Aikuiset lapset, jo omillanne asuvat, ettehän mene vanhempien luokse jouluksi niin sanotusti valmiiseen pöytään!

En. Silloin kun vielä vietettiin yhteisiä jouluja niin tein ruoat yhdessä äitini kanssa, ja ostettiin lisäksi valmista. Sisarukseni tulivat valmiiseen pöytään mutta en minä ainakaan edes halunnut heitä keittiöön hääräämään.

Nykyään kaikki asuvat niin kaukana toisistaan että yhteiset joulut ovat luontevasti jääneet. Lähimpänä asuvina minä perheineni käyn tervehdyskäynnillä joulun alla tai pyhinä, miten satun olemaan vapaalla. Usein olen jouluna töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on lokkeilua, jos aikuisena menee vanhempiensa vaivaksi. Moni mummo ei ilkeä tunnustaa että kärsii monestakin syystä, kun lapset tunkevat lapsineen passattavaksi.

Jotkut kyllä kertovat naapurille tai muulle tutulle. Noin oli minun työkaverille kertonut naapurin mummo että taas sama parin päivän urakka, jonka jälkeen itse saa levätä. Kertonut, että mitkä pyykkivuoretkin jää hänen pestäväkseen puhumattakaan joulunajan ruuanlaitosta ja leipomuksista.

No se on itse saatava suu auki jos ei halua laittaa vaikka kaikkia jouluruokia yksin. Ajatuksenlukijat on harvassa. Boomerisukupolven yleinen ongelma tää ettei omia toiveita osata ilmaista ja sitten ollaan marttyyria. Keskustelkaa hyvät ihmiset!

Ollaan keskusteltu. Vanhempani tekee sen heidän näköisen joulun niin kauan kuin jaksaa ja he kertoo kyllä kun se muuttuu.

Totta kai menen kun kerran pyydettiin. 

Olen viimeksi syönyt vanhempieni kanssa yhdessä joulupäivällistö 14-vuotiaana, 23 vuotta sitten. Eli älä huoli, en ole lokkeillut enkä tule jatkossakaan lokkeilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä useampi isoäiti tuttava, jotka kertovat laittavansa lapsilleen ja heidän lapsilleen viimeisillä voimillaan kaiken valmiiksi jouluksi. Sääliksi heitä käy. Ja ihmetellä täytyy, kuinka jotkut käyttävät tilannetta hyväkseen, vai eivätkö edes huomaa, miltä tilanne näyttäytyy.

Juuri noin. Ei iletä eikä uskalleta avata suutaan, etten nyt jaksais. Monet uupuvat ja tekevät suurinpiirtein viimeisillä voimillaan kaiken. Aikuisilla lapsilla pitää olla taju mikä on oikein kun vanhempi ei kykene itse määrittelemään voimavarojaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä useampi isoäiti tuttava, jotka kertovat laittavansa lapsilleen ja heidän lapsilleen viimeisillä voimillaan kaiken valmiiksi jouluksi. Sääliksi heitä käy. Ja ihmetellä täytyy, kuinka jotkut käyttävät tilannetta hyväkseen, vai eivätkö edes huomaa, miltä tilanne näyttäytyy.

Isoäiti-ikäisille joulu tuntuu olevan uhriutumisen aikaa. Oma mummini aloittaa hyvissä ajoin ennen joulua minulle soittelun siitä ettehän sitten varmasti rasita itseäni, ei kukaan välitä jos sängyn alla on pölyä, voi sitä valmisruokaakin ostaa.

Ja joka vuosi häntä muistutan etten heidän takiaan sängyn alta imuroi enkä laita kaikkea ruokaa itse. Rennosti täällä ollaan kuten joka vuosi.

Mutta mummin päähän on hyvin tiukasti jämähtänyt ajatus että joulun viettämisen kuuluu olla rasittavaa ja stressaavaa. Tuntuu sama ajatus jääneen monelle vanhukselle.

Käydään vanhemmilla vain puurolla mutta vien heille joulupöytään mm. sienisalaattia, pasteijoita ja lanttulaatikon.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä useampi isoäiti tuttava, jotka kertovat laittavansa lapsilleen ja heidän lapsilleen viimeisillä voimillaan kaiken valmiiksi jouluksi. Sääliksi heitä käy. Ja ihmetellä täytyy, kuinka jotkut käyttävät tilannetta hyväkseen, vai eivätkö edes huomaa, miltä tilanne näyttäytyy.

