*~KesäHeinät vko46 + esittelyt~*

piristyksestä Kissantassut! On se ihan normaalia, että " ei tunnu missään" . Eka raskauteni oli lähes oireeton ja kaikki sujui hyvin koko ajan. Muistan jotain pientä etovaa oloa joskus iltaisin, mutta yhtään ykää ei tullut eikä ole tullut nytkään. Jotenkin sitä kuvittelee, että kauhee olo=onnistunut raskaus, mutta eihän se olo välttämättä kerro yhtään mitään. Kai ne erilaiset tuntemukset tekevät asiasta jotenkin konkreettisemman ja ainakin esikoista odottaessani ihmettelin sitä, että raskaana oleminen ei tunnukaan miltään. Niinku fyysisesti meinaan. Paitsi tietysti loppumetreillä..



Hitto, on yks kokous meillä tänään ja pitäs leipoa.

kesäheinät etusivulle. Taidan horista täällä itsekseni=) Missäs muut?

Moi tytöt!



Ja Senniina ihmettelee, kun ei ole oireita, mutta eikös toi väsymys ja ponneton ja innoton olo ole oire :)

Ja sama täällä, mut on kyl ihan fyysinen väsy, eikä oikein työt maita. Odottelen kovasti joulua, kun saan pitää reilun loman. Kuinkas te muut jaksatte työpaikoillanne?



Ruokapuoli on meikäläisellä siirtyny kans tonne mandariinipuolelle, kun tuntuu olevan tollasta kivan raikasta ja putoo suht hyvin.



Seksielämä on totaalisen kuollutta, on huono olo ja haluan vaan nukkua sängyssä. Mulla on maailman epäseksikkäin olo, toisin oli siinä vaiheessa kun vauva oli vasta yritysasteella. Nyyh!



Että tuli sitten tällasta vuodatusta tänään.



t. kihara 7+5

Mulla on sama juttu kun Senniinallakin, saamaton ja apea olo. Itse asiassa töissä on paljon hauskempaa kuin kotona, koska siellä ei voi apeilla. Ehkä tämä tulee myös siitä huolesta, mitä masuasukista kantaa. Luulen, että kun maagiset 12 viikkoa alkaa olla täynnä, olokin kohenee.



Niistä raskausoireista vielä. Eka raskautenihan oli tuulimunaraskaus. Minulla oli aivan järkyttävät oireet. Pahoinvointi oli jotain sanoinkuvaamatonta, täysivaltainen olotila. Siihen ei auttanut mikään. Jälkiviisaana olen sitä mieltä, että oli kuin jossain myrkytyksessä. Että ei ne oireet välttämättä onnistunutta raskautta vielä takaa.



Voisin hyvin luovuttaa pahoinvoinnin pois. Joudun syömään keskimäärin tunnin välein jotain. Lähinnä olen ahtanut hedelmiä ja pillimehua. Sitten saatan herätä keskellä yötä siihen, että on paha olo.



Olen lähdössä huomenna minilomalle Italiaan. Pääsee miehen kanssa rentoutumaan ja miettimään välillä muita asioita. Toivottavasti ei ole aivan kaamea olo. Lentokoneessa on onneksi oksepusseja...



Hyvää viikonloppua ja kasvusäteitä kaikille masuasukeille!



Elisabet rv 6+2

noista oireista vielä, että välillä niitä on ja välillä ei ollenkaan. Kyllä muakin etoo välillä, mutta ei ulos asti. Ruokaa menee, mutta taistelun kanssa. Olen aina ollut suursyömäri, mutta nyt pitää tehdä töitä, että pystyy ottamaan mitään. Ainainen jano ja nyt taas tissitkin kipeet. Aamut menee ok, mutta iltaa kohden olo saattaa heiketä. Onhan sitä kuitenkin kaikenlaista, mutta moniin muihin verrattuna oloni on huippu.



Nyt kun on se alkuraskauden ultra takana, niin jännittää sitä 12 viikon rajapyykkiä..Onneksi on yksi " välietappi" tässä eli se uusintaultra ylimääräisen pallukan vuoksi. Hermoilen kyllä huomattavasti esikoista enemmän. Ikä vissiin tekee tehtävänsä..

