Lue keskustelun säännöt.
Miksi kyselet henkilökohtaisia asioita työkaverilta?
18.12.2022 |
Niin, miksi? Minä en halua keskustella kanssasi parisuhteestani enkä siitä, olenko ylipäätään parisuhteessa. En halua puhua lapsista enkä lisääntymisestä. Genitaalieni tila ei kuulu sinulle.
Lopeta se kysely ja pälätys ja keskity työntekoon.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen työpaikallani, että mitä se muille työntekijöille kuuluu, että mitä teen vapaa-ajallani, onko minulla perhe, missä asun, mitä tein lomallani ja jopa paljon henkilökohtaisimmat asiat. Kun sitten sanon, että "Se ei kuulu sinulle", niin asiaa saatetaan pohtia muiden työntekijöiden kanssa. Olen nimittäin kuullut heidän pohtivan niitä asioita keskenään kun ovat luulleet, että en kuule.
En usko, että olet kiinnostunut vastauksesta, mutta kirjoitan silti. Voit jättää lukematta. Keskivertoihmiselle on melko normaalia tutustua edes pintapuolisesti sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa viettää aikaa. Kysymällä toiselta ihmiseltä kysymyksiä osoitetaan, että on kiinnostunut tästä eikä tämä ole vain joku yhdentekevä lihanpala. Yleensä ihmiset ovat hyvillään, kun heidän asioihinsa osoittaa kiinnostusta.
Kuka on keksinyt, että siitä pitäisi olla hyvillään? Ja kuka on päättänyt, että juuri nämä (omasta mielestäni henkilökohtaiset) aiheet ovat niitä, joilla tutustuminen aloitetaan? Etkö mitenkään pysty samaistumaan siihen, miksi nämä aiheet saattavat olla jollekulle kiusallisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko noin yleisesti ihmisten genitaalien tila työssä käytäviä keskusteluaiheita, vai miksi tämä pitää erikseen mainita?
Jos työkaveri yrittää "tutustua" minuun utelemalla, olenko puristanut jotain ulos vaginastani - kyllä, silloin hän utelee minulta genitaaleistani.
Kuinka vanha olet? = Miten kauan siitä on, kun äitisi on puristanut sinut vaginastaan?
Missä kuussa olet syntynyt = Missä kuussa äitisi puristi sinut vaginastaan? Tai jopa: Missä kuussa vanhempasi ovat nusasseet.
Oletko kotoisin täältä? = Puristiko äitisi sinut vaginastaan jossain lähialueen sairaalassa?
Näitä vaginajuttujahan ne ihmiset haluavat vain tietää.
Mainitsin jotain vanhemmistani eräälle työkaverilleni, ja hän kysyi, ovatko vanhempani vielä työelämässä. Taisi olla vain kiero tapa udella äitini vaginan tilanteesta! Samoin nyt jälkikäteen tajusin, että viime kesänä eräs työkaveri kysyi, kävinkö helleviikonloppuna uimassa vain siksi, että hän saisi tietää minun vaginani kuulumiset (ts. oliko tuona viikonloppuna kuukautiset)..
Ei estä uimista.
-Ohis
Eiköhän se riipu ihan ihmisestä.
- Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla lapsettomuus ja parisuhteettomuus kipeä asia. Yleensä se, jolla on puoliso ja lapsia, kertoo edes sen verran mielellään ja ilman että kukaan kysyykään.
Mun työpaikalla ei kukaan kysele tarkemmin eikä ilmaisesti siis välitä tietääkään, mutta kummasti ihmiset itse kertovat mieluusti vähän elämästään, jos heillä on perhettä.Ei minulle ole. Työpaikalla ei vaan ole kovin hyväksyttävää sanoa "vihaan miehiä" tai muita aitoja syitä.
Tai jos ei pidä lapsista, senkään sanomista ei pidetä kovin hyväksyttävänä.
Arvokysymyksistä ei kannata puhua. Etenkin jos itse on fanaatikko. On vaikeaa työskennellä jatkossa arvomaailmaltaan päinvastaisen kanssa jos sen tietää. Ja olen siis itse fanaatikko, joka on oppinut tuon kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen työpaikallani, että mitä se muille työntekijöille kuuluu, että mitä teen vapaa-ajallani, onko minulla perhe, missä asun, mitä tein lomallani ja jopa paljon henkilökohtaisimmat asiat. Kun sitten sanon, että "Se ei kuulu sinulle", niin asiaa saatetaan pohtia muiden työntekijöiden kanssa. Olen nimittäin kuullut heidän pohtivan niitä asioita keskenään kun ovat luulleet, että en kuule.
