*~* HAAHUT viikko 46 *~*
[b][size=3][color=purple]Haahuilijat [/color][/size][/b]
[b][color=blue] Haahuilijat on keskenmenon kokeneiden kuumeilijoiden oma ryhmä. [/color][/b]
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[color=blue][size=1][b]77mm[/b] 1.9.2006 rv 11+1 todettiin ultrassa sikiö jonka sydän ei lyönyt ja koko vastasi rv 8. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Jälkitarkastuksessa kaikki oli ok ja nyt on vuotokin loppunut. Uutta raskautta toivotaan pian. Meillä on ennestään yksi poika, syntynyt 07/05. Ikää itselläni on viikkoa vaille 29 v.
[b]Adette[/b] Minä 27 ja mies 27 ja esikoisen yritys aloitettu 9/05. Terolutit ja clomit avuksi 4/06. Alkuraskauden keskenmeno 8/06.
[b]apuh[/b] olen 29v (vm77) ja mieheni on 32v (vm74). Meillä on elokuussa 2005 syntynyt tytär. Ennen häntä mulla oli neljä alkuraskauden km:a ja hänen jälkeensä on ollut jo kaksi. Viimeisin nyt lokakuussa.
[b]carpel[/b] Itse olen 27-vuotias, mies 32. Lapsia ei ole ja sen ensimmäisen yritys aloitettu 06/06. Keskenmeno 07/06 rv 7+2.
[b]DreamOne[/b] Itse olen 29-vuotias, mies 26. Ensimmäinen, clomeilla avustettu raskaus päättyi keskenmenoon vuonna 2004 ja toinen raskaus kesällä 2006 todettiin tuulimunaksi. Raskautumisvaikeuksia ollut matkan varrella koko ajan ja raskaudet lisäksi päättyneet ikävästi.
[b]Elisabeth72[/b] Olen 33-vee ja mieheni on 29. Meillä on kaksi tyttöä 03/03 & 08/04. Asumme ruotsissa....Elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen keskenmenon sain joulukuussa -05. Kemiallinen raskaus 07/06.
[b]Helga76[/b] Mies ja Mä molemmat 30v. Asutaan Etelä-Suomessa ja ensimmäistä lasta toivotaan saapuvaksi. Keskeytynyt keskenmeno 07/06. Minä olen tälläinen omituisen huumorintajun omaava blondi, jolla jopa toisinaan päänupissa syttyy " heureka" lamppu. Olen myös " super-tunteellinen" , välillä mennään korkealla ja kovaa, toisinaan ryömitään pohjamudissa.
[b]Irmeli72[/b] Ikä 34 ja mies 38. Lapsia kaksi 99 ja 02. Kolmatta kuumeillaan. Raskaudet alkaneet clomifenilla joka käytössä myös nyt. Kaksi tuulimuna raskautta 96 ja 08/06.
[b]Isotikru[/b] olen 37-v lähihoitsu pääkaupunkiseudulta ja mies on kahta vuotta vanhempi.
Lapsia on 4, poika vm-93, tytär-vm-96 ja kaksostytöt vm-00.
[b]katri72[/b] Olen 34-v ja aviomies 33-v. 11-v koira. Helsingistä. Esikoisen yritys alkoi 02/03. Keskenmenot 7/05, 12/05 ja 7/06?.
[b]Koala-72[/b] mies myös 34 v. Asutaan Espoossa. Naimisiin mentiin 2004 ja vauvakuumeilu alkoi 05/2005. Km vkolla 20+1 (kaksoset) 11/2005 ja nyt on uutta raskautta yritetty 03/2006 alkaen.
[b]laralei[/b] Olen 20-vuotias, mies 28. Pillerit jätin pois syyskuussa -05, ensimmäinen raskaus alkoi toisesta kierrosta. Raskaus todettiin tuulimunaksi uudenvuoden aikaan,juuri kun tuli täyteen rv 12.
[b]Leijonanhymy[/b] Olen 24-vuotta ja mies samoin, pohjoisemmassa Suomessa asutaan. Itselleni on tullut kaksi km tänä vuonna. Ensimmäinen riipaisi kesäkuussa, rv 12 uä:ssä todettiin alkio kuolleeksi rv8 eli keskeytynyt km ja kaavintaan siitä sitten.
[b]levinia[/b] ite oon 37, mies 40, ollaan asuttu taalla n. hmmm italian leveysasteilla pian jo 15 vuotta! Tytot ovat 14 .10 .7 ja 3-vuotiaita. Viidennen yrityksia aloitettiin 2/06 kierukan poistosta ja siina sitten tasaisin valiajoin noita ' ongelmia' ; eli tm 3/06; ja kaks' kaavintaa 6/06 ja 10/06.
[b]Liliane[/b] Minä ja mies molemmat 24-vuotiaita ja asumme Lounais-Suomessa. Toiveissa oleva pienokainen olisi mulle toinen (tyttö 5/01) ja miehelle eka. Spontaani keskenmeno 01/2006 rv 7+2, odotin ilmeisesti kaksosia.
[b]meillekans[/b] Toista lasta kuumeillaan (sekä minä että mies). Esikoinen sai alkunsa 10 kuukauden yrityksen jälkeen ja siinä välissä ehti olla yksi todella kivulias keskenmeno rv 8+5. Esikko on nyt reilu 9 kuukautta.
[b]Menier[/b] eka km rv5-6 1/06. Uutta yritystä ekojen kuukautisten jälkeen, plussa 6/06 joka meni kesken nyt 10/06 rv 19+6. Luultavasti yritystä jatketaan...
