Lue keskustelun säännöt.
Onko vanhemmat nykyään avuttomampia kuin ennen?
20.12.2022 |
Ollaan niin myötätuntoisia lapsia kohtaan, lapset kirkuvat rumasti suoraa huutoa ja äiti vaan lässyttää että voi voi sinua varmaan harmittaa. Lapsi jatkaa huutamista ja potkii äitiä, äiti ei sano mitään, ei kiellä, ei korota ääntään, lapsi sen kuin jaksaa huutamista ja kiukuttelua, on ilmeisesti jotain vailla. Äiti sössöttää, että ihan kohta saat.
Miksi lapselle ei sanota, että nyt riittää ruma huutaminen, et saa mitään ennen kuin rauhoitut? Miksi lapselle ei opeteta yksinkertaisia käytöstapoja?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin varhaiskasvattajat kasvattavat, oman perheen kanssa opetellaan vain tunteiden sanoitus.
Juuri näin. Vanhemmat kasvattavat käytännössä lapsistaan hirviöitä, eivätkä sitten jaksa heittää sekuntiakaan ylimääräistä jos ei ole aivan pakko. Pienen lapsen hoitoaika saattaa olla joka päivä klo8-17 ja hoidossa pidetään täysi päivä vaikka vanhemmat olisivat etätöissä/vapaalla/tekisivät lyhyempää päivää. Joskus tuodaan puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka molemmat vanhemmat olisivat sairaslomalla ja itsekin jo toipumassa. Ja niin taas lässytetään lapselle ja keksitytään kuunteleminen lasta, kun hän rääkyy hoitajan päälle, kun hoitaja yrittää nopeasti päiväkodin sulkemisaikaan kertoa miten päivä on mennyt.
Kasvattakaa omat lapsenne, olen aivan kyllästynyt kasvattamaan niitä, kun ei siitä tule edes mitään, kun kotona annetaan kaikki periksi ja hyysätään jatkuvasti lapsen ympärillä.
Tämä on tämän päivän trendi. Lapsi pidetään aina hoidossa maksimi hoitoaika ja silti vanhemmat valittavat kun on niin rankkaa lapsen kanssa.
Se mitä vanhemmat eivät ymmärrä on se, että pienikin lapsi tajuaa sen ettei vanhempi halua viettää aikaa hänen kanssaan. Onko ihme että lapsi kiukuttelee? Kauhea hylkäys.
No mutta pitäähän sitä omasta ajasta ja jaksamisesta huolehtia. Se on kaikista tärkeintä! Ensin itse, sitten muut.
*sarkastinen*
Unohdetaan kuitenkin että pieni lapsi on pieni lapsi ja itse on aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin varhaiskasvattajat kasvattavat, oman perheen kanssa opetellaan vain tunteiden sanoitus.
Joo, sinne vaan jo 1-2-vuotiaana, vaikka oltais itse uuden vauvan kanssa kotona lomalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin varhaiskasvattajat kasvattavat, oman perheen kanssa opetellaan vain tunteiden sanoitus.
Juuri näin. Vanhemmat kasvattavat käytännössä lapsistaan hirviöitä, eivätkä sitten jaksa heittää sekuntiakaan ylimääräistä jos ei ole aivan pakko. Pienen lapsen hoitoaika saattaa olla joka päivä klo8-17 ja hoidossa pidetään täysi päivä vaikka vanhemmat olisivat etätöissä/vapaalla/tekisivät lyhyempää päivää. Joskus tuodaan puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka molemmat vanhemmat olisivat sairaslomalla ja itsekin jo toipumassa. Ja niin taas lässytetään lapselle ja keksitytään kuunteleminen lasta, kun hän rääkyy hoitajan päälle, kun hoitaja yrittää nopeasti päiväkodin sulkemisaikaan kertoa miten päivä on mennyt.
Kasvattakaa omat lapsenne, olen aivan kyllästynyt kasvattamaan niitä, kun ei siitä tule edes mitään, kun kotona annetaan kaikki periksi ja hyysätään jatkuvasti lapsen ympärillä.
Tämä on tämän päivän trendi. Lapsi pidetään aina hoidossa maksimi hoitoaika ja silti vanhemmat valittavat kun on niin rankkaa lapsen kanssa.
