Lue keskustelun säännöt.
Itsekkyys kaatoi perhehaaveet
21.12.2022 |
Allekirjoittanut on yli nelikymppinen mies, ainoa ei-perheellinen kaveriporukoissa. Se tarkoittaa, että harvoina viikonloppuina tulee lähdettyä ulos. Ja vaikka lähtisinkin, ei ne nelikymppiset naiset paljon netin ulkopuolella näyttäydy. Itseäni pieniä kokeiluja lukuunottamatta ei tuo nettitreffailu aikoinaan innostanut, ja vaikka vanhoilla päivillä lähdin opiskelemaankin, en voi olla miettimättä surullista näkyä kun nelikymppinen bilettää kaksikymppisten kanssa. Jäljelle jäävät vaihtoehdot rajoittuvat nettitreffeihin ja perhehaaveiden lopulliseen kuoppaamiseen. Ketään en voi enkä aio syyttää paitsi itseäni. Vaikka puuduttavaa touhua swaippaaminen ja profiilien selaaminen, ja kyllästyn siihen vain minuutissa, aion parantaa tapani. En aio enää olla itsekäs, sillä joitain asioita elämässä pitää vaan tehdä, vaikkei haluaisi. Vaikka se tuntuisi täysin merkityksettömältä. Älä sinäkään ole itsekäs.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Voi Jumalauta nytten. On meitäkin jotka nauttii yksinäisyydestä. Pesula hakee pyykkikassin maanantaisin. Saan nauttia raikkaista pyykeistä. Kotona ei tarvi tapella kokkauksesta eikä siivouksesta. Nääkin saan netistä. Naperoita en kuule karjumassa korvan juuressa.
Karjutko itsekin vielä isäsi korvan juuressa? Katos kun ne lapset kasvaa ja jos hyvin kasvatat, niin heistä voi aikuisina olla esim. kivaa jouluseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa aivan naisen kirjoittamalta tekstiltä.
Eikö lapsettomat nelikymppiset sinkkumiehet ole kovaa valuuttaa likimain samanikäisille naisille, joiden biologinen kello tikittää. Etenkin jos talous on tasapainossa. Samoin yksinhuoltajista löytynee varmasti kumppaniehdokkaita, jos on tyyppiä joka osaa ottaa toisen lapset osaksi arkeaan.
Löytyy, mutta se että ne kohdataan... Netti on useimmille ainoa paikka.
Ei ainoa, oletko kokeillut kuntosalia, kirjastoa, kaupan kassajonoa...?
Vierailija kirjoitti:
40 v mies on vielä ihan mahdollista löytää perheestä haaveileva nainen . Mutta en usko tinderiin . Välillä toivon että joku ottaisi kopin ja rupeaisi tarjoamaan vaikka kumppania etsiville sinkkulomia suomen upeissa lomakohteissa sopivilla teemoilla ja aktiviteeteilla .
Miten se menikään? Oliko se 1% miehistä, ketkä saa esikoislapsensa yli 40-vuotiaana? Lapsia toki saavat, mutta se on yleensä se perheen iltatähti, eli vaimo ja lapsia on jo olemassa ennestäänkin. Tai sitten on toisella kierroksella, eli kelpasi ensimmäiselläkin, niin kelpaa toisellakin.
Tekstistäsi ei nyt selvinnyt millä tavoin olet ollut mielestäsi itsekäs? Sinkkuus on tietyllä tavalla itsekästä aikaa niin hyvässä, kuin pahassakin. Parisuhteessa tietenkin huomioi myös seurustelukumppanin toiveet ja tarpeet jolloin tuskin on kyse itsekkyydestä. Millä tavoin olisit voinut olla epäitsekkäämpi, jotta parisuhde ja perhe olisi ollut mahdollinen jo aiemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi Jumalauta nytten. On meitäkin jotka nauttii yksinäisyydestä. Pesula hakee pyykkikassin maanantaisin. Saan nauttia raikkaista pyykeistä. Kotona ei tarvi tapella kokkauksesta eikä siivouksesta. Nääkin saan netistä. Naperoita en kuule karjumassa korvan juuressa.