[b]Moila[/b] Olen 26-vuotias, mies 28. Meillä on 1,5-vuotias poika. Toukokuussa annoimme toiselle luvan tulla. Heinäkuussa sain plussa. Viime tiistaina kävin yksityisellä rv9+0. Sikiön todettiin kuolleen rv8+4. Torstaina mulla oli kaavinta. Putosin kovaa ja korkealta, vaikka osasin olla varuillani.
[b]Moment[/b] Olen 29 v. reilu 1 vuotiaan ihanan taaperon äippä, mieheni on 30 v. Olemme yrittäneet pikkukakkosta lähes siitä asti, kuin esikko syntyi. Aktiivisemmin viime huhti-toukokuulta. Toiveena on ollut lapset pienellä ikäerolla. Vihdoin loppukesästä sitten tärppäsi ja iloitsimme raskaudesta jo täysillä, -tietenkin kerrottiin heti sukulaisille ja kaikille. Niinpä sit kävi, että 7+5 rvk:lla tuli spontaani keskenmeno, kyseessä ilmeisesti oli tuulimuna. Nyt olen hissukseen toipunut keskenmenosta ja kovasti olemme orientoituneet uuteen yritykseen.
[b]-nelliina-[/b] minä olen 29 ja mies 34 vuotta. Meillä on koululaiset, tyttö ja poika. Eka ja toivottavasti vikakin keskenmeno 7/2006 viikolla 11+0, kohtu tyhjentyi itsestään, ei ollut muuta kuin nestepussi kohdussa. Kohdun koko kuitenkin vastasi viikkoja. Synnytyssairaala olis TAYS.
[b]nippula[/b] yrittäminen alkanut kesällä 2004 ja km 8/04.
[b]nipsu-79[/b] olen 26 vuotias ja mieheni on 32. Minulla on kaksi lasta 3 ja 5 vuotiaat. nyt olemme yittäneet pikku kolmosta tän kierron jälkeen 8kk. Keskenmeno rv6 9/05. Viime kierrossa testasin plussaa joka muuttui kuitenkin tädin vierailuksi eli epäilen kemiallista km 12/05, km 01/06 ja km 06/06 rv5+.
[b]Pikkutiikeri76[/b] meillä on ennestään lapset tyttö 8/02 ja poika 9/04. Asutaan pohjois-pohjanmaalla. Keskenmeno 01/2006.
[b]pipsa79[/b] Minä itse pian 27.v. ja mies 31 ja esikoista yritetään...meillä 3 Icsiä tehty josta saldona yksi keskenmeno ja sen jälkeen 2 luomuraskautta jotka kummakin menivät kesken.Tällä hetkellä käytössä clomit ja disperiini 100mg/pv.
[b]puhbear[/b] oma ikä 25v, mies pari vuotta nuorempi. Ensimmäistä toivotaan kovin hartaasti. Yritys alkoi 12/05. km 04/06.
[b]pumpsu[/b] Minä 24, Mies 26, Ensimmäistä lasta toivotaan, Spontaanit keskenmenot 4/06 ja 8/06 viikoilla 7-8.
[b]Ria73[/b] Oma ja miehenikä: 33 ja mies 29, Asutaan: Helsingissä, Lapsia: Poika 10/01, Keskenmeno 10/04, kohdunulkoinen 4/05, tuulimuna 4/06
[b]Shannon-75[/b] meillä on uusperhe, johon kuuluu mun ja mieheni lisäksi 2 poikaa mun edellisestä liitosta 10/96 ja 3/99 sekä tyttö mieheni edellisestä liitosta 2/99. Meillä on myös yksi yhteinen poika 1/04. km 4/06 ja km+kohdunulkoinen 8/06.
[b]Sofia-77[/b] minä 29, mies 36, minulla t-96, t-99 ja tm-00. Miehellä p-97 ja t-99. Ensimmäinen yhteinen vauvamme siis keskeytys10/06 pahan sydänvian vuoksi rv 20+2.
[b]Tuutupii[/b] Olen 28 v kuumeilija, mieheni 31 v. Asumme Itä-Suomessa ja meillä on 1,5 v poika. Toisen lapsen yritys alkoi loppukesällä 06. Minulla todettiin tuulimunaraskaus vkolla 8+5 erinäisten ultrien jälkeen ja lääkkeellinen tyhjennys tehtiin tasan 2 vkoa sitten viikoilla 9+1.
[b]vauva2006[/b] minä 24 ja mies 32. ensimmäisestä haaveillaan, km 11+3 spontaanisti, vauhditettu lääkkeillä seuraavana päivänä, kuukauden päästä vielä kaavinta. vauva edelleen haaveissa saada.
[b]vauvaksi[/b] minä+mies 34+38 v yhden lapsen (vm 04) onnelliset vanhemmat. Kakkosta kuumeiltiin 10 kk ja plussa 07/06 >>keskenmeno rv 12+0. Jatkokuumeilu vielä vähän avoin.
[b]VM1974[/b] minä 30 v, mies 36 v asutaan pääkaupunkiseudulla ja ensimmäistä yhteistä yritetään. Mulla ei lapsia ennestään, miehellä 10 v tyttö. Yritetty on 10 / 2004 lähtien, km 07/2005 rv 6+3.
[b]ÄIPPÄ_80[/b] minä 26v mies 28v, pojat 01 ja 04. Keskenmenot 02/06 ja 06/06. Molemmissa sikiö kuollut kohtuun. Ekassa viikolla 8 ja toisessa viikolla 5 tai 6.
