Lue keskustelun säännöt.
Vaimoni ei suostu ottamaan sukunimeäni
20.12.2022 |
Ollaan menossa naimisiin keväällä, toiset kierrokset kummallakin. Tuli puhe nimiasiasta. Sukunimeni on ihan hyvä, tyyliin Jokela. Vaimoni haluaa pitää nykyisen nimensä, joka ei ole edes hänen tyttönimi vaan eksänsä sukunimi!
Erostaan on jo 7v että luulisi päässeen henkisesti eroon, se liitto päättyi uskottomuuteen. Vaimo haluaa vaan roikottaa eksän nimeä edelleen? Yleensä nainen ottaa tyttönimen eron jälkeen takaisin etenkin jos liitto päättynyt ns. likaisesti.
Suoraan sanoen masentavaa.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa selvää, onko laillista pitää exän sukunimeä naimisiin menon jälkeen.
On laillista, mutta uudelle puolisolle sitä ei voi siirtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdistelmänimi olisi kompromissi mutta itse vihaan yhdistelmänimiä, sekä etu-että sukunimissä.
Ei voi sitä ex:n sukunimeä liittää uuden puolison nimeen eli tuollainen yhdiselmänimi on mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Äkkiseltään en muista ketään joka ois erossa tyttönimensä ottanu takas eli ei liene kovin yleistä. Mutta jotenkin outo ajatus pitää ekan miehen nimi, paitsi jos on lapsia joiden kanssa haluaa säilyttää yhteisen nimen, uudessa liitossa, luulisi silloin viimeistään ottavan joko vanhan nimen, uuden miehen nimen tai yhteisen uuden nimen.
Mä tunnen kyllä naisia, äitejä, jotka ottaneet kakkoskierroksella uuden miehen sukunimen. Ei se nyt niin kamalaa ole jos lapsi on Nieminen ja äitinsä on Ahonen.
Hyvänen aika, avoliitoissakin paljon lapsia eli eri sukunimi äidillä ja lapsilla.
Palstallakin paljon liputetaan avoliiton puolesta, pidetään avioliittoa jopa vanhanaikaisena. Etenkin moni mies.
Vierailija kirjoitti:
Täh? Siitä on hirveä vaiva alkaa jälleen kerran vaihtelemaan kaikkiin asiakirjoihin nimet uusiksi, työssä vanhojen asiakkaiden tavoittaminen hankaloituu sähköpostien ym. muutosten myötä. Jos molemmilla on ikää jo ja toinen kierros menossa, niin se sukunimi asia ei ehkä ole uudelle vaimollesi tärkeä eikä hän miellä sitä exäbsä nimeksi, vaan osaksi jo omaa persoonaansa.
En ylipäätään ymmärrä, miksi pitäisi olla yhteinen sukunimi, jos ei nyt yhteisiä lapsia halua ja heille samaa nimeä.
Huvittavaa aina kuulla tuosta henkkarit uusiksi/kallista/ym jaapatusta. Kummasti se ei ollut köyhänä parikolmikymppisenä ongelma kun ekaa kertaa mentiin avioon.
Vakavaraisena viiskymppisenä se on jo iso ongelma ja lompsa kärsii?
Itse viiskymppisenä uudelleen avioitunut eikä nimenvaihto ollut ongelma eikä syössyt mua konkurssiin.
Ja joo, eri nimi on kuin mun lapsilla, huih..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Siitä on hirveä vaiva alkaa jälleen kerran vaihtelemaan kaikkiin asiakirjoihin nimet uusiksi, työssä vanhojen asiakkaiden tavoittaminen hankaloituu sähköpostien ym. muutosten myötä. Jos molemmilla on ikää jo ja toinen kierros menossa, niin se sukunimi asia ei ehkä ole uudelle vaimollesi tärkeä eikä hän miellä sitä exäbsä nimeksi, vaan osaksi jo omaa persoonaansa.
En ylipäätään ymmärrä, miksi pitäisi olla yhteinen sukunimi, jos ei nyt yhteisiä lapsia halua ja heille samaa nimeä.
Miten mikään muu nimi kuin oma voi olla osa omaa persoonaa? En tajua. Miten voi ottaa jonkun toisen nimen? Yhteistä sukunimeä ei tarvitse olla vaikka olisi lapsia.
No en minä henk kohtaisesti ole vaihtamassa omaa, erikoista sukunimeni vaikka naimisiin menisinkin. En kyllä koe tarvetta naimisiinmenollekaan. Minä olen minä ja tämä nimi on ollut mukana kohta 40 vuotta, tällä on tehty ura ja julkaisut. Mutta kuten sanottua, niin ehkä tuollaisessa tilanteessa jos harkitaan yhteisiä lapsia ja halutaan perheelle yhteinen nimi selvyyden vuoksi, niin sen voin vielä jotakuinkin käsittää.
