♥SUURPERHEKUUMEILIJAT♥ viikko 46

se täti ja HETI! :o) nyt jo kp 38/28-29...

Kuinkahan todennäköistä on että vielä myöhemmin saisi plussan?

sain eilen neuvolantädiltä neuvon odottaa pari viikkoa ja tehdä sitten vielä testi mutta onkohan mitään järkeä vielä toivoa?

Sukelluspukua kyllä oisin tuolla kerhoreissulla tarvinut. Pulkka luisti niin hyvin että sain juosta sen perässä koko ajan kun kaksi 15 kiloista siinä istui.

nyt kahville ja suklaata Ah!



parempia ilmoja odotellessa!

Ei mitään ihmeempiä tänään kuulu. Huomenna lähdetään miehen kans sinne risteilylle ja viedään lapset yökylään mummolaan. Viimeksi ollaankin oltu ihan kahden kesken jossakin vuosi sitten...



Risella+3 naperoa ja kp8/28

viela on mahiksia niinku fifty-fifty saada siita plussaa; meikalainen viime kierrolla (superpitka) teki ekaks kaks negaa kpt 30/30 ja just jotain 38/30, jopa ultra ei nahny raskautta kun siella kavin... ovis siis aika myohaan ja kohdussa jotain ' pilvea' ettei ultrakaan ollu selva, kahden viikon paasta kavin uudelleen jolloin sikiookin jo nakyi hyvin ja oli kasvanukki just siihen viikkooon, eli mulla se km tuli kuitenkin. Tosin olen lukenu naillta palstoilta monistakin onnistuneista raskauksista pitkilla kierroilla, joten peukut pystyyn!!! Tosin se toinen vaihtis on etta kierto on sekaisin ja ilman teroja ei tasaannu ja tadit eivat siis loyda ilman huumeita perille! Joskus kun sekin aika narkkis tuntuu olevan (kun kerailee aika monelta clomi,-tero,- ja lugejamat...)

Mutta nyt kaikille mukavaa viikonloppua jne

-levinia ; asteita +20)-

Tuosta tukosjutusta...normaalistihan pitäisi kolmen km jälkeen päästä tutkimuksiin ,mutta en päässyt ,en vaikka kuinka vaadin ,lääkärit vaan huonoa tuuria tarjosi syyksi km kun meillä jo useampi lapsi ennestään oli.

Vasta 1.6v myöhemmin kun kaikki alkun laittanut lääkäri palasi äippälomalta ,pääsin tutkimuksiin kun hän ihmetteli miksi ei minua jo oltu niihin aikaisemmin laitettu.

Verikokeet siis otettiin ja ensimmäisissä oli vähän jotain ,testit uusittiin ja tulos tuli sitten ,että lievä tukostaipumus on.

Tukoksia minulle ei siis ole koskaan ollut ,mutta jotain pientä mikä olisi pystynyt aiheuttamaan km. Siksi tuota pistos hoitoa ei ole vielä aloitettu näin yritysvaiheessa. Tuo minidisperiini se on minullakin mikä käyttöön tulee ,annoksella 100mg päivässä.

Sitä kokeiltiinkin tuossa jokinaika sitten ,että oli käytössä muutaman kierron ajan ,jos raskaus olisi lähtenyt käyntiin ,olis lääkitys ollut päällä ihan alusta saakka ,mutta raskautta ei kuulunut. Nyt siis ohje on ,että heti plussasta. Se missä vaiheessa aloitetaan ne pistokset ja aloitetaanko yleensä ,riippuu varmaan monesta asiasta. Kontrolloidaanko verikokein jotain ensin??? Vai alkaako pistokset ns. varmuudenvuoksi jostain rv:stä eteenpäin?

Aika näyttää ,nyt ei kiire ole vielä vuoteen ,vaikka kyllähän tätä tulee jatkuvasti miettineeksi.

