Lue keskustelun säännöt.
Anoppi haluaa, että matkustamme joulunpyhinä mummolaan - olenko kohtuuton, kun en halua?
18.12.2022 |
Mieheni ollessa lapsi/nuori, heidän perheensä matkusti aina joulunpyhiksi miehen äidin luokse maalle, kun miehen vanhemmilla alkoi töistään joululoma. Perhe vietti mummolassa monta päivää ja palasi usein vasta uuden vuoden jälkeen takaisin kotiin. Tätä perinnettä jatkui siihen asti, kunnes mies muutti pois kotoa eli vielä miehen teinivuosinakin matkustivat mummolaan.
Minä ja mies olemme työssä, jossa olemme töissä lähes poikkeuksetta jouluisin. Usein käy niin, että olemme töissä eri päivinä: molemmat ollaan töissä aattona, mies joulupäivänä ja minä tapaninpäivänä. Joskus harvoin sattuu niin, että oltaisiin molemmat vapaalla joulupäivänä, vaikka muuten oltaisiin töissä. Töiden vuoksi meillä ei ole koskaan ollut tarkkaa ohjelmaa joulunpyhiksi: saunat, jouluruoat ja muut tehdään silloin, kun ne töiden puolesta sopii. Emme ole halunneet ottaa joulusta ylimääräistä stressiä eikä meillä vietetä joulua mitenkään isosti. Emme myöskään haluaisi tunkea joulunpyhiä täyteen tekemistä, vaan haluaisimme työpäivien jälkeen myös levätä.
Meille syntyi lapsi ja anoppi haluaa, että alamme lapsen myötä viettää joulunpyhät mummolassa, kuten miehen lapsuudessa oli tapana. Anoppi on ehdoton siinä, että hän haluaa meidän matkustavan joulunpyhinä mummolaan - vaihtoehto ei ole se, että anoppi tulisi välillä meille jouluna. Anoppi on hyvässä kunnossa eli kyse ei ole siitä, että hän ei kykenisi matkustamaan. Matkaan mummolaan menee tunti, eikä työpaikkojen sijainnin takia ole mahdollista viettää joulua mummolasta ja käydä sieltä käsin töissä (työmatkoihin menisi kohtuuttomasti aikaa, työpaikat eivät sijaitse asuinkaupungissamme). Anoppi haluaa itse olla se, joka laittaa jouluruoat ja hän haluaa lapsenlapsensa saavan sellaiset joulut, kuin oma poikansa sai. Tänä vuonna menemme mummolaan joulupäivänä, kun miehellä on vapaapäivä töistä ja minä olen hoitovapaalla vauvan kanssa.
Ollaan miehen kanssa ehdotettu anopille seuraavaa järjestelyä: jos olemme miehen kanssa töissä joulunpyhinä, menisimme perheenä kylään vasta 27.12. Tai jos meillä on vapaapäivä molemmilla joulupäivänä, niin mentäisiin mummolaan silloin käymään päiväseltään. Tai jos ollaan koko joulu töissä ja anoppi haluaisi ehdottomasti nähdä jouluna, niin hän voisi tulla meille. Ollaan yritetty miehen kanssa puhua anopin kanssa tästä asiasta, mutta ehdotukset tasapuolisesta näkemisestä kaikuvat kuuroille korville. Jos jollakulla on vastaava ongelma/on ollut tällaista, niin kiinnostaisi kuulla, miten ratkaisitte tilanteen?
Ja kun joku kuitenkin kysyy: minun vanhempiani näemme vasta reilusti joulun jälkeen/tammikuussa, koska vanhempani ymmärtävät meidän olevan jouluna kiinni töissä. Tällöin vanhempani matkustavat meidän luokse tai me vanhemmille, vanhempani eivät oleta meidän matkustavan aina sinne.
Ap
Kommentit (510)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-anopin luona oltiin joka joulu, heillä suurperhe ja oli ihana vaan sopeutua joukkoon ilman, että anoppi kohdisti kaiken huomionsa lapsenlapseen.
Vietettiin niin pitkiä aikoja siellä kuin kehdattiin olla.😃
Nyt jo täysi-ikäinen lapsi haluaa yhä jouluisin käydä siellä, enkä ihmettele.
Anoppi oli välitön ja hellä, aito ihminen.
Mutta nykyisen anopin luokse en edes halua kylään, on todella ahdistava mummeli, joka istua kyyhöttää sohvalla suu auki, ja koko vierailun kuvaa infantin näköisenä vauvaa ja esittelee kirpparitavaroitaan.
