Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein nainen jättää kiinnostuksensa ilmaisematta?
17.12.2022 |
Olen joskus miettinyt, kun minusta usein kiinnostuu lähinnä sellaiset sosiaaliset hölöttävät bimbonaiset, vaikka itse en mielestäni heitä vastaava persoona olekaan. Onko heillä sitten vain enemmän uskallusta lähestyä luonteensa puolesta, tiedä sitten.
Siksi kysynkin, että kuinka usein naiset jättää kiinnostuksensa ilmaisematta ihan lähinnä vain rohkeuden puuttuessa?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ottamassa loparit työpaikasta ja samaan syssyyn sitten laitoin eräälle työkaverinaiselle viestiä, missä tein selväksi kiinnostukseni. No rukkasethan siinä tuli, mikä ei ollut enää kauhea juttu kun muutenkin olin häipymässä. Varmasti alkoi juttu siellä naispiireissä vähintään liikkumaan ja olisi saanut asiasta kuulla jatkossa enempivähempi piruilevaan sävyyn työkavereilta.
Niin ja unohtui mainita, että tuota ennen nainen oli mielestäni näyttänyt selkeästi kiinnostuksen merkkejä. Opinpahan taas, ettei niihin kuvittelemiinsa merkkeihin kannata luottaa.
Mitä merkkejä? Olen kuullut miehiltä omituisia selityksiä siitä miksi muka olin kiinnostunut heistä heidän mielestään.
Minä ainakaan EN ole kiinnostunut niistä miehistä, joiden seurassa kykenen olemaan rento ja hyväntuulinen. Kiinnostavien seurassa olen välttelevä, kummallinen ja täysin epäjohdonmukainen.
Ja vastaus ap:n kysymykseen omalta osaltani: Aina. En vaan uskalla, kun pelkään tulevani nolatuksi. Ja kun miehet eivät myöskään lähesty minua, niin en usko olevani kovin viehättävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkumies47 kirjoitti:
Miehen tehtävä kaikki aloitteet joka kerta. Miehen pidettävät yhteyttä, miehen ehdotettava treffejä ja tekemistä, miehen tehtävä aloite seksiin, miehen tehtävä aloite tapaamiseen, miehen soitettava ensin, miehen onnääytettävä kiinnostus ja silti nainen voi olla kuin ei kiinnosta pätkääkään vaan pitää miestä löysässä hirressä.
No ymmärrän kyllä täysin, ettei ole miehellekään helppoa olla se, joka ensimmäisenä kiinnostuksen ilmaisee (ja itsensä haavoittuvaksi asettaa), eikä se ole mielestäni mikään oletusarvo, että se on miehen tehtävä, mutta mitä noihin muihin asioihin tulee (ehdottaa treffejä, tekemistä, seksiä...), niin kyllähän niissä sentään naiset ovat ymmärtääkseni aika aloitteellisia. Itse ainakin olen, vaikken nössönä osaakaan näyttää kiinnostustani ensimmäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ottamassa loparit työpaikasta ja samaan syssyyn sitten laitoin eräälle työkaverinaiselle viestiä, missä tein selväksi kiinnostukseni. No rukkasethan siinä tuli, mikä ei ollut enää kauhea juttu kun muutenkin olin häipymässä. Varmasti alkoi juttu siellä naispiireissä vähintään liikkumaan ja olisi saanut asiasta kuulla jatkossa enempivähempi piruilevaan sävyyn työkavereilta.
Niin ja unohtui mainita, että tuota ennen nainen oli mielestäni näyttänyt selkeästi kiinnostuksen merkkejä. Opinpahan taas, ettei niihin kuvittelemiinsa merkkeihin kannata luottaa.
Mitä merkkejä? Olen kuullut miehiltä omituisia selityksiä siitä miksi muka olin kiinnostunut heistä heidän mielestään.
Minä ainakaan EN ole kiinnostunut niistä miehistä, joiden seurassa kykenen olemaan rento ja hyväntuulinen. Kiinnostavien seurassa olen välttelevä, kummallinen ja täysin epäjohdonmukainen.
Ja vastaus ap:n kysymykseen omalta osaltani: Aina. En vaan uskalla, kun pelkään tulevani nolatuksi. Ja kun miehet eivät myöskään lähesty minua, niin en usko olevani kovin viehättävä.
On siis varsin erilaisia persoonia. Juuri ne minusta kiinnostuneet ovat olleet seurassani niitä rentoja hölöttäjiä. Joistakin naisista taas suorastaan huokuu kylmä ja etäinen olemus, vaikkei heille olisi mitään pahaa koskaan tehnytkään.