Kävin viime viikolla lääkärilläni ja tänään pitäisi aloittaa ovulaatiotestien teko. En ole aiemmin kokeillut mutta nyt se selitettiin minulle niin tarkkaan, että ihmettelen kuinka ilman niitä osaiaimmekaan ajoittaa vauvanteon =). Toisaalta minullehan tehdään se alkion siirto ensi viikolla ja on paras että se tapahtuu luonnollisella kierrolla ja siinä vaiheessa kun kohdun limakalvot kaikkein vastaaottavaisimmilla. Siirrossa laitetaan luultavasti tällä kerralla kaksi yhtä aikaa, vähän pelottaa ja jännittää ja samalla mietin olenko ihan järjissäni kun ryhdyn tähän taas. Tiedän kyllä että sinä hetkenä kun tiedän olevani raskaana, tunne on niin taivaallinen etten vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois. Onko teillä muilla ristiriitaisia ajatuksia tässä kuumeilussanne, samalla haluaa hirveästi ja samalla miettii että vielä voisi perua? Olenko ainoa näin pöhkö?

Heissa, anteeksi yksinkertaisuuteni, mutta miten miten laitan esittäytymiseni/tietoni (ikä, nimimerkki, laten iät ym.)" pinoon" . Olen aikalailla kokematon täällä enkä ymmärrä miten saan itseni listättyä listan hännille??

et ole ainoa pöhkö. Täällä toinen pöhkö joka välillä toivoo todella olevansa raskaana ja joka toinen päivä miettii onko se järkevää kun on jo 4 alle 9 vuotiasta. Aloitimmekin yrityksen vasta nyt kun suurimman osan ajasta on kuume päällä ja vain huonoina päivinä tuntuu että ei ikinä. Mutta se hetki kun tietää olevansa raskaana on aivan taivaallinen!! sen onnellisempi ei voi kuvitella olevansa.



omanapa: täti tuli tänään kp39/28-29 tai jotain ilolla otin vastaan ja suurella ilolla lähetän matkoihinsa :o)



Onko täällä muita joilla miinus veret? jos on niin onko teillä ollut mitään ongelmia raskaus aikana?

Itselläni A- ja miehellä A+ mutta mitään ongelmia ei ole ilmennyt (onneksi)

Ekaks Mijoralle (sori kun viimeks erehdyin nikista? tai sitten te kaksi puhuitte samasta asiasta, voi hitsilainen kun nyt nikin unohdin, aivan kielen paassa on) Siis makin nyt syon tuota 100mg disperiiniannosta tan kierron jo vaikka ens kierrosta olis yritysta!

Niiloakseli (sormi herpahti viimeks nappaimistolla) laitat vaan kirjoitukseks tuohon toiseen ' suurperhekuumeilijat' - esittelylistaan; se pyorii kylla tossa jossain 2. sivulla luultavasti. Medison sita joskus paivittelee niin sitten loydat ittes listalta, ok?

Ja viela oli joku muukin kun piti nyt kommentoida, mutta taa nuppiosasto... ei auta ,ei tuu mieleen enaa...jatkan myohemmin!

Pitkästä aikaa taas pinoon. Täti ilmestyi tänne viime viikon perjantaina (kp 28/28-30) eli ihan ajallaan. Häipyi jo tiistaina, jolloin usutin sen jonkin sitä kovin kaipaavan luo, teitähän oli muutama tälläkin palstalla. Taitaa tädillä todellakin olla kartta väärinpäin ja kordinaatit hukassa kun ei ole löytänyt perille! Muistutin vielä, että tänne ei tarvitsisi tulla ennenkuin vuonna 2008, en ollenkaan kaipailisi sitä ennen.



