Kirjallisuutta pääaineenaan opiskellut treffimies tulee luoksesi. Minkä kirjan esittelet hänelle ensimmäisenä kirjahyllystäsi, millä pyrit t...
Itse olen valittettavasti joutunut huomaamaan, että monen sinkkunaisen kirjahyllyn sisältö (jos sitä kirjahyllyä ylipäätään on...) on varsin banaalia ja ennalta-arvattavaa: chick littiä, self helppiä, ehkä joku neulomiskirja, parhaimmillaan muumeja ja pottereita. Harvoin näkee mitään mikä todella säväyttäisi. Missä Karamazovin veljekset? Missä Infinite Jest tai Gravitys Rainbow? Olisi mukavaa jos tyttöystävän kanssa voisi keskustella myös kirjallisuudesta...
Kommentit (214)
No osittain totta - löytyy multa chick litiä - mutta on mulla vakavampaakin: Tuntematon sotilas ja Tolstoita löytyy. Sitten on tietysti liiketaloudellisia tietokirjoja opintojen vuoksi. Pari lakikirjaa, vaikka lakeja ei enää nykyään tarvitse kirjoista tavata, kun ovat helpommin saatavilla Finlexistä.
Tarkoituksena on edelleen kasvattaa kirjakokoelmaa.
Self-helpiä en lue ollenkaan. En usko sellaiseen.
Tiedän tämän ihmistyypin. Humanistilaitoksella opiskeleva mies löytää yleensä kumppanin sieltä yliopistolta.
Ihan sietämättömiä sellaiset yhden osa-alueen asiantuntijat, jotka pitävät itseään ylempiarvoisina sen tiedon perusteella, mitä heillä on.
Minulla on laaja kulttuurialan ammattitausta, enkä silti odota, että deittikumppani edes ymmärtäisi asiasta mitään. Tottakai yleisesti lukeineisuus yhdistäisi, ja vosin jokusen keskustelun käydä vaikka Kafkasta. Se vaan, että tällä ihmistyypillä on usein tärkeämpää "voittaa" toinen keskustelussa kuin oikeasti vaihtaa ajatuksia.
Oikeasti miesten kanssa saa olla tosi varovainen, ettei tölväise toisen egoa. Esim kitaristin kanssa jutellessa tulin sanoneeksi, että suosin säveltäessä enimmäkseen nelisointuharmonioita. Asia oli itselleni niin arkinen, etten edes tajunnut sen kuulostavan leuhkimiselta. Moni muusikko olisi vaan sanonut että niinhän se on.
Olen niin kyllästynyt humanisti- ja kulttuurialan miesten herkkiin egoihin, etten jaksa enää yhtään.
Kaikilla perheillä ei edes ole kirjahyllyä. Sitä ihmettelen kovasti.
Tuo kuitenkin kodikkuutta ja akustista viihtyisyyttä asuntoon. Jos verrokkina on hyvin minimalistinen betoniseinäinen tila.
Aku Ankan tasku-kirja. Jos siitä ei ole kiinnostunut, niin jätä se tylsimys.
Vierailija kirjoitti:
Kirjallisuus pääaineena mies.
Valitse vain toinen.
Näin on . Valitse oikea mies, älä hissukkaa.
Mulla ei ole juurikaan kirjoja omina. Kirjastoa käytän ahkerasti. Tarviiko kirja konkreettisesti esitellä, että siitä voi puhua? Riittääkö, jos mainitsen viimeksi lukemani ja kehun/moitin sitä?
Esittelisin tietysti matkailuaiheiset kirjani sekä viinioppaan, jonka jälkeen kaataisin halvinta laatikkopunkkua Iittalan Verna-laseihin.
Vierailija kirjoitti:
Milläs sä tekisit vaikutuksen kemisti naiseen?
Tislausvehkeilläni.
Mun mielestä moni kirjallisuusklassikko on järisyttävän tylsä. Useamman olen jättänyt kesken.
Tyhmä en kuitenkaan ole mutta nuo entisaikain tiiliskivet vaan ei mua sytytä. Luen mieluummin jännäreitä (ja niitä saa kirjastosta).
En päästä kotiini mitään "treffimiehiä".
Mutta kirjallisuudesta kiinnostuneen henkilön kanssa voisin keskustella kirjasta Handbook of INFANT MENTAL HEALTH.
Ehkä kertoisin, että Nikolai Gogolin Päällysviitta puhutteli ja kosketti minua suuresti.
Mielestäni on vain rikkaus, että kirjallisuutta on niin monenlaista. Onhan meillä lukijoillakin erilaisia tilanteita, joissa luemme.
Esim. itselläni oli elämäntilanne, jossa tarvitsin onnellisia loppuja elämääni, edes tarinoissa.
Puolisoni on kyllä FM, mutta ei opiskellut kirjallisuutta pääaineenaan, ja tullessaan minun luokseni ensikertaa hän käveli suoraan kirjahyllylleni. Minulla oli silloin pitkälti toistakymmentä hyllymetriä kirjoja, en esitellyt hänelle niistä mitään vaan hän ihan itse noukki sieltä kiinnostavia.
Ei meistä kumpikaan snobbaile lukemisellaan. Enimmäkseen vapaa-ajalla luemme molemmat dekkareita. Sitten, jos toinen lukee jonkun hyvän kirjan, niin suosittelee sitä myös toiselle. Olen itse lukenut tämän vuoden puolella vähän alle 60 kirjaa (60 menee joululomalla rikki), kun ei lasketa työ- ja opintokirjallisuutta. Puolison lukumääriä en tiedä, mutta varmaan ainakin saman verran.
Joskus aikoinaan suunnittelimme, että perustamme lukupiirin ja kutsumme siihen ystäviä, mutta se jäi. Ehkä kuitenkin joskus.
Minulla on valtavasti kirjoja, koska olen kirjallisuuden ammattilainen, sieltä vain valitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kirjastossa voi katsella kirjoja, se on niiden säilytyspaikka.
Minä teen kirjoilleni muutakin kuin katselen. Ne ovat työkalujani. Tosin tapailin kerran miestä joka oli ostanut kotinsa täyteen kirjaston poistokirjoja. Niihin ei saanut koskea. Ne olivat vain sisustusesineitä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kirjat on tabletissa. Muu siirtyy paperinkeräykseen lähes itsestään.
Kaikki kirjat eivät varmasti ole tabletissa.
Keittäisin sinulle kahvia ja pyytäisin kirjasuosituksia. Sitten kun tulisi lukufiilis niin voisin käydä kirjastosta hakemassa. Olen hyvä kuuntelija :)
Hyvin on taas provo uponnut... Ap ei ole todellinen, mutta jos olisi, koko aloitus olisi yksi iso punainen red flag.