Ap
Harva nainen ehkä ilmaisee kiinnostustaan kovin vahvasti. Ellei ole joku erityinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ottamassa loparit työpaikasta ja samaan syssyyn sitten laitoin eräälle työkaverinaiselle viestiä, missä tein selväksi kiinnostukseni. No rukkasethan siinä tuli, mikä ei ollut enää kauhea juttu kun muutenkin olin häipymässä. Varmasti alkoi juttu siellä naispiireissä vähintään liikkumaan ja olisi saanut asiasta kuulla jatkossa enempivähempi piruilevaan sävyyn työkavereilta.
Niin ja unohtui mainita, että tuota ennen nainen oli mielestäni näyttänyt selkeästi kiinnostuksen merkkejä. Opinpahan taas, ettei niihin kuvittelemiinsa merkkeihin kannata luottaa.
Mitä merkkejä? Olen kuullut miehiltä omituisia selityksiä siitä miksi muka olin kiinnostunut heistä heidän mielestään.
Minä ainakaan EN ole kiinnostunut niistä miehistä, joiden seurassa kykenen olemaan rento ja hyväntuulinen. Kiinnostavien seurassa olen välttelevä, kummallinen ja täysin epäjohdonmukainen.
Ja vastaus ap:n kysymykseen omalta osaltani: Aina. En vaan uskalla, kun pelkään tulevani nolatuksi. Ja kun miehet eivät myöskään lähesty minua, niin en usko olevani kovin viehättävä.
On siis varsin erilaisia persoonia. Juuri ne minusta kiinnostuneet ovat olleet seurassani niitä rentoja hölöttäjiä. Joistakin naisista taas suorastaan huokuu kylmä ja etäinen olemus, vaikkei heille olisi mitään pahaa koskaan tehnytkään.
Ap
Kiinnostutko sitten itse enemmän niistä kylmistä ja etäisistä mysteerinaisista?
Ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ottamassa loparit työpaikasta ja samaan syssyyn sitten laitoin eräälle työkaverinaiselle viestiä, missä tein selväksi kiinnostukseni. No rukkasethan siinä tuli, mikä ei ollut enää kauhea juttu kun muutenkin olin häipymässä. Varmasti alkoi juttu siellä naispiireissä vähintään liikkumaan ja olisi saanut asiasta kuulla jatkossa enempivähempi piruilevaan sävyyn työkavereilta.
Niin ja unohtui mainita, että tuota ennen nainen oli mielestäni näyttänyt selkeästi kiinnostuksen merkkejä. Opinpahan taas, ettei niihin kuvittelemiinsa merkkeihin kannata luottaa.
Mitä merkkejä? Olen kuullut miehiltä omituisia selityksiä siitä miksi muka olin kiinnostunut heistä heidän mielestään.
Minä ainakaan EN ole kiinnostunut niistä miehistä, joiden seurassa kykenen olemaan rento ja hyväntuulinen. Kiinnostavien seurassa olen välttelevä, kummallinen ja täysin epäjohdonmukainen.
Ja vastaus ap:n kysymykseen omalta osaltani: Aina. En vaan uskalla, kun pelkään tulevani nolatuksi. Ja kun miehet eivät myöskään lähesty minua, niin en usko olevani kovin viehättävä.
On siis varsin erilaisia persoonia. Juuri ne minusta kiinnostuneet ovat olleet seurassani niitä rentoja hölöttäjiä. Joistakin naisista taas suorastaan huokuu kylmä ja etäinen olemus, vaikkei heille olisi mitään pahaa koskaan tehnytkään.
Ap
Olen kuullut joiltakin miehiltä aika merkillisiä käsityksiä siitä, mikä on "naisen antama selvä kiinnostuksen merkki". Esimerkiksi se, että katsoo kohti, mutta samalla myös se, jos välttää katsomasta. Ei näihin ole mitään yleismaailmallisia tulkintoja. Komppaan myös tuota, että sellaisten miesten seurassa, joista ei ole kiinnostunut siinä mielessä, voi olla rento (kuten kaveriporukassa nyt ollaan) ja sitten taas, jos on kiinnostunut, ei niinkään ehkä uskalla sanoa tai tehdä mitään, tai katuu jokaista sanaansa, kun miettii, antoiko vahingossa jotenkin oudon tai huonon vaikutelman ihastukseensa. ;)
Tietynlainen kylmä ja etäinen olemus voi merkitä sitä, että nainen on kokenut yllin kyllin ikäviä kohtaamisia ja pyrkii välttämään minkäänlaisen "merkin" antamista.