Karjutko itsekin vielä isäsi korvan juuressa? Katos kun ne lapset kasvaa ja jos hyvin kasvatat, niin heistä voi aikuisina olla esim. kivaa jouluseuraa.
Suvussa esiintyy rikollisuutta. Suvun nuorin kasvoi hyvässä perheessä ja teki ensimmäisen iskun mummonsa kämppään. Väänti tältä nenän pöllien rahaa. - sivusta huuteleva vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi ei nyt selvinnyt millä tavoin olet ollut mielestäsi itsekäs? Sinkkuus on tietyllä tavalla itsekästä aikaa niin hyvässä, kuin pahassakin. Parisuhteessa tietenkin huomioi myös seurustelukumppanin toiveet ja tarpeet jolloin tuskin on kyse itsekkyydestä. Millä tavoin olisit voinut olla epäitsekkäämpi, jotta parisuhde ja perhe olisi ollut mahdollinen jo aiemmin?
No, olisin sisäistänyt ajatuksen, että jotkut asiat elämässä pitää vaan tehdä, vaikkei haluaisi. Vaikka se tuntuisi täysin merkityksettömältä. Kuten tuntuvatkin swaippailu, profiilien selaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi ei nyt selvinnyt millä tavoin olet ollut mielestäsi itsekäs? Sinkkuus on tietyllä tavalla itsekästä aikaa niin hyvässä, kuin pahassakin. Parisuhteessa tietenkin huomioi myös seurustelukumppanin toiveet ja tarpeet jolloin tuskin on kyse itsekkyydestä. Millä tavoin olisit voinut olla epäitsekkäämpi, jotta parisuhde ja perhe olisi ollut mahdollinen jo aiemmin?
No, olisin sisäistänyt ajatuksen, että jotkut asiat elämässä pitää vaan tehdä, vaikkei haluaisi. Vaikka se tuntuisi täysin merkityksettömältä. Kuten tuntuvatkin swaippailu, profiilien selaaminen.
Ilmeisesti meillä on näkökulmaero siihen mikä on itsekästä. Se ettei innostu netti-/appdeittailusta ei mielestäni ole itsekkyyttä. Vai kehen suhteessa olet itsekäs, jos tapaat mieluummin livenä, kuin netin tai puhelinapin välityksellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi ei nyt selvinnyt millä tavoin olet ollut mielestäsi itsekäs? Sinkkuus on tietyllä tavalla itsekästä aikaa niin hyvässä, kuin pahassakin. Parisuhteessa tietenkin huomioi myös seurustelukumppanin toiveet ja tarpeet jolloin tuskin on kyse itsekkyydestä. Millä tavoin olisit voinut olla epäitsekkäämpi, jotta parisuhde ja perhe olisi ollut mahdollinen jo aiemmin?
No, olisin sisäistänyt ajatuksen, että jotkut asiat elämässä pitää vaan tehdä, vaikkei haluaisi. Vaikka se tuntuisi täysin merkityksettömältä. Kuten tuntuvatkin swaippailu, profiilien selaaminen.
Ilmeisesti meillä on näkökulmaero siihen mikä on itsekästä. Se ettei innostu netti-/appdeittailusta ei mielestäni ole itsekkyyttä. Vai kehen suhteessa olet itsekäs, jos tapaat mieluummin livenä, kuin netin tai puhelinapin välityksellä?
Itsekyyttähän se, että kaikki menee sen ehdoilla, mitä minä haluan, mikä minusta tuntuu mielekkäältä. Jos aina vaan tekisi niin kuin haluaa tehdä, ja välttäisi asioita joita ei halua tehdä, ei elämästä tulisi paljon mitään. Ja kun muut vaihtoehdot ovat vähissä, täytyy tehdä se joka voi tuntua tylsältä ja inhottavalta.