Julkaisut? :) jotkut mielipide kirjoitukset keväisin koiran kakoista :) sori saivartelua mutta huvitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huhuu Ap! Täällä on kysytty, mitä vaimoehdokas sanoi syyksi? Vai oliko tää taas provo.
Jokp Ap vastasi tähän?
Miehethän on sitä mietä, ettei sillä sukunimellä ole väliä, varsinkaan, kun vaimoa taivutellaan vaihtamaan nimi. Sitten jos vaimo ei suostukkaan vaihtamaan, sillä nimellä onkin niin suuri vaikutus, että ihan masentaa. Parasta, kun kumikin pitää oman nimensä, oli se nimi nyt sitten tullut keneltä tahansa.
Vaikka itsekin ihmettelen, miksi naiset pitää entisten miesten nimiä ja , että miksi ylipäätään on joskus se miehen nimi otettu.
Mutta ajattele, että jos se tuleva vaimo nyt ottaa sinun nimen, niin sitten sillä on taas entisen miehen nimi, kun löytää uuden ja on menossa naimisiin.
Ja miten paljon niitä entisiä nimiä on ristinilmoituksessa(kuolin ilmoitus)
Itse olen pitänyt oman nimen ja hyvä niin.
En ymmärrä miten miehillä on edes kanttia vaatia vaimoa vaihtamaan nimi, kun miehistä ei itsestäkään siihen ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Siitä on hirveä vaiva alkaa jälleen kerran vaihtelemaan kaikkiin asiakirjoihin nimet uusiksi, työssä vanhojen asiakkaiden tavoittaminen hankaloituu sähköpostien ym. muutosten myötä. Jos molemmilla on ikää jo ja toinen kierros menossa, niin se sukunimi asia ei ehkä ole uudelle vaimollesi tärkeä eikä hän miellä sitä exäbsä nimeksi, vaan osaksi jo omaa persoonaansa.
En ylipäätään ymmärrä, miksi pitäisi olla yhteinen sukunimi, jos ei nyt yhteisiä lapsia halua ja heille samaa nimeä.
Huvittavaa aina kuulla tuosta henkkarit uusiksi/kallista/ym jaapatusta. Kummasti se ei ollut köyhänä parikolmikymppisenä ongelma kun ekaa kertaa mentiin avioon.
Vakavaraisena viiskymppisenä se on jo iso ongelma ja lompsa kärsii?Itse viiskymppisenä uudelleen avioitunut eikä nimenvaihto ollut ongelma eikä syössyt mua konkurssiin.
Ja joo, eri nimi on kuin mun lapsilla, huih..
Minä en kyllä ylipäätään ymmärrä, miksi se miehen nimi pitää ottaa? En ole koskaan ymmärtänyt.
Eikä minulle tulisi mieleenkään vaatia miestäkään ottamaan minun nimeä. Miksi se nimi pitäisi vaihtaa, kun menee naimisiin?
Meillä molemmilla omat nimet ja hyvin ollaan pärjätty. Ite tiedetään, että ollaan naimisissa ja se riittä.
Vierailija kirjoitti:
Huhuu Ap! Täällä on kysytty, mitä vaimoehdokas sanoi syyksi? Vai oliko tää taas provo.
Sanoo ettei vaihda kun lapsilla sama nimi. Lapset on 20+ tyttöjä, jotka sitäpaitsi menee jossakin vaiheessa ehkä naimisiin ja sukunimi voi muuttua.
Minä loukkaannuin kyllä, tulkinta on että haikailee entistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdistelmänimi olisi kompromissi mutta itse vihaan yhdistelmänimiä, sekä etu-että sukunimissä.
No en kyllä ala ottamaan sen vaimon eksän sukunimeä itse. Tunnetaan häntäheikkinä täällä muutenkin, johan oli idea että ottaisin sen nimen. Sen eksän nimi on vähän vitsi täällä päin että kyllä muutenkin ihmettelen kun vaimo sitä pitää.
Moni ulk o maa lais mies ei kyllä tällaiseen suostuisi.
Itse en vaihda entisen puolison nimeä pois ennenkuin lapseni on isompi. Sukunimi sitoo yhteen, esim. lääkäriä varatessa ei tarvitse selitellä olenko lapsen äiti vai en kun sukunimi Möttönen ja lapsella Nieminen. Aino Nieminen täällä hei, varaisin ajan Tomi Niemiselle hetu xxxxyy-xyxy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutan nimen kun lapsi aikuinen kirjoitti:
Itse en vaihda entisen puolison nimeä pois ennenkuin lapseni on isompi. Sukunimi sitoo yhteen, esim. lääkäriä varatessa ei tarvitse selitellä olenko lapsen äiti vai en kun sukunimi Möttönen ja lapsella Nieminen. Aino Nieminen täällä hei, varaisin ajan Tomi Niemiselle hetu xxxxyy-xyxy.
Moni tekee lapset avoliitossa jolloin äitillä ja lapsilla eri sukunimi. Heillä se ei ole ongelma mutta monelle keski ikäiselle varakkaalle on hirveä homma uusia passit sun muut.