Ehkä todennäköisin aidon kiinnostuksen merkki on huomata, että toinen katselee toistuvasti, hakee katsekontaktia ja ilahtuu, kun saa vastakaikua joko katseiden tai keskustelun muodossa. Esimerkiksi itse ollessani ihastunut (nainen) olen toiminut niin, että olen saavutettavissa ja helposti lähestyttävissä, että kiinnostuksen kohteeni pystyy halutessaan tekemään aloitteen. Pyrin saamaan katsekontaktin ja hymyilen. Sen enempää en tee, ellei mies osoita mitään vastakaikua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ottamassa loparit työpaikasta ja samaan syssyyn sitten laitoin eräälle työkaverinaiselle viestiä, missä tein selväksi kiinnostukseni. No rukkasethan siinä tuli, mikä ei ollut enää kauhea juttu kun muutenkin olin häipymässä. Varmasti alkoi juttu siellä naispiireissä vähintään liikkumaan ja olisi saanut asiasta kuulla jatkossa enempivähempi piruilevaan sävyyn työkavereilta.
Niin ja unohtui mainita, että tuota ennen nainen oli mielestäni näyttänyt selkeästi kiinnostuksen merkkejä. Opinpahan taas, ettei niihin kuvittelemiinsa merkkeihin kannata luottaa.
Mitä merkkejä? Olen kuullut miehiltä omituisia selityksiä siitä miksi muka olin kiinnostunut heistä heidän mielestään.
Minä ainakaan EN ole kiinnostunut niistä miehistä, joiden seurassa kykenen olemaan rento ja hyväntuulinen. Kiinnostavien seurassa olen välttelevä, kummallinen ja täysin epäjohdonmukainen.
Ja vastaus ap:n kysymykseen omalta osaltani: Aina. En vaan uskalla, kun pelkään tulevani nolatuksi. Ja kun miehet eivät myöskään lähesty minua, niin en usko olevani kovin viehättävä.
Mulla menee taas ihan päinvastoin, eli olen vähän jäykkä ja kiusaantunut (en kuitenkaan epäkohtelias) sellaisten miesten seurassa, joista en ole kiinnostunut, koska varon antamasta väärää signaalia. Erityisesti siis jos huomaan, että minusta ollaan mahd. kiinnostuneita.
Kiinnostavien seurassa olen taas rento ja iloinen, nauravainen, otan paljon katsekontaktia.
Niin me naiset(kin) olemme kovin yksilöllisiä. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rohkeuden puutteessa en jätä, mutta katon kokonaisuutta. Fyysinen kiinnostus ei vielä riitä, tarvii olla sellainen fiilis, että "kemia" on molemminpuolista ja on kiinnostusta myös siltä toiselta puolen ilmassa. Jos ei ole, niin en ilmaise, koska en halua yksipuoliseen suhteeseen, jossa toinen on kanssani vain koska helpolla saa.
En ole ilmaissut kiinnostukseni kuin yhden kerran (ja sitten oltukin yhdessä 15 vuotta). Eiköhän kiinnostus jätetä ilmaisematta melkein aina. Varsinkin jos kumppani löytyy jo mutta muutenkin. Suomessa sosiaalinen elämä on kiertelyä ja kaartelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin tätä miehenä kysyn, että entä jos nainen on kiinnostunut miehestä (ovat vaikka työkavereita ja päivittäin tekemisissä), niin jos juttu luistaa miehen kanssa, niin jääkö mahdollinen kiinnostus silti ilmaisematta? Meneekö silti siinä raja,vaikka juttu luistaakin? Miehenä on kova kynnys ottaa se askel tuollaisessa tilanteessa, sillä jos onkin arvioinut tilanteen väärin, niin saattaa ruveta työpaikan naisväen keskuudessa liikkumaan paskanjauhantaa, että se tyyppi ahdistelee naisia.
En lähtis helpolla työkaveria yrittämään, koska draamasta tulis helposti ongelmia töissä. Ensin ainakin ottaisin selville tyypin sivilisäädyn ja millainen on ihmisenä muuten. Onko sellainen, jolla helposti juttu luistaa kaikkien kanssa vai onko jotain uniikkia meidän välillä. Ja tietty, mitä itse haluan. Olenko kiinnostunut missä mielessä, vakavasti vai pieni romanssi olis kiva.