[color=fuchsia]~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~ *~*~*~*~*~*~*~ [/color]
[size=2][color=red]ex-haahut eli jo plussanneet!! [/color][/size]
[b]nipsunen[/b] plussa ?, la 20.10.2006
[b]Kaksonen76[/b] plussa 15.2.2006, la 26.10.2006
[b]Swehina[/b] plussa 10.3.2006, la 12.11.2006
[b]Pirpula[/b] plussa ?, la ?
[b]marrasmamma[/b] plussa 29.3.2006, la ?
[b]maria80[/b] plussa 8.5.2006, la 20.1.2007
[b]memmuli24[/b] plussa 25.5.2006, la 1.2.2007
[b]Hannele-81[/b] plussa 14.6.2006, la 18.2.2007
[b]Enni-Maija[/b] plussa 22.6.2006, la 28.2.2007
[b]eka-vekara[/b] plussa 7.7.2006, la 18.3.2007
[b]titi75[/b] plussa 10.7.2006, la 16.3.2007
[b]Lizie[/b] plussa 14.7.2006, la 16.3.2007
[b]porkkana05[/b] plussa 17.7.2006, la ?
[b]limetti1[/b] plussa 25.8.2006, la 1.5.2007
[b]Pirpaliina[/b] plussa 8.9.2006, la 17.5.2007
[b]Juuliar74[/b] plussa 6.10.2006, la 12.6.2007
[b]sani-74[/b] plussa 17.10.2006, la 26.6.2007
[b][color=purple]Laihduttavat haahuilijat [/color][/b]
[b]Nimimerkki:[/b] VM1974
[b]Pituus ja lähtöpaino, BMI:[/b] 169 cm, 74 kg, BMI 25,8
[b]Ongelmakohdat:[/b] herkkujen syöminen, ylisuuret ruoka-annokset
[b]Keinot:[/b] Pienennän ruoka-annoksia ja vähennän radikaalisti vaalean leivän sekä herkkujen syömistä. Makeapalaksi valitsen jatkossa vain kevyitä vaihtoehtoja, kuten rahkoja.
[b]Tavoite:[/b] 9 kg pois
[/quote]
Kommentit (81)
lapsoset suihkussa käyneet ja puhtosina loikoilevat sohvalla tv:tä katsellen... nyt aikaa siis perehtyä teihin =)
DreamOne:ethän vain meidän takia onneasi pidättele?! Varmasti meidän kaikkien puolesta voin sanoa, että ei tee ollenkaan pahaa välillä lukea iloisia uutisia ja onnea! Kaikki tällä on onnensa ansainnut 100%:sti. Nauti raskaudestasi, me kovasti koitetaan perässä tulla =)
Tuutupii:mitäs sulle kuuluu?
apuh:kohta sulla siis koitta töihin paluu... Kukas sitä niin kovin mielellään töitä huhkis, mutta se on kyllä totta, että pakostakin on sitten muuta ajateltavaa! Mikä sun tämän hetkinen tilanne on tädin/yrityksen kannalta? Toivottavasti hyvin jakselet... :)
vm69:miten voit? Olet ajatuksissani ollut... onko miehesi kanta edelleen ehdoton, vai onko heltymistä tapahtunut? Miten ikinä päätättekään, pääasia että päätätte yhdessä ja rakastatte toisianne! Musta ainakin tuntuu, että tämä kamala kokemus on entisestään lähentänyt ja syventänyt miehen ja minun rakkautta.
Menier: joo, kaavinnan jälkeen yleensä lyhyempi vuoto, kun mekaanisesti joudutaan kohtua tyhjentelemään. Sulla on siis jo menkatkin kuitenkin ollut? Niitä nyt kovasti täällä odotellaan...
Ootteko Joulua ehtineet ajatella? Mulla jotenkin hitaasti lähtenyt Joulufiilis käyntiin... =( ja yleensä olen täysin Jouluihminen! Vaikuttaa moni asia, myös se, että tänä Jouluna lapset ovat toisilla vanhemmillaan. Eli aikuisten Joulua meillä luvassa, blaah. No, kaipa se vielä iloksi muuttuu.
Nyt täytynee mennä iltapalan laittoon.
Kauniita unia, Enkeleiden ja omien kultien kuvia!
Sofia
Sofialle pikavastaus: Mies on ainakin " antanut luvan" haaveilla vauvasta. Kunhan saan itseni kuntoon, niin ehkäpä sitten jonkin ajan kuluttua palaan tänne tosissani kuumeilemaan. Nyt olen ollut ihan maassa, surettaa ja itkettää... keväällä ajattelin, että miten kamalaa olisikaan kokea keskenmeno syksyn pimeydessä, jolloin mua muutenkin tapaa masentamaan. No, nyt on sekin koettu!
