Mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen?

Renesanssin huippuälykkäät olivat taiteilijoita, mutta koska nykypäivänä ei taiteita arvosteta niin huippuälykkyys ilmenee meemien tekemisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppi itsekseen ilman mitään opettamista lukemaan neljävuotiaana ja neljävuotiaana laski päässään jo aika monimutkaisia laskuja. Oli myös hyvin utelias maailman asioista ja siitä miksi asiat ovat kuin ovat. Ei siis kysellyt huvikseen vain miksi vaan hänellä oli kova tarve ihan oikeasti ymmärtää asiat perinjuurin.

Varhaisella lukemaan oppimisella ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.  Lukutaidon oppii jokainen, se on helppo "taito."  Minä opin täysin itsekseni lukemaan kolmevuotiaana.  Koulussa olin hyvä oppilas kaksi ensimmäistä vuotta, koska lukemisen opetteluun ei tarvinnut tuhlata energiaa.  Sen jälkeen olen aina ollut keskinkertainen ja joissakin aineissa jopa huono.  Enkä järin älykkäänä itseäni pidä, niin paljon on elämässä tullut virheitä tehdyksi.

Varhain lukemaan oppineet on niitä, joita se silloin pienenä kiinnostaa ja pystyvät keskittymään, ovat siis kohtuullisen rauhallisia lapsia.  Minäkin olin sellainen nurkassa nyhjääjä, tykkäsin kirjoista ja ehkä siinä oli sitäkin, että kotona ei ollut aina kaikki niin hyvin.  Pääsi satujen maailmaan pakoon.

Yhdellä ystävälläni on kaksi hyvin älykkääksi sanottua lasta, nyt jo aikuisia.  Olivat sellaisia kympin oppilaita ja jo peruskoulussa ollessaan lukivat tieteellisiä teoksia ja hyvin selvästi tiesivät, mille alalle suuntautuisivat.  Kaikki siis hienosti, paitsi että kummallakin jo alle kymmenvuotiaina henkisiä ongelmia.  Ihmissuhteet ei ole myöhemmin onnistuneet, jatkuvaa tuskailua, ahdistuskohtauksia, yövalvomisia jne.  Päihteisin eivät ole koskeneet, että siinä toki sitä viisautta, mutta vanhemmat on olleet tosi kovilla näiden angstien kanssa.  Yöt menneet valvoessa ja rauhoitellessa, on tarvittu ammattiauttajia ja vaikka mitä.  Joskus sitä vain ajattelee, että ei ihmisen kuuluisi olla liian älykäs.  Maailma alkaa ahdistaa.

Ahdistusta tuotti myös se, että todella piti olla aina se paras.  Muu ei yksinkertaisesti kelvannut.  Vaikka oppiminen heillä oli tavattoman helppoa, niin se oma sisäinen tunne oli koko ajan, että pitäisi olla vielä parempi, muuten ei ole hyvä olla.  

Ja yksi lapsuudenystäväni oli koulussa täysi nolla, mutta musiikillisesti niin lahjakas, että annettiin olla ja sai käydä just ja just sen peruskoulun läpi, muuta ei odotettukaan.  Nyt hän on taitava ja monipuolinen muusikko,  häneltä sujuu niin klassinen kuin viihdekin ja sillä on itsensä ja perheensä elättänyt, on matkustellut maailmalla varmaan enemmän kuin kukaan meistä kavereista.   Viimeksi näin hänet vilaukselta televisiossa ison orkesterin kanssa soittamassa argentiinalaista tangoa jossain siellä sikäläisessä isossa musiikkijuhlassa.  Tulen aina hyvälle mielelle, kun hänet muistan tai jossain näen. 

Niin,  älykkyys, mitä se loppujen lopuksi oikein on?  Joku voi olla älykäs, mutta kuitenkin osaamaton käyttää sitä älykkyyttään niin, että pärjää maailmassa.  Mistähän sekin johtuu.  

Pitkälle ukiessani luulin, että puhut Tauskista. Mutta ei sitten vissiin Tauski ole, koska Tauski ei soita tangoa eikä sinfoniaa eikä pärjää elämässä.

No joo ei ole Tauski.  Mutta kommenttisi siitä oli hauska.  En ole tullut ajatelleeksi, että Tauski olisi musiikillisesti monilahjakas, vaikka mistäpä minä tietäisin, kun en häntä oikeasti tunne.

Tämä minun kaverini ei muuten laula, en ole koskaan kuullut, millainen lauluääni hänellä on vai onko minkäänlaista.  Soittaminen on se hänen juttu.  

Vierailija kirjoitti:

Huippuälykäs voidaan määritellä minusta monin perustein . Joku voi olla huippumetsästäjä ja eränkävijä. Toinen teoreettinen matemaatikko. Kolmas nerokas taiteilija jne.