Joku kyseli tuosta kun joka toinen päivä on hirveä vauvakuume ja joka toinen päivä ei lainkaan, mulla oli ihan samanlaista pari kuukautta sitten. Siis tiesin haluavani ehdottomasti vielä yhden vauvan, mutta kuitenkin jotenkin arvelutti koko homma. Ehkä osansa teki juuri se, että vauva tullee olemaan se viimeinen, eli viimeisen kerran saan elää raskausaikaa, tuntea sen oman vauvan ihanan tuoksun pienenä nyyttinä ja kokea ne yösyötöt tunnin välein (ai miten niin aika kultaa musitot?).



Nyt kuitenkin tuntuu että aika on hyvä juuri nyt, kuopus on 1v6kk eli ikäeroa tulee olemaan riittävästi muttei liikaa. Ikäerot meillä muilla 1v11kk, 2v4kk ja 3v1kk, joten tuohon keskivaiheille menisi tämäkin. Vaikein ikäero on muuten ollut tuo viimeinen reilu 3 vuotta, johtuu kyllä varmaankin eniten sekä kolmosen että kuopuksen luonteista. Kolmonen jotenkin takertuva, vain äiti kelpaa kun jotain harmia sattuu, välillä tuntuu että on todellakin aikamoinen mammanpoika. Pienikin kolhu sattuu ihan kauheasti, vieras jo luulee että on luita poikki jos vähän johonkin törmää. No, toisilla vain tuo kipukynnys on pienempi kuin toisilla. :) Tulee muuten mieleen se kun useinhan miehet ovat kipeänä ollessaan (kuumeessa tms.) sitten todella kipeitä, meidän kolmosesta taitaa tulla ihan kelpo mies tuossa suhteessa!



No, nelosen synnyttyä olikin kolmonen sitten vielä enemmän äitiin takertuva, eikä siinä muuten mitään, mutta kun nelonen viihtyi ainoastaan kannettuna eikä unetkaan sujuneet päivällä kuin kantoliinassa (mieluiten vielä tuossa kantopussissa, jossa sai hartiansa todella kipeiksi muutamassa kuukaudessa). Vauva onneksi kelpuutti kantajaksi isänkin, kunhan kantaja vain liikkui eikä pysähtynyt istumaan tai muuta yhtä kauheaa. Ja minä vielä haaveilen taas uudesta kannettavasta...



Meillä ollaan oltu yllättävän terveitä, koulusta/kerhosta ei ole kukaan ollut pois, vaikka pientä nuhaa on ollutkin. Ei kuumetta, paitsi tosiaan kuopuksella oli yksi yö korkeahko kuume (en kyllä mittaillut). Supoilla lääkitsin vuorokauden niin sai pieni nukuttua. Sitten eikun menoksi taas, kyllä nuo pienet sitten tuntuvat toipuvan ihmeen hyvin.



Onpa muuten ollut hauska seurata noita pieniä taaperoita ja miten erilaisia voivatkaan olla. Meillä kuopus siis todella meneväinen 1v6kk poika. Kiipeää joka paikkaan, juoksee sohvalla edes takaisin, ulkonakaan sitä ei pidättele liukkaat tai loskat. Osaapa tuo jo etsiä parhaat kuralätäköt joissa voi tömistellä (kun ei vielä hyppiminen suju). Hoidossani oleva tyttö (melkein 1v4kk) on sitten aivan päinvastainen, pieni prinsessa joka ei todellakaan viihdy ulkona liukkaalla tai loskassa, istuskelee mieluummiin rattaissa sillä aikaa kun omani rypee kaikki rapakot ja yrittää pysyä isompiensa perässä. Välillä tuntuu että meidän kuopus luulee olevansa ainakin 3-vuotias iso poika...



Tiedän että luonteella on iso merkitys, mutta väkisinkin osan tuosta tulee laittaneeksi sukupuolen piikkiin. Muut lapset ovat meillä olleet paljon rauhallisempia kuin nuorin, tai ainakin ovat alkaneet tuon remuamisen paljon myöhemmin.



Tulipas taas pitkät tarinat, ja oikeasti mun pitäisi siivota tätä yläkertaa. Ai miten niin ei kiinnosta? Jospa tästä kohta...