Teille KAIKILLE hyvää viikonloppua!! Olen käynyt lukemassa viestejä, mutta kertakaikkiaan en ole jaksanut kirjoitella. Katrin uutisista sain hiukan voimia, toivottavasti tulee lisää plussia!!!
veeäm69
Olen kyllä käynyt monta kertaa päivässä lueskelemassa juttuja, mutta en ole jotenkin tohtinut kirjoitella. Ehkä se on jotain itsesuojeluvaistoakin, on helpompaa kun ei hirveästi ajattele asiaa. Pelkään todella että putoan korkealta ja kovaa! Eli Sofia, olet oikeassa, olen hieman yrittänyt pitää matalaa linjaa niin täällä palstalla kuin yksityiselämässäkin. Ja koen sen jotenkin niin epäreiluksi kun itsellä on nyt plussa tullut ja täällä niin moni sydäntäsärkevästi samaa kaipailee. Mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa kun alkujärkytyksestä itsekin selviää :)
Katri: Olet reilun viikon edellä minua, laskujen mukaan minulla on viikot 4+3. Eli kovin kovin alussa ollaan. Mutta jotain positiivista sentään elämä on meille nyt antanut, ainakin uskoa lisää. Kuinka ihanaa :)
Omaa napaa: Sain eilen virtsatietulehdukseen kuurin, onneksi! Alkoi olla sen verran tukalat yöt. Nyt helpottaa jo kun eilen pääsin aloittamaan lääkityksen. Rinnat on kipeät ja pinkeät, kuvotusolo aaltoilee varsinkin syömisen jälkeen ja valkovuotoa erittyy edelleen runsaasti. Sängystä noustessa repäisee niin alavatsaa, että eilenkin jouduin kyykyssä odottaa kivun ohimenemistä. Eli selkeät ja vahvat on oireet, ehkä enemmän mitä edellisissä raskauksissa. Varasin yksityiselle alkuraskauden ultraan ajan joulukuun 11. päiväksi. Silloin viikkoja olisi jo 7+5, joten jotain pitäisi jo näkyä. Aiemmaksi en saanut kun lääkärini on lomalla. Mutta itse asiassa ei haittaa, tuolloin ainakin varmasti jo pitäisi syke näkyä. Uskallan sen jälkeen enemmän iloita asiasta. Tietenkin kaikki tuulimunat ja kohdunulkoiset pyörii mielessä. Mutta äärimmäisen harvinaistahan se on, että kaksi kertaa peräkkäin sattuisi tuulimunaraskaus, siihen luotan.
Mies on taas kotona, ihanaa! Nukkuu vielä tuolla sikeästi, on kovin aamu-uninen. Tältä viikonlopulta taitaa jäädä nuo intiimit kanssakäymiset väliin tuon tulehdukseni takia, mikä tietenkin harmittaa kun vain viikonloppuisin nähdään. Mutta hellitään toisiamme sitten muulla tavoin :)
Mukavaa viikonloppua teille rakkaat palstaystävät!
DreamOne
Tai siis päivähän tässä jo on. Talonrakennusta olin ihailemassa aamupäivän, edes jotain kivaa elämässä!
Vm69: Itse ajattelen että syksyllä on paras surra, sehän on kuitenkin masentavin vuodenaika. Ei edes tarvi yrittää olla ilonen ja reipas. Syksyn jälkeen taas tulee talvi ja uusi vuosi, ja vihdoin viimein uusi kesä. Jospa se uusi onnikin meidät kohtaisi sitten ensi vuonna?
DreamOne: Keskenmenon jälkeen kun tulin uudelleen raskaaksi niin ajattelin että nautin siitä niin kauan kunnes toisin määrätään. Ei kannata murehtia etukäteen, aika menee hukkaan jos huomaa että tulipa surtua turhaan. Sitten jos käykin niin että painajainen käy toteen, niin se sama suru on surtava toistamiseen, siis kaksinkertainen suru! Ymmärrätkö mitä yritän tarkoittaa? Nauti siis raskaudesta, nyt sinulla on kaikki hyvin eikä kannata murehtia.
Sofia77: En oikein tiedä että mitä vuotoja tässä on ollut.. Voi siis olla että kuukautisetkin jossain välissä. Nyt ei kuitenkaan vuoda enää mitään! 5 viikkoa onkin eletty side housuissa¿ Joten jospa se tästä.
Joulusta sen verran, että tarkoitus olisi päästä muuttamaan uuteen kotiin! Kahdestaan ollaan varmaan, jälkikasvua kun meillä ei ole. ¿Vanhukset¿ voisi tietysti kutsua kyläilemään. Ja jouluaaton työvuoroista onneksi aatto on vapaa, 25.12 toivoin ilta- tai yövuoroa, saa nähdä kuinka käy. Aattohan se kuitenkin tärkein on.
Taidan lähteä kahvin keittoon, palailen myöhemmin.
Menier
Sofia kyseli joulusta. Onhan se tässä jo hieman pyöriny mielessä, kun eipä tässä ole enää kuin vähän yli kuukausi siihen aikaakaan. Tänään aiotaan leipoa hedelmäkakkukin jouluksi ja parin viikon päästä tehdään piparitaikina ja seuraavana päivänä sitten leivotaan niitä. Varmaan alkaa tuntua enempi joululta ainakin siinä vaiheessa kun piparin tuoksut leviää ympäriinsä. =)
Mä olen kanssa jouluihminen. Koristeita ja valoja on vähän joka huoneessa ja ikkunoilla ja kuusikin (aito) ollaan aina hommattu. Aattona ollaan ihan vain kotona, mutta joulupäivänä käydään anoppilassa ja tapanina sitten mun vanhempien luona, jossa päästään sitten saunomaankin. Siinäpä se oikeastaan meidän joulun vietto sitten onkin. Onhan sitten noita perinteisiä syömisiä mitä sitten on ollut joka vuosi.
vm69: Tosi kiva kuulla, että miehesi on antanu " luvan haaveilla" vauvasta. Ehkä tosiaan teilläkin olisi sitten vielä mahdollisuus jossain vaiheessa vauvaan. Paljon sulle lohtuhaleja ja voimaa. Kiva, että mun plussauutinen antoi edes vähän voimaa. ;)
DreamOne: Eiköhän ne viikot sullakin ala siellä kasvaa.. ;) Ainakin mä yritän nyt nauttia tästä niin pitkään kuin vain voi. Jotenkin on vahva tunne tämän suhteen ja siksi kait osaan nauttiakin. Heh, hyvä etten suurin piirtein leijaile täällä... =) Ja kun sustakin tuntuu siltä, että olisi vahvemmat oireet kuin aiemmin, niin toivotaan että tietäisi hyvää. Sitä mäkin ajattelen nyt kun sain tuon plussan paljon aiemmassa vaiheessa kuin ennen. Tsemppiä!