En usko, että olet kiinnostunut vastauksesta, mutta kirjoitan silti. Voit jättää lukematta. Keskivertoihmiselle on melko normaalia tutustua edes pintapuolisesti sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa viettää aikaa. Kysymällä toiselta ihmiseltä kysymyksiä osoitetaan, että on kiinnostunut tästä eikä tämä ole vain joku yhdentekevä lihanpala. Yleensä ihmiset ovat hyvillään, kun heidän asioihinsa osoittaa kiinnostusta.
Kuka on keksinyt, että siitä pitäisi olla hyvillään? Ja kuka on päättänyt, että juuri nämä (omasta mielestäni henkilökohtaiset) aiheet ovat niitä, joilla tutustuminen aloitetaan? Etkö mitenkään pysty samaistumaan siihen, miksi nämä aiheet saattavat olla jollekulle kiusallisia?
Eipä sitä ole tainnut kukaan keksiä. Mutta kuten sanottua, keskivertoihmiset pitävät siitä, että heitä ympäröivät ihmiset ovat heistä kiinnostuneita eivätkä vain puhu omista asioistaan. Keskivertoihmisen mukaan mennään myös siinä, mitkä kysymykset koetaan henkilökohtaisiksi. Suomessa esim. yleisesti ei koeta henkilökohtaisesti kysyä perheestä tai asuinpaikasta, mutta raha-asiat ja poliittinen vakaumus taas koetaan enemmän tabuna. En sanonut, etten pysty samastumaan. Kerroin keskivertoihmisistä, kuten voit huomata, jos nyt palaat viestiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen työpaikallani, että mitä se muille työntekijöille kuuluu, että mitä teen vapaa-ajallani, onko minulla perhe, missä asun, mitä tein lomallani ja jopa paljon henkilökohtaisimmat asiat. Kun sitten sanon, että "Se ei kuulu sinulle", niin asiaa saatetaan pohtia muiden työntekijöiden kanssa. Olen nimittäin kuullut heidän pohtivan niitä asioita keskenään kun ovat luulleet, että en kuule.
En usko, että olet kiinnostunut vastauksesta, mutta kirjoitan silti. Voit jättää lukematta. Keskivertoihmiselle on melko normaalia tutustua edes pintapuolisesti sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa viettää aikaa. Kysymällä toiselta ihmiseltä kysymyksiä osoitetaan, että on kiinnostunut tästä eikä tämä ole vain joku yhdentekevä lihanpala. Yleensä ihmiset ovat hyvillään, kun heidän asioihinsa osoittaa kiinnostusta.
Kuka on keksinyt, että siitä pitäisi olla hyvillään? Ja kuka on päättänyt, että juuri nämä (omasta mielestäni henkilökohtaiset) aiheet ovat niitä, joilla tutustuminen aloitetaan? Etkö mitenkään pysty samaistumaan siihen, miksi nämä aiheet saattavat olla jollekulle kiusallisia?
Eipä sitä ole tainnut kukaan keksiä. Mutta kuten sanottua, keskivertoihmiset pitävät siitä, että heitä ympäröivät ihmiset ovat heistä kiinnostuneita eivätkä vain puhu omista asioistaan. Keskivertoihmisen mukaan mennään myös siinä, mitkä kysymykset koetaan henkilökohtaisiksi. Suomessa esim. yleisesti ei koeta henkilökohtaisesti kysyä perheestä tai asuinpaikasta, mutta raha-asiat ja poliittinen vakaumus taas koetaan enemmän tabuna. En sanonut, etten pysty samastumaan. Kerroin keskivertoihmisistä, kuten voit huomata, jos nyt palaat viestiini.
Määrittele keskivertoihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla lapsettomuus ja parisuhteettomuus kipeä asia. Yleensä se, jolla on puoliso ja lapsia, kertoo edes sen verran mielellään ja ilman että kukaan kysyykään.
