Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun menee nettitreffeille ja näkee heti, että vetovoimaa ei ole!
18.12.2022 |
Kauheaa. Eilen kävi näin. Miestä ei ollut tunnistaa, lisäksi huomasin heti että en viehäty hänestä fyysisesti. Kahviteltiin kuitenkin. Jotenkin niin turhauttavaa istua ja jutella tunti kun tietää ettei tästä mitään tule. No, mies maksoi ja oli sinällään ihan ok jutella jonkun kanssa vähän. Huoh.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tavallinen mies saisi kumppanin.. riittää jo monen vuoden sinkkuus.. kaipais sutinaa ja läheisyyttä?
Tavallinen mies saakin. Jankkaava heikkolahjainen naisten kourija ei.
Sori mutta en ole kourija.
Itsehän olet siitä kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Ei "keskustelukemia" kerro yhtään mitään siitä, kohtaavatko fyysiset kemiat. Minä juttelin aikoinaan kaksi kuukautta miehen kanssa päivittäin netissä, soittelimme toisillemme, olin ihan "head over heels" ihastunut häneen ennen tapaamistamme. Mutta kun tapasimme, tiesin heti etten koe häntä puoleensavetäväksi. Yritin kyllä, yritin yli vuoden ajan, mutta lopulta oli pakko myöntää että oikeanlaisia tunteita ei herää.
Vierailija kirjoitti:
Jos itse näen jo kauempaa ettei nainen vastaa sitä kuvaa mikä Tinderissä tai muussa nettipalvelussa hänellä oli, käännyn 360 astetta ympäri ja poistun paikalta.
Kylläpä äly säkenöi. Pitää laittaa aurinkolasit päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Ei "keskustelukemia" kerro yhtään mitään siitä, kohtaavatko fyysiset kemiat. Minä juttelin aikoinaan kaksi kuukautta miehen kanssa päivittäin netissä, soittelimme toisillemme, olin ihan "head over heels" ihastunut häneen ennen tapaamistamme. Mutta kun tapasimme, tiesin heti etten koe häntä puoleensavetäväksi. Yritin kyllä, yritin yli vuoden ajan, mutta lopulta oli pakko myöntää että oikeanlaisia tunteita ei herää.
Yritit yli vuoden ajan? Minkä ihmeen takia? Pitäiskö deittailuun asettaa jokin älykkyystesti ihan näiden joidenkin omaksi parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ollut nuoruudessani ongelma, kun tavattiin ainoastaan vain livenä ravintoloissa, festareilla, työpaikoilla jne. Fyysinen vetovoima ja kiinnostus oli se ensimmäinen vaihe, minkä jälkeen alettiin tutustumaan lähemmin. Kävihän silloinkin usein, ettei hommasta lopulta tullut mitään, muttei kaatunut ainakaan totaaliseen vetovoiman puutteeseen. Nykyisin on sääli, kun tuntuu, että nettitreffit on ainoa mahdollisuus edes tavara ketään, ei ihme että huonosti käy, etenkin kun monet profiilit ovat kaunisteltuja.
Juuri näin. Aika usein ne ravintola- ja muut tuttavuudet tyssäsivät siihen, ettei toinen ollut luonteeltaan, arvomaailmaltaan tai muuten "oikeanlainen", mutta ainakin tuttavuus alkoi siitä, mitä ilman parisuhdetta ei voi olla, eri fyysisestä vetovoimasta.
On aivan sama miten täydellinen toinen on "paperilla", jos se puuttuu, koska parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta nimenomaan se, että se toinen ihminen on myös seksuaalisesti haluttava; sellainen, jota haluaa katsella ja kosketella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia kiinnostaa vain tietynlaiset miehet, olen sen huomannut ja en ole semmoinen.
No sitten olet ilman naista.
Voisitko perustaa oman ketjun tästä aiheestasi, ja antaa meidän muiden keskustella tästä ketjun aiheesta. Olet nimittäin rasittava ja dominoiva ùlisija.
Miksi hän tekisi niin, kun kerran tässäkin ketjussa saa jatkuvasti sinulta huomiota? Olette hienosti kusseet kaikki yrityksetkin keskustella _aiheesta_.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisethan haluaa niitä top 20 miehiä pelkästään,. miksi mun pitäs tyytyä johki kauheaan mihin en tunne mitää vetovoimaa, joo kiitos ei.
Eiköhän kaikki nyt tämän kommenttisi perusteella tiedä, että miksi sinulla ei ole naista.
Palstanaiset hyökkäävät aina henkilöön. Tämän takia raukkamaista käytöstä kutsutaan ämmämäiseksi, koska se on naisille tyypillistä.
Spessun nainen täällä taas pilaa yritykset keskusteluun yhden lauseen kommenteillaan. Ja te vastailette hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä oikein taida olla mitää saumaa naisiin vähä siltä tuntuu, muutaman vuoden ollut jo sinkkuna eikä pääse ees treffeille asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit sinä pessyt meikit pois kesken treffien niin mies olisi myös pettynyt sinuun ja vetovoimaa ei olisi ollut. Tunne olisi ollut molemminpuolinen.