Ap:n vaimo roikkuu eksässään.
Oma etunimeni on tavallinen, luokkaa Anna. Pitäisin ennemmin oman nimeni kun olisin mieleenpainumaton ja satoja kaimoja omaava Anna Virtanen. Jos olisin tehnyt uraa jo vaik exän nimellä niin pitäisin sen. En halua vaihtaa sukunimeä lukuisia kertoja ja onhan se iso homma ja maksaa rahaakin uusia passi, ajokortti, maksukortit yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kahta ilman kolmatta. Miksi vuovata nimien kanssa.
Mä olin 17 vuotta naimisissa, joten elämäni on muotoutunut sen nimen (siis ex-mieheni sukunimen) ympärille. Nykyisen mieheni kanssa menimme naimisiin 1,5 vuotta sitten, mutta pidin ex-mieheni sukunimen. Se ei ole ongelma nykyiselle miehelleni. Lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, joten senkään vuoksi ei olisi tarvinnut nimeä pitää.
No, nykyinen mieheni sanoi, että menee naimisiin minun kanssani eikä nimeni kanssa, joten sain tehdä nimen suhteen kuten halusin. Eikä ollut tarvetta vaihtaa. Emme siis tässä iässä perustaneet enää mitään perhettä, vaan kyse on kahden aikuisen ihmisen avioliitosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täh? Siitä on hirveä vaiva alkaa jälleen kerran vaihtelemaan kaikkiin asiakirjoihin nimet uusiksi, työssä vanhojen asiakkaiden tavoittaminen hankaloituu sähköpostien ym. muutosten myötä. Jos molemmilla on ikää jo ja toinen kierros menossa, niin se sukunimi asia ei ehkä ole uudelle vaimollesi tärkeä eikä hän miellä sitä exäbsä nimeksi, vaan osaksi jo omaa persoonaansa.
En ylipäätään ymmärrä, miksi pitäisi olla yhteinen sukunimi, jos ei nyt yhteisiä lapsia halua ja heille samaa nimeä.
Huvittavaa aina kuulla tuosta henkkarit uusiksi/kallista/ym jaapatusta. Kummasti se ei ollut köyhänä parikolmikymppisenä ongelma kun ekaa kertaa mentiin avioon.
Vakavaraisena viiskymppisenä se on jo iso ongelma ja lompsa kärsii?Itse viiskymppisenä uudelleen avioitunut eikä nimenvaihto ollut ongelma eikä syössyt mua konkurssiin.
Ja joo, eri nimi on kuin mun lapsilla, huih..
Ot mutta missä viipyy eka ketjun viiskytkymppinen?
Vierailija kirjoitti:
Oma etunimeni on tavallinen, luokkaa Anna. Pitäisin ennemmin oman nimeni kun olisin mieleenpainumaton ja satoja kaimoja omaava Anna Virtanen. Jos olisin tehnyt uraa jo vaik exän nimellä niin pitäisin sen. En halua vaihtaa sukunimeä lukuisia kertoja ja onhan se iso homma ja maksaa rahaakin uusia passi, ajokortti, maksukortit yms.
Noissa nimekäs ura -tapauksissa voin ymmärtää. Mutta minun vaimo ei ole mikään uraihminen, ihan perus ammatissa tyyliin sairaanhoitaja/myyjä. Eli ei mikään esimerkiksi yrittäjä, näyttelijä tms.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin 17 vuotta naimisissa, joten elämäni on muotoutunut sen nimen (siis ex-mieheni sukunimen) ympärille. Nykyisen mieheni kanssa menimme naimisiin 1,5 vuotta sitten, mutta pidin ex-mieheni sukunimen. Se ei ole ongelma nykyiselle miehelleni. Lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, joten senkään vuoksi ei olisi tarvinnut nimeä pitää.
No, nykyinen mieheni sanoi, että menee naimisiin minun kanssani eikä nimeni kanssa, joten sain tehdä nimen suhteen kuten halusin. Eikä ollut tarvetta vaihtaa. Emme siis tässä iässä perustaneet enää mitään perhettä, vaan kyse on kahden aikuisen ihmisen avioliitosta.
Homma ok, jos molemmille ok.
Itse olen velanainen, tokalla kierroksella, ja molemmissa liitoissa otin miehen nimen. Ei tarvitse siis liittyä lasten tekoon minkä nimen ottaa. Toin tämän näkökulman esiin koska niin moni puolustelee miehen nimen ottamista synnytyksillään.
Toisaalta myös paljon synnyttäneitä avoliitto naisia joille ei ole ongelma olla eri nimellä kuin lapset. Kuten ketjussa on tullutkin esiin.
Miehen pitäis itse vaihtaa edes yhen kerran nimeä niin tietää mikä rumba siinä hommassa on.
Yhdistelmänimi olisi kompromissi mutta itse vihaan yhdistelmänimiä, sekä etu-että sukunimissä.