Menierille kanssa tsempitykset! =)
ON: Oireita piisaa edelleen, kuvotusta, rintojen arkuutta, turvotusta jne. Eli kyllä tässä aika raskautunu olo on tällä hetkellä. Taustalla kyllä pyörii ajatukset km:ssa, sille ei mitään mahda, mutta yritän nauttia tästä niin pitkään kun vain mahdollista.
Tosiaan, löytyisikö vapaaehtoista listaemon hommiin? Mä voin jatkaa tätä kyllä sinne np-ultraan asti, mutta jos silloin kaikki hyvin, niin sitten poistun kokonaan tuonne exien puolelle.
Mukavaa viikonloppua haahulit!
Mulla ei ole mitään tekemistä... tai olisihan noita kotihommia, mutta kun ei kiinnosta!! Tulinpa sitten taas poikkeamaan tänne.
DreamOne ja Katri, nauttikaa ihan jokaisesta päivästä!! Iloitkaa raskaudestanne ja ajatelkaa positiivisesti. Minä tein sen virheen, että koko ajan pelkäsin epäonnistumista ja kun se tuli, tuntui, että johan tässä on monta viikkoa etukäteen surtu... Mä olen ihan varma, että te onnistutte nyt. Niin paljon ainakin täältä on suojelusta annettu matkaan!!!
Joulusta on ollut puhetta... Minä rakastan joulua, yleensä.. Tällä hetkellä on sellainen tunne, että meidän perheeltä kielletään tänä vuonna koko juhla. Tietenkään en sitä lasten vuoksi tee, ja yritän käyttäytyä ihan normaalisti, mutta sisimmässäni suren jo etukäteen sitä haikeutta jonka joulu tuo mulle. Ei voi mitään.
Menier: Keväällä kun oli keskenmeno ja aurinko paistoi joka päivä, mua ihan raivostutti miksi on niin upeita keväisiä ilmoja kun mä vaan itkin ja halusin käpertyä kuoreeni. Siispä sinun logiikkasi syksyn km:sta on parempi. Kun jo muutenkin vetää mielen harmaaksi, niin vähän lisää on vain vähän lisää. Mä muistan kuinka mua oikein raivostutti keväällä se jatkuva loiste ulkona...
Nyt en sitten taas muisa noita muita viestejä mitä piti kommentoida kun taas vaan luin lopusta uudet.. Ajattelin, että kirjoittelen nyt kunnolla, kun tähän kerran istuuduin.
Mä mietin, että jos mun pitäisi siirtyä johonkin toiseen porukkaan, haaveilijoihin tms. kun en vielä oikein kuumeile, mutta mä olen ihan varma, että tästä suosta vielä noustaan ja aloitamme yritykset, niin jospa sitten tiedän kiusaksenne roikun täällä. Te olette kaikki niin tuttuja...
Nyt pitää mennä munkin kahville!! Kivaa olisi saada teitä seuraksi..
Kun istuin koneelle ja valitsin " Vauvakuume" -alueen niin pamahti päähän että eihän mulla kyllä mikään vauvakuume ole! Eilen illalla ajattelin että olis se kamalaa jos ei seuraavia kuukautisia tuliskaan! On kai se vauvakuume jossain tuolla h y v i n kaukana, nostaa varmaan päätään taas joskus. Nyt ei todellakaan ole hartaimpana toiveena raskautua uudestaan! Ehkäsyä ei olla käytetty, mutta jotenkin en jaksa uskoa siihen että tulisin heti uudestaan raskaaksi. Vauvapuuhat on alotettu joskus 2003, vai olikohan 2004? Nyt on kuitenkin ekaa kertaa semmonen olo että ei yhtään nappaa! MUTTA, jos niin kuitenkin kävisi että raskaaksi tulen niin sitten se vaan on niin tarkoitettu.
vaikka et varmaan enää muistakkaan minua, mutta mulle on vaan jäänyt jotenkin se sun ensimmäinen km mieleen, kun tais sattua muutamaa kuukautta myöhemmin kun omani. Paljon Onnea plussasta ja toivottavasti tästä raskaudesta saisit sen kauan kaivatun oman käärön. SuojelusEnkeleitä odotus taipaleelle matkaan.
T:Nette ja Teemu kohta 9kk
Kiitos onnitteluista! Hämärästi tuntuu tutulta nikkisi, vaikken muuten niin tarkkaan enää muistakaan. =)
Tällä hetkellä mieli aika positiivinen. =) Aika näyttää saako nauttia sitten tästä loppuun asti... toivottavasti.