Hilmis + nelikko

(Kp 8/28-30, eli kohta päästään tositoimiin. Salaa haaveilen tytöstä, mutta saas nähdä kuin tuon ajoituksen kanssa käy.)

Tervehdys vaan täällä ilmottautuu mukaan yksi mammeli joka kärsii kroonisesta vauvakuumeesta. Ja tää pino taitaa olla mulle oiva paikka. Täältä löytyy varmasti ymmärrystä ja samoja ajatuksia.



Pieni esittely: perheeseen kuuluu Minä 29v (eilen täytin) mies 30v ja 6 lasta p10/97, t9/99, p8/00, t4/02, t1/05 ja p8/06. Mies oli tossa jo varma että poika on meijän viimeinen vauva. Mä haluaisin vielä ainakin yhden ellen kaksikin lasta.



Mulla oli jo yhdet menkat synnytyksen jälkeen ja nyt niiden mukaan olis sitten la taas elokuussa. Tosin mies ei oo ihan täysillä mukana mutta on jo jollain lailla kun ei kumeja käytä vaan luottaa keskeytettyyn. No sehan ei kauheen luotettava ehkäisy keino ole ja sitten taas sillä ei välttämättä sitä tulostakaan synny. Annetaan nyt ajan kulua.



Välillä on aikoja että haluais sen vauvan heti kun taas huonono päivänä itsekkin ihmettelen mihin sitä päätään on taas pistämässä.

eniten mulla on ikävä sitä raskaus aikaa kun olen ollut aina todella hyvässä kunnossa. No vime raskaus oli poikkeuksellinen kun painoa tuli 18kg muista 10kg ja viime kesä oli todella kuuma niin turvotusta löytyi jonkun verran. Muuta pikku vaivaa.



jaahas nyt tarvii mennä kuopus haluaa ruokaa.



puuhis ja lauma 97,99,00,02,05,06 ja kp25/28-30 tai kierrosta ei oo hajuakaan mutta noin se oli aikasemmin

Olen ollut torstaista asti meidän vauvelin kanssa sairaalassa, eristyksissä ja tipassa, pikku reppana. Tää uskomaton virustauti on käynyt meidän pikkuisen kimppuun oikein urakalla. Kuume huiteli neljässäkympissä, ei syönyt muuta kuin säälittävää, laihaa tissimaitoa.. kuivumaanhan siinä pääsi, reilussa vuorokaudessa. Siihen tuli korvatulehdus ja ripuli. Meni pieni mies aika surkeaan kuntoon. Nyt ollaan jo kotona mutta kuumetta on yhä ja antibiootista nousi melkoinen ihottuma. Väkisin pitää syöttää, edes jotain, ettei jouduta takaisin osastolle.



Ja että olisi Neppiksen elämä kurjaa, niin se meidän uskomaton Täti kaahasi ferrarillaan lastenosaston eteen parkkiin ja tuli sinne. Joo, oikein kerta rytinällä.. ja arvatkaa olinko ottanu sille varavuodetta mukaan? No, en todellakaan arvannu, että rouva olis niin itsekäs, että tuppautuis infektio-osastolle kamoineen. Oli kuulemma saanu pukattua ferrarin irti kun sade sulattu korkeimmat kinokset. Kyllä olin pahalla päällä, ilmestyä nyt sit kp 48. *kiukkuista puhinaa*

No kai se Neiti Munasolukin on hivuttautunut kotikonnuille. On ollu aika hiljaista neitiä, kai se on vähän nolona kun lähti sillätavalla niskoja nakellen. Ei kai Ne Sergeit ja Svenit sit ollukaan niin ihania, kyllä omat Simot ovat voittamattomat.