Se mitä vanhemmat eivät ymmärrä on se, että pienikin lapsi tajuaa sen ettei vanhempi halua viettää aikaa hänen kanssaan. Onko ihme että lapsi kiukuttelee? Kauhea hylkäys.
No mutta pitäähän sitä omasta ajasta ja jaksamisesta huolehtia. Se on kaikista tärkeintä! Ensin itse, sitten muut.
*sarkastinen*
Unohdetaan kuitenkin että pieni lapsi on pieni lapsi ja itse on aikuinen.
TUTKIMUSTEN mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa läsnä huomattavasti enemmän kuin yksikään vanhempien sukupolvi heitä ennen.
Minä en muista koko lapsuudestani yhtään ainutta kertaa, että vanhempani olisivat olleet läsnä. Äiti keskittyi kotitöihin vaikka oli kotirouva jolla apulainen.
Lapset patistettiiin olemaan keskenään jo aivan pienestä. Minun lapsuudenkuvissani istun yleensä aina leikkikehässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko se avuttomuutta, mutta tuntuu, että nykyään on jokseenkin yleisempää, ettei omaa lasta oikein osata nähdä realistisesti vaan lapsi halutaan nähdä jonain uniikkina ja erityisenä. Enkä puhu nyt mistään erityislapsista vaan siitä, että vanhemmat kuvittelevat nykyään helpommin ihan normaali lapsen olevan erityisen fiksu ja taitava ja haluavat, että opettajat ja tuttavat nousevat tähän ylistysjoukkoon mukaan.
Luulen että se johtuu ainakin osittain siitä, että lapsia tehdään nykyään vähemmän. Lapsen kasvatuksesta on tehty jotain erityistä, jossa vanhemman pitää pinnistellä äärirajoilleen tuottaakseen täydellisen lapsen tavallaan. Lapsen normaalit saavutukset nähdään erityisiä lahjakkuuksina ja myös vanhemman omina kasvatusansioina. Kenties itse ei ole saatu riittävästi tukea/rakkautta omilta vanhemmilta ja tavallaan se oma lapsi nähdään enemmän itsensä jatkeena, jonka tehtävä on ikäänkuin tuottaa vanhemmalle kokemus siitä että hän on hyvä ja loistava, kun on tuottanut tällaisen lapsen.
Ennen lapset osattiin nähdä enemmän lapsena muiden joukossa ja annettiin heidän hieman oppia ja kasvaa ilman kiirettä suorittaa hienoja saavutuksia. Oli liekaa epäonnistua ja omista toimistaan joutuikin sitten kantamaan vastuun ja sitä kautta myös oppi elämään muiden kanssa (eikä muiden keskipisteenä).
Yksi kaverini halusi, että me kaikki muut ylistäisimme tämän lasta, kuinka fiksu ja taitava oli. Ihan normaali lapsi! Meillä kaikilla muillakin lapsia ja itse en enää jaksanut tuota touhua katsella kun omat ja tämän yhden lapsi olivat kouluiässä. Tämän lapsi oppi lukemaan ennen koulua, no niin oppi meidän monen muunkin lapsi, mutta me muut ymmärsimme ettei se nyt varsinaisesti ole mikään nerouden mitta kun lapsi kyllä pystyy lukemaan oppimaan vaikka 4-vuotiaana jos se kiinnostaa.
Sama äiti myös kommentoi jotenkin piilonaljaillen aina yhdelle toiselle porukasta, kun tämän lapsi oli sellainen hitaampi kehittyjä. Yök. Emme ole enää ystäviä. En tiedä miten tällä pikkunerolla tulee elämä menemään, kun jossain vaiheessa todella ymmärtää, että muutkin osaavat tässä elämässä kaikenlaista. Oli kyllä tajuttoman rasittava se lapsikin. Jos olimme esim. yhdessä leikkipuistossa niin tämä roikkui minussa "kato kato" ja esitteli temppuja. Mulla oli ihan ne omatkin lapset siinä katsottavana. Muistan kun mietin, että omani eivät kyllä eläessään olettaisi että joku kaverin äiti alkaisi heidän temppuja ihastelemaan.