Läheisyyttä ei osaa antaa eikä vastaanottaa, saati mitään ohjeita vauvan suhteen.
Varmaan tuhonnut viinalla aivosolunsa.
Telkku päällä koko ajan, hiihtoa tai haikeaa musiikkia kuunnellaan.
Tunnelma on kuin hautajaisissa.
Sitten syödään jotain rasvaista possupataa ja tuijotetaan vauvaa, jonka täytyy hymyillä ja olla vierastamatta, eli ts. olla kuin nukke.
Sitten vikistään vartti, kun ei oltu kylässä kuin tunti.
Anopilla on joku ideaali päässä mummoilusta, siihen ei sisälly elävä ja tunteva lapsi.
Voi kun olis voinut saada nykyisen miehen ja ex-anopin, mutta kait tämä parempi näin.
Mies käy lapsen kanssa siellä jouluviikon alussa, joulupyhät ollaan kotona.
Anoppi tosin vaatii aina, että hän saa paistaa kinkun, jota mies käy aaton aattona hakemassa itselleen.
Tuokin perinne on vähän koominen, kuitenkin yli nelikymppinen mies. Muttei ole minulta pois.😁Miksi anopin pitäisi sinua, vanhaa naista, jolla jo aikuinen lapsi, vauvan hoidossa?
Anoppisi ei halua " omia lasta ".
Itellä hyvä kun ei ole monia anoppeja joita vertailla. Mulle tuli faceen valokuvia jonkun neljänsistä häistä, narinkkatorilla juhlivat niitä, siinä jo kunnon vertailua pääsee tekemään.Sen mitä tuosta ymmärsin, niin vastaan siihen.
Olen 38v. 😀👍Vanha en ihan vielä!Kuitenkin miksi aikuisen lapsen äitinä odotat että anopin pitäisi ohjata sinua vauvan hoidossa? Anopilla varmaan kauemmin vielä siitä kun hän on hoitanut vauvaa.
Ja jos neuvoisi, siitä vasta meteli nousisi.Sulla on kyllä luetun ymmärtämisessä vikaa. 💁🏻
Lues mitä kirjoitit. Ei ohjannut vauvan kanssa oli van infantiili.
😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsotte joulun kerrallaan ja toimitte sen mukaan, mikä itselle on parasta. Tietysti.
Olisi järjetöntä luoda lukkoon jokin jokajouluinen sääntö, miten AINA tehdään.
Sinänsä on hyvä asia, että anoppi tuo toiveensa selkeästi esille, sillä yleisempi ongelma on, että oletetaan ymmärtävän sanomattakin ja sitten pahoitetaan mieli, kun toiset eivät ole ajatustenlukijoita. Ei anopin toive voi kuitenkaan olla mikään koko suvun laki, jonka mukaan aina mennään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!
Ihan uteliaisuudesta: Miksi lyöt rivinvaihdon joka virkkeen jälkeen? Tekstisi näyttää (huonolta) runolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.
Erinomainen kommentti, nimenomaan näin. Iso osa parisuhdeongelmista johtuu valitettavasti siitä, että miehen äiti pitää napanuoraa vielä tiukalla, eikä mies osaa pyristellä irti. Kukaan puoliso ei jaksa sellaista pidemmän päälle. Sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi edes päätyä, että tulee valita äidin ja vaimon välillä (jo siihen päätyminen kertoo epäterveestä valta-asetelmasta äidin taholta), mutta valintatilanteessa miehen tulee ilman muuta pitää yhtä puolisonsa kanssa.
Teinipoikien äitinä tiedostan tämän ja toivon osaavani kasvattaa heidät itsenäisiksi äidin helmoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.
Tytärkö se sinulla sitten se jo aikuinen lapsi on?
Semmosta vihamielistä puppua sait kotviesi välissä ajateltua. En tunnista itseäni noista yleistyksistä.
Lapseni ovat lähteneet lukion jälkeen opiskelemaan yliopistopaikkakunnille. On ollut tilaa ja mahdollisuus itsenäistyä.
Pojat ovat viettäneet joulun miniöitten lapsuuskodissa, niin pahasti olen heissä roikkunut.
Ja nyt käännät, suuret ikäluokat niin kamalia etteivät lapsetkaan tahdo käydä.