Kuule, ole vaan rauhassa ihan niin itsekäs kuin haluat. Jos et oikeasti halua parisuhdetta ja perhettä, se ei ole keneltäkään pois. Sinä olet sinkkuutesi tyytyväinen ja niin on koko muu maailmakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi ei nyt selvinnyt millä tavoin olet ollut mielestäsi itsekäs? Sinkkuus on tietyllä tavalla itsekästä aikaa niin hyvässä, kuin pahassakin. Parisuhteessa tietenkin huomioi myös seurustelukumppanin toiveet ja tarpeet jolloin tuskin on kyse itsekkyydestä. Millä tavoin olisit voinut olla epäitsekkäämpi, jotta parisuhde ja perhe olisi ollut mahdollinen jo aiemmin?
No, olisin sisäistänyt ajatuksen, että jotkut asiat elämässä pitää vaan tehdä, vaikkei haluaisi. Vaikka se tuntuisi täysin merkityksettömältä. Kuten tuntuvatkin swaippailu, profiilien selaaminen.
Ilmeisesti meillä on näkökulmaero siihen mikä on itsekästä. Se ettei innostu netti-/appdeittailusta ei mielestäni ole itsekkyyttä. Vai kehen suhteessa olet itsekäs, jos tapaat mieluummin livenä, kuin netin tai puhelinapin välityksellä?
Itsekyyttähän se, että kaikki menee sen ehdoilla, mitä minä haluan, mikä minusta tuntuu mielekkäältä. Jos aina vaan tekisi niin kuin haluaa tehdä, ja välttäisi asioita joita ei halua tehdä, ei elämästä tulisi paljon mitään. Ja kun muut vaihtoehdot ovat vähissä, täytyy tehdä se joka voi tuntua tylsältä ja inhottavalta.
No voin kokemuksesta kertoa, että esimerkiksi työn suhteen olen nyt muutamaa viime kuukautta lukuun ottamatta tehnyt niitä töitä joita täytyy tehdä vaikka eivät olekaan olleet mielekkäitä tai joissa olen ollut pelkästään toisten mieliksi. Ei tehnyt autuaaksi tai onnelliseksi. Onneksi nyt sentään tajuan ettei aina tarvitse taipua miellyttääkseen ja välillä on tervettä olla itsekäs jo senkin takia, että kukaan ei tule tekemään sinua, minua tai ketään muutakaan onnelliseksi palkkiona epäitsekkäästä uhrautumisesta. Sama pätee parisuhteeseen, jos jokin mitä tekee kumppanin takia on inhottavaa, niin olisiko silloin kyseessä väärä kumppani? Huomioimisen ja uhrautumisen välillä on huomattava sävyero.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, ole vaan rauhassa ihan niin itsekäs kuin haluat. Jos et oikeasti halua parisuhdetta ja perhettä, se ei ole keneltäkään pois. Sinä olet sinkkuutesi tyytyväinen ja niin on koko muu maailmakin.
Haluanhan minä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No voin kokemuksesta kertoa, että esimerkiksi työn suhteen olen nyt muutamaa viime kuukautta lukuun ottamatta tehnyt niitä töitä joita täytyy tehdä vaikka eivät olekaan olleet mielekkäitä tai joissa olen ollut pelkästään toisten mieliksi. Ei tehnyt autuaaksi tai onnelliseksi. Onneksi nyt sentään tajuan ettei aina tarvitse taipua miellyttääkseen ja välillä on tervettä olla itsekäs jo senkin takia, että kukaan ei tule tekemään sinua, minua tai ketään muutakaan onnelliseksi palkkiona epäitsekkäästä uhrautumisesta. Sama pätee parisuhteeseen, jos jokin mitä tekee kumppanin takia on inhottavaa, niin olisiko silloin kyseessä väärä kumppani? Huomioimisen ja uhrautumisen välillä on huomattava sävyero.
Olet väärässä, sillä jos ei tee töitä asian eteen, ei myöskään saa parisuhdetta. Tai suurin osa ei saa. Ja työkään usein ei ole mielekästä.
Yhyy yhyy. Aloittaja kokoa itsesi!