Mä en nyt tiedä mitä uskoo
Nimittäin mullahan alkoi menkat maanantaina päivän myöhässä ja eka päivän vain tuhrutteli sitä ruskeaa ja sit muuttui veriseksi. 2pvä vuoti menkkamaisesti mut hiukan niukemmin kuin normaalisti. Nyt on 5pvä ja mankat on kadonnu. Olen tehny joka ilta acon10 liuskaraskaustestin ja aina olen saanut siihen haaleaa viivaa. No nyt tein ilta pisusta jälleen niin 3min. sisällä siihen tuli viiva ja joka on edelleen. Näkyy ihan hyvin ja on haalean punertava mut on paljon vahvempi kuin edelliset viivat. Minkä takia olen tehny nää testit vaikka mankat tuli koska on tuntunut ihan siltä että olisin raskaana. Rintoja vihloo aikalailla välillä ja kohtua nipistelee aika kovastikkin välillä. Nyt yrmykkänä ihmettelen täällä että olenko raskaana vai en. Toisaalta järki sanoo etten ole koska vuotoa oli mut toinen päästä sanoo ja testi että olen???? Tai sitten on vika testi jossa on viivanpaikka??Firmasta sanovat ettei testissä ole??
Nipsu: Onpahan tosiaan outo juttu. Vois toisaalta kyllä kuvitella että raskaana sitte olisit, kun sitä väriä kerran näkyi testissä. Ehkä noi menkat oli vain valemenkat? Tuli vain mieleen siitäkin, kun kerroit, että ne loppui nopeammin ja sitä kunnon vuotoakaan ei tainnu olla kuin yhden päivän? Etkö pääsis hakemaan jostain uutta testiä ja ihan eri merkkistä? Nyt kun kaikki on auki sunnuntaisinkin...
Ja olihan mullakin tuo testiviiva hailakka, mutta kumminkin hyvin havaittavissa. Muistaakseni kaikissa testeissä se toinen viiva ei niin kovin vahvaksi tulekaan...
No, tässä oli vain mun mielipide, mutta musta toi tuntuis kyllä ihan siltä, että voisit raskaanakin olla.
Illanjatkoja!!
olisin vain kysynyt että mistä tiedän että on oikeesti keskenmeno tapahtunut. vuodin viikko sitten ruskeeta töhnää ja se kesti kaksi päivää ja nyt tänään vuodin sitten ihan verta. mutta kuinka plajon sitä pitää tulla yms.
täällä ei siis kovin korkeella fiilikset.. pelottaa vain.
ja edellä kirjoittaneelle nipsulle vielä aconilla minäkin testailin edellisessä ja tässä kierrossa ja kyllä se haalean haalea haamua sieltä sitten vahvistui ja edellisessä kieerrossa ei todellakaan mitään näkynyt.
mutta jos viitsitte vastat niin oisi kiva...
liipe ja hippunen rv6+3
Toivottavasti tää olis nyt se kestävä plussa bd bd
Sari+Konsta kakkahousu,ens viikolla JO 3kk
Ollut hieman masentava viikonloppu, siksi en ole täälläkään ollut. Toivottavasti teillä muilla kaikki hyvin.
vm69:Niinhän minäkin tänne Haahuihin (alkuun jopa Ex-Haahuihin) änkesin heti Enkelin Synnytyksen jälkeen, vaikken todellakaan joukkoon kuulunut. Silti minut otettiin avosylin vastaan ja lohdutettiin, kaikkihan sitä lohtua tarvitsevat. Vaikken alkuun kuumeillutkaan, niin tämä foorumi tuntui " omimmalta" , kun kaikki ymmärrämme toistemme ajatukset ja huolet. Toivon, että jos vain jaksat, ja susta siltä tuntuu, niin pysyisit täällä meidän kanssa =) Jotenkin sitä vain niin tutustuu, että haluaakin tietää, mitä toiselle kuuluu.
Runosuoni solmussa, epämääräistä tekstiä tuntuu tulevan... ? Toivottavasti ymmärrätte mitä yritän tarkoittaa :)
Niin, mulla siis hieman alakulofiilikset. Eilen tapasin hyvän ystävän, jonka olen viimeksi nähnyt 1,5v sitten. En ollut ehtinyt hänelle edes raskaudesta kertoa. Nyt hän ilouutisena kertoi raskaudestaan, nyt vko:lla 20. En sitten halunnut " kukistaa" hänen onneaan ja hehkuaan, enkä kertonut tilanteestani... Teki yllättävän pahaa katsella kaunista vatsakumpua... Olen kyllä toki onnellinen hänen puolestaan, mutta pahaa teki silti ja tekee yhä :´( Maanantainahan mulla tulis 26 viikkoa täyteen. Voi surku ja itku, paha mieli! Miten se voikin tulla niin yllättäen nurkan takaa tuo paha olo, juuri kun luulee olevansa " vahvoilla" ? On niin " epäreilua-fiilis" nyt ettei mitään rajaa!
Katri-72 ja DreamOne: tämä mun paha olo ei missään nimessä kuitenkaan tarkoita yhtään sitä, ettenkö kestäisi teidän ilouutisia lueskella! Täällä murheiden keskellä ne ilouutiset tekee vain hyvää. Se on vaan niin eri juttu olla konkreettisesti kasvotusten jonkun " oikean tutun" kanssa. Varmasti kaikki me ollaan tuossa tilanteessa oltu, ymmärtänette siis mitä ajan takaa. Teille molemmille paljon haleja ja rauhallista mieltä toivon! Rauhallista siinä mielessä, että jaksaisitte uskoa kestävään onneen =)
Harmaalta näyttää ulkona. Nyt on siis lupa märehtiä täällä sohvan pohjalla. Hyvä niin.