Yrittäkää nyt hyvät miniät ja aikuiset tajuta. Olette aikuisia, voitte viettää joulun ihan missä haluatte. Anoppien ja äitien puheet jättää omaan arvoonsa, laittaa vaikka esto puhelimeen ja hankkia lähestymiskielto.
Ihan hassua kun 40- 50 - vuotiaat valittaa kun on pakko mennä ja aatto kiertää mummoloissa.
MITÄÄN PAKKOA EI OLE, se on ihan oman päänne sisällä.
Itse en edes jaksaisi jotain nyrpeitä miniöitä paketin keruukierroksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet kohtuuton. Amerikassa matkustetaan kiitospäivän viettoon sukulaisten luo, vaikka välimatkat ovat moninkertaisesti pidemmät. Suomessa ei viitsitä muutamaa tuntia matkustaa.
Amerikassa kyllä on ihan yleisesti friendsgivingiä yms., koska ihmiset eivät syystä tai toisesta näe perhettään (sitä ei ole, välit on poikki, välimatkat on pitkät, ollaan töissä tai mitä ikinä). Ja AP olisi ihan mielellään ollut matkustamassa sellaisena päivänä, joka heidän perheelleen sopii (kummallakaan ei ole töitä), joko jouluna tai heti sen jälkeen, jos töitä on jommallakummalla vanhemmalla kaikkina joulun päivinä. Mutta kun tämä ei sovi anopille, jonka vaatimus on suunnilleen ensimmäisestä adventists loppaiseen! Mä en ymmärrä, miten tämä keskustelu on saanut tällaisen miniät vs. anopit vs. äidit -käänteen, kun AP olisi ihan mielellään viettämässä joulua anopin kanssa sellaisena hetkenä, kuin se AP:n perheelle sopii (kuitenkin siis jouluna tai välittömästi välipäivinä) ja kaiken huipuksi AP: perhe jouluisin tapaa AP:n vanhempia lainkaan, vaan vasta joulun jälkeen. Nyt anopit päät pois perseestä.
Yst. terv. Miniä, joka mielellään vierailee anoppinsa luona, koska anoppi on tolkun ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.Erinomainen kommentti, nimenomaan näin. Iso osa parisuhdeongelmista johtuu valitettavasti siitä, että miehen äiti pitää napanuoraa vielä tiukalla, eikä mies osaa pyristellä irti. Kukaan puoliso ei jaksa sellaista pidemmän päälle. Sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi edes päätyä, että tulee valita äidin ja vaimon välillä (jo siihen päätyminen kertoo epäterveestä valta-asetelmasta äidin taholta), mutta valintatilanteessa miehen tulee ilman muuta pitää yhtä puolisonsa kanssa.
Teinipoikien äitinä tiedostan tämän ja toivon osaavani kasvattaa heidät itsenäisiksi äidin helmoista.
Asiaa voi katsoa myös naisten äitiriippuvuuden kautta.
Mies on äitiinsä takertuja jos hänen vanhempiaan tavataan. Mutta vaimolle on taas ainoa oikea joulu lapsuudenkodissa missä äiti osaa laittaa oikean joulun.
Ja oikeat kesälomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.Erinomainen kommentti, nimenomaan näin. Iso osa parisuhdeongelmista johtuu valitettavasti siitä, että miehen äiti pitää napanuoraa vielä tiukalla, eikä mies osaa pyristellä irti. Kukaan puoliso ei jaksa sellaista pidemmän päälle. Sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi edes päätyä, että tulee valita äidin ja vaimon välillä (jo siihen päätyminen kertoo epäterveestä valta-asetelmasta äidin taholta), mutta valintatilanteessa miehen tulee ilman muuta pitää yhtä puolisonsa kanssa.
Teinipoikien äitinä tiedostan tämän ja toivon osaavani kasvattaa heidät itsenäisiksi äidin helmoista.
Asiaa voi katsoa myös naisten äitiriippuvuuden kautta.
Mies on äitiinsä takertuja jos hänen vanhempiaan tavataan. Mutta vaimolle on taas ainoa oikea joulu lapsuudenkodissa missä äiti osaa laittaa oikean joulun.
Ja oikeat kesälomat.
Puhut ilmeisesti vain omasta puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kohtuuton. Amerikassa matkustetaan kiitospäivän viettoon sukulaisten luo, vaikka välimatkat ovat moninkertaisesti pidemmät. Suomessa ei viitsitä muutamaa tuntia matkustaa.
