Vaimoni ei suostu ottamaan sukunimeäni

Oletin itsestäänselvästi aloituksen luettuani, että kyse on siitä, että nainen haluaa että sukunimi on sama kuin lapsilla. Lapset tulevat aina kuitenkin edellä päätöksissä, eivät aikuiset kuten ex taikka nykyinen puoliso. Ymmärrän hyvin, että äiti ei halua olla eri sukunimellä kuin lapset, joiden asioita joutuu aivan koko ajan hoitamaan. Huomattavasti helpompaa ja selkeämpää, että sukunimi sama kuin lapsilla. Senkin ymmärrän, ettei lasten isä varmasti halua että hänen lastensa sukunimeä vaihdetaan lasten äidin tyttönimeksi, jotta esim. äiti ja lapset saisivat saman nimen niin, että sinua ei vituta. Hänkin haluaa että on sama sukunimi kuin lapsilla.

Eli itselle tuo päätös ei kerro millään tavalla suhteesta exään, vaan suhteesta lapsiin.

Ainoa mikä tässä huolettaa on, että onko ap:lla oikeasti ymmärrystä siitä, että vanhemmalla lapset tulevat aina etusijalla. Siis vähän yllättää, että ei itse tajua tätä asiaa äidistä ja lasten nimistä. 

Eli haikailusta tuossa ei varmasti ole kyse. Mutta ehkä muusta mahdollisesta yhteensopimattomuudesta suhteeseessa, koska naisen lapset (ja ap:n jos niitä on, toivottavasti) tulevat menemään edelle muissakin asioissa. Ja ilmeisesti sinulla on joku epävarmuus tai mustasukkaisuus naisen suhteen.

Jos päätät jatkaa ja olette iässä missä harkitsette yhteisiä lapsia, niin se olisi tietenkin tarpeen puhua läpi, että mikä sukunimi näille lapsille tulee. On täysin perusteltua, että kyseessä olisi sinun sukunimesi yhteiselle lapsellenne, eikä tietenkään naisen exän sukunimi.

Minä olen Virtanen ja mieheni Korhonen. En todellakaan halunnut vaihtaa nimeäni Korhoseksi, vaikka siinä ei sinällään mitään vikaa olekaan. Virtanen on minun nimeni. Minun. Korhonen on hänen. 

Miksi ajattelen, että tämä on provo, nuoren naisfeministin kirjoittama.

1.) Koska heillä on sellainen käsitys nykynaisen tilanteesta, joka päti 1950-luvulla.

2. Kirjoittaja käytti sanaa "roikottaa", joka on miehille ihan liian himmeä käsite.

3. Miksi kirjoittaja käyttää sanaa "vaimoni", vaikka on vasta menossa naimisiin. Pienetkin ristiriitaisuudet tekstissä ratkaisevat: provo! :)

Onks sillä nykyään joku ruotsalainen nimi?

Mulla oli kerran yks pano joka piti entisen äijänsä nimen kun se oli bättrefolk nimi. Lemppasin.

Oli se väljäkin.

Otat vaimon sukunimen ja tunget itsesi kaikkiin sukujuhliin. Etpähän ole silloin känisemässä täällä.

Nuoret naiset tekevät nykyään tilastojen mukaan mielummin paljon henkirikoksia kuin ottavat sukunimiä

Vierailija kirjoitti:

Jos on mahdollista että saatte lapsia, tehkää avioehto, jossa lapsesi saavat sinun sukunimesi. Olisi hullua, että lapsesi saisivat toisen miehen suvun nimen.

Tiedätkö sinä ollenkaan, mikä on avioehto ja mistä siinä sovitaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelen, että tämä on provo, nuoren naisfeministin kirjoittama.

1.) Koska heillä on sellainen käsitys nykynaisen tilanteesta, joka päti 1950-luvulla.

2. Kirjoittaja käytti sanaa "roikottaa", joka on miehille ihan liian himmeä käsite.

3. Miksi kirjoittaja käyttää sanaa "vaimoni", vaikka on vasta menossa naimisiin. Pienetkin ristiriitaisuudet tekstissä ratkaisevat: provo! :)

Oletko kuullut avovaimoista....

Vierailija kirjoitti:

Oletin itsestäänselvästi aloituksen luettuani, että kyse on siitä, että nainen haluaa että sukunimi on sama kuin lapsilla. Lapset tulevat aina kuitenkin edellä päätöksissä, eivät aikuiset kuten ex taikka nykyinen puoliso. Ymmärrän hyvin, että äiti ei halua olla eri sukunimellä kuin lapset, joiden asioita joutuu aivan koko ajan hoitamaan. Huomattavasti helpompaa ja selkeämpää, että sukunimi sama kuin lapsilla. Senkin ymmärrän, ettei lasten isä varmasti halua että hänen lastensa sukunimeä vaihdetaan lasten äidin tyttönimeksi, jotta esim. äiti ja lapset saisivat saman nimen niin, että sinua ei vituta. Hänkin haluaa että on sama sukunimi kuin lapsilla.