Laitapa sinä meikkiä ja feikkaa itsesi komeaksi. Kuulemma hyvin helppo tapa huijata. Näet itse, onko.
Valjusta mitäänsanomattomasta naamasta pystyy meikkaamaan hyvännäköisen, joku 4-5 tason naisen pystyy meikkaamaan 8 tasolle.
Entä sitten? Nyt kun tiedätte tämän, niin keskittykää deittailemaan joko naisia, jotka eivät meikkaa ollenkaan, tai sitten tulkitkaa kaikkien naisten taso 4 astetta alhaisemmaksi ja yrittäkää vain niitä, joiden oletettu taso miellyttää teitä. Mitä järkeä on deittailla naista, joka meikattuna on mielestänne 8, jos kerran oletus on, että oikeasi hän on 4-5? Ja edelleen: miksi eivät ne naiset kelpaa, jotka eivät meikkaa? Heitä näkee valtavasti päivittäin kaupungilla, työpaikoilla harrastuksissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et maksanut hänen tai edes omaasi? Mikset?
koska olen p-a, ja luulet että minulla on vetovoimaa tylsillä jutuillani ja typerillä vitseillä. Ihan kun jonkun tehtävä olisi viihdyttää ja piristää jotain tylsää
Vierailija kirjoitti:
Lopeta miesten rahallinen hyväksikäyttö.
Lopeta sinä naisten. Kahvikupin hinnalla ei pllua saa. Ja kahvin juo mieluummin velattomassa kodissaan kuin tekonahkakuoreen tehdyn makkaran kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse yllätyisin enemmän jos sitä olisi kun ekaa kertaa tapaa jonkun. Menee kaikki energia siihen että koittaa keksiä juteltavaa sen tuntemattoman kanssa kahvikupin äärellä.
Jollei keskustelu suju luonnostaan, niin se lienee merkki siitä että ette ole sopivia toisillenne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Tulen netissä keskustellessa lähes jokaisen kanssa hyvin juttuun. Myös ventovieraita ulkona tavatessani pääsen nopeasti hyvään ja mielenkiintoiseen keskusteluun oikeastaan kenen kanssa vaan. Tosi moni treffikumppani ihastuu minuun liian helposti ehkä juuri sen keskustelun helppouden takia. Sitä erehdytään pitämään kemiana, vaikkei se sitä tietenkään ole. Ongelma on, että vaikka juttu luistaa, en itse tunne minkäänlaista romanttista kipinää. Olen silti rakastunut elämässäni useamman kerran erittäin voimakkaasti ja vastavuoroisesti, eli en ole mikään rakastumiseen kykenemätön jääkaappi. Joku tutkimus sanoi, että ihmisen pitää käydä ainakin 20 treffeillä, jotta voi löytää sen "oikean", jonka kanssa kemiat kipinöivät. Sanoisin, että itselleni tuo luku on ainakin reippaasti alakanttiin arvioitu. Joten aika tiuhaan saa ja joutuu treffailemaan, jos haluaa todella ihastua ja rakastua. Joten parempi nähdä nopeasti kasvotusten livenä sen sijaan, että tuhlaisi viikkoja johonkin nettikeskusteluun. Sen nettikeskustelun perusteella ei voi sanoa oikeasta fyysisestä vetovoimasta vielä yhtään mitään. /M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Toisille se kirjoittelu on vain myrkkyä. Itsellä juttu luistaa parhaiten, kun on viestitelty mahdollisimman vähän etukäteen ja kemiaa on helpompi tuntea, kun ei ole mitään ennakko-odotuksia ja voi jutella vapaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Ei "keskustelukemia" kerro yhtään mitään siitä, kohtaavatko fyysiset kemiat. Minä juttelin aikoinaan kaksi kuukautta miehen kanssa päivittäin netissä, soittelimme toisillemme, olin ihan "head over heels" ihastunut häneen ennen tapaamistamme. Mutta kun tapasimme, tiesin heti etten koe häntä puoleensavetäväksi. Yritin kyllä, yritin yli vuoden ajan, mutta lopulta oli pakko myöntää että oikeanlaisia tunteita ei herää.
Minäkin (naisena) allekirjoitan tämän. Itsekin juttelin joskus miehen kanssa useamman kuukauden ennen tapaamista ja sen perusteella ehdimme ihastua toisiimme. Kun vihdoin tapasimme, en kyennytkään tuntemaan minkäänlaista fyysistä vetovoimaa, vaikka kuinka "pinnistin". Fiilikset jäivät täysin kaverillisiksi. Tuntui saakelin pahalta toisen puolesta ja olihan se kova pettymys itsellekin. Siitä viisastuneena, jos vielä joskus nettitreffailen, niin tapaaminen mahd. pian.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten pitää kuitenki etsiä täydellinen mies.. miksei mahakas mies kelpaa tai heikkolahjainen ollenkaan, en voi ymmärtää tätä touhua.
Sepä se, kun sinä et paljon ymmärrä. Et yhtään, jos tarkkoja ollaan.