Ei vaan taida yksikään enää olla hengissä.. Nooh, uutta putkeen kunhan täti taas siivoaa kamansa. Meidän simpat ainakin pelkää kurttuista tätiä ihan tosissaan. Sillä on kuulemma niin ruma naamakin kun pimeässä käytävässä tulee vastaan, menee Simpoilla sisu kaulaan ja kääntyvät pakoon ilmestystä. Aika usein sil on kuulemma joku vihreä naamio ja tukka papiljoteilla, kauhtunu aamutakki ja huopikkaat. Ei ole nuoret miehet vielä tottunu sellaiseen näkyyn. Kun taas Neiti Munasolu ei näyttäydy ala-arvoisessa kunnossa. Ja yöksikin pistää ripsiväriä, että aamulla olis oikein viehättävä. Kuulemma jotain kestohuulipunaa myös.. kai se luulee olevansa nuori mutta onhan silläkin ikää jo yli 30.. mikä lie kriisi sillä menossa.



Isotikruko kärsii raivotaudista.. meilläkin on ollu se. Hyvä, ettei rankkuri ole hakenu äitiä jo häkkiin ;)



Runosuoni kukkii--joo-- johtunee yliväsyneistä aivoista, ei niinkään lahjakkuudesta ;)



Nyt se pikkupotilas herää, täytyy mennä. Ilmoittelin vain, että hengissä ollaan. Kaikki muut paitsi simpat.



Levollista sunnuntaita ja uusin voimin ensi viikkoon..

Neppis kp 2

Muutamaan päivään en ole tänne kirjoitellutkaan, lukenut kylläkin :)



Heti alkuun Neppikselle ja pienelle potilaalle oikein kovasti jaksamista ja pikaista paranemista! Minä olen aina ihan sekaisin itsekin, kun pieni on oikein kovasti kipeä. Mutta ehkäpä se tätikin älysi hädän ja tuli siksi katsomaan, että tarvitaanko mahdollisesti apua? Joka tapauksessa, nythän sitä pääsette taas hommiin ;)



Medisoninko oli myös tätsy yllättänyt? Seuraavalla kerralla lähetä se johonkin oikein kauas ja ota kompassi pois.



Puuhapetet77 ainakin oli uutena tullut. Sinullahan on jo oiva katras koossa :) Kyllä kunnioitan teitä, joilla lapset noinkin pienillä ikäeroilla. Meillä se n. 3v on aina tuntunut hyvältä.



Oma olo on ihmeen hyvä. Suorastaan epäilyttävän hyvä :/ Isäntä vain tuhahtelee, kun yritän peloistani puhua ja sanoo, että samalla tavalla olen joka kerran hermoillut ennen ensimmäistä ultraa. Mutta kun nyt pelottaa ihan tosissaan, onko masussa ketään :( Oireita on välillä ja sitten taas ei. Saako esim. Isotikrulta kysyä, että oliko sinulla oireissa jotain erilaista tuulimuna raskaudessa verrattuna onnistuneisiin? Ultraan olisi vielä puolitoista viikkoa aikaa, mutta välillä tuntuu, että sitä pitää aikaistaa ja saada varmuus heti!



No juu, nyt täytyy mennä tyhjentämään pyykkikonetta. Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!



Misti ja nelikko sekä rv 6+1

Niiloakselille vastausta... Minulla on myöskin miinus veri. Sama kuin sinulla, A-. Kaikki kolme lastamme ovat +verisiä, mutta ainakaan toistaiseksi mitään ongelmia ei raskauksissa ole esiintynut.

Vähän tietysti jännittää, sujuisiko kaikki yhtä hyvin, jos neljännen kerran raskaaksi tulisin. Onneksi nykyään neuvolassa ollaan tarkkana, joten luultavasti kaikki menisi hyvin. Voiko tuosta verihommasta muuten olla äidille jotain vaaraa, vai onko ainoa riski verensiirtoihin yms. vauvaan kohdistuva???



Muutenkin kirjoituksessasi oli paljon tuttua... Minä myös mietin päivittäin, onko vauvakuumeessa mitään järkeä. Toisella hetkellä tuntuu, että olisipa ihanaa kokea kaikki vielä kerran. Toisella hetkellä taas ajatukset ovat ihan päinvastaiset.