No kyllä pienet lapset saattavat haluta esitellä temppuja muillekin aikuisille. Toiset ovat show-miehiä ja naisia pienestä pitäen 😄 Aika tympeää sinultakin, että vain omia lapsiasi olet valmis katsomaan. Isommalle voi ihan sanoa nätisti, että hieno temppu, mutta nyt minun pitää katsoa ettei Jari-Petteri tipu liukumäestä.
On eri asia pyytää katsomaan kerran-pari joku temppu ja sitten mennä leikkeihin tai pyytää vaikka aikuinen mukaan leikkimään.
Kyllä minun mielestäni tosi pienetkin lapset tajuaa, että muut aikuiset eivät samalla tavalla ihaile sinua kuin omat vanhemmat. Joku 4-5-vuotias jo ymmärtää ihan hyvin, että et ole kaverin äidille se tapaamisen keskipiste. Tai jos ei ymmärrä, niin oma äiti/isä siihen opastaa.
Ja tervehenkinen äiti kyllä ymmärtää, että kukaan äitikaveri ei mikään isoäiti/täti ole sille sinun lapselle eikä ihaile ja kehu juuri sinun lastasi, että vau mikä mahtava tapaus verrattuna kaikkien meidän muiden lapsiin.
Joo periaatteessa samaa mieltä, mutta silti ihmettelen, miksi tuo ärsyttää sinua niin paljon? Miksi tehdä noin iso negatiivinen asia moisesta? Kyseessä kuitenkin suht pieni lapsi. Sen kun vähän opastat lasta ja se siitä. Lapset on lapsia ja sinä aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin varhaiskasvattajat kasvattavat, oman perheen kanssa opetellaan vain tunteiden sanoitus.
Juuri näin. Vanhemmat kasvattavat käytännössä lapsistaan hirviöitä, eivätkä sitten jaksa heittää sekuntiakaan ylimääräistä jos ei ole aivan pakko. Pienen lapsen hoitoaika saattaa olla joka päivä klo8-17 ja hoidossa pidetään täysi päivä vaikka vanhemmat olisivat etätöissä/vapaalla/tekisivät lyhyempää päivää. Joskus tuodaan puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka molemmat vanhemmat olisivat sairaslomalla ja itsekin jo toipumassa. Ja niin taas lässytetään lapselle ja keksitytään kuunteleminen lasta, kun hän rääkyy hoitajan päälle, kun hoitaja yrittää nopeasti päiväkodin sulkemisaikaan kertoa miten päivä on mennyt.
Kasvattakaa omat lapsenne, olen aivan kyllästynyt kasvattamaan niitä, kun ei siitä tule edes mitään, kun kotona annetaan kaikki periksi ja hyysätään jatkuvasti lapsen ympärillä.
Tämä on tämän päivän trendi. Lapsi pidetään aina hoidossa maksimi hoitoaika ja silti vanhemmat valittavat kun on niin rankkaa lapsen kanssa.
Se mitä vanhemmat eivät ymmärrä on se, että pienikin lapsi tajuaa sen ettei vanhempi halua viettää aikaa hänen kanssaan. Onko ihme että lapsi kiukuttelee? Kauhea hylkäys.
No mutta pitäähän sitä omasta ajasta ja jaksamisesta huolehtia. Se on kaikista tärkeintä! Ensin itse, sitten muut.
*sarkastinen*
Unohdetaan kuitenkin että pieni lapsi on pieni lapsi ja itse on aikuinen.
TUTKIMUSTEN mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa läsnä huomattavasti enemmän kuin yksikään vanhempien sukupolvi heitä ennen.
Minä en muista koko lapsuudestani yhtään ainutta kertaa, että vanhempani olisivat olleet läsnä. Äiti keskittyi kotitöihin vaikka oli kotirouva jolla apulainen.
Lapset patistettiiin olemaan keskenään jo aivan pienestä. Minun lapsuudenkuvissani istun yleensä aina leikkikehässä.
Aina toitotetaan näistä tutkimuksista, laitahan vaikka linkiksi joku?
Nykyään lapset on myös enemmän varhaiskasvatuksessa kuin koskaan aiemmin. Ihme juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin varhaiskasvattajat kasvattavat, oman perheen kanssa opetellaan vain tunteiden sanoitus.
