Ei joulu tunnu enää oikein miltään, vaikka mitä tekisi

Tuossa mielessä joulu on lasten juhla - aikuisethan sen tekevät heille.

Veikkaan ap että ikäsi alkaa kakkosella? Liian vähän aikaa omaan lapsuuteen ja kipuilua sen vuoksi. Helpottaa kyllä kun vanhenee.

Itselläni joulun taika on tullut takaisin kun sain omia lapsia. Ihanaa järkätä heille joulua ja katsella lasten riemua.

Samat tuntemukset. Ahdistaa, kun ihmiset kyselevät miten vietän joulua yms. :( Kyllähän joulu on niin lastenjuhla. Eniten tässä ketuttaa, kun hössötys aloitetaan jo marraskuun alussa.. Antakaa meidän olla 

Vuosi vuodelta joulun taika laimenee. Se on totta. Aikalailla alkaa olemaan yhdentekevä "pakko" kun joulua näkee joka puolella, mutta ei herätä mitään tunteita juurikaan.

Jos ap haluaa jouluun merkitystä, mene vapaaehtoistyöhön vaikka jakamaan ruokaa köyhien jouluun. Pyyteetön antamisen ilo tuo joulun tuntua.

Joo tämäpä juuri. Ei paljon kiinnosta onko valkea vai musta joulu ja miltä kotona näyttää. Lapsetkin muuttuvat niin rasittavaksi jännittäessään aattoa, että ihan mahdoton olla niiden kanssa kotona! Sitten tätä samaa sekopäistä riehumista on tiedossa vielä kaksi viikkoa tähän päälle. Jee.

Mä oon 30v ja ihan kuollut jo sisältä, mikään ei tunnu miltään... lol

Vierailija kirjoitti:

Itselläni joulun taika on tullut takaisin kun sain omia lapsia. Ihanaa järkätä heille joulua ja katsella lasten riemua.

Niin, mutta se katoaa taas, kun lapsi kasvaa, ja tajuaa ton pukkikuvion. Se taika ja into yksinkertaisesti katoaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap haluaa jouluun merkitystä, mene vapaaehtoistyöhön vaikka jakamaan ruokaa köyhien jouluun. Pyyteetön antamisen ilo tuo joulun tuntua.

Se on kyllä totta. Mielelläni menisikin, tutkin asiaa kun lapsi on vähän isompi. Ap

Ei se aikuisena enää. Lapset viettää joulun isovanhemmillaan exän kanssa. Nekin käy jo kolmatta kymmentä, paitsi nuorin. Äiskä juo yksin olutta kotona ja katsoo telkkaria, selaa somea. Siinäpä se. Eipä siinä mitään taikaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan ap että ikäsi alkaa kakkosella? Liian vähän aikaa omaan lapsuuteen ja kipuilua sen vuoksi. Helpottaa kyllä kun vanhenee.

Kolmosella alkaa. Eikä tää oo mitään kipuilua. Ei vaan tunnu miltään. Ap

Kyllä siihen kosketuksen saa näin liki nelikymppisenäkin, eihän se samanlaista riemua ole kuin lapsena, eikä kuulu ollakaan, mutta mukava läikähdys käy silti. Hyvä näin.

Hyvää joulua!

Ei joulun kuulukaan tuntua miltään enää aikuisena. Jos tuntuu on lapsellinen.

Minä olen alkanut löytää joulun taian uudelleen. Olen nyt 38-vuotias. Lapsena ja nuorena muistan ihmetelleeni mikä joulussa on muka aikuisille kivaa, kun saa ehkä yhden tai kaksi lahjaa, jotka ovat jotkut aamutossut ja kirja. No eihän ne lahjat sitä joulua tee, vaan se rauha ja onni, mikä voi vallata ihmisen sydämen kun saa hengähtää, viettää aikaa lähimmäisten kanssa ja tuoda heille hyvää mieltä ja iloa. Joulun ei pitäisi olla suorittamista eikä haikailua jonkin lapsuuden taianomaisuuden perään, vaan sellainen kiitollisuuden ja sisäisen rauhan kokemus kaikesta mitä ihmisellä on. Kuulostan varmaan todella kliseiseltä ja hölmöltä, mutta näin tunnen itse tänä jouluna, enkä ole tuntenut näin aiemmin, etsinyt vaan sitä jotain kadotettua "täydellistä joulua".