Mun työpaikalla ei kukaan kysele tarkemmin eikä ilmaisesti siis välitä tietääkään, mutta kummasti ihmiset itse kertovat mieluusti vähän elämästään, jos heillä on perhettä.Ei minulle ole. Työpaikalla ei vaan ole kovin hyväksyttävää sanoa "vihaan miehiä" tai muita aitoja syitä.
Tai jos ei pidä lapsista, senkään sanomista ei pidetä kovin hyväksyttävänä.
Aivan. Mielenkiintoisia kahvihuonekeskusteluja:
Mites sinun lapset tai onko sinulla lapsia?
Vihaan mokomia pershedelmiä.
Ai, no minulla on kolme lasta....
Mites sinun joulusuunnitelmat, onko romanttista viikonloppua tiedossa?
En jaa miehille, ovat yököttäviä, enkä voi sietää seksiä
Ai, no meillä on romanttinen seksiloma varattuna miehen kanssa...
Olen oikeasti tosi huono ympäripyöreissä puheissa ja vaikeaa keksiä vastausta, joka ei sitten loukkaisi kysyjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkään työelämässä olleet tai muuten sosiaalisesti neutraalit lahjakkaat voisivatkin antaa tässä vinkkejä vaarattomista diibadaaba puheenaiheista. Ja ei, sääkään ei ole sellainen, sillä vihaan sateesta marmattajia ja hellettä.
Siksi kai ihmiset katsovat tyhmiä tv-sarjoja, että on töissä jotain puhuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen työpaikallani, että mitä se muille työntekijöille kuuluu, että mitä teen vapaa-ajallani, onko minulla perhe, missä asun, mitä tein lomallani ja jopa paljon henkilökohtaisimmat asiat. Kun sitten sanon, että "Se ei kuulu sinulle", niin asiaa saatetaan pohtia muiden työntekijöiden kanssa. Olen nimittäin kuullut heidän pohtivan niitä asioita keskenään kun ovat luulleet, että en kuule.
En usko, että olet kiinnostunut vastauksesta, mutta kirjoitan silti. Voit jättää lukematta. Keskivertoihmiselle on melko normaalia tutustua edes pintapuolisesti sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa viettää aikaa. Kysymällä toiselta ihmiseltä kysymyksiä osoitetaan, että on kiinnostunut tästä eikä tämä ole vain joku yhdentekevä lihanpala. Yleensä ihmiset ovat hyvillään, kun heidän asioihinsa osoittaa kiinnostusta.
Kuka on keksinyt, että siitä pitäisi olla hyvillään? Ja kuka on päättänyt, että juuri nämä (omasta mielestäni henkilökohtaiset) aiheet ovat niitä, joilla tutustuminen aloitetaan? Etkö mitenkään pysty samaistumaan siihen, miksi nämä aiheet saattavat olla jollekulle kiusallisia?
Eipä sitä ole tainnut kukaan keksiä. Mutta kuten sanottua, keskivertoihmiset pitävät siitä, että heitä ympäröivät ihmiset ovat heistä kiinnostuneita eivätkä vain puhu omista asioistaan. Keskivertoihmisen mukaan mennään myös siinä, mitkä kysymykset koetaan henkilökohtaisiksi. Suomessa esim. yleisesti ei koeta henkilökohtaisesti kysyä perheestä tai asuinpaikasta, mutta raha-asiat ja poliittinen vakaumus taas koetaan enemmän tabuna. En sanonut, etten pysty samastumaan. Kerroin keskivertoihmisistä, kuten voit huomata, jos nyt palaat viestiini.
Määrittele keskivertoihminen.
Tässä yhteydessä sellainen, jonka mielestä tuollaiset yleiset puheenaiheet (kuten nyt vaikkapa perhe tai asuinalue) eivät tunnu loukkaavilta tai tunkeutumiselta yksityisalueelle. Sopivaisuussäännöt vaihtelevat kulttuureittain. Opetan suomea ulkomaalaisille ja suurin osa asiakkaistani on venäläisiä ja ukrainalaisia. Heidän kulttuurissaan rahasta puhutaan paljon avoimemmin kuin meidän. Käsittääkseni myös esim. USA:ssa on ihan sopivaa kysyä, paljonko joku tienaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla lapsettomuus ja parisuhteettomuus kipeä asia. Yleensä se, jolla on puoliso ja lapsia, kertoo edes sen verran mielellään ja ilman että kukaan kysyykään.