Amerikassa kyllä on ihan yleisesti friendsgivingiä yms., koska ihmiset eivät syystä tai toisesta näe perhettään (sitä ei ole, välit on poikki, välimatkat on pitkät, ollaan töissä tai mitä ikinä). Ja AP olisi ihan mielellään ollut matkustamassa sellaisena päivänä, joka heidän perheelleen sopii (kummallakaan ei ole töitä), joko jouluna tai heti sen jälkeen, jos töitä on jommallakummalla vanhemmalla kaikkina joulun päivinä. Mutta kun tämä ei sovi anopille, jonka vaatimus on suunnilleen ensimmäisestä adventists loppaiseen! Mä en ymmärrä, miten tämä keskustelu on saanut tällaisen miniät vs. anopit vs. äidit -käänteen, kun AP olisi ihan mielellään viettämässä joulua anopin kanssa sellaisena hetkenä, kuin se AP:n perheelle sopii (kuitenkin siis jouluna tai välittömästi välipäivinä) ja kaiken huipuksi AP: perhe jouluisin tapaa AP:n vanhempia lainkaan, vaan vasta joulun jälkeen. Nyt anopit päät pois perseestä.
Yst. terv. Miniä, joka mielellään vierailee anoppinsa luona, koska anoppi on tolkun ihminen.
Tuli muuten Amerikasta mieleen, kun joku muukin siitä mainitsi, että amerikkalainen ex-anoppini oli kyllä mahtava, sosiaalinen ja sydämellinen tyyppi. Perus amerikkalainen, koska siellä oikeasti suurin osa on todella ystävällisiä. Ei mitään ristikuulusteluja, hurskastelua, epäluuloisuutta tai nyrpeää tiuskimista. Nykyinen suomalainen anoppi on ihan ok, vaikka ok välillä sanonut ilkeästi. Hänen kanssaan ongelma on se, mikä on lähes kaikkien suomalaisten keski-ikäisten ongelmana. Hän roikkuu pojassaan ja häneen on todella vaikea tutustua, koska hän on niin sulkeutunut ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.Erinomainen kommentti, nimenomaan näin. Iso osa parisuhdeongelmista johtuu valitettavasti siitä, että miehen äiti pitää napanuoraa vielä tiukalla, eikä mies osaa pyristellä irti. Kukaan puoliso ei jaksa sellaista pidemmän päälle. Sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi edes päätyä, että tulee valita äidin ja vaimon välillä (jo siihen päätyminen kertoo epäterveestä valta-asetelmasta äidin taholta), mutta valintatilanteessa miehen tulee ilman muuta pitää yhtä puolisonsa kanssa.
Teinipoikien äitinä tiedostan tämän ja toivon osaavani kasvattaa heidät itsenäisiksi äidin helmoista.
Asiaa voi katsoa myös naisten äitiriippuvuuden kautta.
Mies on äitiinsä takertuja jos hänen vanhempiaan tavataan. Mutta vaimolle on taas ainoa oikea joulu lapsuudenkodissa missä äiti osaa laittaa oikean joulun.
Ja oikeat kesälomat.
Ei voi. Et osaa edes lukea, eihän tässä ole tapaamisesta kyse, vaan pidemmästä ajanjaksosta, ap ei edes tapaa omia vanhempiaan koko jouluna, saati yövy näiden luona.
Minullakin appivanhemmat asuu siellä 6 tunnin päässä. Ei heitä pysty vain ns tapaamaan, kunpa pystyisikin"! Aiemmin asuivat 160 kilsan päässä ja todellakin kävimme jopa päiväseltään, nyt esim tänä vuonna joulu on vain kolme päivää, joten ihan heidän oman päätöksensä takia jää näkemättä.
Ja kuka muka nykyaikana viettää mitään kesälomiaan äitinsä hoteissa. Et viitsisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.
Aika naurettavan tekstin pykäsit.
Suuret ikäluokat lähtivät maalta kaupunkeihin, ne vanhemmat jäi sinne satojen kilometrien päähän.
Ei ollut kenelläkään anopeista ja apeista haittaa kun perheitä perustettiin.
Mikään pakko, laita nyt mieleesi, ei ole anoppilassa käydä. Anoppia ei tarvitse kutsua häihin, ristiäisiin, ei olla missään tekemisessä.
Mieheltään voi vaatia myös täyttä irtautumista äidistään.