Olin vielä kolmi-nelikymppisenä jouluihminen. Nyt yli 50vee niin ei oikein tunnu enää miltään. En tosiaankaan väännä mitään silakkarullia jne. etukäteen. Ostamme kaiken valmiina, mutta ei tietenkään mitä vain pöperöjä. Koti on tunnelmallinen, mutta siinä se tunnelma sitten onkin.

Muistan lapsuudesta sen jännityksen ja tunnelman. Ruoat ja hassun fiiliksen, kun mentiin saunaan keskellä päivää. 

Minulla haaveena on, kun lapset ovat aikuisia, niin viettää joulunpyhät jossain mökissä. Käydä ulkosaunassa, lukea jotain uutta kirjaa, syödä hieman herkkuja ja polttaa kynttilää ulkosalla rakkaiden muistolle.

Ja tunnistan tuon ajatuksen. Itselläkin on outo tunne, näin pianko joulunpyhät jo alkavat?

Kyllä se tietty joulun taika oli lapsena ja nuorena, ei aikuisena enää. Vaikka itselläkin on lapsia. Ja tietysti heidän takia haluaa tiettyjä jouluperinteitä jatkaa.

Tutustu joulun sanomaan. Käy vaikka kirkossa kuuntelemassa jouluevankeliumi, askartele käsin jotain, sytytä kynttilöitä ja tee lumilyhtyjä pihalle. Ihmettele sievässä lumisateessa hiutaleita vaikka hetki.

Joulusta on tehty nykyisinkin niin kaupallinen juhla kaikkine lahjoineen ja herkkuineen. Ota toinen lähestymistapa ja joulu herää henkiin.

Kokeile vaikkapa "vanhahtavaa" joulutyyliä sisustukseen.

Tein sijaisuutta vanhainkodissa ja yhden mummon seinällä näin suurennetun valokuvan jostain 50-luvulta ehkä: vanhemmat ja lapset villapaitoineen olohuoneen pöydän ääressä missä 2 valkoista kynttilää. Kaikki hymyilivät kokoontuneena niiden kynttilöiden ympärille. Ei mitään krääsää. Se oli jotenkin niin yksinkertaista onnea, että syöttäessäni mummoa piti kaivaa itsellekin paperipyyhe ja itkeä pienen hetken.

Ja kyllä, joulu ei tunnu miltään.

Minusta joulun tunnelma, kuten muidenkin juhlien/pyhien, syntyy siitä että arki katkeaa.

Mikä sen sitten kenellekkin luo, riippuu toki ihmisistä. Mutta yleensä perinteet auttavat tunnelmaan pääsyssä. Olkoon ne mitä tahansa: joulukuusen korstelu, ovikranssin vaihtaminen, piparien leipominen, laatikkojen&kinkun syöminen, lahjojen paketointi, joulukirkossa käyminen jne. jne.

Jos vaan "on" eikä tee mitään tavallisuudesta poikkeavaa, ei tunnelmaan ehkä niin pääse.

Minulla on monia rutiineja joulun alla, osa niistä vaihtelee (en mitenkään orjallinen ole) mutta tietyt jutut säilyy muodossa tai toisessa vuodesta toiseen.

Esimerkkeinä esim:

-Koristelu itsenäisyyspäivän aikoihin: voi olla iso kuusi koristeineen, tai sitten vain pieni "tonttuasetelma" pöydän päässä, mutta JOTAIN kuitenkin.

-Lahjoja ostan tietyille ihmisille, jos on kiire niin silloin haen nipun lahjakortteja, ja jos on aikaa, etsin jokaiselle persoonallisemmat lahjat.

-Pipareita on joka joulu, joskus iso piparitalo härpäkkeineen, joskus vain pipariukot, ja joskus ihan vaan kaupan valmiit.