Tekisi mieli käydä nuolemassa ostoskeskuksen lattiasta joku virus, ettei tarvitsisi lähteä jouluna vanhemmille käymään.
Olen huonoissa väleissä vanhempiini enkä ole nähnyt heitä vuosiin. Nyt lupasin käydä heidän luonaan kylässä joulun aikaan ja haen samalla lapsuuden muistot itselleni. Tuleva vierailu on ahdistanut jo pari viikkoa ja perjantain lähestyessä olen koko ajan pahalla päällä ja ahdistunut. Tiedän että heti kun astun sisään ovesta, alkaa arvostelu ja vitsailu minun kustannuksellani. Olen sanonut etten enää kuuntele sitä, mutta eipä se auta. Huonon kohtelun takia olen laittanut välit melkein kokonaan poikki. Mikään rajojen veto ei mene heille perille. He eivät kykene muuttamaan tapojaan piiruakaan vaikka tietävät loukkaavansa.
Tämä saattaa jäädä hyvin viimeiseksi kerraksi kun näen heitä, enkä odota sitä yhtään. Odotan vain sitä, ettei tarvitse enää koskaan käydä heidän luonaan ja voin lopultakin unohtaa heidän olemassaolonsa.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne:(
Jos mahdollista, mene heti ennenkuin ehdit ahdistua äärimmilleen, kerää tavarasi ja häivy! Voit ottaa jonkun kaverin "suojamuuriksi" ja leikkiä kuuromykkää.
Kuinka tärkeitä ne tavarat ovat sinulle? Eivätkö ne aiheuta ahdistavia muistoja? Jättäisin menemättä!
Itse menin nk. vanhemmilleni vasta kuolinpesää tyhjentämään, ei ollut säästetty lapsuudenmuistoja, ei edes lahjoiksi antamiani, tekemiäni arvokkaita taidetektiilejä (olen ammattilainen). No, näinpä konkreettisesti, miten olivat minua arvostaneet, vaikka olihan se jo tullut selväksi muutamina edeltävinä vuosikymmeninä.
Totta kyllä, voisin hyvin käydä jo ennen joulua. Viimeinen työpäivä on huomenna, sen jälkeen voisin lähteä. Matkaa on monta sataa kilometriä, joten yöksi jääminen on vähän pakko, eikä siellä pikkukylällä ole enää kavereitani, kaikki ollaan muutettu pois jo vuosia sitten. Mutta reissun aikaistaminen voisi olla paras vaihtoehto. Saisin tavarat haettua ja voisin olla rauhassa joulun.
ap
Jos aikaistat, varaa yöpyminen muualta, hotellista, hostellista, mistä vain. Olet sen arvoinen.
Kiitos, mutta lähin hotelli on 150 kilometrin päässä.
ap
Harkitsisin silti. Kuulostaa niin kamalalta.
Itse myöhäistäisin, hankkisin matkaseuraa/toisen kuskin ja kurvaisin hotelliin. Ei yhtään hetkeä liikaa inhottavien ihmisten kanssa. Et todellakaan ole heille velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa kirjoitat heille tunteistasi.
Ei sillä olisi mitään merkitystä, sitä vain käytettäisiin minua vastaan. Olen sanonut suoraan, että älkää puhuko minulle noin. Ei vaikutusta. Minulla ei ole enää velvollisuutta ylläpitää suhdetta heihin, enkä aio sitä tehdä.
ap
Olet varmaan tullut vanhempiisi. Itse olen huomannut olevani aika erilainen kuin oma pöljä äitini, joten helppo suhtautua hänen ilkeilyynsä vähän niin kuin aikuinen suhtautuu teiniin. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos he haluavat sinut kylään, kai he haluaa sinut nähdä. Lapsi on kuitenkin vanhemmilleen aina jotain velkaa, joten itse menisin välttääkseni huonon omatunnon myöhemmin.
Olen eri mieltä. Lapsi ei ole vanhemmilleen mitään velkaa. Kukaan meistä ei ole pyytänyt saada syntyä tänne, mutta vanhemmat päättävät hankkia lapsia ja kaikilla vanhemmilla on velvollisuus huolehtia lapsistaan. Myös henkisesti. Jos vanhemmat pitävät hyvän huolen lapsistaan ja luovat näihin toimivan suhteen, lapset luonnollisesti haluavat olla vanhempiensa elämässä heidän vanhuudessaankin ja auttaa. Jos eivät, niin on turha marista kun jää vanhana yksin.
ap
Sinulla ei taida olla lapsia. Jos niitä joskus saat, ymmärrät varmasti omia vanhempiasikin paremmin. Se on osa aikuistumista.
