***Vilttiketju***vko 46

ihan suotta vetäydyt, eiköhän meistä täällä jokainen tiedä miten raskaaksi tullaan ;o) ja jos minun tekstistäni mieleesi tuon sait niin tarkoitukseni ei ollut todellakaan pahoittaa kenenkään mieltä tai osoitella sormella vaan ajatuksena oli kertoa omia ajatuksiani ja kokemuksiani raskaaksitulemisistani ja -tulemattomuudestani. Siksihän me tänne kirjoitellaan, että jaetaan ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia tai niin olen ainakin itse luullut....

ei varmaan tosiaan kukaan ymmärtänyt sitä sinun kirjoitusta sillä tavalla, että neuvomassa olisit.Joten älä turhaan vetäydy minnekään :) Takaisin ja heti sieltä!!! Minusta on mukavaa jos saa aina uusia vinkkejä, mitä vois kokeilla tuon raskautumisen avuksi.Kiinnostuin ihan oikeesti muuten tuosta kurpitsansiemenjutusta. Oiskohan, että ne sisältää jotain vitamiinia tms. mikä vois auttaa raskautumisessa?

Mitäs kikkoja ootte muuten kokeillu? Minä tunnustan lipittäneeni yhden kierron silloin alkuaikoina greippimehua (mikä todellakin aiheutti valkkaritulvan), jalkoja on pidetty ylhäällä ja suihkua vältetty pupuilun jälkeen(joskus) ja nyt sit kierroksessa vitamiinit ja helokkiöljykapselit (tasaamaan lyhyttä kiertoa). Ja papaijaa olen vältellyt oviksen jälkeen, sitä kun jotkut luonnonkansat kuulemma käyttää ihan keskenmenon aiheuttamiseen.

että noin aattelitte. Muistan vaan itseltäni joskus niitä tunteita, että " hyvähän sun on tulla siihen sanomaan, kun olet raskaana" ja sellaisia tunteita en toivo herättäväni..



Kurpitsansiemenissä on runsaasti rautaa, sinkkiä, magnesiumia ja E-vitamiinia sekä kohtuullisesti kaliumia, fosforia, kuparia ja seleeniä sekä kuitua. Lisäksi siemenissä on A- sekä B 1- ja B 2- vitamiineja. Noin sanottiin jollakin nettisivulla. Olisko se tuo e-vitamiini ja sinkki, jotka ovat edullisia hedelmällisyyden kannalta. Mukavan pähkinäisen makuisia naposteltavia karkin sijaan ainakin, jos muuta hyötyä ei ole. Joskus olen niitä myös pannulla paahtanut.

jokin aika sitten täällä vauvakuumepalstalla intoiltiin greippimehulla ja punaviinillä - kumpaakaan en ole kokeillut, greippimehu maistuu pahalle ja punaviinistä saan migreenin... Punaviiniä kai olis pitänyt hörppiä oviksen jälkeen, muistelisin näin - oisko edesauttanut verenkiertoa vilkastuttamalla kiinnittymistä... en ihan tarkkaan muista. Ja sitä greippimehua ennen ovista just niitä limoja lisäämään.



Tyttöä kun tässä ollaan kuumeiltu niin ensi alkuun oli käytössä se yhdynnät ennen ovista, mutta nykyään kyllä rakastellaan silloin kun siltä tuntuu... Ensi alkuun jäin sänkyyn makaamaan kintut kohti kattoa, mutta sekin on jäänyt.



Noista vitamiineista olen kokeillut e-vitamiinia, jota söin kapseleina monta kuukautta, helokkiöljykapseleita, gelee royalea ja vitamorea. Nyt en ole sitten enää syönyt mitään noista. Kalkkivalmistetta syön siksi kun kynnet liuskoittuu ja lohkeilee ja b-vitamiinia kun suupielet ovat taas olleet rikki.



Jostain luin polbax (oliskohan se ollut tuon niminen) valmisteesta, joka olisi auttanut endometrioosista kärsiviä, jos tuota jostain löydän sitä voisin vielä kokeilla endovaivoihin... Mutta muutoin odottelen kiltisti sitä laparoskopiaa, jospa endon poisto taas auttaisi meitä...