En jaksa kasvattaa. Ihan sama, kirkukoot rauhassa. Tunnekasvatusta saa varmasti kotona enemmän kuin tarpeeksi.
Eikös se ole sinun tehtävä?
Nykyvanhemmat ovat älykkäitä ja hyviä vanhempia joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Ennen ei kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin varhaiskasvattajat kasvattavat, oman perheen kanssa opetellaan vain tunteiden sanoitus.
Juuri näin. Vanhemmat kasvattavat käytännössä lapsistaan hirviöitä, eivätkä sitten jaksa heittää sekuntiakaan ylimääräistä jos ei ole aivan pakko. Pienen lapsen hoitoaika saattaa olla joka päivä klo8-17 ja hoidossa pidetään täysi päivä vaikka vanhemmat olisivat etätöissä/vapaalla/tekisivät lyhyempää päivää. Joskus tuodaan puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka molemmat vanhemmat olisivat sairaslomalla ja itsekin jo toipumassa. Ja niin taas lässytetään lapselle ja keksitytään kuunteleminen lasta, kun hän rääkyy hoitajan päälle, kun hoitaja yrittää nopeasti päiväkodin sulkemisaikaan kertoa miten päivä on mennyt.
Kasvattakaa omat lapsenne, olen aivan kyllästynyt kasvattamaan niitä, kun ei siitä tule edes mitään, kun kotona annetaan kaikki periksi ja hyysätään jatkuvasti lapsen ympärillä.
Tämä on tämän päivän trendi. Lapsi pidetään aina hoidossa maksimi hoitoaika ja silti vanhemmat valittavat kun on niin rankkaa lapsen kanssa.
Se mitä vanhemmat eivät ymmärrä on se, että pienikin lapsi tajuaa sen ettei vanhempi halua viettää aikaa hänen kanssaan. Onko ihme että lapsi kiukuttelee? Kauhea hylkäys.
No mutta pitäähän sitä omasta ajasta ja jaksamisesta huolehtia. Se on kaikista tärkeintä! Ensin itse, sitten muut.
*sarkastinen*
Unohdetaan kuitenkin että pieni lapsi on pieni lapsi ja itse on aikuinen.
TUTKIMUSTEN mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa läsnä huomattavasti enemmän kuin yksikään vanhempien sukupolvi heitä ennen.
Minä en muista koko lapsuudestani yhtään ainutta kertaa, että vanhempani olisivat olleet läsnä. Äiti keskittyi kotitöihin vaikka oli kotirouva jolla apulainen.
Lapset patistettiiin olemaan keskenään jo aivan pienestä. Minun lapsuudenkuvissani istun yleensä aina leikkikehässä.
Tuo jatkuva läsnäolokin on kaksipiippuinen juttu. Lapsi oppii että äiti tai isä on vain ja ainoastaan häntä varten. Kokoajan pitäisi viihdyttää ja leikittää. Sitten vanhemmat yllättäen väsyvät lapseen ja lapsestakin kasvaa tosi huomionkipeä ja vähän ärsyttäväkin. Kun ei jakseta lasta, pidetään sitä pitkiä päiviä hoidossa tai istutaan pädi kädessä tuntitolkulla. Kyllä itse pidetään tärkeänä opettaa lapsen myös leikkimään itsekseen. Ei tarvi olla kokoajan läsnä. Lapsen on tärkeä oppia että äidillä ja isillä muutakin tekemistä kun leikkiminen päivät pitkät.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat älykkäitä ja hyviä vanhempia joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Ennen ei kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota.
Niinhän sitä luulisi. Silti niitä rajoja ei laiteta, eikä opeteta käytöstapoja, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat ei ole mitään viihdykeautomaatteja lapsille. Ja lapset tekee , mitä vanhemmat sanoo, eikä niiltä kysytä koko aika mitä ne haluaa.
Opetetaan sanomaan: kiitos, anteeks ja ole hyvä.
Tehdään myös selväksi, ettei lapset ole maailman napa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa on väitetty 60-luvulta asti. Ja oikeasti lapset ja teinit ovat suunnilleen samanlaisia kuin ennenkin, paitsi että ovat keskustelutaitoisempia, kun ei tarvitse koko ajan pelätä selkäsaunaa.
