Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää kauan mieheni masennusta
20.12.2022 |
Ulospäin kaikki näyttää olevan ok. Hoitaa työnsä. Näkee jonkin verran kavereita ja sukulaisia, harvemmin kyllä kuin ennen. Mutta sitten kotona... On kuin mököttäisi koko ajan. Ei puhu mistään oma-aloitteisesti, kotona on vaan sohvalla uppoutuneena kännykkään tai telkkariin, nukkuu paljon. Täysin iloton, mikään mitä sanon ei liikuta suuntaan eikä toiseen. Kerron hauskan jutun, hymähtää vain ja siihen se jää. Tää on samaa harmaata pskaa päivästä toiseen. Olisi paljon helpompi olla itsellä, kun hän ei olisi kotona :( ero ei missään nimessä ole ensimmäinen vaihtoehto, me ollaan tehty niin paljon töitä tän elämämme eteen. Tätä masennusta on jatkunut nyt reilun vuoden. Lääkäriltä on saatu masennuslääkkeet, eipä paljon tunnu olevan vaikutusta. Olen neuvoton :(
Kommentit (50)
Sitten kun te olette eronneet niin mies löytää uuden ja hänen elämä alkaa taas kukoistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vahditte jotain masentunutta? Masentunutkin on aikuinen, ja saa periaatteessa tehdä niinkuin itse haluaa.
Ala AP nauttia omasta elämästäsi, tee hauskoja asioita ja lopeta miehesi kyyläys. Jos on masentunut ja synkkä niin siinäpä on. Jos kierrät sitä kun kissa kuumaa puuroa, tod näk vain ärsytät koska pinnan alla kokoajan motiivina se että masentunut on jotenkin viallinen ja sen pitäisi muuttua.
Matkailu, varaa joku kiva monen viikon reissu. Sako että voi tulla mukaan jos haluaa tai menet yksin.
Elät nyt omaa elämääsi miehesi kautta, tai käytät tekosyynä olla elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Ero on ihan validi vaihtoehto. Masentunut ihminen on kuin musta aukko etkä sä pysty sanoillasi tai teoillasi häntä parantamaan, hän vetää sut mukana pohjalle. Ja sanon tämän ihmisenä, joka itse paini masennuksen kanssa vuosia ja olin silloisessa parisuhteessa todella itsekäs.
Entäpä jos itse sairastut rintasyöpään? Et varmaan oleta, että miehesi pysyy rinnallasi sen ajan, eli voi jättää sinut. Eikö niin.
Vierailija kirjoitti:
Ne masennuslääkkeet vie kyllä ilonkin. Itse syödessäni mirtazapineja minusta tuli zombie. Kaikki oli tasapaksua. Samaa kakkaa päivästä toiseen.
Mirtazapin on todella turruttava ja väsyttävä lääke, mutta monet muutkin mielialalääkkeet todella tekevät ihmisestä vain flegmaattisen sohvallamöllöttäjän jolla ei ole motivaatiota mihinkään kun myös positiiviset tunteet latistuvat olemattomiin. Itse en olisi ikinä lähtenyt toipumaan masennuksesta jos en olisi vihdoin ymmärtänyt jättää lääkkeen syömistä.
Masennus ei ole syy erota. Miksi mennä naimisiin jos heti ensimmäisen sairauden tultua erotaan. Pysy miehen rinnalla mutta etsi myös jotain iloa omaan elämääsi. Voi sitä miestä yrittää vähän herätellä ja potkia perseelle et sullakin alkaa voimat ehtymään. Raahaa se vaikka salille väkisin tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppoja ratkaisuja ei varmasti ole. Lääkkeet hoitavat korkeintaan oireita. Jostain se masennus johtuu. Työ? Muut sairaudet? Toimettomuus? Ystävät? Harrastukset? Tavoitteet elämässä? Raha-asiat? Parisuhde? Seksielämä?
Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta sanon sen silti. Tämä nykyaika on miehillä yleisesti tosi tuskallista. Mies ei toteuta elämänsä tarkoitusta tässä ajassa ja se näkyy juurikin tälläisinä ongelmina.
Olen mies, ja vaikka haluaisin ymmärtää tuon mielipiteen, en silti ihan ymmärrä.
