Soitteleeko teidän yli 70-vuotiaat vanhemmat ihan turhia puheluja teille? Kun ei mitään heillä tapahtu, niin raportoivat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yhteydenpito on turhaa? Etkö halua siis olla yhteyksissä vanhempiisi.

Kun mitään asiaa ei ole niin onhan se vähän toisen ajan viemistä lämpimikseen

Miksi tätä on miinustettu? Aikuisen, perhettä pyörittävänkö lapsen pitäisi koko ajan olla passissa milloin vanhus keksii soittaa? Eikä sitten ole oikeasti mitään mistä puhua keskenään

Suhtaudutko samoin kun olet itse se vanhus, et soittele kellekään?

Enköhän silloinkin vaikka tännekin vuodata asioitani sen sijaan että läheisille...

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen poikkeus ja korostan taas. Olen yli 70 enkä ikinä soita lapsilleni. Vaikka olisi asian tynkääkin.

Jos eivät soita niin eivät soita. Yksi on merkitty terveydenhoitoon lähiomaiseksi, ehkä hän ilmoittaa muillekin jos kuolen.

Mikset soita heille koskaan? Oletko loukkaantunut? Ehkä soitto edes joskus kannattaisi.

Soitan whatsapp-puhelun yleensä joka päivä vanhempieni kanssa. Jutellaan arkisista kuulumisista, mitä vanhemmat ovat tehneet (käyneet kirjastossa/lenkillä/uimassa, laittaneet lihakastiketta ruoaksi jne). Taapero juttelee myös isovanhempien kanssa ja kerrotaan meidänkin arkisia kuulumisia. Nämä puhelut on tärkeitä. Koskaan ei tiedä, milloin joku kuolee, niin nyt voi nauttia yhteydenpidosta, kun se on vielä mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yhteydenpito on turhaa? Etkö halua siis olla yhteyksissä vanhempiisi.

Kun mitään asiaa ei ole niin onhan se vähän toisen ajan viemistä lämpimikseen

Miksi tätä on miinustettu? Aikuisen, perhettä pyörittävänkö lapsen pitäisi koko ajan olla passissa milloin vanhus keksii soittaa? Eikä sitten ole oikeasti mitään mistä puhua keskenään

Suhtaudutko samoin kun olet itse se vanhus, et soittele kellekään?

Toivottavasti olen niin järjissäni etten hölise tunnin puheluita ja luettele yhä uudelleen ja uudelleen elämäni katkeruuksia. Hauku puolisoni koko sukua ja lasteni isää.

Noiden puheluiden jälkeen oma pääkoppa on ihan tyhjä ja huono olla. Pakko rajoittaa yhteydenpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen poikkeus ja korostan taas. Olen yli 70 enkä ikinä soita lapsilleni. Vaikka olisi asian tynkääkin.

Jos eivät soita niin eivät soita. Yksi on merkitty terveydenhoitoon lähiomaiseksi, ehkä hän ilmoittaa muillekin jos kuolen.

Mikset soita heille koskaan? Oletko loukkaantunut? Ehkä soitto edes joskus kannattaisi.

Juuri siksi mitä aloittaja kirjoitti.

Nuoremmat voivat valita heille sopivan ajankohdan jos joutavat puhumaan.

Siis sen yli 70- vuotiaan pitäisikin koko ajan rimputella "ettei vaan ole loukkaantunut".

Eikös se loukkaantuminen äidin puheista ole lasten etuoikeus, ei äidit voi eikä saa loukkaantua, ruveta hankaliksi.

Kyllä minullekin soitteli ennen kuolemaansa. Mutta älä huoli, kyllä ne soittelut kohta loppuu. Silloin tulee mieleen, olisipa kiva kuitenkin, jos soittaisi joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soitan joka päivä 82- vuotiaalle äidilleni. Eihän hänen asiansa kummoisia ole: miten on nukkunut, mitä syönyt, mistä koskee jne. En koe tätä ongelmaksi.

Tosin hoidan kaikki hänen asiansa muutenkin.