Emme me sodan käyneiden miesten lapset ole kovin tunteellisia. Elämä oli lapsena karua, lapsetkaan eivät ole siten niin halattuja kuin nykyiset lapset. Eli ihan hyvin kestän miniöiden ja lasten irtisanoutumisen itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.Erinomainen kommentti, nimenomaan näin. Iso osa parisuhdeongelmista johtuu valitettavasti siitä, että miehen äiti pitää napanuoraa vielä tiukalla, eikä mies osaa pyristellä irti. Kukaan puoliso ei jaksa sellaista pidemmän päälle. Sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi edes päätyä, että tulee valita äidin ja vaimon välillä (jo siihen päätyminen kertoo epäterveestä valta-asetelmasta äidin taholta), mutta valintatilanteessa miehen tulee ilman muuta pitää yhtä puolisonsa kanssa.
Teinipoikien äitinä tiedostan tämän ja toivon osaavani kasvattaa heidät itsenäisiksi äidin helmoista.
Asiaa voi katsoa myös naisten äitiriippuvuuden kautta.
Mies on äitiinsä takertuja jos hänen vanhempiaan tavataan. Mutta vaimolle on taas ainoa oikea joulu lapsuudenkodissa missä äiti osaa laittaa oikean joulun.
Ja oikeat kesälomat.Ei voi. Et osaa edes lukea, eihän tässä ole tapaamisesta kyse, vaan pidemmästä ajanjaksosta, ap ei edes tapaa omia vanhempiaan koko jouluna, saati yövy näiden luona.
Minullakin appivanhemmat asuu siellä 6 tunnin päässä. Ei heitä pysty vain ns tapaamaan, kunpa pystyisikin"! Aiemmin asuivat 160 kilsan päässä ja todellakin kävimme jopa päiväseltään, nyt esim tänä vuonna joulu on vain kolme päivää, joten ihan heidän oman päätöksensä takia jää näkemättä.
Ja kuka muka nykyaikana viettää mitään kesälomiaan äitinsä hoteissa. Et viitsisi.
Miniäni lasten kanssa viettää. Poikani on yrittäjä joten ei ole sitä 3- 5 viikkoa siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.Erinomainen kommentti, nimenomaan näin. Iso osa parisuhdeongelmista johtuu valitettavasti siitä, että miehen äiti pitää napanuoraa vielä tiukalla, eikä mies osaa pyristellä irti. Kukaan puoliso ei jaksa sellaista pidemmän päälle. Sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi edes päätyä, että tulee valita äidin ja vaimon välillä (jo siihen päätyminen kertoo epäterveestä valta-asetelmasta äidin taholta), mutta valintatilanteessa miehen tulee ilman muuta pitää yhtä puolisonsa kanssa.
Teinipoikien äitinä tiedostan tämän ja toivon osaavani kasvattaa heidät itsenäisiksi äidin helmoista.
Asiaa voi katsoa myös naisten äitiriippuvuuden kautta.
Mies on äitiinsä takertuja jos hänen vanhempiaan tavataan. Mutta vaimolle on taas ainoa oikea joulu lapsuudenkodissa missä äiti osaa laittaa oikean joulun.
Ja oikeat kesälomat.Ei voi. Et osaa edes lukea, eihän tässä ole tapaamisesta kyse, vaan pidemmästä ajanjaksosta, ap ei edes tapaa omia vanhempiaan koko jouluna, saati yövy näiden luona.
Minullakin appivanhemmat asuu siellä 6 tunnin päässä. Ei heitä pysty vain ns tapaamaan, kunpa pystyisikin"! Aiemmin asuivat 160 kilsan päässä ja todellakin kävimme jopa päiväseltään, nyt esim tänä vuonna joulu on vain kolme päivää, joten ihan heidän oman päätöksensä takia jää näkemättä.
Ja kuka muka nykyaikana viettää mitään kesälomiaan äitinsä hoteissa. Et viitsisi.
Miniäni lasten kanssa viettää. Poikani on yrittäjä joten ei ole sitä 3- 5 viikkoa siellä.
No sehän on hyvä ,että miniällä on tukiverkko, kun miehensä on luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei ole koskaan ollut pakko mihinkään jouluna matkustaa. Avoanoppi ja äitini aina jouluna oli meillä ja pari muutakin sukulaista. Näin oli, kun lapsi oli pieni. Ei tarvinnut mihinkään lähteä. Toki ruuissa oli hommaa, mutta kuitenkin (kaikki aina kotitekoista). Toki molemmat mummot asuivat samassa kaupungissa kuin me, joten ei siten ongelmaa. Kamalalta kuulostaa, ettei saisi omatekoisia ruokia syödä jouluna.