Ainakin haluaisin tiputtaa muutaman kilon painostani ennen kuin varsinaista " yritystä" edes tosissaan suunniteltaisiiin...

Kummasti kolmen viimeisen vuoden aikana on kertynyt kiloja... Eipä olisi herkkua saada tähän päälle vielä raskauskilotkin :(

Sulle joku lohdutuksen(?) sana kun tunnut pelkaavan niin hirmusesti ettei kaikki ole kunnossa; yleensahan se on, mutta kun kysyit niin mun tm:ssa oli kaikki oireet mita plussatessa nyt on, tosin se todettiinkin niin aikaisin etta pelkilla teroilla saatiin pois kehosta. Eli kavin ihan ' tarkistuttamassa' rv5. Km:issa ekassa oli jo alusta asti vatsakipuja, siis sellaisia ' ei nii normaalin' tuntuisia. Toisessa ei mitaan kummallisempaa kuin normaalit pahoinvoinnit jne... eli kovin on yksilollista joka raskaudessa ei vaan pelkastaan joka naisella!!



Tervetuloa puuhapetelle! Kuten Mistikin aiemmin mulla on tuo 3 voden ikaero se nappiosuma naista neljasta. Toiset valit on 4 ja 1/2 vuotta ja se tuntuu jo paljolta: Nythan tulee pakostakin melkein se sama; niinkuin tamakin viides, myos nelonen kun antoi odotuttaa itseaan.

Hassua sanoa viides kahdeksannesta raskaudesta...niinhan ne lasketaan?!

Mutta jatkelen nyt hommiani ja ensi viikkoon hyvia vointeja ja Neppiksen pojalle paljon paranemisoloja!!!

-levinia kp 11-

Viikonloppu on taas hurahtanut sellaista kyytiä ettei paremmasta väliä.



Puuhikselle tervetuloa mukaan!



Mä olen kovasti yrittänyt tehdä kaikenlaisia rästihommia pois ja aika hyvällä mallilla olenkin jo. Mies laittoi eilen yhteen " kaappiin" pari hyllyä ja saisin nyt järjestellä sinne vähän tuollaista ylimääräistä tavaraa säilöön (myönnän, olen hamsteri, säilössä on kaikkinainen vauvatarvike eikä se määrä ole ihan vähäinen) mutta kun haluan sitten järjestellä ihan rauhassa niin luulenpa että teen sen huomenna kun isot ovat koulussa.



Muuten olen ommellut, järjestänyt valokuvia, ja siivonnut ja siivonnut...

Eipä sitten tartte ihan heti ruveta tollasta ylimääräistä touhua tekemään. Jouluverhot ja kaikki jouluvalot sun muut koristeet kaivoin perjantaina esille ja verhot tarttis vielä silittää. Ihanaa kun tulee taloon sellaista joulun tuntua. Vielä kun pääsisi lahjaostoksille ihan ilman lapsukaisia niin olisin oikein tyytyväinen.



Mukavaa että se täti löysi Neppiksenkin mutta oishan se tietty voinut vähän varoittaa eikä kaartaa paikalle tuollai äkkiarvaamatta ja vielä hospitaalin pihalla, voi sitä tätiä! Jahka mä tällä kertaa saan tuon tädin häädettyä niin sitten aletaan meillä oikein tosi tosi touhuihin. Viime kierto meni vähän harakoille ja nyt päätin että tässä kierrossa ajoitetaan tasan taatusti oikeaan aikaan ja useasti!



Jaaha, täytyy varmaan mennä jatkamaan hommia.



Pikaista paranemista kaikille sairastaville!



Medison kp3/28?

Täällä koneella vihdoinkin kun viikonloppuvieraat lähtivät ajelemaan kohti pohjoista. Oli oikein mukava viikonloppu vaikkakin olen ihan väsynyt kaikesta seurustelusta ja valvomisesta jne...