Höpöhöpö.
Höpömuori höpöilee höpöpäissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ei ole mitään viihdykeautomaatteja lapsille. Ja lapset tekee , mitä vanhemmat sanoo, eikä niiltä kysytä koko aika mitä ne haluaa.
Opetetaan sanomaan: kiitos, anteeks ja ole hyvä.
Tehdään myös selväksi, ettei lapset ole maailman napa.
Yksinkertaista, mutta silti niin vaikeaa. Ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ovat älykkäitä ja hyviä vanhempia joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.
Ennen ei kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota.
Katson vierestä kun moni fiksu vanhempi kasvattaa lastaan ihan kieroon. Vaikka olisi fiksu, ei tarkoita sitä että jaksaisi tai osaisi edes lasta kasvattaa. Moni vanhempi on myös aika mukavuudenhaluinen. Ei jakseta kuunnella lasten kitinää, niin annetaan periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Super Nannyssä lähes joka jakso kertoo perheestä, jossa lapset määrää. Lapset käyttäytyvät huonosti, eivät tottele tai kunnioita aikuisia, ja vanhempi passiivisena seuraa tilannetta, ei reagoi, ei tee mitään. Miksi te vanhemmat annatte 2-vuotiaan pompotella teitä?
Oma kokemukseni nykyvanhemmista on suppea, mutta ne, joita olen päässyt seuraamaan, ovat kyllä aika avuttomia. Lapsia saatetaan kieltää, mutteiväthän ne tottele, kun tottelemattomuudesta ei seuraa mitään ja jossain vaiheessa vanhempi nostaa kädet pystyyn ja antaa olla.
Tai lapsi alkaa rääkyä naama punaisena joka kerta, kun häneltä otetaan jotain pois tai kielletään koskemasta johonkin potentiaalisesti vaaralliseen esineeseen. Vanhempi ottaa kiljuvan lapsen syliin ja lohduttelee. Lapsi oppii, että täyttä kurkkua rääkymällä saa vanhemmalta positiivista huomiota. En väitä olevani kasvatusasiantuntija, muttei tällainen oikein järkevältä vaikuta.
Vielä parikymmentä vuotta sitten tottelemattomuudesta seurasi useimmiten jotain epämiellyttävää ja pettymys siitä, ettei saa tarttua fileerausveistä teräpäästä piti käsitellä ihan ilman vanhemman syliä ja lässytystä ja mieluusti hiljaa. Turhanrääkyminenkin nimittäin kiellettiin. Toisin sanoen lapsille asetettiin selkeät rajat ja niiden rikkomisesta rangaistiin. Nykyään niin ei kai saa tehdä, mikä tietysti lisää vanhemman avuttomuutta.
Alle kouluikäinen lapsi tarvitsee jonkun sanelemaan mitä saa ja ei saa tehdä, mitä syödään, milloin mennään nukkumaan jne. Ei pikkulapsella ole mitään valmiuksia päättää asioista itse ja jos hänelle annetaan liikaa vaihtoehtoja vaikka sitten maitohyllyllä, hän vain häkeltyy ja kokee turvattomuutta mahdottoman valinnan edessä. Aikuisellekin iskee runsaudenpula siinä kilometrin mittaisen jugurttikaapin edessä arpoessa, joten pitäisi ymmärtää, että joku nelivuotias menee aivan lukkoon ja hädissään muuttaa mieltään vaikka kaupan sulkemisaikaan saakka, jollei vanhempi tee päätöstä hänen puolestaan.
Lähtökohtaisesti pikkulapselle ei ole tarpeen antaa edes kahta vaihtoehtoa, vaan vanhempi päättää. Vähän isommalta voi kysyä, haluaako mieluummin mustikka- vai mansikkajugurttia, eli antaa rajatun määrän nimettyjä vaihtoehtoja. Jos lapsi saa syödä karkkia, aikuinen voi päättää summan, jolla ostetaan (esim. 1,5 e) ja näyttää lapselle, mitkä karkit mahtuvat budjettiin ja niistä lapsi saa valita. Ja niin edelleen.