Voisiko oikeesti perheet aikuistua ja ottaa vastuun itsestään? Päättää itse yhdessä ilmsn vauvapalstaa mitä tekevät jouluna tai muulloinkin.
Ihmettelen millaisia " pakkoja" ihmiset ovat itselleen laittaneet, aaton kiertueita sukulaisissa, pakkomummoloita, pakko-anoppiloita.
Te olette aikuisia ihmisiä, voitte sanoa: nyt ollaan joulu kotona tai siellä toisessa mummolassa tai vuokramökissä missä ITSE HALUATTE olla. Ei siihen me vanhempi ikäpolvi kuolla vaan voimme itse suunnitella ajan vieton, minäkin vaikka naapurin papan kanssa ottaa konjakkihörpyt ja muistella kultaista nuoruutta.
Mutta sitten myös toisinpäin, älkää hallinnoiko niitä vanhempianne. Jos eivät jaksa tulla synttäreille tai lapsen vahdiksi.
Ja tämä ei ole kiristystä vaan valinnan vapaus kaikin puolin. Vapauden puolesta julistaa yksi puolue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.Erinomainen kommentti, nimenomaan näin. Iso osa parisuhdeongelmista johtuu valitettavasti siitä, että miehen äiti pitää napanuoraa vielä tiukalla, eikä mies osaa pyristellä irti. Kukaan puoliso ei jaksa sellaista pidemmän päälle. Sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi edes päätyä, että tulee valita äidin ja vaimon välillä (jo siihen päätyminen kertoo epäterveestä valta-asetelmasta äidin taholta), mutta valintatilanteessa miehen tulee ilman muuta pitää yhtä puolisonsa kanssa.
Teinipoikien äitinä tiedostan tämän ja toivon osaavani kasvattaa heidät itsenäisiksi äidin helmoista.
Asiaa voi katsoa myös naisten äitiriippuvuuden kautta.
Mies on äitiinsä takertuja jos hänen vanhempiaan tavataan. Mutta vaimolle on taas ainoa oikea joulu lapsuudenkodissa missä äiti osaa laittaa oikean joulun.
Ja oikeat kesälomat.Ei voi. Et osaa edes lukea, eihän tässä ole tapaamisesta kyse, vaan pidemmästä ajanjaksosta, ap ei edes tapaa omia vanhempiaan koko jouluna, saati yövy näiden luona.
Minullakin appivanhemmat asuu siellä 6 tunnin päässä. Ei heitä pysty vain ns tapaamaan, kunpa pystyisikin"! Aiemmin asuivat 160 kilsan päässä ja todellakin kävimme jopa päiväseltään, nyt esim tänä vuonna joulu on vain kolme päivää, joten ihan heidän oman päätöksensä takia jää näkemättä.
Ja kuka muka nykyaikana viettää mitään kesälomiaan äitinsä hoteissa. Et viitsisi.
Miniäni lasten kanssa viettää. Poikani on yrittäjä joten ei ole sitä 3- 5 viikkoa siellä.
No sehän on hyvä ,että miniällä on tukiverkko, kun miehensä on luuseri.
Miniöillä on hyvät äidit ja isot tilat. Poika jos joskus yöpyy mökillä jo miniä soittaa puolen päivän aikaan: heti kotio sieltä, eikö jo ole anopin nurmikot ajettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ole ainoita, joilla on tällaista!
Viime vuonna vietettiin ekaa joulua parin kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Oltiin koliikin takia todella väsyneitä ja kieltäydyttiin menemästä miehen vanhemmille jouluna. Sanottiin, että halutaan olla kotona eikä jakseta laittaa joulua. Syötiin siis jouluaattona ihan normaalia "arkiruokaa", kun oltiin niin poikki.
Miehen vanhemmat halusivat tulla joulupäivänä meille, koska emme suostuneet menemään sinne. Sanottiin puhelimessa, että jos haluavat syödä meillä jouluruokia, niin ottaisivat niitä mukaansa. Anoppi sanoi puhelimessa, että ei heille tarvitse varata ruokaa, tuovat ruoan mukanaan. Kun saapuivat joulupäivän aamuna, niin anoppi heti ovella tokaisi, että eivät he mitään ruokia tuoneet, kun olisi tuntunut oudolta tulla eväiden kanssa kylään ja he syövät sitä, mitä talossa tarjotaan. Emme olleet varanneet ylimääräistä ruokaa, kun luulimme appivanhempien ottavan ruokaa mukaansa, kuten olivat luvanneet tekevänsä. Minä lähdin väsyneenä kauppaan ja mies jäi katsomaan vanhempiensa kanssa vauvaa. Muistan tuon ketutuksen määrän vieläkin. Appivanhemmat siis tiesivät, että meille oli koliikkivauvan kanssa rankkaa, mutta eivät tehneet elettäkään auttaakseen.