Olen sosiaalinen ja puhelias nainen, mutta en osoita sillä kiinnostustani. Juttelen ihan kaverillisesti myös miespuolisille ihmisille. Olen naimisissa, mies sai tehdä aloitteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rohkeuden puutteessa en jätä, mutta katon kokonaisuutta. Fyysinen kiinnostus ei vielä riitä, tarvii olla sellainen fiilis, että "kemia" on molemminpuolista ja on kiinnostusta myös siltä toiselta puolen ilmassa. Jos ei ole, niin en ilmaise, koska en halua yksipuoliseen suhteeseen, jossa toinen on kanssani vain koska helpolla saa.
Nimenomaan tämän takia en tee aloitetta. En ole se, joka otetaan, kun on tarjolla.
En tiedä, onko kyse enää rohkeuden puutteesta vai siitä, että aikaisemmin lähes jokainen mies, jolle on kiinnostustaan osoittanut on yrittänyt käyttää tätä faktaa hyväkseen tai vastannut todella töykeästi tyylillä "painu ***".
Hullu se, joka olettaisi tämän kuvion jotenkin oleellisesti muuttuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se niin sanotusti samalla tasolla olevien välillä miehen kannattaa ottaa se pakit saamisen riski. Nainen ei sitä tee. Voit tietysti taistella tätä vastaan ja odottaa sen yksi tuhannesta poikkeusnaisen osuvan kohdallasi ja olevan aktiivinen. Älä pidätä hengitystä.
Itse olen aika monta kertaa jättänyt kiinnostukseni ilmaisematta. Näin jälkikäteen olen sitä mieltä, että hyvä vaan, koska en olisi tavannut miestäni, jos jonkun miehen kanssa josta olin kiinnostunut olisikin tullut jotakin viritelmää. Miehet, joista olin kiinnostunut ennen miestäni eivät olleet yhtä hyviä kuin mieheni. Mieheni kohdalla tein itse aloitteen.
Aina. Nainen miettii onko sopiva hlö miehen mielestä, vaikka olisi kiva luonne. Jos on fyysisiä vikoja omasta mielestä, sitä enemmän epäröi. Tulisi kiusallinen tunne viestiä miehelle, jos mies saa paljon viestejä yleensä, hukkuu sinne joukkoon. Ja miehet saattavat paheksua, jos olisikin väärä nainen miehen mielestä ja se nainen sanoo että olet kiinnostava mies. Jotenkin ei uskalleta sanoa mitään erikoista, jos juttelee, ujous valtaa naiset joskus ja on opetettu että vain mies saa ehdottaa tai olla suora. Ehkä keskustelu menee syvälliseksi muissa asioissa, jos on sen tyyppinen mies joka puhuu jotain. Punastuminen. Jotkut naiset haluavat piiloutua ja joskus se voi olla parempikin, jos on väärä mies. Naisillain on hyvät ja huonot puolet tietenkin.
Sinkkumies47 kirjoitti:
Miehen tehtävä kaikki aloitteet joka kerta. Miehen pidettävät yhteyttä, miehen ehdotettava treffejä ja tekemistä, miehen tehtävä aloite seksiin, miehen tehtävä aloite tapaamiseen, miehen soitettava ensin, miehen onnääytettävä kiinnostus ja silti nainen voi olla kuin ei kiinnosta pätkääkään vaan pitää miestä löysässä hirressä.
No ei. Kyllä nainen on usein se treffien rakentaja ja parempi niin, että hakee itselleen tutun ja turvallisen ympäristön. Järkevä nainen. 2 kertaa oman kotinsa esiin ja siitä meikä jäi loukuun kymeneksi vuodeksi ja ero oli minun typeryytäni.
Ja siis parikymppinen saattaa ilmaista jos on kaunis ja itsevarma. Mutta kun tietää että pakit voi tulla, nainen on yleensä arka. Osa miehistä juoruaa kavereilleen. Keski-ikäisenä kynnys voi olla korkea tehdä yhtään mitään, koska mietitään etsiikö mies 20v naista, vaikka mies asuisi ulkomailla tai mitä etsii. Ja tuleeko miehestä ongelmia ja ei haluta itsestä toiselle ongelmia. Mietitään onko parempi vaan pysyä kaukana, jos onkin epätoivottu ihminen (toinenhan ei tunne vielä hyvin) ja jos ei ole rahakas.
* "jos ei ole rahakas" Tarkoitin että jos nainen itse ei ole rahakas vaan köyhä, tuleeko arvostelluksi.
Totesit, että joka kerta ja se tuskin on sattumaa. Et sinä itse omia puutteitasi myönnä.