Minulla on aikuisia lapsia. :) Tässä ei ole kyse minun aikuistumisestani vaan vanhempieni lapsellisuudesta. Kaikkea olen ehtinyt yrittää ja käyttänyt valtavasti energiaa tämän suhteen ylläpitämiseen. En enää. En ole sitä heille velkaa, eikä omat lapseni ole minulle mitään velkaa.
ap
Nyt on huumorialoitus. Nämä vanhemmathan ovat sitten jo vähintäänkin eläkeiässä. Minua ei eläkeläiset pelota, vaikka olisivat miten ilkeitä. Mikset vastaa heille samalla mitalla, jos tunnet kärsineesi vuosikausia. Uhriutuminen on aivan säälittävää, varsinkin keski-ikäiseltä. Vai perintöäkö kärtät niin ahneesti, ettet uskalla panna kääpiä järjestykseen?
Jos se ahdistaa, älä mene. Olet aikuinen ihminen ja saat kieltäytyä tekemästä itsellesi harmillisia asioita, vaikka kyseessä olisi vanhempiensa vastustaminen. Ymmärrän että se voi olla todella vaikeaa kyllä.
Minäkin olin heille mielestäni aivan syystä prkeleen vihainen ja koin suhteessamme pelkkää negatiivista kunnes tajusin miten pehmeiksi ja hauraiksi he ovat tulleet.
Hei Ap.
Entäpäs tämmöinen ehdotus:
Onko hyvää ystävää matkaseuraksi?
Toinen ajaa kohteeseen, toinen ajaa takaisin kotiin.
Väsy varmasti tulee, mutta taukoja sopivasti, ja kotona pääsee sitten nukkumaan.
Hae lapsuus muistosi, pidä se ensisijaisena tehtävänäsi.
Katso ja tunnustele, että mikä meininki vanhenpiesi kanssa nyt on.
Ennen joulua kun tämän teet, niin saat rauhassa olla joulun omassa kodissasi.
Onpahan tullut sitten tämä reissu tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap.
Entäpäs tämmöinen ehdotus:
Onko hyvää ystävää matkaseuraksi?Toinen ajaa kohteeseen, toinen ajaa takaisin kotiin.
Väsy varmasti tulee, mutta taukoja sopivasti, ja kotona pääsee sitten nukkumaan.
Hae lapsuus muistosi, pidä se ensisijaisena tehtävänäsi.
Katso ja tunnustele, että mikä meininki vanhenpiesi kanssa nyt on.
Ennen joulua kun tämän teet, niin saat rauhassa olla joulun omassa kodissasi.
Onpahan tullut sitten tämä reissu tehtyä.
Naputtelin "kivasti" kirjoitusvirheitä..mutta kyllä tuosta selvää saa😊
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin heille mielestäni aivan syystä prkeleen vihainen ja koin suhteessamme pelkkää negatiivista kunnes tajusin miten pehmeiksi ja hauraiksi he ovat tulleet.
Ja sekö oikeuttaa kaiken paskan, mitä on päällensä saanut?
Elinikäiset traumat eivät parannu sillä, että niiden aiheuttajat vanhuuttaan pehmenevät. Ja pehmenevät ja haurastuvat, kun pitäisi kiitokseksi traumoista ruveta heitä auttamaan... EI KIITOS!
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap.
Entäpäs tämmöinen ehdotus:
Onko hyvää ystävää matkaseuraksi?Toinen ajaa kohteeseen, toinen ajaa takaisin kotiin.
Väsy varmasti tulee, mutta taukoja sopivasti, ja kotona pääsee sitten nukkumaan.
Hae lapsuus muistosi, pidä se ensisijaisena tehtävänäsi.
Katso ja tunnustele, että mikä meininki vanhenpiesi kanssa nyt on.
Ennen joulua kun tämän teet, niin saat rauhassa olla joulun omassa kodissasi.
Onpahan tullut sitten tämä reissu tehtyä.
Ja nimenomaan ENNEN JOULUA, saat pois mielestä ahdistamasta ja voit viettää rauhallisen joulun.
Nyt on aika pedata sairastuminen, valitat flunssanoireita jo tänään, torstaina ilmoitat, että koronatesti näyttää koronaa, sanot, että et tule. Laita paperitollo suuhusi kun puhut. Tai lähetä vain tekstiviesti.