Josku joku pyysi kertomaan muusta elämäntilanteesta. Mulla touhu on sellainen että aloitin uudessa työssä 1.9. ja nyt olen sitten raskaana. En ehtinyt syödä tänää kunnon ruokaa vasta kuin kotona ja ihmettelen kuinka olen tolpillani. Nyt vielä tein huomisen töitä valmiiksi tässä illalla ja kohta menen ukon viereen.

Harmittaa oma nolous työ alkamisen ja raskauden alkamisen suhteen. Ei kai näin ihanasta asiasta tarvitsisi olla nolo! Esikoisen kanssa meni lähes samalla tavalla. Ehdin olla juuri raskausajan töissä nykyistä edellisessä työpaikassani. Uskaltaakohan tämän jälkeen kukaan palkata minua, kun aina vaan olen raskaana.

Nyt täytyy keikahtaa pehkuihin, että voisin olla huomenissa edes hiukan säällisen oloinen ihminen.

Nähkää kauniita unia!

terv peikkoäet ja Kuppi

eipä sen kummempia. Oireeton aamu taas ja täytyy käyttää tilanne hyväksi tekemällä jotakin hyödyllistä. Illat menee sohvalla makoillessa, kun väsyttää ja töykkii.

Senniina 8+1

Kiitokset elisabet73 ja muutkin näistä " oirerauhoitteluista" ! Nyt niitä oireita onkin alkanut olla enemmän, tai ehkä vain osaan kuunnella kroppaani paremmin. Rinnoissa tuntuu välillä oikein kunnolla, ja vatsakivut senkun voimistuvat. Olen jo alkanut todella miettiä sitä ultraa yksityisellä, kipujen takia ja kärsimättömyyttäni myös :) Kun en ole ennen raskaana ollut, en yhtään tiedä, kuinka kovia normaalisti alkuraskauden kivut ovat. Yritän ajatella, kuten joku kirjoitti, että pikkuinen se vain raivaa siellä tilaa itselleen! Silti ei mieli meinaa malttaa.



Vetämätön olo on itselläkin, ei sellainen alakuloinen mutta aika naatti, kun en ole nyt muutamaan yöhön tuon mahan takia oikein nukkunut. Kahtellaan...



Voimia ja iloa kaikille!

Otin oikein koko päivän töistä vapaata ja mies kanssa, kun ollaan niin skeptisiä, että jos kaikki ei sit olekaan kunnossa, niin ei ainakaan tarvi mennä töihin itkemään.



Mutta toivotaan nyt että se huominen menis hyvin ja pikkunen olis kunnossa. Tulen sit kertoon, että miten meni.



Ja niistä töistä ja muista: Ei sitä tarvi huonoa omaatuntoa työnantajan takia potea, pitää vaan elää omaa elämäänsä ja tehä niinku parhaaks katsoo.

Tuntuu sitä vetämättömyyttä ja kummallista alakuloa löytyvän täältäkin kun en ole jaksanut edes kanssasiskoille kirjoitella :). Ei vaan, oikeasti on kyllä niin veto poissa, ettei mitään rajaa. En muista esikolta mitään tämän mittakaavan laajuista väsymystä, mutta olihan elämäntilanne ihan eri, töistä tullessa ei tarvinnut kuin oikaista sohvalle lepäämään ja siinä sai lojua vaikka koko illan, jos siltä tuntui. Nyt kun kotiutuu niin riittää sitä lapsiperheen touhua - ulkoilua, ruokailua, pyykkiä, iltapesuja, nukuttamista jne. Mieskin on 80% viikosta iltavuoroissa, että yksinään saa taloutta pyörittää - ja sitten taas aamulla kuudelta ylös, että ehtii töihin. Huoh.