Apua, siis voiko tämä edes olla totta!? Ja miksi H*LVETISSÄ sinä lähdit kauppaan, jos kerran sanoivat, että heille kelpaa mitä talossa tarjotaan!? Vaikka ainoa mitä kaapista löytyisi tarjolle olisi voileipävehkeet ja piparijämät, niin niiden pitäisi kelvata tuossa vaiheessa. Ihan kiukku nousi tästä minullekin enkä voi ymmärtää, että oikeasti on olemassa noin mielipuolisia sukulaisia.
Meillä lähti mies jouluaattona kauppaan kun oltiin hänen mummollaan. Mitään ei saanut tuoda, ruokaa on paljon. Katinkontit jos yhdelle oli, oltiin ajettu satoja kilometrejä vauvan kanssa. Sitten aletaan vielä neuvomaan että ei saa heti mennä kun vauva huutaa nälkää, tuttipullot voi huuhdella pesuvadissa (missä oli jo muutamat tiskit huuhdottu ja vielä ihan hyvä vesi). Kattilakin vietiin käsistä kun puuroa vauvalle tein, aloitteli kiinteitä, ei olisi saanut vettä ottaa kylmältä puolelta kun kiehuminen kestää kauemmin. Ja on totta :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.Erinomainen kommentti, nimenomaan näin. Iso osa parisuhdeongelmista johtuu valitettavasti siitä, että miehen äiti pitää napanuoraa vielä tiukalla, eikä mies osaa pyristellä irti. Kukaan puoliso ei jaksa sellaista pidemmän päälle. Sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi edes päätyä, että tulee valita äidin ja vaimon välillä (jo siihen päätyminen kertoo epäterveestä valta-asetelmasta äidin taholta), mutta valintatilanteessa miehen tulee ilman muuta pitää yhtä puolisonsa kanssa.
Teinipoikien äitinä tiedostan tämän ja toivon osaavani kasvattaa heidät itsenäisiksi äidin helmoista.
Asiaa voi katsoa myös naisten äitiriippuvuuden kautta.
Mies on äitiinsä takertuja jos hänen vanhempiaan tavataan. Mutta vaimolle on taas ainoa oikea joulu lapsuudenkodissa missä äiti osaa laittaa oikean joulun.
Ja oikeat kesälomat.Ei voi. Et osaa edes lukea, eihän tässä ole tapaamisesta kyse, vaan pidemmästä ajanjaksosta, ap ei edes tapaa omia vanhempiaan koko jouluna, saati yövy näiden luona.
Minullakin appivanhemmat asuu siellä 6 tunnin päässä. Ei heitä pysty vain ns tapaamaan, kunpa pystyisikin"! Aiemmin asuivat 160 kilsan päässä ja todellakin kävimme jopa päiväseltään, nyt esim tänä vuonna joulu on vain kolme päivää, joten ihan heidän oman päätöksensä takia jää näkemättä.
Ja kuka muka nykyaikana viettää mitään kesälomiaan äitinsä hoteissa. Et viitsisi.
Miniäni lasten kanssa viettää. Poikani on yrittäjä joten ei ole sitä 3- 5 viikkoa siellä.
No sehän on hyvä ,että miniällä on tukiverkko, kun miehensä on luuseri.
Miniöillä on hyvät äidit ja isot tilat. Poika jos joskus yöpyy mökillä jo miniä soittaa puolen päivän aikaan: heti kotio sieltä, eikö jo ole anopin nurmikot ajettu?
Mikset itse aja nurmikkoasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille anopeille tiedoksi: Jos ette näe lastenlapsianne mielestänne tarpeeksi, olette feilanneet omien lastenne kanssa tai olette vaan ikäviä ihmisiä.
Kivojen appivanhempien luona käydään kyllä, vietimme exäni vanhemmilla kaikki joulut!
Ja useita vknloppuja.
Anoppi oli puhelias, ja kyllä joo, ärsyttäväkin joskus, mutta hän oli aito kodinhenki.
