Mies stressaa ja räyhää, mikä avuksi?
Miehellä on ollut pitkään stressaava tilanne töissä, ja tämä näkyy kotona lyhyenä pinnana ja raivoamisena. Ei suostu menemään työterveyteen juttelemaan tilanteesta, vaan kaataa kaiken kotona perheen niskaan. Saattaa hermostua ihan ihmeellisistä asioista ja kokea itseltään vaatimisena aivan absurdit asiat. Jos mies on vaikka menossa kauppaan ja kysyn tuoko samalla jotain minullekin, saattaa kokea pelkän kysymisen juoksuttamiseksi ja suuttua siitä. Jos olen useamman päivän sairaana enkä pysty esim. tekemään lumitöitä, mies alkaa hermostua kun kaikki on aina hänen vastuullaan enkä minä hoida osuuttani. Tiedän, että asenne johtuu ennen kaikkea stressistä, mutta en sairaana jaksaisi kuunnella sitä syyllistämistä ja avautumista.
Haluaisin auttaa miestä, mutta keskustelunavaus asiasta johtaa lähes aina joko asian ohittamiseen tai raivostumiseen miehen mielentilasta riippuen. Jos yritän ehdottaa työpsykologia/pariterapiaa/hyvinvointivalmennusta tai mitä tahansa muuta, mies kokee että yritän komennella ja hermostuu. Harmittaa, että ennen oli kiva tehdä asioita yhdessä, mutta nyt mies on enimmäkseen aika tympeää seuraa. Erityisesti tämä korostuu lomilla, niiden alussa mies saattaa räyhätä lapsillekin jostain aivan mitättömän pienistä asioista.
Olen miettinyt eroa, mutta toisaalta en tosissani haluaisi erota. Mies on kuitenkin näiden raivoamistensa välillä hyvä isä ja se sama ihminen, johon aikoinani rakastuin. Mutta mitä enemmän räyhäämistä tulee, sen vaikeammaksi käy muistaa näitä hyviä puolia.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita tiukasti miehellesi, että joko ottaa itse yhteyttä työterveyteen ja ottaa vastuuta voinnistaan, tai sinä soitat hänen pomolleen hänestä ja jaksamisestaan. Mutta tuo itsensä ja perheensä kiduttaminen saa loppua, mies valitkoon kummalla tavoin.
Jos ei myönnä loppuunpalamistaan, niin kyllä se ero on muulle perheelle helpotus, ei heidän tarvitse palaa myös loppuun yhden itsensäkieltäjä-draamaprinssin takia. Sellaiselle ei voi olla puoliso ja ihminen, siitä loppuunpalava saa vain mahdollisuuden polttaa itsensä täysin sammuksiin.
Joskus lempeä rakkaus ei riitä pelastamaan toista. Joskus pitää olla kovaa rakkautta, laittaa toinen huomaamaan kuinka paljon aiheuttaa kärsimystä niille joita rakastaa.
Sivusta ihan vinkkinä, että toisen terveystietojen levittely toisen esimiehelle on kyllä laitonta. Ylipäätään tousen ihminen yksityiselämän tietojen levittely tämän toisen ihmisen esimiehelle: NOU NOU NOU.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita tiukasti miehellesi, että joko ottaa itse yhteyttä työterveyteen ja ottaa vastuuta voinnistaan, tai sinä soitat hänen pomolleen hänestä ja jaksamisestaan. Mutta tuo itsensä ja perheensä kiduttaminen saa loppua, mies valitkoon kummalla tavoin.
Jos ei myönnä loppuunpalamistaan, niin kyllä se ero on muulle perheelle helpotus, ei heidän tarvitse palaa myös loppuun yhden itsensäkieltäjä-draamaprinssin takia. Sellaiselle ei voi olla puoliso ja ihminen, siitä loppuunpalava saa vain mahdollisuuden polttaa itsensä täysin sammuksiin.
Joskus lempeä rakkaus ei riitä pelastamaan toista. Joskus pitää olla kovaa rakkautta, laittaa toinen huomaamaan kuinka paljon aiheuttaa kärsimystä niille joita rakastaa.