Todellisuudessa noillekin isoäideille on voitu monet kerrat tarjota apua, jota eivät ole huolineet, ehkä jopa kutsuttu heidät lasten luo valmiiseen pöytään, mutteivät ole halunneet mennä. Kärsimyksensä on ihan oma valintansa, kai he sitä kirkkainta kruunua tavoittelevat.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kovasti vanhuksia, jotka eivät halua viettää joulua lasten ja lastenlasten kanssa. Ymmärrän joskus, mutta jos on tapana möllöttä yksin niin onkosta jotain vikaa suhteissa?

Meillä syyt miksi jotkut ei mukana joulunvietossa: osa ulkomailla ja yhden vei jehovat.

Ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia. Äitini ei pidä hälinästä ja käyn ihan yksin siellä kahvilla. Hän on ollut yksin yli 20 vuotta sen jälkeen kun isäni kuoli, eikä se ole hänelle mikään juttu. Se on vain hänen tapansa elää.

Kyllä mennään mun vanhempien luo. Kinkun paistamisessa ei ole iso työ. Yhteensä neljä henkilöä käy siellä jouluna.

Minä kai olen paha anoppi kun toivon että aikuiset lapset, miniät ja vävyt auttaa ja niin nämä tekevätkin, miniä on kyllä vapautettu tänä jouluna kun on vastasynnyttänyt, kunhan ruokii vauvan.

Itsekin olen töissä vielä jouluaaton aamuna, syödään montaa lajia salaatteja ja muuta tuoretta ja kattaus ja tarjolle pano vievät aikaa niin sitä on kivakin tehdä yhdessä ja lisäksi jokaisella on oma joulun suosikkiruoka jota joku toinen inhoaa niin usein hän tekee sen oman suosikin itse.

Ei mennä ei. Toki sinne menee ne kaikkein tärkeimmät lapset perheineen, mutta me ei. Joku raja se tuollakin pitää olla kuka sinne voi mennä ja kuka ei.

Tykkään häärätä joulujutut yksin joten lapseni saavat tulla, ja tulevatkin, valmiiseen pöytään.

Terv: Joku jonka lapset ovat jo aikuisia ja tulevat valmiiseen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Mun toisen lapsen perhe on sairastellut koko syksyn. Me tehtiin heille jopa joulusiivous, että jaksavat!

Ja todellakin tulevat jouluna meille syömään useammankin kerran. Ja mukaan saa pakata ruokaa, jos haluaa.

Voi että, kuulostaapa mukavalta. Meillä on 3 pientä lasta ja myös koko syksy ollut yhtä sairastelua. Nämä ovat niitä juttuja, joita sitä vähän kadehtii näin tukiverkottomana lapsiperheenä.

Äitini on kuollut, isäni ei ole ollut elämässäni mukana. Appivanhemmat elävät nyt itselleen, eivätkä ole kiinnostuneita ainoista lapsenlapsistaan.

Me laitamme jouluksi valmislaatikoita ja lapsille lahjat, ehkä ensi vuonna sitten jaksetaan valmistella enemmän, kun lapset ovat vähän isompia ja toivottavasti olemme terveempiä.

Me teemme ruuat itse valmiiksi. Lapset tuovat tullessaan korkeintaan kaupasta vielä ruokaostoksia mitä olemme heille listanneet viime hetkillä. Saattaa olla että hedelmiä on jäänyt ostamatta tai lapsenlapsille limsat unohtuneet tai vastaavaa. Heillä kuitenkin kaupat lähellä siinä matkan varrella. Kun joskus toisena ajankohtana menemme lastemme luo kyläilemään niin me puolestamme menemme valmiiseen pöytään emmekä ruokaa laittamaan. Erikseen on sitten tilanne jos siellä vaikka sairautta tai muuta. Olemme äskettäin eläkkeelle molemmat jääneitä ja meillä aikaa joulun laittoon juuri niin paljon kuin haluamme. 

Vierailija kirjoitti:

Se on lokkeilua, jos aikuisena menee vanhempiensa vaivaksi. Moni mummo ei ilkeä tunnustaa että kärsii monestakin syystä, kun lapset tunkevat lapsineen passattavaksi.

Jotkut kyllä kertovat naapurille tai muulle tutulle. Noin oli minun työkaverille kertonut naapurin mummo että taas sama parin päivän urakka, jonka jälkeen itse saa levätä. Kertonut, että mitkä pyykkivuoretkin jää hänen pestäväkseen puhumattakaan joulunajan ruuanlaitosta ja leipomuksista.