Meillä muuten tullee kohta paussi aktiiviyrittämiseen kun ne häät ovat ensi syyskuussa ja välttämättä en haluaisi olla ihan viimeisilläni häiden aikaan...Toisaalta olen kavereille nauranut, että mun tuurillani vauva ilmoittaa tulostaan juuri niin, että laskettuaika osuu syyskuulle ja sitten hääpäivänä ollaankin synnärillä...

Piti tulla taas osallistumaan keskusteluun kun niistä vauvantekovinkeistä oli teillä puhetta. Musta tuntuu että meillä auttoi se, että vyöhyketerapeuttianoppini käsitteli jalkojani noin kuukauden ajan ennen tärppiä. Olin jo hälle tilittänyt että en enää kestä kohta tätä tilannetta ja hän lupasi hoitaa minua. Asuu tosin eri paikkakunnalla joten mitenkään kauhean säännöllistä vyöhyketerapia ei ollut. Olen kuitenkin varma että siitä oli meille apua, vaikka tuskin sitä ikinä voi mitenkään todistaa..



Täällä meni jo 32 rv rikki. Tänään ekaa kertaa proteiinit plussalla ja kaikenkukkuraksi hepatoosiepäily, joten vähän on huolta ilmassa, vaikka vauva jo selviäisikin suht hyvin vatsan toisellakin puolella. Mutta pieniä huolia niiden rinnalla joita tässä pinossa käydään läpi. Isoja halauksia kaikille!! Josko joululahjaksi saataisiin vilttiketjuun lisää plussia.



Beijaflor rv 32+2

Niin, ei minulla ainakaan tullut mieleenkään että olisit Senniina tullut mitään neuvomaan. Kivahan se on että jaksat täällä meidän kanssa pyöriä ja kiva kun kerroit omista kokemuksista. Sitähän tässä on tarkoitettu että ketkä ei oikeasti tiedä lapsen saamisen hankaluudesta, tulevat tokaisemaan että älä ajattele asiaa ja jne.

Ja minusta sinä Senniina olet herttainen ihminen joka aina jaksaa kannustaa muita. Ja olen vilpittömästi iloinen raskaudestasi.

voimia loppuodotukseen Beijaflor, ihan suotta vähättelet murheitasi - halaa - toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin ja pieni viihtyisi vielä muutaman viikon masussa, sehän se on paras paikka vielä :o)



Itsellä flunssainen olo jatkuu ja päänsärky...Täällä on satanut niin paljon vettä ettei maassa ole lunta ollenkaan - olihan aamulla pimeä kun heräsin...



Viime yönä näin unta häistä... taisi tulla alitajuntaan salkkarit ja eilinen juttu täällä töissä - työkaveri lupasi tuoda mulle sovitettavaksi pukunsa. Saisin sen lainaksi ja sitä kautta säästäisi vähän kun tuntuu muutenkin kaikissa hinnoissa olevan hääkerroin. No unessa se puku ei mahtunutkaan mulle vaan repesi ja koitin sitä itse parsia kokoon - häät oli seuraavana päivänä. No onneksi todellisuudessa häihin on vielä aikaa ja jos puku olisi pieni tässä on vielä aikaa katsastella muita vaihtoehtoja.



Mitäpäs muille tänään kuuluu?

Viltsun uni olisikin enne ja hääpuku ei mahtuisi vauva-masun takia...



Tänne ei sen ihmeempiä. Ulkona on lumiukkokeli ja lunta tosiaan jonkinverran. Jotenkin on vaan sellanen ihme matalapaine itselläkin, että ei oikeen mikään suju. Ihmeellistä, vaikka kaiken pitäisi olla niin hyvin kuin vaan olla voi. Kuulunee taudinkuvaan..

Täällä on kp 2 ja tunnelmat sen mukaiset. Mulla myös samanlainen olo kuin viltsulla ja viivillä. On ollut jo pidemmän aikaa, et mikään ei tunnu miltään. Tuo viltsun kuvaus tarpomisesta umpihangessa sopii hyvin myös mun tunnelmiin tällä hetkellä. Kaikki on niin raskasta ja oon äärettömän väsynyt koko ajan. Silti ei malta mennä illalla ajoissa nukkumaan. Ois niin mukava kun vois pikakelata tämän kauhean vaiheen elämästään siihen kohtaan kun kaikki olisi taas hyvin. Olisi onnellisesti raskaana ja kaikki olisi raskaudessa hyvin.