Tästä ropisee alapeukkuja, muttei kukaan koiraltaankaan kysy, mitä nappuloita se haluaisi syödä tai mihin suuntaan mennä lenkillä. Ihminen päättää. Tässä mielessä lapsi on suoraan verrannollinen koiraan, ihan yhtä kykenevä päättämään omasta puolestaan, joten vanhemman on otettava vanhemman vastuu ja päätettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin varhaiskasvattajat kasvattavat, oman perheen kanssa opetellaan vain tunteiden sanoitus.
Juuri näin. Vanhemmat kasvattavat käytännössä lapsistaan hirviöitä, eivätkä sitten jaksa heittää sekuntiakaan ylimääräistä jos ei ole aivan pakko. Pienen lapsen hoitoaika saattaa olla joka päivä klo8-17 ja hoidossa pidetään täysi päivä vaikka vanhemmat olisivat etätöissä/vapaalla/tekisivät lyhyempää päivää. Joskus tuodaan puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka molemmat vanhemmat olisivat sairaslomalla ja itsekin jo toipumassa. Ja niin taas lässytetään lapselle ja keksitytään kuunteleminen lasta, kun hän rääkyy hoitajan päälle, kun hoitaja yrittää nopeasti päiväkodin sulkemisaikaan kertoa miten päivä on mennyt.
Kasvattakaa omat lapsenne, olen aivan kyllästynyt kasvattamaan niitä, kun ei siitä tule edes mitään, kun kotona annetaan kaikki periksi ja hyysätään jatkuvasti lapsen ympärillä.
Tämä on tämän päivän trendi. Lapsi pidetään aina hoidossa maksimi hoitoaika ja silti vanhemmat valittavat kun on niin rankkaa lapsen kanssa.
Se mitä vanhemmat eivät ymmärrä on se, että pienikin lapsi tajuaa sen ettei vanhempi halua viettää aikaa hänen kanssaan. Onko ihme että lapsi kiukuttelee? Kauhea hylkäys.
No mutta pitäähän sitä omasta ajasta ja jaksamisesta huolehtia. Se on kaikista tärkeintä! Ensin itse, sitten muut.
*sarkastinen*
Unohdetaan kuitenkin että pieni lapsi on pieni lapsi ja itse on aikuinen.
TUTKIMUSTEN mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa läsnä huomattavasti enemmän kuin yksikään vanhempien sukupolvi heitä ennen.
Minä en muista koko lapsuudestani yhtään ainutta kertaa, että vanhempani olisivat olleet läsnä. Äiti keskittyi kotitöihin vaikka oli kotirouva jolla apulainen.
Lapset patistettiiin olemaan keskenään jo aivan pienestä. Minun lapsuudenkuvissani istun yleensä aina leikkikehässä.
Aina toitotetaan näistä tutkimuksista, laitahan vaikka linkiksi joku?
Nykyään lapset on myös enemmän varhaiskasvatuksessa kuin koskaan aiemmin. Ihme juttu?
Niin, koska ei ole enää niitä kotirouvia yhtä paljon, vaan pienten lasten vanhemmat tekee töitä.
Sitäpaitsi nykyään on pakollinen eskari, joka nostaa noita lukuja ja perheille ei ole tarjolla enää esimerkiksi kotipalvelua, joka auttaisi kotona. Nykyään ihan ainoa tuki mitä perheille on tarjolla on se varhaiskasvatus. Ennen kotiin sai kodinhoitajan helposti. Ja halpaa työvoimaakin oli pilvin pimein, teinejä ja mummoja. Nyt lakkautetaan Helsingissä jopa MLL.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodin varhaiskasvattajat kasvattavat, oman perheen kanssa opetellaan vain tunteiden sanoitus.
Juuri näin. Vanhemmat kasvattavat käytännössä lapsistaan hirviöitä, eivätkä sitten jaksa heittää sekuntiakaan ylimääräistä jos ei ole aivan pakko. Pienen lapsen hoitoaika saattaa olla joka päivä klo8-17 ja hoidossa pidetään täysi päivä vaikka vanhemmat olisivat etätöissä/vapaalla/tekisivät lyhyempää päivää. Joskus tuodaan puolikuntoinen lapsi hoitoon, vaikka molemmat vanhemmat olisivat sairaslomalla ja itsekin jo toipumassa. Ja niin taas lässytetään lapselle ja keksitytään kuunteleminen lasta, kun hän rääkyy hoitajan päälle, kun hoitaja yrittää nopeasti päiväkodin sulkemisaikaan kertoa miten päivä on mennyt.
