Miksi isä kotiin vanhempainlomalla?
Isän osuutta hoivaajana on tutkittu viime aikoina paljon. Yhteinen johtopäätös kaikista tutkimuksista on se, että lapsen kehitykselle on ylivoimaisesti parasta se, että hänellä on useampia hyviä, läheisiä ja hoivaavia ihmissuhteita - yleensä ainakin äiti ja isä mutta vielä parempi jos löytyy vielä isovanhempia, kummeja ja muita läheisiä aikuisia. Läheinen ihmissuhde tarkoittaa hoivasuhdetta, jossa lapsi muodostaa aikuisen kanssa henkilökohtaisen suhteen ilman "välikäsiä".
Useampi läheinen ihmissuhde auttaa jo ihan vauvaikäistä siinä, että hänen ei tarvitse törmätä eroahdistukseen välttämättä lainkaan, kun lähellä on aina joku läheinen ihminen. Samalla lapsi oppii luottamaan siihen että hänellä on aina lähellään joku läheinen ihminen ja hänestä pidetään koko ajan huolta. Yhden hoivaajan taktiikalla tähän ei useinkaan päästä, koska kukaan ei voi olla yksinään koko ajan läsnä - ja vaikka voisikin, niin lapsi vaistoaa sen, että hän on kokonaan yhden ihmisen varassa ja pulassa jos tuota ihmistä ei yht'äkkiä olekaan.
Tätä ei pidä sekoittaa siihen, että lapselle huonoin vaihtoehto ovat useat koko ajan vaihtuvat ihmissuhteet joista puuttuu läheisyys ja rakkaus (ns. lastenkotiolosuhteet). Yksikin läheinen ihmissuhde on parempi kuin jatkuvasti vaihtuvat etäiset ihmissuhteet. Näistä vanhoista tutkimuksista joissa on verrattu lastenkotiolosuhteissa kasvaneita lapsia yhden vanhemman (äidin) kanssa kasvaneisiin vedettiin varsinkin aikaisemmin virheellisesti sellaisia johtopäätöksiä että lapsi tarvitsisi nimenomaisesti yhden läheisen aikuisen, joka vielä nimettiin äidiksi (vaikkei useamman läheisen aikuisen suhdetta edes tutkittu).
Ja sitten tutkimuksiin.
Aihetta on ehkä eniten tutkinut Kyle D. Pruett, Yalen yliopiston lastenpsykiatrian professori. Hänen tutkimuksiaan ja kirjojaan löytyy ihan netistäkin, valitettavasti vain englanniksi. Tutkimukset on julkaistu todella kovissa lääketieteellisissä lehdissä. Suosittelen varsinkin hänen kolmea kirjaansa:
Fatherneed: Why Father Care Is as Essential as Mother Care for Your Child - c. 2000
Me, Myself and I: How Children Build Their Sense of Self: 18 to 36 Months - c. 1999
The Nurturing Father: Journey Toward the Complete Man - c.1986
Suomenkielistä kirjallisuutta aiheesta löytyy esimerkiksi Jouko Huttuselta (Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori ja isätutkija):
Huttunen J., 1999. Muuttunut ja muuttuva isyys. Kirjassa Mies ja muutos. Kriittisen miestutkimuksen teemoja. Tampere University Press, Tampere.
Huttunen J., 2001. Isänä olemisen uudet suunnat. Hoiva-isiä, etä-isiä ja ero-isiä. PS-kustannus, Jyväskylä.
Jos haluatte lukea aiheesta samantien netistä, niin suosittelen Hannu Säävälän, Eero Keinäsen ja Jari Vainion kirjoittamaa ja Tasa-arvoasioiden neuvottelukunnan julkaisemaa kirjaa "Isä neuvolassa". Julkaisu löytyy osoitteesta:
http://www.oulunensijaturvakoti.fi/ensikoti/isyys.htm
Julkaisun lopussa on hyvä ja kattava luettelo aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta jota en viitsi tähän ruveta erikseen laittamaan.
Kommentit (76)
Siis kurittaminen, piiskaaminen, se syödäänkö vai jätetäänkö syömättä, laitetaanko lapsi kouluun vai eikö laiteta...???
Kyllä minusta nimenomaan lapsen hyvinvointiin liittyvissä asioissa yhteiskunnan pitää ohjata toimintaa oikeaan suuntaan.
Olen tyrmistyneenä seurannut sekä täällä että KaksPlussalla tuon ehdotuksen aiheuttamaa reaktiota äitien keskuudessa. Jos vaikka tähän mennessä olisinkin ajatellut, että perheet osaavat hoitaa omat valintansa, niin en ajattele enää. Luulin, että nimenomaan naiset olisivat tämän ehdotuksen kannalla, sillä naisten asemaahan tämä tulisi läpimennessään rutkasti parantamaan.
Tai no, väärä ilmaus. Vielä enemmän tämä ehdotus parantaisi lasten asemaa. Ja tuskin tekisi pahaa noiden pikkulapsiperheiden avioerotilastoillekaan...
Ja kiitos noista hyvistä perusteluista ja linkeistä. Niille voi olla käyttöä.
Ja luonnollisesti tässä ketjussa on paljon vähemmän vastauksia kuin tuossa toisessa... Mitä se taas kertoo AV-palstasta?
ei saanut kunnon perusteluja ja sitten kun pyysin eräältäkin fiksulta omakohtaista kertomusta, yllättäen luikki pakoon.