Tässä sulle elämänohjetta laulun sanoin:
"Niin moni itkee ja pillun perään poraa,
joa joskus toiseksi lemmen tiellä jää-
Mut ei mulkusta synny koskaan toraa.
Siel aina kuuluu kulkijan laulu tää."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voin kokemuksesta kertoa, että esimerkiksi työn suhteen olen nyt muutamaa viime kuukautta lukuun ottamatta tehnyt niitä töitä joita täytyy tehdä vaikka eivät olekaan olleet mielekkäitä tai joissa olen ollut pelkästään toisten mieliksi. Ei tehnyt autuaaksi tai onnelliseksi. Onneksi nyt sentään tajuan ettei aina tarvitse taipua miellyttääkseen ja välillä on tervettä olla itsekäs jo senkin takia, että kukaan ei tule tekemään sinua, minua tai ketään muutakaan onnelliseksi palkkiona epäitsekkäästä uhrautumisesta. Sama pätee parisuhteeseen, jos jokin mitä tekee kumppanin takia on inhottavaa, niin olisiko silloin kyseessä väärä kumppani? Huomioimisen ja uhrautumisen välillä on huomattava sävyero.
Olet väärässä, sillä jos ei tee töitä asian eteen, ei myöskään saa parisuhdetta. Tai suurin osa ei saa. Ja työkään usein ei ole mielekästä.
Jos viittaat Tinderin swaippailuun työnä parisuhteen eteen, niin on myös tuurista kiinni kenet kohtaa. Huomioiminen on työtä parisuhteen eteen samoin kommunikointi ja hellyys jne. Parisuhteessa mm. seksin suhteen, jos toinen nauttii jostakin mikä on toiselle vastenmielistä, niin väitätkö, että silloin vain "täytyy" myöntyä? Ilmeisesti et käsitä sanan uhrautuminen merkitystä ja siihen sisältyviä tunteita joilla ei tosiaankaan pedata tietä parisuhteeseen saatika uraan, työn ollessa kyseessä.
No, mä taas taidan jäädä ikisinkuksi loppuiäkseni. Oon N30, mul on 6- ja 8v. lapset, joista oon todella kiitollinen. Vaikea vaan löytää miestä, kun ne keillä ei ole lapsia, haluavat niitä ja mä taas en. Olis kauheaa elää pikkulapsiarkea vielä yli 30-vuotiaana. En myöskään haluu sietää miehen äpäröitä tai säätää mitään uusperhekuvioita. En oo lainkaan samalla aaltopituudella miesten kaa, joilla on lapsia kun lähtökohtaisesti koko keskustelukin tuntuu pyörivän lasten ympärillä ja siinä, milloin on lapsivapaata!! Vapaaehtoisesti lapsettomat ei mua kattele, kun mulla on ne lapset, mitä ne nimenomaan ei elämäänsä halua. Vaikeaa on. Opiskelen, onneks en erotu joukosta, se vielä puuttuis. Meidän vuosikurssilla on paljon yli 30-vuotiaita ja näytän (ainakin vielä ennen lopullista rupsahtamista) ikäistäni nuoremmalta. Muut luuli, kun aloitin (olin silloin 27), että oon suoraan lukiosta tullut. No, sit kun naama rupsahtaa on viimeinenkin toivo menetetty. Onneks opiskelen sentään hyvin palkatulle alalle. Mutta olishan se kiva jos ois joku reissukaveri ýms. Että on meitä muitakin ikisinkkuja syystä tai toisesta.