Vierailija kirjoitti:
Se on yksi päivä vaan, hyvin se menee! Sieltä vaan ajoissa kotiin ja sitten vaikkapa viinipullon tai bissen korkkaus :D
Kaikilla ihmisillä ei ole hyvät vanhemmat. Sä et tiedä mitä kaikkea ihmiset voi tehdä lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on huumorialoitus. Nämä vanhemmathan ovat sitten jo vähintäänkin eläkeiässä. Minua ei eläkeläiset pelota, vaikka olisivat miten ilkeitä. Mikset vastaa heille samalla mitalla, jos tunnet kärsineesi vuosikausia. Uhriutuminen on aivan säälittävää, varsinkin keski-ikäiseltä. Vai perintöäkö kärtät niin ahneesti, ettet uskalla panna kääpiä järjestykseen?
Hyvä, ettei sinua eläkeläiset pelota. Sinut on kasvatettu rakastavassa ja kannustavassa kodissa, olet siunattu hyvällä itsetunnolla, silloin on helppo irvailla.
Kun on sellaiset vanhemmat, jotka ovat joka välissä talloneet itsetuntoa pohjamutiin, ei todellakaan ole sitä itsetuntoa nousta vanhempiaan ( tai ketään muutakaan ) vastaan ja vastata samalla mitalla.
Huonosta itsetunnosta kärsiminen ja sen myötä hyväksynnän "kerjääminen" sen huonon itsetunnon aiheuttaneilta vanhemmilta + työtovereilta, puolisolta ym. ihmissuhteissa... se leimaa koko loppuelämää!
Todellakin olen toivonut, etten olisi tänne syntynyt tai olisin edes saanut kannustavat, rakastavat ja ihmisarvoni tunnustaneet vanhemmat.
nyt meni jo ohi ap:n aloituksen, mutta...
Ap, tule pussailemaan mun kanssa. Mulla on just korona "parhaimmillaan"!
En tiedä millä olet liikkeellä, mutta itse otin alkurohkaisut taskumatista kun olin päättänyt, että tämä sonta loppuu nyt tähän ja vanhempani eivät kiusaa minua enää kertaakaan. Että se päättyy tänään, tähän. En juo yleensä lainkaan, mutta tuntui ettei tuossa tilanteessa rohkeus riittänyt sanomaan suoria sanoja selvinpäin. Olen niin hirvittävän kiltti luonteeltani, mitä vanhemmat ovat hyväksikäyttäneet.
Tapaaminen sujui hyvin, suodatin poistui päästäni riittävällä tavalla alkoholin myötä. Latelin tulemaan viime aikojen väärinkohtelut, mm. sen kun lainasin vanhemmille 50e, jotta olisivat junalla tulleet käymään luonani, mutta he menivät niillä rahoilla veljen luo. Kaikkea tällaista. Oli ihana puhua suu puhtaaksi.
Kävelin vanhempien luota linja-autoasemalle ja matkustin kotiin. Vanhemmat eivät ole olleet yhteydessä 15 vuoteen. :D Mutta mulla on paljon parempi olo näin.
Jos mä jotain olen korona-ajasta oppinut niin sen että koronaa on hyvä käyttää tekosyynä jos ei halua mennä jonnekin. Sanoo vaan et mul on korona ni en voi tulla.
Sinun ei ole mikään pakko mennä minnekään minne et halua mennä ja sinulla on oikeus olla menemättä, ei tarvitse edes keksiä mitään tekosyitä.
ei sinua näköjään ole syyttä arvosteltu ja pilkattu. toisaalta eipä ole kummoiset vanhemmatkaan, kun tuollaisen kasvattivat.
Miksi et vaan valehtele sairastuneesi?
Mulla sama tunne kuin ap:lla, mutta syynä anoppi eikä omat vanhemmat. En myöskään voi esittää sairasta, koska kuviossa on mukana mies ja lapset, jotka tietäisivät asioiden oikean laidan.
Mulla on ihan hirveä olo, kun pitää mennä anopille ja vielä olla yötä. En tajua miten selviän.
Olet liian myöhässä ap kun nyt on enää 4 päivää Jouluun. Sinun olis täytynyt tehdä asia niille selvemmäksi jo paljon aiemmin. Joku puolen tunnin puhelu molempien kanssa olisi ajanut saman asian.