Ei mitään marttyyriasennetta eikä uhriutumista, aina tirautti itkut, kun lähdettiin, mutta ei ikinä syyllistänyt tai lahjonut jäämään.
Edelleen hän toivottelee nimpparionnet ja huokuu elämäniloa.
Nykyinen anoppi on takertuva ja ahdistava tupajumi, jonka luona en vieraile koskaan.
Huonon itsetunnon takia haukkuu itseään koko ajan ja valittelee aina vointiaan.
Ts. kerää huomiota negatiivisella tavalla.
Nautin yksinolostani miehen siellä vieraillessa, lähtee kylään, kun anoppi on mankunut viikkotolkulla.
Itse en haluaisi olla vanhempi, joka saa lapset luokseen vaan lahjomalla ja vaatimalla!Muistapas kun olet anoppi. Minkälainen tyranni olet lapsiasi kohtaan. Alku on hyvä.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.Erinomainen kommentti, nimenomaan näin. Iso osa parisuhdeongelmista johtuu valitettavasti siitä, että miehen äiti pitää napanuoraa vielä tiukalla, eikä mies osaa pyristellä irti. Kukaan puoliso ei jaksa sellaista pidemmän päälle. Sellaiseen tilanteeseen ei pitäisi edes päätyä, että tulee valita äidin ja vaimon välillä (jo siihen päätyminen kertoo epäterveestä valta-asetelmasta äidin taholta), mutta valintatilanteessa miehen tulee ilman muuta pitää yhtä puolisonsa kanssa.
Teinipoikien äitinä tiedostan tämän ja toivon osaavani kasvattaa heidät itsenäisiksi äidin helmoista.
Asiaa voi katsoa myös naisten äitiriippuvuuden kautta.
Mies on äitiinsä takertuja jos hänen vanhempiaan tavataan. Mutta vaimolle on taas ainoa oikea joulu lapsuudenkodissa missä äiti osaa laittaa oikean joulun.
Ja oikeat kesälomat.Ei voi. Et osaa edes lukea, eihän tässä ole tapaamisesta kyse, vaan pidemmästä ajanjaksosta, ap ei edes tapaa omia vanhempiaan koko jouluna, saati yövy näiden luona.
Minullakin appivanhemmat asuu siellä 6 tunnin päässä. Ei heitä pysty vain ns tapaamaan, kunpa pystyisikin"! Aiemmin asuivat 160 kilsan päässä ja todellakin kävimme jopa päiväseltään, nyt esim tänä vuonna joulu on vain kolme päivää, joten ihan heidän oman päätöksensä takia jää näkemättä.
Ja kuka muka nykyaikana viettää mitään kesälomiaan äitinsä hoteissa. Et viitsisi.
Miniäni lasten kanssa viettää. Poikani on yrittäjä joten ei ole sitä 3- 5 viikkoa siellä.
No sehän on hyvä ,että miniällä on tukiverkko, kun miehensä on luuseri.
Miniöillä on hyvät äidit ja isot tilat. Poika jos joskus yöpyy mökillä jo miniä soittaa puolen päivän aikaan: heti kotio sieltä, eikö jo ole anopin nurmikot ajettu?
Mikset itse aja nurmikkoasi?
Vähän tehnyt ikä tepposensa. No sr on kerran kesässä kun poika pääsee äidin mökille jotain remppasemaan. Mökkitalkkari mulle sen säännöllisesti ajaa.
Mistä päättelet, että minusta ikinä tulee anoppi? Jos sellaista kävisi, niin ihan saavat aikuiset lapset itse valita joulunviettopaikkansa.
Ja elämänsä valinnat muutenkin.
Nämä suuret ikäluokat ovat eniten päästään vialla, takerruttu menneisyyden mielikuviin ja eletään aikaa, kun miniät naitiin miehen lapsuuden kotiin.
Eikä ymmärretä, että äidin ei kuulu olla pojan kiintymyksen kohde enää aikuisiällä.
Pyhä tehtäväni pojan äitinä olisi kasvattaa hänestä itsenäinen ja minusta riippumaton mies, joka osaisi rakastaa ja asettaa kumppaninsa etusijalle.
Ilmeisesti ajatuskin tästä on sulle vieras, hirviöanoppi kun olet.
Lapsia ei tehdä oman surkean elämän täytteeksi, heidän kuuluu elää omaa elämäänsä ja katkaista napanuora.