Parempaa huomista odotellen, Sofia
Kiitos Sartsu sullekin onnitteluista! Sitä pysyvää tästä toivon minäkin... kovasti.
Sofia: Ymmärrän tunteesi. Mulla kanssa on ollut tässä kavereita tai muuten tuttuja, jotka ovat olleet raskaana tai saaneet vauvan. Itse kanssa olen ollut tosi onnellinen heidän puolestaan, mutta kyllä siinä konkretisoituu se oma vauvan kaipuu. Näkee heidän hellivän vauvojaan, niin joskus on ollu lähellä etten olisi alkanut itkeä sen läheisyyden nähtyäni. Tai mulla riittää sekin, että näen odottavia äitejä tai sitten pienten vauvojen kanssa liikkuvia kaupassa. Välillä on helpompaa, mutta sitten taas on hetkiä, jolloin on tosi raskasta nähdä isoja vauvamahoja.
ON: Tässä on eilisiltana ja tänään ehtinyt pienet pelotkin tulla jo esiin. Eilen alkoi myöhemmin alavatsaa vähän poltella ja hetkeä myöhemmin tuntui kuin jotain olisi lorissut. Heti tuli mieleen, että alkoiko se vuoto kuitenkin. No, menin vessaan ja valkovuotoa oli tullu, ei muuta. Tänä aamuna oli sitten sama juttu. Mutta kyllä tässä tulee jännitettyä jokaistakin poltetta ja lorahduksen tunnetta.
Liipe: Todella ikävää että olet vuotanut alkuraskaudessa! Aina vuodot pelästyttää, vaikka kyseessä olisikin ihan " normaalia" vuotoa. Muuta en osaa oikein sanoa, paitsi että ruskea tai vaaleanpunainen vuoto ei ole vaarallista, mutta jos vuotaa ihan kirkasta verta, on todennäköisesti meneillään jotain hälyttävää. Määristä en osaa sanoa, mutta parhaiten luotan aina omiin tuntemuksiini. Jos tuntuu siltä että jokin on pielessä, todennäköisesti onkin. Alkuraskauden vuodoissahan ei yleensä lääkäriin edes oteta, mutta keskenmenon sattuessa kannattaa jälkitarkastuksessa kyllä käydä. Toivotaan että sinulla on kaikki hyvin ja tuo vuoto on vain jotain satunnaista!!
Sofia: Kiitos ihanista ja kannustavista sanoistasi! Ymmärrän mitä tarkoitat " oikeiden ystävien" ja nettiystävien erolla, siis positiivisessa mielessä. Kyllähän ne oikeiden tuttujen raskaudet ja vauvat herättävät niin erilaisia tuntemuksia kuin täällä palstailijoiden. Mutta kyllä täälläkin ihmisten kohtalot koskettavat ja näissä elää hyvin voimakkaasti mukana. Mutta ihanaa kun sanoit muiden tilanteiden kannustavan eikä masentavan :)
Joulusta se verran, että kohta olen lähdössä kaivamaan joulukoristeita kellarin kätköistä. Mies tykkää kovasti joulusta ja itsekin voisin sanoa olevani jouluihminen. Tykkään perheen kanssa oleilusta ja rakastan erityisesti joulun ajan telkkariohjelmia! :) Ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan suklaarasian kanssa ja vaan nauttia. Tänä jouluna olemme menossa aatoksi miehen vanhemmille ja varmaankin tapaninpäivänä lähdemme mökille viettämään kahdestaan aikaa. Itselläni on joulun aikaan kahden viikon loma, jota odotamme molemmat todella paljon. Me kun kaukosuhteillaan ja yhteistä aikaa on kovin vähän. Harmi vaan jos jää tänä jouluna graavilohet syömättä, mutta eiköhän tämä ole sen arvoista jos kaikki hyvin menee. Täytyy miettiä jouluna tuota miehen vanhemmille kertomista, mikäli 11.12 ultra on sujunut hyvin ja kaikki on kunnossa. Kuitenkin tarjoavat snapsia ja punaviiniä, enkä mitään valkoisia valheitakaan haluaisi sepitellä. Jouluna viikkoja olisi jo 10, joten ehkä sitä uskaltaisi jotain kertoilla :)
Katri: TÄSMÄLLEEN samat mietteet täällä päässä kuin sinulla, hitsi vieköön! Eilen oltiin miehen kanssa konsertissa ja siellä tuli hypittyä ja pompittua jonkun verran. Joka kerta tunsin kun lurahti pöksyyn ja olin IHAN varma että nyt tuli pihalle jutut. Kotiin kun päästiin, juoksin vessaan kädet täristen ja kyyneleet pääsi kun pikkuhousut olivat puhtaat. Aivan käsittämätön helpotuksen tunne! Mieskin tuli katsomaan mitä oikein nyyhkin ja luuli reppana tietenkin pahinta. On tämä kauheata tämän asian kanssa eläminen, ei ole tietoakaan raskaudesta nauttimisesta ja ihanasta odottamisesta. On se kumma kun niin monet sanovat, ettei tullut mieleenkään mikään keskenmeno kun raskaaksi tuli. Plussa pärähti ja se oli sitten siinä. Onnellista odotusta vaan siitä lähtien. Toista se on meillä keskenmenotaustaisilla, raastavaa :(
Kovin kovin alussa ollaan, 4+4 tänään. Voi että kun toivon eniten maailmassa että tämä pysyisi loppuun asti. Itku pääsi, kun mies toissapäivänä kumartui vatsanseudulleni ja sanoi " kuules pikkuinen, siellä on sinulla ihan hyvä olla, älä tule pois" .