Mielestäni se, mikä nykyään on toisin kuin ennen vanhaan, on että mies ei enää ole yksin elatusvastuussa perheestään, koska nykyään myös naiset voivat ylentyä jopa yritysten toimitusjohtajiksi asti ja päästä hyväpalkkaiseen uraputkeen. Yhä useampi mies jää jopa kotiin lasten kanssa, mutta se on mielestäni vain hieno asia, eikä se vie miehuutta pois. Kotona pyrimme oman puolisoni kanssa jakamaan kotitöitä sen sijaan, että minä lähtisin kaljalle ja antaisin naisen hoitaa kodin ja lapset. Siinä missä hoidan pihatöitä ja autoa, myös imuroin, pesen vessaa, pyykkejä, astioita ja moppaan lattioita.
Minut ajoi aikoinaan masennukseen isommat vastoinkäymiset elämässä. Nykyään mielialani heikkenee jos en keksi itselleni virikkeitä, vaan vietän vapaa-aikaani sohvan pohjalla puhelimen kanssa. Kummasti kun siitä lähteekin liikkumaan tai tapaamaan ystäviä, mieliala kohenee heti.
En ihan täysin hahmota, miten se voisi olla miehen masennuksen syynä että ajat ovat muuttuneet. Totta on kyllä että valkoinen heteromies on ainoa ihmistyyppi jota saa aika huolettomasti parjata, mutta itse pyrin reagoimaan tähän lähinnä olemalla mahdollisimman harmiton ja hyvää tekevä tapaus, jotta kellään ei olisi syytä haukkua minua henkilökohtaisesti mistään. Jos minut leimataan jonkinlaiseksi siksi että olen valkoinen heteromies, vika ei ole minussa, vaan ehdottomasti siinä typerässä leimaajassa.
Pyydä menemään terapiaan. Sen verran potki takalistoon että edes yrittää jotain. Ymmärtääkö itse olevansa masentunut ja raskasta katsottavaa vierestä?
Puhukaa. Jos kieltäytyy puhumasta niin sitten jossain vaiheessa lähde ellei tilanne ala muuttua. Sinä et häntä saa parannettua, apuna voit olla jos hän itse haluaa parantua. Kaikki ei halua/pysty parantumaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on ihan validi vaihtoehto. Masentunut ihminen on kuin musta aukko etkä sä pysty sanoillasi tai teoillasi häntä parantamaan, hän vetää sut mukana pohjalle. Ja sanon tämän ihmisenä, joka itse paini masennuksen kanssa vuosia ja olin silloisessa parisuhteessa todella itsekäs.
Entäpä jos itse sairastut rintasyöpään? Et varmaan oleta, että miehesi pysyy rinnallasi sen ajan, eli voi jättää sinut. Eikö niin.
Pidän syöpää ja mielenterveysongelmia vähän erilaisina siinä suhteessa, että syöpä ei suoraan vaikuta sun kykyyn toimia tasavertaisena kumppanina toiselle.
Esimerkiksi masentuneet ja maanisdepressiiviset ihmiset voivat oireiden ollessa pahimmillaan olla todella itsekkäitä ja kuluttavia seurustelukumppaneita ja paraneminen tai edes oireiden tasaaminen voivat vaatia vuosien työn. Se voi olla todella kuluttavaa suhteen toiselle osapuolelle jos joutuu jatkuvasti kannattelemaan ja pitämään toista pinnalla, eikä silloin ole kyseessä terve ja tasapuolinen parisuhde. Tietysti tässä tullaan siihen, että minkälaisilla ihmissuhteilla kukin haluaa itsensä ympäröidä. Mulle parisuhde ei ole mikään itseisarvo, joten jos se säännönmukaisesti ottaa enemmän kuin antaa, niin en pidä sitä erityisen arvokkaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on ihan validi vaihtoehto. Masentunut ihminen on kuin musta aukko etkä sä pysty sanoillasi tai teoillasi häntä parantamaan, hän vetää sut mukana pohjalle. Ja sanon tämän ihmisenä, joka itse paini masennuksen kanssa vuosia ja olin silloisessa parisuhteessa todella itsekäs.
Entäpä jos itse sairastut rintasyöpään? Et varmaan oleta, että miehesi pysyy rinnallasi sen ajan, eli voi jättää sinut. Eikö niin.