Viiville pahoittelut negasta ja viltsulle tädistä. Mä kun olin pitkään pois täältä, niin mulla on mennyt viltsu ihan ohi tuo sun veljesi vauvan kuolema. Oon todella pahoillani menetyksestä. (((lohtuhalaus))). Oliko vauva ihan täysiaikainen vai syntyikö keskosena? Oliko vauva ensimmäinen veljesi perheessä vai onko heillä muita lapsia?



Tsemppiä kaikille tasapuolisesti.Kivaa et keskustelu on täällä vilkastunut



Shannon alakuloisena

Kiitos...



Pienen pieni veljenpoikani syntyi syyskuun viimeisenä päivänä ja nukkui pois vain kuuden tunnin ikäisenä. Hän syntyi keskosena rv25+jotain päiviä. Painoa pikkuisella enkelillä oli 375g ja pituutta 35 senttiä. Hän olisi ollut veljeni ensimmäinen ja avovaimonsa kolmas. Ja minulle ensimmäinen veljenpoika. Kaikki vaikutti syntymän jälkeen hyvältä, mutta pienen keuhkot eivät ilmeisesti olleetkaan tarpeeksi kehittyneet ja siksi hän sitten menehtyi. Meistä piti tulla hänen kummejaan - kummikehyksen sijaan hankimmekin pienen hautakiven.



Olemme veljeni kanssa aina olleet läheisiä ja heidän surunsa seuraaminen sivusta on tehnyt todella pahaa, pienen enkelin hautajaispäivä särki sydämeni kun näin heidän suuren surunsa ja tuntui, että vaikka sanoisin mitä tahansa tai tekisin mitä vain se ei riitä. Ja vaikka voin surra heidän kanssaan ja tukea heitä en voi tietää miten suuri suru heillä on, en ole itse ollut samassa tilanteessa, silti toivon, että olen pystynyt omalla tavallani tukemaan ja auttamaan heitä.



Esikoinen kyseli vauvan kuoltua, että miksi näin kävi ja minne vauva laitettiin. Puhuimme kuolemasta ja hautajaisista. Koitin selittää hänelle yksinkertaisesti mitä on tapahtunut. Ja ehkä hän sitten omalla tavallaan ymmärsikin sillä hautajaisten jälkeen hän oli kertonut päiväkodissa miten hänen pieni serkkunsa oli kuollut sairaalassa kun se oli ollut liian pieni ja hän oli ollut pienen enkeliserkkunsa hautajaisissa ja enkeliserkku oli ollut pienessä kehdossa, joka laitettiin hautaan. Mutta että enkeliserkku ei oikeasti enää ollut siellä vaan taivaassa pilven päällä katselemassa. Ja ettei kaikilla lapsilla olekaan tällaisia pieniä enkeliserkkuja suojelemassa ja tietysti päiväkodin tädit olivat itkeneet kun esikoinen oli tätä kertomustaan kertonut...



Mutta siis tällä hetkellä veljeni on puolisoineen jo yrittämässä uutta vauvaa - toivottavasti seuraavalla kerralla heitä onnistaa paremmin...

Viltsu, taas nousi myötätunnon kyyneleet silmiin, kun luin enkelivauvan tarinaa.



Eipä ihmeitä, kp 2 tai 5 menossa, miten sen nyt laskee. Ihme juttuja kropassa, kierto on tasaantunut ja epämääräiset kivut loppuneet itsestään. Viimeiset 3-4 kiertoa olleet lähes kellontarkasti samanlaisia. Ja ovis aikaistunut, nyt ule eluteaalivaiheeksi 14-15 vrk, kun aiemmin oli 9-10. Omituinen tämä naisen mekaniikka. Jospa tämä vieläiloksi muuttuisi, kun kerran kroppakin alkaa toimia.

Syy miksi alkaa tilanne tasaantua, voi olla se, että kliseisesti ' olen luopunut toivosta' . Meillä pupuillaan nykyään niin harvoin ja ollaan tavallaan unohdettu koko vauva-asia ( tai ainakin sille tuntuu), etten edes usko voivani tulla raskaaksi.