Mun työpaikalla ei kukaan kysele tarkemmin eikä ilmaisesti siis välitä tietääkään, mutta kummasti ihmiset itse kertovat mieluusti vähän elämästään, jos heillä on perhettä.Ei minulle ole. Työpaikalla ei vaan ole kovin hyväksyttävää sanoa "vihaan miehiä" tai muita aitoja syitä.
Tai jos ei pidä lapsista, senkään sanomista ei pidetä kovin hyväksyttävänä.
Aivan. Mielenkiintoisia kahvihuonekeskusteluja:
Mites sinun lapset tai onko sinulla lapsia?
Vihaan mokomia pershedelmiä.
Ai, no minulla on kolme lasta....
Mites sinun joulusuunnitelmat, onko romanttista viikonloppua tiedossa?
En jaa miehille, ovat yököttäviä, enkä voi sietää seksiä
Ai, no meillä on romanttinen seksiloma varattuna miehen kanssa...
Olen oikeasti tosi huono ympäripyöreissä puheissa ja vaikeaa keksiä vastausta, joka ei sitten loukkaisi kysyjää.
Jos oikeasti haluat keksiä vastauksen, joka ei loukkaa kuulijaa, kokeile vaikka sitä, että jätät haukkumasanat ja vihaamiset ja inhoamiset pois. Esim. "Onko sulla lapsia?" "Ei ole, en halua lapsia."
Romanttiset suunnitelmat voivat olla omankin sukupuolen kanssa. Mutta jos nyt romantiikasta kysytään (outoa kyllä kysyä, jos ei tiedä, onko toinen parisuhteessa), niin voi vaikka vastata että en ole parisuhteessa, ja jos vielä haluaa varmistaa, ettei siitä kysellä enää, voi sanoa, että en ole kiinnostunut parisuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vastaan kyselijöille aina, ettei asia kuulu heille.
Näitä asioita tenttaavat käyttävät kohta tietoja sinua vastaan.
Jos kerrot esim; juovasi lasin viiniä kerran vuodessa, se muuttuu päivittäin juonniksi jatkojutuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse vastaan kyselijöille aina, ettei asia kuulu heille.
Ja minä sanon aina, etten voi saada lapsia. Oikeasti hedelmällisyydessäni ei ole todettu mitään vikaa.
Olen huomannut, että tuon vastauksen saatuaan kyselijät ovat jotenkin noloja tai järkyttyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minusta on normaalia jutustella ja hieman tutustua, jos yhdessä vietetään 40 tuntia viikossa.
Miksi "Onko sulla lapsia?" on usein ensimmäisten kysymysten joukossa? MIKSI? Kun sanon, ettei ole, kysyjä on yleensä vähän hölmistyneen oloinen. Tai alkaa esittää arvailuja iästäni: "Niin, sullei oo vielä lapsia kun oot niin nuori..." Lässynlää.
Mun mielestä tämä on ihan tavallinen kysymys. Vähän kuin puhuttaisiin säästä tai lempiruoasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko noin yleisesti ihmisten genitaalien tila työssä käytäviä keskusteluaiheita, vai miksi tämä pitää erikseen mainita?
Jos työkaveri yrittää "tutustua" minuun utelemalla, olenko puristanut jotain ulos vaginastani - kyllä, silloin hän utelee minulta genitaaleistani.
Kaikki lapset eivät tule vaginan kautta.
Ap syyllistyi vihapuheeseen ja syrjintään, koska unohti sektion olemassaolon.
Adoptiosta puhumattakaan. Kyllä minä nyt niin mieleni siitä pahoitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla lapsettomuus ja parisuhteettomuus kipeä asia. Yleensä se, jolla on puoliso ja lapsia, kertoo edes sen verran mielellään ja ilman että kukaan kysyykään.
Mun työpaikalla ei kukaan kysele tarkemmin eikä ilmaisesti siis välitä tietääkään, mutta kummasti ihmiset itse kertovat mieluusti vähän elämästään, jos heillä on perhettä.Ei minulle ole. Työpaikalla ei vaan ole kovin hyväksyttävää sanoa "vihaan miehiä" tai muita aitoja syitä.