Aivan sama tilanne täällä 82-vuotiaan äitini kanssa. Hän ei tosiaan jaksa yhtään kuunnella minun kuulumisiani vaan korottaa ääntään ja puhuu päälle jatkaen omia valituksiaan. Osasyynä on, ettei kuule kunnolla, mutta ei pysty sitä itselleen myöntämään eikä kuulolaitteitaan käytä, vaikka ne on hankittu, "kun äänet niiden kautta kuulostavat kamalalta". No varmaan niin, kun ei totuttele niitä käyttämään. Selittelee sitten kuinka kuulee aivan hyvin, mutta toiset puhuvat vaan niin epäselvästi. Ärsyttää.

Tietyllä tavalla tämä hymyilyttää. Äitini 85v ei halua käyttää silmälasejaan ja sitten vaatii uutta kännykkää, koska "se ei lähetä viestejä" (hän painaa arkistoi-nappia yrittäessään lähettää viestiä, koska ei näe hyvin lähelle).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen poikkeus ja korostan taas. Olen yli 70 enkä ikinä soita lapsilleni. Vaikka olisi asian tynkääkin.

Jos eivät soita niin eivät soita. Yksi on merkitty terveydenhoitoon lähiomaiseksi, ehkä hän ilmoittaa muillekin jos kuolen.

Mikset soita heille koskaan? Oletko loukkaantunut? Ehkä soitto edes joskus kannattaisi.

Juuri siksi mitä aloittaja kirjoitti.

Nuoremmat voivat valita heille sopivan ajankohdan jos joutavat puhumaan.

Siis sen yli 70- vuotiaan pitäisikin koko ajan rimputella "ettei vaan ole loukkaantunut".

Eikös se loukkaantuminen äidin puheista ole lasten etuoikeus, ei äidit voi eikä saa loukkaantua, ruveta hankaliksi.

No jopas on kurjaa. Eihän sitä koko ajan tarvitse, mutta kai joskus voisi - puolin toisin.

Nykyään puhelinmyynti käyttää tekoälyä ja osa yritysten asiakaspalveluista. Milloin tehdään mummolle vastausautomaatti? Riittää aha joo niin kommentointi, mummo hoitaa puhumisen.

Tämä koskee niitä tunnin katkeruuksien puhujamummoja.

Kivojakin on, mutta kovin harvassa.

Isä soittaa joka päivä vaikkei mitään asiaa ole. Kertoo vain olevansa hengissä ja kunnossa. Mutta ainakin tiedän lähteä katsomaan onko jotain sattunut jos ei soitakkaan. Viimeksi oli saanut aivoinfarktin kun ei soittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yhteydenpito on turhaa? Etkö halua siis olla yhteyksissä vanhempiisi.

Kun mitään asiaa ei ole niin onhan se vähän toisen ajan viemistä lämpimikseen

No onhan ne jutut enimmäkseen pitkästyttäviä. Mutta kyseessä on omat vanhemmat, jotka haluavat pitää jonkinlaista yhteyttä rakkaisiin lapsiinsa. Kylmä kulttuuri.

Anoppi soittelee. Poikansa ei jaksa hänen jaaritteluja kuunnella niin soittelee minulle. Kertoo kaikki suvun tärkeät asiat minulle. "Kummin kaiman serkun lapsella oli kuule vaippaihottumaa ja minä sanoin että siihen pitää laittaa sitä ja tätä mutta eihän ne minua usko..."

Selaan vauvaa samalla ja hymähtelen sopivasti väliin, ai jaa, niinkö.

Toisten sisarusten asioiden raportointi lämpimikseen on kieltämättä turhaa - ja omiaan aiheuttamaan skismaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yhteydenpito on turhaa? Etkö halua siis olla yhteyksissä vanhempiisi.

Kun mitään asiaa ei ole niin onhan se vähän toisen ajan viemistä lämpimikseen

No onhan ne jutut enimmäkseen pitkästyttäviä. Mutta kyseessä on omat vanhemmat, jotka haluavat pitää jonkinlaista yhteyttä rakkaisiin lapsiinsa. Kylmä kulttuuri.

Eivät halua, vaan jonkun kuuntelemaan loputonta yksinpuheluaan, ja omat lapset on siihen helpointa yrittää pakottaa. Ei näitä vanhuksia kiinnosta normaali aikuisten keskustelu, ts. vastavuoroisuus, vaan haluavat vaan oksentaa omia asioitaan jonkun toisen korvaan ja valittaa kuinka kukaan ei halua heidän seuraansa (miksiköhän?).