Mietin kovasti, mitä elämälläni teen. Enemmän kuin mitään muuta, haluan perheen. Mies ei ole halukas adoptioon, mihin itse voisin taas ryhtyä vaikka heti. Hoitoihin taas en minä ole (ainakaan vielä) valmis ja mies olisi menossa vaikka heti. Helppohan se on miehenä hoitoihin lähteä, minuunhan ne kaikki hormoonit ja piikit tungetaan! Mies sen kuin lykkää lastin purkkiin ja seuraa mukana,näin kylmästi sanottuna. Henkinen puoli on tietty toinen juttu, mutta näin fyysisesti. Eli jaksanko elää loppuelämäni kaksin miehen kanssa? Vai onko edessä ero? Vai seuraavat 15 vuotta vielä epätoivoa ja toivoa vuorotellen? Adoptiota ajatellen meillä on vielä paljon aikaa, mutta biologista lasta ajatellen ei enää niin hurjasti, kello tikittää koko ajan! Ja jaksaisinko 10 vuotta myöhemmin vielä pienen vauvan kanssa valvomiset yms. Jonkin sortin kriisi menossa kenties ; ).



No joo, kyllä tää tästä taas menee. Alkaa vaan kaiken toivottomuuden keskellä pää pettää.



Senniina, kiva kun olet edelleen mukana! Kerro kaikki mahdolliset vinkit ja kokemukset, niitä täällä ollaan jakamassa! Eli älä yritäkään livistää minnekään!!! Kasvattele vaan massua kanssamme (meillä muilla se kasvaa ihan muista syistä, sulla on siihen pätevä syy!)



Sekavaksi taas meni, mutta niin on sekavat ajatuksetkin.

Selkeämpää viikonloppua Vilttikset!



-Hulluksi tulossa?-

Haavemaa; tuo luteaalivaiheen piteminen kuulostaa lupaavalta... Jospa löytäisitte jonkin kompromissiratkaisun tuohon tilanteeseenne? Kävisitte vaikka sen verran tutkimuksissa, että saisitte vähän tietoa tilanteesta ja missä voisi olla vika? Tiedän, että tutkimuksiin meno on iso kynnys, mutta se voisi ehkä tavallaan tuoda myös sellaista tasapainoa... Mulle tuotti suuria vaikeuksia myöntää, että endo on uusiutunut ja siirsin gynelle menoa, lopulta kun sitten menin oli oikeestaan ihan helpottavaa saada vahvistus omille epäilyille. Nyt vaan harmittaa kun joutuu odottamaan sinne toimenpiteeseen pääsyä..



Mitenkäs Viivin piinailut?



Shannon: tuo pikakelaus olisi hyvä ajatus - saisi kelata siihen hetkeen, että kaikki olisi juuri kohdallaan..



Senniina: kaipa tuo olotila kuuluu asiaan, ne hormoonit ne hormoonit ;o)



Omanapa: eipä juuri mitään kerrottavaa omassa tilassa. Kp:t ovat ? ehtiipä noita laskemaan vielä tässäkin kierrossa... ulkona on pimeetä, sateista ja kuraista eli lunta ei näy juuri missään - ihan omiaan lisäämään alakuloa, mutta eilen oli posti tuonut taas vaihteeksi joulukuvastoja ja viikonloppuna luvattiin viedä pojat pukkia katsomaan - ihan väkisin pukkaa kyllä sellaista joulumieltä :o)



Mitäs muiden perjantaihin?

Tänään kotosalla, joten koneellekin ehdin heti aamusta.

Haavemaa: Elämässä tosiaan tulee noita kausia, jolloin kaikki tuntuu olevan solmussa eikä oikein tiedä mitä tekis. Itsellä kans vähän sellanen jämähtänyt fiilis- tuntuu että ei liiku eteen- eikä taaksepäin tämä elämä oikein tällä hetkellä. Tuntuu, että jonkinlaista elämänmuutosta kaipaisi kovasti. Parisuhde meillä voi hyvin ja perhe-elämä on oikein tasaista (tietysti pieniä kinoja ja kiistoja aina perheessä on :)), mutta noin yleisesti sillä tasolla meillä kaikki on ok. Tuntuu vaan, että se vauva olisi ihana lisä tähän kaikkeen. Kuulostipa kornilta tuo *ihana lisä*...