Tai jos ei pidä lapsista, senkään sanomista ei pidetä kovin hyväksyttävänä.
Aivan. Mielenkiintoisia kahvihuonekeskusteluja:
Mites sinun lapset tai onko sinulla lapsia?
Vihaan mokomia pershedelmiä.
Ai, no minulla on kolme lasta....
Mites sinun joulusuunnitelmat, onko romanttista viikonloppua tiedossa?
En jaa miehille, ovat yököttäviä, enkä voi sietää seksiä
Ai, no meillä on romanttinen seksiloma varattuna miehen kanssa...
Olen oikeasti tosi huono ympäripyöreissä puheissa ja vaikeaa keksiä vastausta, joka ei sitten loukkaisi kysyjää.
Jos oikeasti haluat keksiä vastauksen, joka ei loukkaa kuulijaa, kokeile vaikka sitä, että jätät haukkumasanat ja vihaamiset ja inhoamiset pois. Esim. "Onko sulla lapsia?" "Ei ole, en halua lapsia."
Romanttiset suunnitelmat voivat olla omankin sukupuolen kanssa. Mutta jos nyt romantiikasta kysytään (outoa kyllä kysyä, jos ei tiedä, onko toinen parisuhteessa), niin voi vaikka vastata että en ole parisuhteessa, ja jos vielä haluaa varmistaa, ettei siitä kysellä enää, voi sanoa, että en ole kiinnostunut parisuhteista.
En ole lesbokaan. En tiedä kuinka moni haluaa jakaa lesbouttaan muille. Olen aseksuaali ja se myös loukkaa (seksuaalisia) ihmisiä jostain kumman syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla lapsettomuus ja parisuhteettomuus kipeä asia. Yleensä se, jolla on puoliso ja lapsia, kertoo edes sen verran mielellään ja ilman että kukaan kysyykään.
Mun työpaikalla ei kukaan kysele tarkemmin eikä ilmaisesti siis välitä tietääkään, mutta kummasti ihmiset itse kertovat mieluusti vähän elämästään, jos heillä on perhettä.Ei minulle ole. Työpaikalla ei vaan ole kovin hyväksyttävää sanoa "vihaan miehiä" tai muita aitoja syitä.
Tai jos ei pidä lapsista, senkään sanomista ei pidetä kovin hyväksyttävänä.
Aivan. Mielenkiintoisia kahvihuonekeskusteluja:
Mites sinun lapset tai onko sinulla lapsia?
Vihaan mokomia pershedelmiä.
Ai, no minulla on kolme lasta....
Mites sinun joulusuunnitelmat, onko romanttista viikonloppua tiedossa?
En jaa miehille, ovat yököttäviä, enkä voi sietää seksiä
Ai, no meillä on romanttinen seksiloma varattuna miehen kanssa...
Olen oikeasti tosi huono ympäripyöreissä puheissa ja vaikeaa keksiä vastausta, joka ei sitten loukkaisi kysyjää.
Jos oikeasti haluat keksiä vastauksen, joka ei loukkaa kuulijaa, kokeile vaikka sitä, että jätät haukkumasanat ja vihaamiset ja inhoamiset pois. Esim. "Onko sulla lapsia?" "Ei ole, en halua lapsia."
Romanttiset suunnitelmat voivat olla omankin sukupuolen kanssa. Mutta jos nyt romantiikasta kysytään (outoa kyllä kysyä, jos ei tiedä, onko toinen parisuhteessa), niin voi vaikka vastata että en ole parisuhteessa, ja jos vielä haluaa varmistaa, ettei siitä kysellä enää, voi sanoa, että en ole kiinnostunut parisuhteista.
Minusta kuulostaa ikävältä asettaa työkaveri tilanteeseen, jossa hän joutuu selittelemään lapsettomuuttaan. Asiaintila ei kuulu kenellekään, syyt vielä vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vastaan kyselijöille aina, ettei asia kuulu heille.
Ja minä sanon aina, etten voi saada lapsia. Oikeasti hedelmällisyydessäni ei ole todettu mitään vikaa.
Olen huomannut, että tuon vastauksen saatuaan kyselijät ovat jotenkin noloja tai järkyttyneitä.
Saman todennut kun sanon olevani steriloitu vela.
Ei estä uimista.
-Ohis