Sivusta ihan vinkkinä, että toisen terveystietojen levittely toisen esimiehelle on kyllä laitonta. Ylipäätään tousen ihminen yksityiselämän tietojen levittely tämän toisen ihmisen esimiehelle: NOU NOU NOU.
Kyllä naiset kälättää terapiassa raivaamisesta kahvihuoneessa niin että koko konttori kuulee.
Vierailija kirjoitti:
Kun exä oli samassa tilanteessa niin puhuin, puhuin, puhuin ja puhuin. Kuuroille korville se alkuun meni. Nimenomaan siitä puhuin miltä käytös näyttää, miltä se tuntuu ja mistä se voi johtua. Jankutin että ymmärrän, mutta en hyväksy käytöstä. Aikuisesta ihmisestä kun on kyse, niin se pallo omasta hyvinvoinnista on oltava omissa käsissä.
Kun se raivoaminen alkoi, niin menemättä mukaan totesin kerta toisensa jälkeen, että tää on just se mikä ei käy.
Romahti aikanaan ja muutos tapahtui viikossa. Erottiin ihan muista syistä.
Eli nalkutit ja oletat että sillä asiat hoituu. HUOH!
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on varmaan suorittaja luonne ja hiukan kontrollifriikki sanan hyvässä muodossa, sellaiset palaa loppuun.
On varmasti, olen itsekin samanlainen. Olen opiskeluaikana kokenut yhden loppuunpalamisen ja muuttanut sen jälkeen omia toimintatapoja, ja siksi haluaisin auttaa miestä ennen kuin tulee lopullinen romahdus. Vähän vain näyttää pahasti siltä, että mies ei pysty vastaanottamaan apua (tai en osaa sitä tarjota oikealla tavalla), ja hänen täytyy itse oppia asia kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan EI JAKSA lukea sun paskoja novellajasi ap. Mene takaisin sinne kansanopiston kirjoituskurssillesi.
PS
Ja ne terapiat voit työntää haisevaan pilluusi
Sinä nähtävästi jaksoit kumminkin 😘🤗🤩.
Ps. Toivottavasti löydät onnea vähän elämääsi, koska ilkeilysi taitaa olla surullisen ihmisen tuotos.
T. Sivullinen
Ei ole stressiä vaan paska luonne.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kun itse olin hirveässä stressissä ja viittä vaille loppuunpalanut. Haaveilin dowshiftauksesta ja olisin halunnut haistattaa pitkät silloiselle työpaikalle niin puoliso vaan jauhoi haaveitaan uudesta premium-autosta ja kaikesta hienosta ja kalliista mitä olisi halunnut ostella. Silloin sain melkoisia raivokohtauksia ja tuntui, että voimat loppuu ihan samalla sekunnilla. Olin meistä se paremmin tienaava niin tuntui, että minun tehtävä oli toimia toisen unelmien mahdollistajana. Pikkuhiljaa myös kumppanin naama ja jutut ärsyttää heti kun pääsin kotiin.
Tilanne muuttui, kun löysin uuden työpaikan ja mies hairahtui vieraisiin niin sain syyn erota.
Meillä molemmat tienaavat hyvin ja voisin taloudellisesta näkökulmasta kyllä potkaista miehen vaikka heti pihalle tästä unelmatalosta. Se on tietenkin eri asia, jos mies itse kokee jotain velvollisuutta tai taloudellista painetta johonkin suuntaan ja stressaa siitä. Ehkä täytyy kuulostella, voiko taustalla olla jotain vastaavaa.
Jospa reagoit niin, että puhallat pelin poikki kun räyhääminen alkaa. Lähde hetkeksi pois yksin tai jos voit, lasten kanssa. Jos puhe ei auta, niin näytä teoillasi, että tuolla käytöksellä jää yksin. Aseta rauhallisesti rajat. Ketään ei voi muuttaa, mutta omaa suhtautumistasi voit.
Vierailija kirjoitti:
Ole ihminen ihmiselle. Miten haluaisit sinua kohdeltavan jos itse olisit totaalisesti loppuunpalanut ?