Eli itselle tuo päätös ei kerro millään tavalla suhteesta exään, vaan suhteesta lapsiin.

Ainoa mikä tässä huolettaa on, että onko ap:lla oikeasti ymmärrystä siitä, että vanhemmalla lapset tulevat aina etusijalla. Siis vähän yllättää, että ei itse tajua tätä asiaa äidistä ja lasten nimistä. 

Eli haikailusta tuossa ei varmasti ole kyse. Mutta ehkä muusta mahdollisesta yhteensopimattomuudesta suhteeseessa, koska naisen lapset (ja ap:n jos niitä on, toivottavasti) tulevat menemään edelle muissakin asioissa. Ja ilmeisesti sinulla on joku epävarmuus tai mustasukkaisuus naisen suhteen.

Jos päätät jatkaa ja olette iässä missä harkitsette yhteisiä lapsia, niin se olisi tietenkin tarpeen puhua läpi, että mikä sukunimi näille lapsille tulee. On täysin perusteltua, että kyseessä olisi sinun sukunimesi yhteiselle lapsellenne, eikä tietenkään naisen exän sukunimi.

Apua kertoi että vaimon lapset jo parikymppiset. He toivottavasti hoitavat ihan itse asiansa.

Muutenkin tekstisi on outo. Jaa että ne äidit jotka ottaa uuden puolison nimen, eivät välitä lapsistaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ajattelen, että tämä on provo, nuoren naisfeministin kirjoittama.

1.) Koska heillä on sellainen käsitys nykynaisen tilanteesta, joka päti 1950-luvulla.

2. Kirjoittaja käytti sanaa "roikottaa", joka on miehille ihan liian himmeä käsite.

3. Miksi kirjoittaja käyttää sanaa "vaimoni", vaikka on vasta menossa naimisiin. Pienetkin ristiriitaisuudet tekstissä ratkaisevat: provo! :)

Oletko kuullut avovaimoista....

Muuten aika tavalla keittiöpsykologiaa on tuon analyysin taustalla 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Minä otin kyllä heti oman sukunimeni takaisin kun erosin. Kaduin että yleensä menin edes ottamaan ex-aviomiehen sukunimen. Ei yhtään sopinut edes se nimi mulle ja tuntui että menetin miehen sukunimen myötä oman identiteettinikin.

En kyllä yhtään ihmettele että tuleva vaimosi haluaa pitää nykyisen nimensä. Etenkin toisella kierroksella luulisi ettei jollain sukunimellä ole enää mitään merkitystä.

Viimeiseen lauseeseen: niin luulisi. Ja siksi voi ihmetellä miksi vaimo ei ota uuden miehen nimeä. Lapsetkin jo käy kolmatta kymmentä.

[/quote] Oletko kuullut avovaimoista....[/quote]

Mä en ole kuullut, avovaimokkeista kylläkin.

Sivusta.

Eron jälkeen otin välittömästi tyttönimeni ja näin sain oman identiteetin takaisin. Eipähän ole tarvinnut mitenkään samaistua exään. Lapset saivat itse valita ja keskimmäinen otti minun nimeni ja kaksi jäi isänsä sukunimelle. Vaikka miehen sukunimi on harvinainen niin sitä suuremmalla syyllä koin omani rakkaaksi ja tutun turvalliseksi.

Laita ehdoksi, tyttönimi tai sinun nimi.

Muutappa itse nimesi. Ehdota että otatte molemmat jonkun vaikka yhdessä keksityn nimen. Eikö? Miksi ei?

Nimen vaihtaminen on iso riesa ja maksaa. Ajokortti, passi, henkilökortti, Kelakortti, kaikki etukortit ja kirjastokortti, kaikenlaiset rekisterit, nettikaupat, niihin täytyy tieto muuttaa ja ystäville, sukulaisille ja työkavereille tiedottaa. Olisitko sinä valmis samaan? Ehkä sukunimi on nykyään vain osa hänen persoonaansa, niin miksi se pitäisi vaihtaa? Sinäkin varmaan tutustuit häneen tällä sukunimellä vai tunsitteko jo ennen entistä liittoa? Ajatteletko, että exän sukunimen myötä naisen "omistajuus" on edelleen ex-miehellä? Että ottamalla sinun nimesi hän on "sinun"?

Edelleen tämä miekkosen esittäminen naikkosten palstalla on niin noloa ja väsynyttä.

Allekirjoitustakin joutuu muuttamaan. Ja täytyy opetella esittäytymään uudella nimellä.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään vaihtaisi nimeäni. Tämä on minun ja lasteni yhteinen nimi, ja se pysyy.

Kahdella aikuisella lapsellani on isiensä sukunimet.

Omastani en ole luopunut. Se on tavallinen mutta pidän siitä. Siihen liittyy myös historiaa.

Otitko itse tyttönimen takaisin? Aloitus ei ole miehen kirjoittama.