Pidän syöpää ja mielenterveysongelmia vähän erilaisina siinä suhteessa, että syöpä ei suoraan vaikuta sun kykyyn toimia tasavertaisena kumppanina toiselle.
Esimerkiksi masentuneet ja maanisdepressiiviset ihmiset voivat oireiden ollessa pahimmillaan olla todella itsekkäitä ja kuluttavia seurustelukumppaneita ja paraneminen tai edes oireiden tasaaminen voivat vaatia vuosien työn. Se voi olla todella kuluttavaa suhteen toiselle osapuolelle jos joutuu jatkuvasti kannattelemaan ja pitämään toista pinnalla, eikä silloin ole kyseessä terve ja tasapuolinen parisuhde. Tietysti tässä tullaan siihen, että minkälaisilla ihmissuhteilla kukin haluaa itsensä ympäröidä. Mulle parisuhde ei ole mikään itseisarvo, joten jos se säännönmukaisesti ottaa enemmän kuin antaa, niin en pidä sitä erityisen arvokkaana.
Mielisairas lapsesi huutaa palstalla 50 vuotta kun hylkäsit hänet huonojen fiilisten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin sinua jonkun ultimaattumin, tyyliin pakottaisi terapiaan, pitämään itsestään huolta jne. tai sitten sinä et voi jatkaa enää suhteessa. Saatat pahimmassa tapauksessa itsekin imeytyä miehen masennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on ihan validi vaihtoehto. Masentunut ihminen on kuin musta aukko etkä sä pysty sanoillasi tai teoillasi häntä parantamaan, hän vetää sut mukana pohjalle. Ja sanon tämän ihmisenä, joka itse paini masennuksen kanssa vuosia ja olin silloisessa parisuhteessa todella itsekäs.
Entäpä jos itse sairastut rintasyöpään? Et varmaan oleta, että miehesi pysyy rinnallasi sen ajan, eli voi jättää sinut. Eikö niin.
Pidän syöpää ja mielenterveysongelmia vähän erilaisina siinä suhteessa, että syöpä ei suoraan vaikuta sun kykyyn toimia tasavertaisena kumppanina toiselle.
Esimerkiksi masentuneet ja maanisdepressiiviset ihmiset voivat oireiden ollessa pahimmillaan olla todella itsekkäitä ja kuluttavia seurustelukumppaneita ja paraneminen tai edes oireiden tasaaminen voivat vaatia vuosien työn. Se voi olla todella kuluttavaa suhteen toiselle osapuolelle jos joutuu jatkuvasti kannattelemaan ja pitämään toista pinnalla, eikä silloin ole kyseessä terve ja tasapuolinen parisuhde. Tietysti tässä tullaan siihen, että minkälaisilla ihmissuhteilla kukin haluaa itsensä ympäröidä. Mulle parisuhde ei ole mikään itseisarvo, joten jos se säännönmukaisesti ottaa enemmän kuin antaa, niin en pidä sitä erityisen arvokkaana.
Mielisairas lapsesi huutaa palstalla 50 vuotta kun hylkäsit hänet huonojen fiilisten takia.
Ehkä ymmärryksesi oikeista mielenterveydellisistä ongelmista ei ole kovin todenmukainen jos mielestäsi esimerkiksi vakava masennus on "huonoja fiiliksiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero on ihan validi vaihtoehto. Masentunut ihminen on kuin musta aukko etkä sä pysty sanoillasi tai teoillasi häntä parantamaan, hän vetää sut mukana pohjalle. Ja sanon tämän ihmisenä, joka itse paini masennuksen kanssa vuosia ja olin silloisessa parisuhteessa todella itsekäs.
Entäpä jos itse sairastut rintasyöpään? Et varmaan oleta, että miehesi pysyy rinnallasi sen ajan, eli voi jättää sinut. Eikö niin.
Pidän syöpää ja mielenterveysongelmia vähän erilaisina siinä suhteessa, että syöpä ei suoraan vaikuta sun kykyyn toimia tasavertaisena kumppanina toiselle.