Ja etoo ja etoo, koko ajan saisi olla täälläkin jotain puputtamassa. Kahvi ei enää maistu, aiemmin meni 8 kuppia päivässä kevyesti. Oireita on siis sata kertaa enemmän kuin ekassa raskaudessa - itse jo epäilen Elisabet73:n tarinan luettuani että jotain on vialla, kun on niin eri olo kuin ekan kerran tässä touhussa :(. Siihen ekaan ultraankin on vielä vajaa kaksi viikkoa...



No, itsekin olen jo tosi vanhus - 36 v. mittarissa, että eiköhän se ikäkin tee tehtävänsä ;). Siitä tulikin mieleeni, että Senninalle isot vaikkakin myöhästyneet synttärionnittelut - perässä, eikä edes niin kovin kaukana, tullaan!



Nyt tuli kyllä ihan valitusviesti, anteeksi siitä!!!



Parempia tuulia ja oloja teille :).

-Cityäippä-

Tuli siis minullekin kunnolla paha olo. ;) Helpotus oikeasti. Tänä aamuna ensimmäisen kerran uikutin miehelle sängyn pohjalta: tuotko mehua, äklöttää. Sain kuin sainkin hillittyä vessanpönttö-visiitin. Työmatkalla katselin aluksi, joka levikettä että tuonnekko mennään.

No, oikeasti olen helpottunut. Olen oksentanut tyttöjä odottaessa ihan kunnolla ja nyt on ollut epäluuloinen olo, kun on niin hyvä olla. Hyvä siis näin!

Onnea Kiharalle ja ultrailulle.

Meilläkin on joka iltainen keskustelu ultrasta. Pitäisikö mennä vai ei ja koska päästäisiin yhdessä. Tietääkö kukaan missä Tampereella olisi " hyvä" ultraaja? Mehiläiseen soitin ja siellä aikoja oli tosi huonosti.

terv peikkoäet ja Kuppi

ja samalla etusivulle :)



Ei sen kummoisempia tähän hätään, eilenhän just viimeksi kuulumisia kirjoittelin eikä siitä ole elämä vielä muuksi muuttunut ;) Kävin pelottelemassa itseäni tuolla tuulimunapinolla; se yksityisen ultran ajatus mietityttää aina vaan. Olen jo vissiin kyllästyttänyt miehen ihan täysin kun jauhan vaan raskaus- ja vauvajuttuja. (Tai sitten se on mustasukkainen? Hmmm...) Ei ole vielä ketään muuta jolle jauhaa, kun en uskalla kertoa kellekään (paitsi teille, rakkaat olkapääni :) ) joten mies saa nyt kuunnella uudestaan ja uudestaan kaikki pelot ja toiveet.



Pitäisiköhän yrittää tehdä töitäkin välillä? On ollut työteho varmaan 30 % tällä viikolla, kun olen vaan miettinyt vauvajuttuja koko ajan... Pakko ryhdistäytyä.



Mukavaa perjantaita!

tai päiväähän se alkaa jo kohta olla...Kiharalla jännät paikat, saisimmepa pian kuulumisia!! Kaikki on varmasti ihan hyvin.



Mullekin tuli ihan kauhea tuulimunakammo, kun täällä sivuilla pyörin. Nyt, kun on oikea raskaus varmistunut, niin pelottaa, koska muuten vaan menee kesken tai jos ei seuraavassa ultrassa enää pieni sydän sykikään. Pitäisiköhän pikkuhiljaa ruveta nauttimaan raskaudesta eikä vaan pelätä koko ajan..

Senniina 8+2

Eli viime yö mrni unettomasti sängyssä pyöriessä ja pelkoja seinille pimeässä maalaillessa. Aamulla oli ultra ja kaikki hienosti. Sydän siellä kovasti pompotti. Mulle tuli itku silmään ja mieskin oli aika liikuttunu. Ekat valokuvat siis saatiin kirpusta. Laskettu aika vähän aikaistui, eli olis sit 28.6, joten tänään on siis jo 8+1.



Suosittelen kyl tota alkuraskauden ultraa, kyllä se asian ja koko raskauden niin ihanasti konkretisoi, kun oikeesti itse omin silmin näkee sen sydämen ja pikkusen. Ja olisin kyl myös näin mahdollisimman ajoissa halunnut tietää, jos olis ollu joku tuulimuna.



