon aikaan enää?  Ymmärrän neuvottelut kun kello on 8 illalla.

Kurittaa ei saa niin on pakko neuvotella. Mieluummin neuvottelu kuin se, että sossu tulee hakemaan lapset.

Kukaan ei puhunut kurittamisesta. Kiukuttelevan lapsen voi nostaa syliin ja viedä sänkyyn ilman että kurittaa. 

Tai keksiä jotain pieniä hämyjä:  "kuka ehtii ekana vessaan pesemään hampaat/sänkyyn/pukemaan yöpuvun "  Toimii aina.

Onnittelut jos oma lapsesi on hyvin totteleva. Normaalilapsi karkaa sieltä sängystä kerta toisensa jälkeen eikä todellakaan anna harhauttaa itseään noin helposti hammaspesulle tai pukemaan.

Ja kerta toisensa jälkeen vanhempi kantaa lapsen takaisin tyynesti, ei lue enää kymmenettä iltasatua, ei anna lisää juomista, ei salli enempää vessareissuja, eikä muitakaan syitä nousta sängystä. Lapset keksivät uskomattoman määrän syitä tietäessään, että lopulta vanhempi antaa aina periksi, jos se on tullut tavaksi. Kun lapsi huomaa, että on turha yrittää pelata vanhemman kanssa, niin nukkumaan meno on lopulta helppoa. Tiettyyn aikaan mennessä on syöty iltapala, pesty hampaat, puettu pyjama ja luettu iltasatu, ja sitten mennään sänkyyn. Sen jälkeen palvelu siltä illalta on päättynyt. Näin luodaan rutiinit, jotka helpottavat kaikkien elämää. Jos vanhempi päättää toimia toisin, niin sitten on minusta turha valittaa, kuinka hankala lapsi on. Hänhän vain peilaa käytöksellään vanhempiaan.

Aikanaan pistettiin lapselle muutamaksi illaksi valjaat sänkyyn. Siihen loppui karkailu.

En ole koskaan tykännyt muiden lapsista. Omia on pitkä liuta. Oma on oma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap aloitus kuin omasta elämästä!

Olen nyt rv 12+3 raskaana ja joulukin ollut yhtä huutoa ja riehumista.

Olen seurannut kauhulla tästä vierestä, kun sukulaisen lapset elävät kuin pellossa. Äiti yrittää kieltää ja isä antaa periksi. Eilen kuunneltiin anopin kanssa vielä klo 23.00, kun 3v lapsen vanhemmat neuvottelivat lasta nukkumaan.

Aivan kamalaa! En edes tiedä haluanko lasta enää etenkin, jos se on tuollaista.

Toivottavasti teillä menee helpommin.  Miksi lasta ylipäätään neuvotellaan nukkumaan kun tuohon aikaan enää?  Ymmärrän neuvottelut kun kello on 8 illalla.

Kurittaa ei saa niin on pakko neuvotella. Mieluummin neuvottelu kuin se, että sossu tulee hakemaan lapset.

Kukaan ei puhunut kurittamisesta. Kiukuttelevan lapsen voi nostaa syliin ja viedä sänkyyn ilman että kurittaa. 

Tai keksiä jotain pieniä hämyjä:  "kuka ehtii ekana vessaan pesemään hampaat/sänkyyn/pukemaan yöpuvun "  Toimii aina.

Onnittelut jos oma lapsesi on hyvin totteleva. Normaalilapsi karkaa sieltä sängystä kerta toisensa jälkeen eikä todellakaan anna harhauttaa itseään noin helposti hammaspesulle tai pukemaan.

Ai että normaalilapsi siis aina vetää iltatoimet kiukutteluksi? :D

Sanoisin, että siinä kohtaa jos illat on aina yhtä taistelua voi vanhempi katsoa peiliin ja miettiä toiminta tapojaan.

Ap on viettänyt yhden illan sukulaisten kanssa ja tehnyt tästä johtopäätöksiä. Nyt oli kyse yhdestä illasta ja vielä jouluaatosta. Lapset ovat kovasti odottaneet joulua ja päivä on varmasti ollut hektinen ja normaalista poikkeava. Kyllä se vaikuttaa monen lapsen nukkumiseen ja osa käy varmaan kierroksilla. Se rytmi kyllä palautuu normaaliksi.