Olen ollut uupunut. Uupumus ei tarkoita typeryyttä eli ei toista saa kohdella miten sattuu tai raivota kotona. Etsin ja löysin apua, vaihdoin työpaikkaa. Sain tukea kotona mutta ITSE ponnistelin tilanteesta ulos. Puolisolta voi odottaa tukea mutta itse on otettava vastuu tekemisistään. Puolison niskaan ei saa oksentaa omaa pahaa oloa, se on VÄÄRIN. Paitsi jos kyseessä on uupunut mies niin sitten naisen tehtävä on toimia lääkärinä, hoitajana, psykologina, siivoojana jne. Huoh teitä tossukkanaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ole ihminen ihmiselle. Miten haluaisit sinua kohdeltavan jos itse olisit totaalisesti loppuunpalanut ?
Minut aikanaan opiskelijana pelasti kaveri, joka ohjasi yths:lle hoitoon. Paljon ei tarvinnut suostutella ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen, että huomasi vointini ja halusi auttaa. Sama ei selkeästi toimi mieheen, joten olen aika neuvoton.
Monista alunperin mukavista ja rennoista miehistä tulee tommosiä ärtyneitä kiukkusetiä kun ikää kertyy. Jos et halua erota eikä mies halua työstää asiaa niin onnistuisiko pieni etäisyys elämässä? Ostatte tai vuokraatte pienen yksiön/kaksion jonne voi mennä ottamaan omaa aikaa.
Lopeta nalkuttaminen ja lässyttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan EI JAKSA lukea sun paskoja novellajasi ap. Mene takaisin sinne kansanopiston kirjoituskurssillesi.
PS
Ja ne terapiat voit työntää haisevaan pilluusi
Sinä nähtävästi jaksoit kumminkin 😘🤗🤩.
Ps. Toivottavasti löydät onnea vähän elämääsi, koska ilkeilysi taitaa olla surullisen ihmisen tuotos.
T. Sivullinen
Jollain meni näköjään pahasti tunteisiin, kun kaikki fiksut kommentit piti alapeukuttaa moneen kertaan 😂
Vierailija kirjoitti:
Monista alunperin mukavista ja rennoista miehistä tulee tommosiä ärtyneitä kiukkusetiä kun ikää kertyy. Jos et halua erota eikä mies halua työstää asiaa niin onnistuisiko pieni etäisyys elämässä? Ostatte tai vuokraatte pienen yksiön/kaksion jonne voi mennä ottamaan omaa aikaa.
Itse asiassa ehdotin samaa miehelle vähän aikaa takaperin, mutta hän ei ollenkaan innostunut.
Alapeukuttajalla monta rautaa käytössä 😆. Luulis että elämässä olis muutakin sisältöä 🤭
Ehdotin miehelle omaa lomaa etelässä jossain all-inclusive -hotellissa niin, että työkännykkä ja läppäri jäisivät kotiin. Mies totesi siihen, että kuulostaa hyvälle, mutta eihän hän SAA lomaa. Miehellä on siis ihan normaalit viisi viikkoa vuosilomaa ja lisäksi työaikapankissa tallessa useampi viikko niiden päälle. Huoh.
Kuulostaa isältäni. Joka ihmettelee varmaan vieläkin, mikä vika oli perheessä kun vaimo otti eron eikä lapset ole enää yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät stressaa. Se on naisten ominaisuus.
Tämä asenne varmaan onkin se ongelman ydin. Mies ei voi myöntää olevansa stressaantunut. Koko ajatus on ihan vieras!
Se räyhääminen ja huutaminen on henkistä väkivaltaa, ilman muuta väärin ja erityisen vahingollista lapsille.
Kun exä oli samassa tilanteessa niin puhuin, puhuin, puhuin ja puhuin. Kuuroille korville se alkuun meni. Nimenomaan siitä puhuin miltä käytös näyttää, miltä se tuntuu ja mistä se voi johtua. Jankutin että ymmärrän, mutta en hyväksy käytöstä. Aikuisesta ihmisestä kun on kyse, niin se pallo omasta hyvinvoinnista on oltava omissa käsissä.
Kun se raivoaminen alkoi, niin menemättä mukaan totesin kerta toisensa jälkeen, että tää on just se mikä ei käy.
Romahti aikanaan ja muutos tapahtui viikossa. Erottiin ihan muista syistä.