Kiitos kaikille tsemppauksista eilen.



Peikkoäet: Tampereella oikein suosittu paikka on koskiklinikka ja ainakin mulle neuvo heti se, joka puhelimeen vastas, että ketkä tekee alkuraskauden ultria ja on suosittuja. Ne kaikki vanhat papat gynethän ei siel tee ultria ollenkaan. En tiä jos ovat huononäkösia ;)

Sit siinä keskustorilla on kans se ava-klinikka, joka on lapsettomuushoitoihin ja munasolunluovutuksiin erikoistunu yksityispaikka, mut kai ne siel ihan pelkkiä ultriakin tekee. En ihantiedä missäpäin asut, mut kangasalla on ihana pieni yksityinen lääkäriasema FH-lääkärikeskus, ite asun täälpäin ja tykkään kovasti hoitaa kaikki terveysasiat siellä.



Mukavaa viikonloppua kaikille! t. kihara 8+1

vain pari riviä: ihanaa kuulla, että Kiharalla kaikki hyvin! Samaa sitten vaan toivottelen itseni lisäksi kaikille muillekin! Jos tosiaan kohta jo pääsisi pelkäämisen sijasta naatiskelemaankin...

Kihara! Ihanaa, että kaikki oli hyvin. Sullakin sitten vähän aikaistui tuo la.



Oireettomuudesta sen verran vielä, että tänä aamuna kävin yrjöllä. Voi ihme, että sellanenkin sitten päästiin kokemaan. Pervoa, että joku nauttii pahasta olosta, mutta jotenkin se teki taas tästä asiasta todellisemman:-) Nyt taas olo ihan ok.

Olen tarkoituksella pysytellyt taustalla tällä vkolla kun oma olo on niin epävarma koko raskauden suhteen. Oireetkin hävisivät pariksi päiväksi kokonaan kovien vatsakipujen jälkeen mutta tänä aamuna oli taas tuttua öklötystä havaittavissa. Eli ensi keskiviikon ultran jälkeen olen toivottaasti taas täysillä mukana - siihen asti enemmän tai vähemmän taustailua...



-rondonella

mulla on ollut ihan samanlaista koko ajan eli oireet häviää välillä ihan kokonaan. Sitten taas tulee pariksi päiväksi jotain ja taas ei mitään. Ja ultrassa oli kaikki ok.

nosto

Moi kaikille!





Joo olen tässä pari päivää halinu pönttöä ja vaan maannu..=(

Siis olo on ollu tooosi kuvottava ja nukkua vois vaikka koko ajan.



Siis täällä myös saamattomuus vaivaa....siivota ja pyykätä pitäs,mutta se väsymys se väsymys... Kauheeta pinnistelyä ja itsensä tsemppausta tarvii kun edes jotain pientä pitäs tehä ( esim viedä vain tyttö päikkäreille ulos...) Kyllä sitä yrittää muistuttaa itseään , että ei tää ole pysyvää,mutta kun tekemättömät työtkin ahdistaa ja mies kun tekee pitkiä työpäiviä , niin ei jaksa myöskään tehdä ja olen vaan ilmeisesti totuttanut siihen että minä teen suurimman osan kotitöistä...Pitäs kai vaan laittaa myös hänet tekemään, eihän tässä muuten jaksa...mielipiteitä????



Senniina kun kyseli siitä apeudesta, niin mulla on jotenkin hermo kireällä ja tuntuu kanssa että melkeen masennus iskee, vaikka asiat on niin hyvin kuin voi....No nämä tunteet varmasti kuuluu näihin hormooni heittelyihin ja on ihan " ok " fiiliksiä!





Nyt kyllä tuli todellinen vali vali vali viesti, mutta kyllä tää tästä!!





Voikaa hyvin !!



mulla on parina päivänä särkeny päätäkin oikeen mojovasti! Onko muilla vastaavaa?





Mukava että alkaa kuulua ultrista hyviä kuulumisia!!