Kasvattakaa omat lapsenne, olen aivan kyllästynyt kasvattamaan niitä, kun ei siitä tule edes mitään, kun kotona annetaan kaikki periksi ja hyysätään jatkuvasti lapsen ympärillä.
Tämä on tämän päivän trendi. Lapsi pidetään aina hoidossa maksimi hoitoaika ja silti vanhemmat valittavat kun on niin rankkaa lapsen kanssa.
Se mitä vanhemmat eivät ymmärrä on se, että pienikin lapsi tajuaa sen ettei vanhempi halua viettää aikaa hänen kanssaan. Onko ihme että lapsi kiukuttelee? Kauhea hylkäys.
No mutta pitäähän sitä omasta ajasta ja jaksamisesta huolehtia. Se on kaikista tärkeintä! Ensin itse, sitten muut.
*sarkastinen*
Unohdetaan kuitenkin että pieni lapsi on pieni lapsi ja itse on aikuinen.
TUTKIMUSTEN mukaan nykyvanhemmat on lastensa kanssa läsnä huomattavasti enemmän kuin yksikään vanhempien sukupolvi heitä ennen.
Minä en muista koko lapsuudestani yhtään ainutta kertaa, että vanhempani olisivat olleet läsnä. Äiti keskittyi kotitöihin vaikka oli kotirouva jolla apulainen.
Lapset patistettiiin olemaan keskenään jo aivan pienestä. Minun lapsuudenkuvissani istun yleensä aina leikkikehässä.
Tuo jatkuva läsnäolokin on kaksipiippuinen juttu. Lapsi oppii että äiti tai isä on vain ja ainoastaan häntä varten. Kokoajan pitäisi viihdyttää ja leikittää. Sitten vanhemmat yllättäen väsyvät lapseen ja lapsestakin kasvaa tosi huomionkipeä ja vähän ärsyttäväkin. Kun ei jakseta lasta, pidetään sitä pitkiä päiviä hoidossa tai istutaan pädi kädessä tuntitolkulla. Kyllä itse pidetään tärkeänä opettaa lapsen myös leikkimään itsekseen. Ei tarvi olla kokoajan läsnä. Lapsen on tärkeä oppia että äidillä ja isillä muutakin tekemistä kun leikkiminen päivät pitkät.
Kuulostaapa tutulta: Teet niin tai näin, aina olet paska. Koettakaa nyt edes päättää, mistä haukutte!
Vierailija kirjoitti:
Super Nannyssä lähes joka jakso kertoo perheestä, jossa lapset määrää. Lapset käyttäytyvät huonosti, eivät tottele tai kunnioita aikuisia, ja vanhempi passiivisena seuraa tilannetta, ei reagoi, ei tee mitään. Miksi te vanhemmat annatte 2-vuotiaan pompotella teitä?
Et sitten tajua sen vertaa, että se on dramatisoitua tv-viihdettä.
Kuvitteletko sinä että Salkkaritkin on normaalia elämää?
Juuri kuulin radiouutisista erään äidin kertomusta siitä, miten rajaton rakkaus ja anteeksianto on tärkeintä vanhemmuudessa. Saattaa se varsinainen kasvatustyö jäädä tekemättä tällä asenteella.
On eri asia pyytää katsomaan kerran-pari joku temppu ja sitten mennä leikkeihin tai pyytää vaikka aikuinen mukaan leikkimään.
Kyllä minun mielestäni tosi pienetkin lapset tajuaa, että muut aikuiset eivät samalla tavalla ihaile sinua kuin omat vanhemmat. Joku 4-5-vuotias jo ymmärtää ihan hyvin, että et ole kaverin äidille se tapaamisen keskipiste. Tai jos ei ymmärrä, niin oma äiti/isä siihen opastaa.
Ja tervehenkinen äiti kyllä ymmärtää, että kukaan äitikaveri ei mikään isoäiti/täti ole sille sinun lapselle eikä ihaile ja kehu juuri sinun lastasi, että vau mikä mahtava tapaus verrattuna kaikkien meidän muiden lapsiin.