Itsellä ovis tuntuu lähestyvän kovaa kyytiä. Ekat limat bongattu vaikka kierto ei ole edes vielä puolivälissä(. No, jospa tuon ukkelin saisi vällyjen väliin viikonloppuna .

Joulukortit on nyt sitten askarreltu ja ens viikolla ajattelin kopaista muutamaa kuivakakku-ohjetta, josko tekis joululahjoiksi vaikka kakkuja.

Siivotakin tänään pitäisi. Villakoirat ovat vallanneet nurkat ja karmean iso vino pino lehtiä osottaa keräyslaatikkoon viemistä.

Iloiset viikonlopunalut kaikille!

vilttiketjuun!

Haavis, ajattelisin, että miettisit sitä tutkimuksiin menoa. Yleensähän ne ukot pistää aikalailla hanttiin, mutta teillä ei sitä houkuttelutyötä tartteis tehdä. Tutkimukset eivät aina tarkoita sitä, että sua aletaan piikittää ym. Tosin ei tämäkään kivaa ollut, että ei koskaan saanut tietää, mikä raskautumista esti = selittämättömiä ollaan. Monet pulmat voi olla tosi yksinkertaisilla keinoilla hoidettavissa, mutta niitä keinoja ei saa käyttöön, jos asiaa ei tutkita. Riskinä on, että tulee tosi kylmää vettä niskaan. Jotenkin musta tuntuu, että fakta on kuitenkin faktaa ja sen kanssa helpompi elää eteenpäin.



Mukavaa viikonloppua haikeista tunnelmista huolimatta.

T. Senniina, joka yrjösi tänään, wau!

Aloitanko viimeisen clomikuurin vai en? On tosiaan tullut niistä aika kovia päänsärkyjä, ja uskon että masennus johtuu myös niistä. Vedetäänkö sisulla vai pitäisikö kokeilla jotain muuta? Ja hävettää tunnustaa, olisi pitänyt samaan aikaan tehdä ovistestejä, mut en ole jaksanut niitä tehdä. Kivuista päätellen uskon kuitenkin jotain tapahtuneen. Mut tosiaan uskon et jos pelkät clomit riittäis ni olis tärpänny jo. Kerkeekö tähän kiertoon enää muuta edes kokeilemaan. Toisaalta olis ihan kiva olla luomuna, mut siit taas toisaalta.. Ja mitähän sitä edes sitten seuraavaks kokeillaan. No pitäis vaan varata aika mut en tiiä alotanko clomit vai en. Jos alotan ni en viel varaa aikaa. Nyt tulee sekavaa tekstiä mut auttakkaa. Tänään kp 1. Tuli päivän myöhässä.

just laitoin pitkät stoorit ja sit se hävis!

Eli. Auttakaa! Alotanko mie viimesen clomikieron vai en? Tulee niistä aika kova päänsärky ja uskon et masennusta aiheuttaa myös. Ja uskon et jos pelkästään niil tärppäis ni ois tärpänny jo. Hävettää kun en oo tehny ovistestejä vaik ois pitäny. Uskon et oon suurinpiirtien tienny millon tapahtuu ja ollaan oltu jtp tai jokapäivä. Vai piäiskö kokeilla jo jotain muuta? Auttakaa!

tänään kp 1. Tuli päivän myöhässä.

Tuli sitten moneen kertaan.... =)

olisko sulla siis 6.kierto lähdössä? Itse söin sen 5 viime keväänä ja jätin tietoisesti sen kuudennen syömättä. Jäin sillon lomalle, enkä halunnut sitä masennusta siihen. Luulen myös, että clomit olisivat auttaneet siinä ajassa, jos olisivat olleet auttaakseen.

Otin tänään clomitabletin. Tää on siis viimeinen ja neljäs. Ei määrätty kuin neljä kierotoa clomifenia. Johan pukkasi tänään taas kuumaa-aaltoa. Oon kyllä miettiny että jos lopettais hoidot kun sekin on omalla tavalla tosi stressaavaa. Mutta sitten jos ei ole toivoa tulla luomuna raskaaksi ainakaan kovin helpolla niin pakko kai se on jaksaa. Sisulla mennään eteenpäin.

No olipas omaa napaa. Mitäpä muille?