Esimerkiksi masentuneet ja maanisdepressiiviset ihmiset voivat oireiden ollessa pahimmillaan olla todella itsekkäitä ja kuluttavia seurustelukumppaneita ja paraneminen tai edes oireiden tasaaminen voivat vaatia vuosien työn. Se voi olla todella kuluttavaa suhteen toiselle osapuolelle jos joutuu jatkuvasti kannattelemaan ja pitämään toista pinnalla, eikä silloin ole kyseessä terve ja tasapuolinen parisuhde. Tietysti tässä tullaan siihen, että minkälaisilla ihmissuhteilla kukin haluaa itsensä ympäröidä. Mulle parisuhde ei ole mikään itseisarvo, joten jos se säännönmukaisesti ottaa enemmän kuin antaa, niin en pidä sitä erityisen arvokkaana.
Mielisairas lapsesi huutaa palstalla 50 vuotta kun hylkäsit hänet huonojen fiilisten takia.
Ehkä ymmärryksesi oikeista mielenterveydellisistä ongelmista ei ole kovin todenmukainen jos mielestäsi esimerkiksi vakava masennus on "huonoja fiiliksiä".
Kirjoittaja sanoi ettei halua että mt-ongelmaiset pilaa hänen fiilikset. Miksei siis sairas lapsikin?
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei ole syy erota. Miksi mennä naimisiin jos heti ensimmäisen sairauden tultua erotaan. Pysy miehen rinnalla mutta etsi myös jotain iloa omaan elämääsi. Voi sitä miestä yrittää vähän herätellä ja potkia perseelle et sullakin alkaa voimat ehtymään. Raahaa se vaikka salille väkisin tai jotain.
Minä en kehtaa osallistua sellaisiin keskusteluihin, joiden teemasta en ymmärrä yhtään mitään. Tai silloin yleensä yritän kysyä ja oppia jotain, neuvojen antaminen ei käy mielessäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerron hauskan jutun, hymähtää vain ja siihen se jää.
Ehkä sun jutut ei ole oikeasti kovin hauskoja? Saattaa selittää masennuksenkin jos toinen laukoo koko ajan jotain "hauskaa"
Jos sinusta siltä tuntuu, lähde oikeasti, ap. Et voi olla miehesi omaishoitaja tai ilmainen terapeutti. Varsinkaan et voi olla hänelle likasanko.
Mutta "itsekkyyttä" ei masennukseen sairastuminen tai sairastaminen ole. Vain yksi niistä tragedioista joka muodossa tai toisessa meitä kaikkia kohtaa.
T. Vakavaa masennusta sairastava joka välttää viimeiseen asti nyt kaiken vaivan aiheuttamista kenellekään muulle
Hölmö ap jos luulee että masennuslääkkeet "parantaa" masennuksesta.
Niiden on nimenomaan tarkoitus vain litistää negatiivisten tunteiden huiput niin ettei ole pahimmillaan vaikka parvekkeelta hyppäämässä.
Oletko edes viitsinyt oikeasti puhua hänen kanssaan vai koitatko vaan piristää jollain hauskoilla jutuilla?
Masentuneet pitää nimenomaan saada puhumaan itse siitä mikä vaivaa.
Sinä et sitä tiedä, sinä et sitä voi tod. näk. muuttaa joten pallo on annettava masentuneelle. Sinun tehtäväsi on koittaa saada hänet puhumaan parhaasi mukaan - ota hänet vaikka syliin ja toimi kuin äiti lapselle, ties vaikka pillahtaisi itkuun ja alkaisi sitten kertoa.
Näin kävi minulle (M) kun olin ystäväni (M) luona viettämässä iltaa ja onnistuin päästämään masennukseni valloilleen. En osannut sanoa mikä minulle tuli. Ystävä nappasi halaukseen, silitti päätä vähän ja se oli siinä, tulvaportit auki, hetken vollotus ja itkua kakoen kertomaan.
Helpotti paljon. Kiitos hänelle.
Kuntoilu on meillä ainut tepsinyt lääke.
Peukuttakaapa tätä vaihtoehtoa:
"En jaksa enää kauan vaimoni masennusta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuollaista kukaan jaksakaan. Hän vetää sinutkin mukanaan masennuksen maailmaan.
Pelasta itsesi.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Ei ap.
Höpö höpö. Helppo lause jonka voi heittää kun ei halua tai jaksa tehdä mitään. Sinulla on paljon vaihtehtoja, voit valita elää nykyistä elämää, voit alkaa "hoitamaan" miestäsi, voit lähteä elämään omaa elämääsi jne. Valitset vaan ja eteenpäin.
Päinvastainen kuin mitä nykyään keskiverto mies tekee ainakin.