Sekavin miettein DreamOne
Mulla alko kovasti mietityttään se, että mitä jos minäkin onnellisesti raskaudun, millasta se odotus sitten on? Mulla nyt ei varsinaista km-taustaa ole (yksi tm), mutten ole noissa kolmessa raskaudessa ikinä keskenmenoa pelännyt... just noin vaan että " plussa pärähti ja lopulta vauva syntyy, onnellisen odotuksen jälkeen" ... Huh huh - tuntuu nyt! Varmasti mahdollisessa tulevassa raskaudessa tunteet risteilee laidasta laitaan. Ja pelkoja riittää=( Ja just ne merkkipäivät: la:t , UÄ:t ja mulla esim rv 20+2. Voi kun te pystyisitte huoletta nauttimaan, onnellista odotusaikaa viettämään! Olette ajatuksissani, samoin pikku nuppusenne - joille SuojelusEnkeleitä matkan varrelle toivon *halaus*
Tässä edellisessä raskaudessa mulla oli jotenkin supervarma ja hyvä olo - oli ihanaa odottaa vanhempana, ensimmäisen sain melkeen 10 vuotta sitten. Raskaus tuntui ihanalta rakkaan miehenikin vuoksi (eka yhteinen) ja olo oli vaan niin mairea ja levollinen. En halunnut " hössöttää" aiheesta, töissäkin kerroin vasta viikkoa ennen rakenneultraa. Nyt olenkin sitten välillä miettinyt, että siksikö meitä " napautettiin" , pidettiinko me koko asiaa jotenkin itsestäänselvyytenä? Kyllä kuitenkin tipahdettiin kovin raskaalla tavalla maan kamaralle. Voi että mulla on nyt synkkiä ajatuksia. Pahoittelen sitä!
Yritän vaikka leipoa jotan, jos se piristäis. Paitsi että nyt on alkanu oma kroppakin ällöttää! Tähän asti ei ole kilot ja vartalo voinut vähempää kiinnostaa (siis synnytyksen jälkeen) ja nyt ahdistaa oma rumuus. Se ruma olo tulee sisältä takuulla. Ihan tavallisen ihmisen näköinen kun olen. Mies kertoo, kuinka minua rakastaa ja olen maailman kaunein nainen, mutta silti on niin " ruma" olo :' (
Nyyhkyti nyyhkyti poistuu surkuttelemasta nyt muualle!
Olette ihania, Sofia
DreamOne: Ihana tuo miehesi kommentti. Tuli oikein vedet silmiin kun sen luin. =´) Meillä mies ei tässä vaiheessa reagoi juuri mitenkään raskauteeni, saatikka että masulle höpöttelisi. No, sen verran kyllä että kyselee " mitenkäs sitä voidaan" tms.
Kävit näköjään jo tuolla exien puolellakin laittamassa esittelyä. Kiva kun tulit mun seuraksi sinne. ;) Missä konsertissa muuten kävitte?
Sofia: Kiitos sinulle lämpimistä ajatuksistasi ja sanoista. =) Kovasti toivon sinullekin parempaa huomista!
ON: Ja nippailut ovat vain jatkuneet nyt iltapäivemmälläkin, samoin lorahdus. On tää kanssa, kun saa vain pelätä joko tulee keskenmeno taas kerran. Silloin kun tuota ei ole, niin ehtii jo nauttiakin taas, mutta sitten se taas alkaa. Tosi inhottavaa. Mulla olisi tänään viikot 5+6 eli huomenna 6 tasan.
Illanjatkoja kaikille!!
SOFIA en muista olenko aiemmin tänne kirjoittanut sitä mutta samana iltana kun tulin sairaalasta kaavinnan jäljiltä (minulla siis keskeytynyt km vkolla 12) sain puhelun ja vanha paras ystäväni kertoi iloisesti olevansa raskaana. Jollain ihme vimmalla tsemppasin ja olin iloinen etc sänkyni pohjalta ja kerroin sitten joskus paljon myöhemmin hänelle mitä minulle oli tapahtunut. Mietin kyllä sitäkin pitkään viitsinkö kertoa ollenkaan, ei sen puoleen. Nyt minusta on tuntunut kuitenkin ihan OK:lta seurata hänen raskauttaan mutta en tietty törmännyt häneen ja vatsaan yhtäkkiä vaan sain tiedon ensin ja ehdin pureskella sitä.
Veikkaanpa että minulla on silti yhä suru puserossa joulukuussa kun vauvelin olisi pitänyt syntyä. Menetys on menetys ja kyllähän sen kanssa oppii väkisinkin elämään mutta ei siitä silti kokonaan eroon pääse. Tsemppiä sinullekin tämän asian kanssa. Eikä kai se täällä ketään haittaa että purat tuntojasi, päin vastoin, täähän on siihen hyvä paikka.
t Joululahja
Edelleen vuotaa jotain (runsasta valkovuotoa??) " satunnaisesti" , synnytyksestä siis 6 vkoa. Pari viikkoa oli kovaa vuotoa ja sit se pikkuhiljaa on hyytyny. Nyt varmaan pari viikkoa on ollu semmosta " tuhrua" ettei välttämättä olis tarvinu mitään suojaa. Mulle ei tehty kaavintaa, joten johtuiskohan se siitä? Tosin voihan olla että mulla on jo kuukautisetkin ollu jossain välissä, en tiedä... Ensi viikolla on lääkäri, jospa se osaisi kertoa että tämä on normaalia.