Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kateus pilaa ystävyytemme, mitä pitäisi tehdä? Vai voiko tehdä mitään?

Vierailija
13.11.2006 |

Ongelma on seuraava: huomaan että olen läheiselle ihmiselle niin kateellinen, että se on pilaamassa ystävyytemme. TIEDÄN, että olen lapsellinen ja naurettava, mutta en voi TUNTEELLE mitään. Minusta ei vaan enää ole mukavaa olla tuon ihmisen seurassaan.



Ja vika on siis täysin minussa, ystäväni on kaikin puolin mahtava ihminen, eikä ollenkaan leuka siitä, että hänellä on parempi koulutus, parempi työpaikka, parempi mies, parempi koti, parempi auto, KAIKKI tuhatmiljoonaa kertaa paremmin. Nyt kun meillä on samanikäiset lapset, ja olen ollut ylpeä omasta fiksusta muksustani, hänen muksunsa on tietysti varsinainen pikku neropatti. Ja siis on oikeasti, hämmästyttävän älykäs lapsi. En voi käydessäni heillä ajatella muuta kuin että olisit voinut jättää mulle edes JOTAIN.......

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
13.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika kauhee tilanne, oikeesti :-( ihan typerää kadehtia omaa ystäväänsä

Vierailija
2/4 |
13.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

vähän tutkitte itsetuntoanne. Kuulostaa tosi pahalta tuommonen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
13.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kehunut omaa lastaan melko lailla estottomasti. Kiva sitten kun tavataan huomata, että ystäväni lapsi josta ei ole melua pidetty ollenkaan, on varsinainen Einstein.



*niin, niin, niin nolona*

Vierailija
4/4 |
13.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kateus on yksi vaikeimpia tunteita tunnistaa itsessään, joten ei voi olla ihan puusilmä itsensä suhteen, kun itsensä saa kiinni kateudesta.



Kateus voi esiintyä monella tapaa, yksi kateuden ilmenemismuoto on tavoitteellinen kateuden kohteeksi asettautuminen... ja tadaa... huomaammekin, että emme ole ainoita kadehtioita.



Kateus on tunne, eikä tunteiden tunteminen ole oikein tai väärin, ne ovat vain tunteita. Mitä tunteista seuraa onkin sitten eri asia.



Mistä ihmeen luterilaisestako perinteestä tämä kateuden kieltäminen juontuu? Ei se ole sen ihmeempi asia kuin muutkaan kielteiset tunteet, mutta ei siihen maailma kaadu.