Joku moitti miehiä lapselliseksi, jos kiinnostuu ja rakastuu vain ulkönäköön ja siihen ensivaikutelmaan. Mielestäni sama naisilla ja eihän sitä ihmisestä voi paljon tietää vain ulkönäön avulla. Mieshän voi olla törppö vaikka olisi hyvän näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi menette ylipäätään treffeille miehen kanssa, josta ette ole jo valmiiksi aidosti kiinnostuneita?
Itse juttelen aina sovelluksessa sen verran, että huomaan onko keskustelukemiaa. Aikanaan kun ensimmäisiä kertoja nettitreffailin, lähdin tapaamaan niitäkin joiden keskustelutyyli tuntui haukotuttavalta, ja joka kerta sama toistui treffeillä. Lopetin ajan haaskaamisen noihin. Sen jälkeen kaikilla treffeilläni on ollut vähintäänkin mukavaa keskustelua, vaikka ne muilta osin eivät olisi johtaneetkaan mihinkään.
Jos tykkään keskustella miehen kanssa niin en yleensä ole pettynyt ulkokuoreen, vaikka se ei täysin deittiprofiilin kuvia vastaisikaan. Tosin nämä hyvät keskustelijat eivät tyypillisesti huijaa kuvilla, varmaan siksi että heillä on riittävästi tunneälyä ymmärtämään, että huijaaminen johtaa vain huonompaan lopputulokseen sitten tavatessa.
Ei "keskustelukemia" kerro yhtään mitään siitä, kohtaavatko fyysiset kemiat. Minä juttelin aikoinaan kaksi kuukautta miehen kanssa päivittäin netissä, soittelimme toisillemme, olin ihan "head over heels" ihastunut häneen ennen tapaamistamme. Mutta kun tapasimme, tiesin heti etten koe häntä puoleensavetäväksi. Yritin kyllä, yritin yli vuoden ajan, mutta lopulta oli pakko myöntää että oikeanlaisia tunteita ei herää.
Yritit yli vuoden ajan? Minkä ihmeen takia? Pitäiskö deittailuun asettaa jokin älykkyystesti ihan näiden joidenkin omaksi parhaaksi.
Siksi, että olin kasvanut uskomaan, että on pinnallista torjua hyvä, mukava, kaikin puolin paperilla sopiva ihminen "vain" siksi, ettei pidä hänen ulkonäöstään. Sellainen ajatusmaailma elää edelleen, joskaan ei onneksi yhtä vahvana. Mutta tällä palstallakin näkee vähän väliä ketjuja, joissa naisia kehotetaan alentamaan rimaa ja huolimaan mies, joka ei aidosti herätä kiinnostusta. Tai "jota eivät kaikki muutkin naiset halua".
Olin liian nuori ja liian kokematon ilmoittaakseni heti ensitapaamisella, että en usko, että meistä voi ikinä tulla paria. Tapasimme parhaimmillaan pari kertaa kuukaudessa sekä pitempiä aikoja lomilla, mutta usein vain kerran kuussa (meillä oli pitkä välimatka), joten tapaamisten välissä koin olevani ihastunut. Oli mukava jälleen kirjoitella hänelle ja jutella hänen kanssaan puhelimessa; oli mukava tuntea olevansa haluttu ja olevansa parisuhteessa. Mutta sitten kun taas tapasimme, tuli se sama olo, että en halua hänen läheisyyttään. Eikä sellaista voi enää sen jälkeen paukauttaa, kun on antanut toisen ymmärtää, että ihastuminen on molemminpuolista. Ja hän oli hyvä sängyssä, poikkeuksellisen hyvä. Minä en vain halunnut katsella hänen vartaloaan ja inhosin hänen tyyliään ja tapaansa liikkua.
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, kun sitä satuhahmoa ei ole, ja hypergamian vuoksi naiset jäävät kilpailuttamaan miehiä, kunnes ovat liian vanhoja ja nuoremmat vievät ne mieluisat miehet.
Tuossa on jotain mikä ei normaalilla logikalla avaudu. Miksi nuoret naiset ottaisivat vanhoja ukkoja, kun koko ajan syntyy hyviä nuoria miehiä?
Ihmiset ottavat kumppaneita joista tykkäävät ja se on ok. Tykkääminen on molemminpuolista.
Ihmiset kyllästyvät toisiinsa ja eroavat; silloin eroaa kaksi ihmistä. Jälleen symmetrisesti.
Eih ei, nyt incellit istuvat pimeässä ruokakomerossa hiljaa itsekseen nyyhkien. Kyynelten valuessa lohtua tuo alahyllyllä oleva avattu kuivahiivapaketti. Ikuisena pahimpana pelkona incellillä on kohtaaminen kaupassa kanssasi, jossa incelli etsii laputettuja kuivaherneitä. Kiistattoman säiläviiltäjän kauppakorin pursuillessa hanhenmaksaa ja kaviaaria. Tiedostaen miten jääkylmä nenänvarsikatseesi musertaa hyllyn alle, ketkä eivät onnistuneet pakenemaan takaovesta. Ainoana toiveena on incelillä, voisitko talloa sormille aidoilla Pierre Manoloillasi, antaa sen naisen kosketuksen mitä eivät milloinkaan ole kokeneet.