Tätionnittelut Neppikselle ja pahoittelut Medisonille,ihme akka kun ei edelleen meille osaa tulla laittakaa pikana se tänne ja heti niin tämä raivotautisuuskin väistyy..tämä on varmaan joku kärsivällisyystesti tädiltä, että ähäkutti sielläpäs kiltisti odotat vuoroasi tulen kun jaksan ja joudan..

Tilasin kyllä äsken netistä niitä aconin 10 liuskaraskaustestejä että saan taas pettyä mutta ajankuluksihan noitakin voi tätiä odotellessa tehdä..



Mistikö se kyseli että oliko jotain oireita tuulimunasta ?? Suoraan sanottuna minulla oli koko ajan outo tunne ettei kaikki ole kunnossa siitä huolimatta että tuon lyhyen parin viikon ajan voin 24-h huonosti ja kahdesti oksentelin, väsytti , paleli jne elikkä suoraan sanottuna selviä raskausoireita minulla oli enemmän kuin noissa kolmessa onnistuneessa raskaudessa yhteensä ..



Nyt jos tärppäis olisin varmaan ihan hysteerinen jos oireet olisivat samaa luokkaa kun tuossa tuulimunassa...hyvin menneissä raskauksissa minulla ei ole tuollaisia noin selkeitä ja pahoja oireita ole ollut. En tiedä miten muilla on oireiden laita tuulimunaraskaudessa ollut ?

En osaa selittää sitä tunnetta ja pelkoa että kaikki ei olisi ok ihan plussatestin tekemisestä alkaen , mutta sellainen mulla vaan oli !! En tietenkään halunnut uskoa siihen ja toivoi ja luotti että kaikki olis ok mutta eipä ne ollutkaan.



Uusille kuumeilijoille tervetuloa !!



En muista nyt mitä mun muuta piti kommentoida mutta nyt lähden ulos koiruuden kanssa haukkaamaan happea..



Mukavaa päivänjatkoa kaikille !!



Isotikru

ilmeisesti siitä jokin vaara on myös äidille jos siis raskaus aikana vasta-aineita alkaa ilmetä veressä. Meillä kans kaikki lapset olleet + verisiä. Mulle ei koskaan ole oikein juurta jaksain kerrottu mitä riskejä tuossa on mutta ehkei muutenkin heikko hermoiselle raskaana olevalle olekkaan järkeä kaikkea paljastaa.



omanapa: täti tuli meillekkin sellaisella rytinällä perjantaina ettei ole usein nähty! nyt jännitän loppuuko nämä normaalisti ja tuleeko seuraavatkin suht normaalisti. Mulla kun on ollut 3-4 tädin vierailut kuussa.



Teidän jutuista olen saanut ovistesti kuumeen! :o) nyt en yhtäkkiä luotakkaan itseeni vaan haluaisin varmistuksen siihen ovuloinko. Tosin mulla ei mitään oireita ole koskaan ollut tai en ole niitä havainnut.

Neppikselle pahoittelut tätin tulosta ja pienelle miehelle pikaista paranemista.

Oma viikonloppu meni mykkäkoulun merkeissä...joo välillä käy niin kun kaksi ihmistä, jotka ei toisiaan ymmärrä (onkohan koskaan etes ymmärtäny) asuu saman katon alla.

No ilma on nyt puhdistettu ja illalla tuli simotkin pussitettua...kyllä ne varmaan on tosi pettyneitä kun kumiseinä tulee vastaan:(

Kaiholla luen teidän kovaa yritystä...mutta kyllä minäkin vielä ,odottakaa vaan:) täytyy " kumitellen" pitää taitoa yllä ,ettei pääse ruostumaan.

Jaahas se olis taas mentävä aamutoimiin jne. viritettävä aivot vastaanotto taajuudelle/tallennustilaan...koulupäivä:)

Pirteää ja iloista alkavaa viikkoa kaikille!!!