Mutta summasummarum, tulee olemaan hauskaa katsoa mihin tämä lakiuudistus tulee vielä viemään tämänkin kansakunnan. Oikeen odotan sitä! Varsinkin kun omat lapsentekopäivät on jo ohi!
tämä on yksinkertaisesti "liian" tasokas aloitus AV:lle - perusteluja, tutkimustuloksia ja kaikkea. Vähän tyhmempikin av-mamma tajuaa ettei tähän kannata vastata niillä tavallisilla "musta tuntuu" ja "meillä ainakin" -argumenteilla. Tavallinen av-mamma odottaa mieluummin sellaista juupas-eipäs-keskustelua aiheesta jossa ei tarvitse perustella tai todistella mitään.
Tämä oli tosi mielenkiintoinen juttu, kiitos siitä ap.!
Viettää vapaa-ajan perheen kanssa, hoitaa lapsia, leikkii ja tekee heidän kanssaan omia juttujaan ilman minua.
En ole koskaan epäröinyt hetkeäkään jättää isää lasten kanssa keskenään, sillä hän on täysin vertaiseni lasten hoidossa. Luotan häneen, samoi lapset.
En ymmärrä miten jaettu vanhempainvapaa olisi tätä tilannetta muuttanut.
mutta minusta tämä ketju on kyllä ihan nostelemisen arvoinen vaikken ap olekaan. Oikein en jaksa uskoa että se on ap joka nostelee.
Rupesiko itseäsi ärsyttämään kun hyvä aloitus saa huomiota?
Ehdin jo ahdistua tuosta kiistelyketjusta ja kaksplussan ketjusta joissa molemmissa haukutaan lakiehdotus vaikka se minusta on ihan hyvä. Tosi törttöjä mammoja täällä.
Kyllä äiti on aina äiti ja lapselle tärkein.
Kyllä äiti on aina äiti ja lapselle tärkein.
Näin meille opetettiin Jämijärven emäntä- ja rouvakoulussa ja samoin rovasti seurakunnassa sanoi juuri näin. Ja nimismies. Feministit on ihan kauheita, kun ne haluaa isätkin kotiin, vaikka naisella on se normaali hoitovietti. Mies on hyvä apulainen lastenhoidossa. Ja opettaa pojat metsästämään ja sitten meidän pikku prinsessaneiti kietoo isin pikkusormensa ympärille.
En jaksa uskoa yliopistopellejen tutkimuksiin. Eivät ne tiedä TODELLISESTA elämästä mitään, kun ovat vaan niin kirjaviisaita.
mies on ollut jokaisen lapsen kanssa osansa kotona, ja tulee jäämään n. kuukauden päästä taas vanhempainvapaalle.
Mitä se on tehnyt meidän perheelle:
- isällä on todella mutkaton ja luonteva suhde lapsiinsa, osaa varmasti hoitaa ja hoivata lapsia ja ymmärtää lasten erilaisia kehitysvaiheita.
- meillä ei tapella rahasta tai siitä, kummalla on raskaampaa, sillä joka on töissä, vai sillä joka on kotona. Molemmat tietää, että välillä on veemäisiä päiviä niin kotona kuin töissäkin
- myös minun urani on edennyt mukavasti, siitä huolimatta, että lapset on hoidettu kotona.
Eli en voi muuta kuin suositella kaikille. Mäkään en ymmärrä sitä hirveetä haloota, joka tuosta lakiuudistuksesta nousi. Aikamoisilta syöttiläiltä vaikuttaa av:n mammat, jotka ei millään antaisi isien olla vuorollaan kotona.
Ne tutkimustulokset, joita islannista on saatu asian tiimoilta kertoivat myös ihan samaa kuin mitä itse olen kokenut.
Aivan mieletöntä miten osaat noin hienosti perustella mielipiteesi ;)
tarkoittaa nimenomaan sitä, että vanhempi omalla vuorollaan hoitaa lapsen alusta loppuun.
Useissa perheissä äidin kotonaolo tarkoittaa sitä että vaikka isä olisikin paikalla, niin äiti on koko ajan "varmistamassa" tai jopa vahtimassa. Jos isälle tulee ongelma, niin hän voi helposti sysätä vastuun äidille. Äiti monesti jopa ohjeistaa isää siinä miten tulee toimia ja mitä voi tehdä. Pahimmissa tapauksissa äiti hoitaa lapsen ja isä vain leikkii ja viihdyttää, jolloin mitään hoivasuhdetta ei voi muodostua.
Hoivasuhteen muodostuminen edellyttää sitä että vanhempi viettää riittävän paljon kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa niin että heille muodostuu ihan henkilökohtainen suhde ja omat "jutut" ja että vanhempi vastaa tällöin KAIKKIIN lapsen tarpeisiin.
Kyllä hoivasuhteen muodostuminen toki VOI olla mahdollista vaikka äiti olisi kotona, mutta on se varsin epätodennäköistä. Kätännössä se edellyttäisi että äidillä olisi paljon omia menoja ja isä vain kohtuudella töitä jotta hän voi viettää päiväkausia keskenään lapsen kanssa ja muodostaa suhdetta. Huomattavasti helpompaa hoivasuhteen muodostaminen on jos molemmat vanhemmat ovat kotona vuorollaan (toinen aamut ja toinen illat, vouropäivin, vuoroviikoin, 3 kk kerrallaan,....). Periaatteessa mitä tiheämpi "vaihtoväli" on, sitä parempi se on lapselle, koska silloin lapsi ei ehdi "unohtaa" toista vanhempaa.
ap