Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää kauan mieheni masennusta
20.12.2022 |
Ulospäin kaikki näyttää olevan ok. Hoitaa työnsä. Näkee jonkin verran kavereita ja sukulaisia, harvemmin kyllä kuin ennen. Mutta sitten kotona... On kuin mököttäisi koko ajan. Ei puhu mistään oma-aloitteisesti, kotona on vaan sohvalla uppoutuneena kännykkään tai telkkariin, nukkuu paljon. Täysin iloton, mikään mitä sanon ei liikuta suuntaan eikä toiseen. Kerron hauskan jutun, hymähtää vain ja siihen se jää. Tää on samaa harmaata pskaa päivästä toiseen. Olisi paljon helpompi olla itsellä, kun hän ei olisi kotona :( ero ei missään nimessä ole ensimmäinen vaihtoehto, me ollaan tehty niin paljon töitä tän elämämme eteen. Tätä masennusta on jatkunut nyt reilun vuoden. Lääkäriltä on saatu masennuslääkkeet, eipä paljon tunnu olevan vaikutusta. Olen neuvoton :(
Kommentit (50)
2 eri asuntoa, joista käsin tilanne sattaa selkiytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sympatiat täältä AP! Mä elän myös masentuneen miehen kanssa enkä usein jaksaisi. On todella helppoa sivusta huudella että lähtekää lenkille tai avioliitossa olet luvannut rakastaa. Masennus todella kuluttaa myös puolisoa, se ilottomuus on hirvittävää.
Mun mies käy jo kolmatta vuotta terapiassa mut ei ole merkittävästi muuttunut tunnelmat kotona. Alituiseen allapäin, mikään ei innosta. Itse olen päinvastainen luonteeltani mutta kyllä toisen tunnelmat vaikuttaa itseäänkin. On vaikea tsempata toista vuodesta toiseen.
Meillä on pienet lapset, senkin takia ero tuntuu tosi pahalta vaihtoehdolta. Olen yrittänyt ajatella että sinnittelen, jos 10 vuoden päästä vielä tämmöstä ja lapset muuttaneet pois kotoa, saatan kyllä ottaa eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoja ratkaisuja ei varmasti ole. Lääkkeet hoitavat korkeintaan oireita. Jostain se masennus johtuu. Työ? Muut sairaudet? Toimettomuus? Ystävät? Harrastukset? Tavoitteet elämässä? Raha-asiat? Parisuhde? Seksielämä?
Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta sanon sen silti. Tämä nykyaika on miehillä yleisesti tosi tuskallista. Mies ei toteuta elämänsä tarkoitusta tässä ajassa ja se näkyy juurikin tälläisinä ongelmina.
Olen mies, ja vaikka haluaisin ymmärtää tuon mielipiteen, en silti ihan ymmärrä.
Mielestäni se, mikä nykyään on toisin kuin ennen vanhaan, on että mies ei enää ole yksin elatusvastuussa perheestään, koska nykyään myös naiset voivat ylentyä jopa yritysten toimitusjohtajiksi asti ja päästä hyväpalkkaiseen uraputkeen. Yhä useampi mies jää jopa kotiin lasten kanssa, mutta se on mielestäni vain hieno asia, eikä se vie miehuutta pois. Kotona pyrimme oman puolisoni kanssa jakamaan kotitöitä sen sijaan, että minä lähtisin kaljalle ja antaisin naisen hoitaa kodin ja lapset. Siinä missä hoidan pihatöitä ja autoa, myös imuroin, pesen vessaa, pyykkejä, astioita ja moppaan lattioita.
Minut ajoi aikoinaan masennukseen isommat vastoinkäymiset elämässä. Nykyään mielialani heikkenee jos en keksi itselleni virikkeitä, vaan vietän vapaa-aikaani sohvan pohjalla puhelimen kanssa. Kummasti kun siitä lähteekin liikkumaan tai tapaamaan ystäviä, mieliala kohenee heti.
En ihan täysin hahmota, miten se voisi olla miehen masennuksen syynä että ajat ovat muuttuneet. Totta on kyllä että valkoinen heteromies on ainoa ihmistyyppi jota saa aika huolettomasti parjata, mutta itse pyrin reagoimaan tähän lähinnä olemalla mahdollisimman harmiton ja hyvää tekevä tapaus, jotta kellään ei olisi syytä haukkua minua henkilökohtaisesti mistään. Jos minut leimataan jonkinlaiseksi siksi että olen valkoinen heteromies, vika ei ole minussa, vaan ehdottomasti siinä typerässä leimaajassa.
Olen tuo kenelle alunperin vastasit. Et ymmärtänyt pointtiani yhtään eikä se liity noihin luettelemiisi ongelmiin. Nyt ei ollut kysymys mistään 50 lukulaisen maailmankuvan jatkamisesta. Jos asia kiinnostaa niin jatka toki pohdintaa, sinulla ehkä on kykyäkin siihen.
Ei tuo kuulosta masennukselta, vaan siltä että mies ei ole tippaakaan kiinnostunut sinusta eikä viihdy seurassasi. Hänelle olet itsestäänselvyys.
Sen tiedät itse parhaiten mikä on johtanut tuohon tilanteeseen. Onko joskus ollut erilaista. Mutta tuhlaatte molemmat elämäänne jos ette muuta tilannetta tai eroa. Välinpitämättömyys muuttuu lopulta vihaksi.
Masennuksella ei ole tuon kanssa mitään tekemistä.
Ei kai tuo mitään masennusta ole, meillä töissä kaikki on tuollaisia, siis normaali suomalaismies. Itselläsi taitaa masennus olla, kun koko ajan pitäisi jotain tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä, että pian masennut myös itse. Miksi miehesi ei hae apua, kukaan jaksa toista ulkokehällä olevaa kauan katsella. Kokemusta on!
Meillä myös samanlaista, mies kokoajan sössii asiansa ja on pulassa rahallisesti. Itkee ettei jaksa elää elämäänsä, puhuu itsemurhasta. Rahapäivinä hetken ilo, sitten taas pelaa kaiken, ja sama itku jatkuu. Hoitoon ei halua. Mielenterveyttä on hoidettu osastolla, mutta nyt ei otettu sinnekään enää. Lääkkeitään ei halua syödä.
Syyllistää minua, kun en maksa hänen puolesta hänen velkojaan, etten halua auttaa hänen ahdistustaan. Aina samaa syyttelyä. En vaan jaksa enää tällaista. Mielestäni en ole vastuussa kenenkään toisen veloista ja olen sanonutkin, ettei sotkisi minua raha-asioihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilla tiedoilla mitä annoit aloituksessa miehesi ei ole masentunut, vaan laiska ja kyllästynyt elämäänsä. Kun ihminen masentuu, jää työnteko myöskin, eikä mikään kännykkä jaksa kiinnostaa.
Selvittäkää ettei ole mikään fyysnen sairaus ,joka aiheuttaa depressiota esim. testosteronivaje ,imeytymishäiriöt.
Asun uhriutujan kanssa. Tuollainen hiljainen hymähtely kuulostaa melkein sympaattiselta, kun vertaa tähän ainaiseen miksi minä, minä, minä-valitukseen.