Vierailija kirjoitti:
No, mä taas taidan jäädä ikisinkuksi loppuiäkseni. Oon N30, mul on 6- ja 8v. lapset, joista oon todella kiitollinen. Vaikea vaan löytää miestä, kun ne keillä ei ole lapsia, haluavat niitä ja mä taas en. Olis kauheaa elää pikkulapsiarkea vielä yli 30-vuotiaana. En myöskään haluu sietää miehen äpäröitä tai säätää mitään uusperhekuvioita. En oo lainkaan samalla aaltopituudella miesten kaa, joilla on lapsia kun lähtökohtaisesti koko keskustelukin tuntuu pyörivän lasten ympärillä ja siinä, milloin on lapsivapaata!! Vapaaehtoisesti lapsettomat ei mua kattele, kun mulla on ne lapset, mitä ne nimenomaan ei elämäänsä halua. Vaikeaa on. Opiskelen, onneks en erotu joukosta, se vielä puuttuis. Meidän vuosikurssilla on paljon yli 30-vuotiaita ja näytän (ainakin vielä ennen lopullista rupsahtamista) ikäistäni nuoremmalta. Muut luuli, kun aloitin (olin silloin 27), että oon suoraan lukiosta tullut. No, sit kun naama rupsahtaa on viimeinenkin toivo menetetty. Onneks opiskelen sentään hyvin palkatulle alalle. Mutta olishan se kiva jos ois joku reissukaveri ýms. Että on meitä muitakin ikisinkkuja syystä tai toisesta.
Eli hankit lapset keinohedelmöityksellä lahjasiittiöillä?
Vierailija kirjoitti:
AP hoi! Olet kovaa valuuttaa YH-äitien rankingissä, kun sulla ei oo skidejä, Kun vielä valehtelet pitäväsi lapsista, ja kehut, että ne "kuuluvat pakettiin", niin saat pesää jo eka treffeillä.
Ei muuta kun peitsi tanaan ja taistoon!
No tähän on pakko kommentoida, et se "kovana valuuttana" olo yh-äitien keskuudessa loppuu tasan sillä sekunnilla kun sille yh-äipälle selviää, et ap haluaa vielä omiakin lapsia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mä taas taidan jäädä ikisinkuksi loppuiäkseni. Oon N30, mul on 6- ja 8v. lapset, joista oon todella kiitollinen. Vaikea vaan löytää miestä, kun ne keillä ei ole lapsia, haluavat niitä ja mä taas en. Olis kauheaa elää pikkulapsiarkea vielä yli 30-vuotiaana. En myöskään haluu sietää miehen äpäröitä tai säätää mitään uusperhekuvioita. En oo lainkaan samalla aaltopituudella miesten kaa, joilla on lapsia kun lähtökohtaisesti koko keskustelukin tuntuu pyörivän lasten ympärillä ja siinä, milloin on lapsivapaata!! Vapaaehtoisesti lapsettomat ei mua kattele, kun mulla on ne lapset, mitä ne nimenomaan ei elämäänsä halua. Vaikeaa on. Opiskelen, onneks en erotu joukosta, se vielä puuttuis. Meidän vuosikurssilla on paljon yli 30-vuotiaita ja näytän (ainakin vielä ennen lopullista rupsahtamista) ikäistäni nuoremmalta. Muut luuli, kun aloitin (olin silloin 27), että oon suoraan lukiosta tullut. No, sit kun naama rupsahtaa on viimeinenkin toivo menetetty. Onneks opiskelen sentään hyvin palkatulle alalle. Mutta olishan se kiva jos ois joku reissukaveri ýms. Että on meitä muitakin ikisinkkuja syystä tai toisesta.
Eli hankit lapset keinohedelmöityksellä lahjasiittiöillä?
Kai toi oli jo provo, mutta erosin lasten isästä ja oli btw paras päätös ikinä! Mieluummin oon ikisinkku, kuin sen kanssa. Miesvalinta nyt tietty oli täysin väärä, et siinä tein virheen. Ainahan ihmiset tekee virheitä. Ja loppuishan se munkin ikisinkkuus, jos suostuisin joustamaan sen verran, et joko sietäisin niitä miehen äpäröitä tai suostuisin tekemään uuden miehen kanssa vielä yhden lapsen. Mutta kumpikaan vaihtoehto ei kuulosta kovin houkuttelevalta.
Mä hain ton ikäisenä iskemättömän kaksvitosen Aasiasta.
Lapsesi joutuisivat samaan välikäteen aikuistuessaan. Tällaiseenko maailmaan haluat lapsesi kasvavan?