Jos yrittää sanoa jotain väliin, että niin minä tässä katkaisin jalkani auto-onnettomuudessa, muutin miesystävän kanssa yhteen tai sain uuden työpaikan, niin vastauksena ei minkäänlaista reaktiota vaan jatkuu vaan monologi. Ei tuollaista kukaan jaksa edes velvollisuudentunnosta, kun on toiselle pelkkä kaatopaikka.

Kun lapset soittavat, MINÄ yli 70 b joudun puhelun lopettamaan , he eivät osaa. Kaipa kun harvoin soittavat yrittävät sitten puhua kunnolla. Sitren joudun sanomaan että hei, nyt kyllä mun pitää mennä ottamaan oyykki koneesta, keittää kahvit, viedä roskis etten unohda, heippa ja voikaa hyvin! Terveiset kaikille.

Omasta terveydestäni en puhu, sit se menee siihen että puhutaan lastenlasten touhujen lisäksi maailman/suomen asioista, politiikkaa. Telkkaakaan en paljon katso, vaikka jotkut luulevat ettei mummot muuta teekkään.

Ei. Käyn kylässä aina kun kerkeän, mutta ei soitella turhanpäiväisiä puheluita. Mummoni soittaa niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yhteydenpito on turhaa? Etkö halua siis olla yhteyksissä vanhempiisi.

Kun mitään asiaa ei ole niin onhan se vähän toisen ajan viemistä lämpimikseen

Miksi tätä on miinustettu? Aikuisen, perhettä pyörittävänkö lapsen pitäisi koko ajan olla passissa milloin vanhus keksii soittaa? Eikä sitten ole oikeasti mitään mistä puhua keskenään

Suhtaudutko samoin kun olet itse se vanhus, et soittele kellekään?

Minä en soittele nykyäänkään kenellekään. Oma äitini on sitä sukupolvea, että naiset vain menivät naimisiin ja tekivät lapsia eivätkä hankkineet omaa elämää koskaan. Siksi varmaan nyt hänellä on tylsää palvelutalossa ja soittelee ja lähettelee jatkuvasti viestejä. Äidin takia kännykkäni on ollut jo vuosia äänettömällä. Edellisessä puhelimessa oli näppärää, kun pystyi laittamaan äidin soittoääneksi tyhjän, eli sai soitella, mutta soittoääntä ei kuulunut ollenkaan. Muiden soitot taas kuuluivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten yhteydenpito on turhaa? Etkö halua siis olla yhteyksissä vanhempiisi.

Kun mitään asiaa ei ole niin onhan se vähän toisen ajan viemistä lämpimikseen

No onhan ne jutut enimmäkseen pitkästyttäviä. Mutta kyseessä on omat vanhemmat, jotka haluavat pitää jonkinlaista yhteyttä rakkaisiin lapsiinsa. Kylmä kulttuuri.

Niin, ne on ne samat vanhemmat jotka kasvattivat lapsensa mahdollisimman itsenäisiksi, pistivät 18-vuotiaan omilleen muuttamaan ja ovat siitä saakka olleet etäisiä. Niin että nyt sitten heidän vanhentuessa pitäisikin alkaa esittämään että ollaan läheisiä?

Onpas kylmiä ihmisiä täällä. No sitten kun olette vanhoja niin miettikää ihan rauhassa miksi kukaan ei vastaa tai miksi olette ärsyttäviä. Se päivä tulee jokaiselle kun on vanha. Sympatiaa ja ymmärrystä peliin.

Vierailija kirjoitti:

75-vuotias isäni asuu naapurissa ja käy tämän tästä höpisemässä ja kahvilla. Aina en jaksaisi, enkä ehtisikään kuunnella viisikymmentä vuotta vanhoja (samoja) juttuja. Mulla on kaksi erityislasta, jotka vaativat myös paljon ja miesystävä, joka kaipaa huomiota myös. Tiedostan kyllä, että isä ei tuossa loputtomiin ole ja on yksinäinen, mutta silti välillä suorastaan ahdistaa, kun mun pitäisi revetä moneksi.

Oletko koskaan jutellut isällesi asiasta. Sanonut vaikka, että auttaisi lastesi kanssa, ja miesystävä, eiköhän voi auttaa? Miksi asetut kynnysmatoksi kaikille?