Tunkevat? Väkisin ja kutsumatta? Jos kutsuu, voi halutessaan samalla toivoa apua valmisteluissa eikä marttyroida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on lokkeilua, jos aikuisena menee vanhempiensa vaivaksi. Moni mummo ei ilkeä tunnustaa että kärsii monestakin syystä, kun lapset tunkevat lapsineen passattavaksi.

Jotkut kyllä kertovat naapurille tai muulle tutulle. Noin oli minun työkaverille kertonut naapurin mummo että taas sama parin päivän urakka, jonka jälkeen itse saa levätä. Kertonut, että mitkä pyykkivuoretkin jää hänen pestäväkseen puhumattakaan joulunajan ruuanlaitosta ja leipomuksista.

Ex-miniäkokelas alkoi kerran selittämään juuri tätä lokkeilua ja sitä kuinka minä olen sen uhri. :D Ei me kaikki mummit olla nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa. 

Riippuu vähän tilanteista. Yleensä kyllä vanhuksetkin osaavat pitää puolensa jos liikaa rasitetaan. Joillekin vaan vieras käsite se, että osa isovanhemmista ihan oikeasti haluaa ostaa jotain esim. lapsilleen tai lapsenlapsilleen tai haluavat järjestää sen joulun. Esim. monilla on tapana järestää joulu mummolassa. Siellä se tunnelma on. Tavasta luovutaan ehkä vasta sitten, kun kunto alkaa huonontua. Eivät kaikki vanhukset ole päästään dementoituneita, että eivät tietäisi mitä tekevät. Mutta tosiaan, riippuu tietenkin tilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä useampi isoäiti tuttava, jotka kertovat laittavansa lapsilleen ja heidän lapsilleen viimeisillä voimillaan kaiken valmiiksi jouluksi. Sääliksi heitä käy. Ja ihmetellä täytyy, kuinka jotkut käyttävät tilannetta hyväkseen, vai eivätkö edes huomaa, miltä tilanne näyttäytyy.

Kannattaisiko tuokin kertoa niille lapsille, eikä sinulle?

Kai kehoitit häntä avautumaan myös asiaan liittyville henkilöille?

Jos minut kutsutaan juhliin (oli ne sitten mitkä tahansa juhlat) oletan, että isäntäväki ne jaksaa järjestää. En erikseen ala kyselemään heidän jaksamisiaan.

Huomaavatko kaikki, jossain välissä saattaa sille vanhemmalle äidille tulla jo jaksaminen eteen ja eläkkeestäkin menee aina enemmän lääkkeisiin.

Huomaavatko nämä viiskymppiset, äidithän yrittää sinnitellä viimeiseen asti.

Olen näistä keskusteluista huomannut moniem viiskymppisten jääneen teinin asteelle suhteessaan äitiin. Äiti jaksaa, äidillä rahaa, äidin pitää huomioida minut, ola mun mieliksi. Tarjota satumainem valmis joulu vielä 80 v lapsilleen ja näiden aikuisille lapsille. Ja kiitellä kahvipaketista ja suklaarasiasta kun pesee monen hengen lakanatkin joulun jälkeen.

Ap:n puolella!

Ollaan työssäkäyviä isovanhempia, pitkät päivät ja vielä lisäksi pitkät työmatkat. Ei meillä ole aikaa eikä voimiakaan enää rustata täyshoitolaa pystyyn, kun jälkikasvu haluaisi päästä helpolla. Mielellään ne rymistävät paikalle, valloittavat sohvat ja viihtyvät kännyköidensä kimpussa, meille kuuluisi täyshuolto ja siinä sivussa lastenlasten hoitaminen. Kyseessä siisä kolmekymppiset lapset puolisoineen ja lapsineen.

Suostun tähän kokoonpanoon enää sillä ehdolla, että jokainen tuo edes jotain nyyttäriperiaatteella, syömiset laitetaan yhdessä ja vaikka vuorollaan, jos muuten on ahdasta tai ruuhkaa. Ihaninta olisi se, että nuoret laittavat ja me saamme nauttia ajasta lastenlasten kanssa. Mieheni suhtautuisi lempeämmin, mutta koska  tuo rupeama on enimmäkseen kaatunut minun hoidettavakseni, on hänkin rinnallani tuonut tätä uutta ajatusmallia esille. Ja ihan hyvin se on otettukin vastaan.

Tämän joulun jälkeen en taidakaan olla puolikuollut ja iloinen siitä, että koko shitti on viimein ohi...