Todella monilahjakkaat ovat sitten erittäin harvinaisia. Johtava poliitikko tai yritysjohtajakin voi olla sellainen, jos ymmärtää jakaa vallan niille jotka oman alansa parhaiten hallitsevat.

Valitettavasti korrelaatio kaikenlaisen lahjakkuuden ja älykkyyden välillä on suuri. Jos ihminen on älykäs, hän on yleensä hyvä asioissa, jotka häntä kiinnostavat ja monissa sellaisissakin asioissa, jotka eivät kiinnosta. Jos ihminen on lahjakkuus jollain alalla, aika usein hän on myös älykäs. Lisäksi näyttää siltä, että jonkinasteinen positiivinen korrelaatio on myös älykkyyden ja ihmisen ulkonäön välillä. 

Älykkyys kuvaa minun nähdäkseni aika pitkälti aivojen prosessointitehoa. Älykkään ihmiset aivot prosessoivat asioita nopeammin kuin vähemmän älykkään aivot. Prosessointitehon lisäksi aivot saattavat olla erityisen tehokkaat jonkin tietyn asian käsittelyssä joko synnynnäisesti tai sitten oppimisen takia. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi silloin, kun kaksi ihmistä aloittaa jonkin uuden taidon opiskelun ja molempien lähtötaso on sama. Älykkäämpi oppii nopeammin pienemmällä vaivalla.

Yksi opettajani tapasi sanoa: "Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä". Hän tarkoitti sillä luultavasti sitä, että älykkäämpi ei tyydy pelkästään opettelemaan ulkoa asioita, vaan hän osaa soveltaa oppimaansa. Se voisi käytännössä tarkoittaa sitä, että tyhmä ratkaisee jonkin tehtävän mekaanisesti annettuja sääntöjä toistaen, kun taas älykkäämpi saattaa hoksata, että juuri tässä tapauksessa voidaan hypätä monien välivaiheiden yli. Esimerkiksi eräässä tentissä suurin osa laski vastausta parin sivun verran, mutta pari opiskelijaa huomasi, että tehtävä oli kompa, jonka vastaus oli kerrottu kysymyksessä, jos ymmärsi, mitä kysyttiin.

Tämä meidän muksu nappasi kätilöltä sakset ja napsautti napanuoran poikki.

Vähän aiemmin tullessaan huuteli siinä että hai ostakaa miultaaa hyvä karvakauluus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmatkin ovat älykkäitä ja korkeasti koulutettuja.

Haha mutta kun älykäs ei ole = korkeasti koulutettu.

Enpä ole opettajana tavannut huippulahjasta lasta joiden vanhemmat ovat amistaustaisia, ovat kyllä kaikki olleet korkeasti koulutettujen lapsia, nytkin on luokalla todella älykäs tyttö jonka vanhemmat ovat lääketieteen professori ja erikoislääkäri.

Mistähän tuo voi johtua, onko teidän koulu tai asuinalue jotenkin oppilasainesta seulovia?

Mä olen oppilas, joka oli hyvä kaikessa, yleensä täydet arvosanat kaikesta. Vanhemmat täysin kouluttamattomia.

Se mitkä lähtökohdat vanhemmilla on ollut elämässään kouluttautua, ei ole aina johtunut heidän älykkyydestä eikä lahjakkuudesta.

Tuossa suhteessa tilanne on muuttunut. 1800-luvun luokkayhteiskunnassa köyhän perheen älykäs lapsi pääsi kouluun ja sieltä yliopistoon vain erittäin hyvällä onnella. 1950-luvun ja erityisesti 1970-luvun jälkeisessä Suomessa köyhänkin perheen lapsella on ollut erinomaiset mahdollisuudet edetä niin pitkälle kuin kyvyt kantavat. Kaikki eivät ole tilaisuuteen tarttuneet.

Tämä näkyy sitten tilastoissa, jotka kuvaavat vaikkapa lapsen koulutustasoa suhteessa vanhempiinsa.  1800-luvulla yhteiskuntaluokkien väliset siirtymät olivat harvinaisia. 1900-luvun loppupuolella  erityisesti alemmista luokista noustiin ylemmäs, koska alempiin luokkiin kuuluvien ihmisten etenemisen estäneet tulpat poistuivat. Sen seurauksena alemmista luokista siirtyi huomattava määrä lahjakkaita ihmisiä ylempiin luokkiin. Oli paljon sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita ja ensimmäisiä maistereita jne.

Viime vuosina luokkasiirtymät ovat vähentyneet. Alemmista luokista suuri osa etevistä ihmisistä on edennyt ylempiin luokkiin, eikä siellä enää ole samaa potentiaalia luokkanousuun kuin ennen. Toki yhä alemmissakin luokissa on ihmisiä, joiden lapset saavat hyvät geenit, mutta entistä vähemmän. Syynä eivät siis välttämättä ole uudet esteet etenemiselle, vaan potentiaalin katoaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmatkin ovat älykkäitä ja korkeasti koulutettuja.

Haha mutta kun älykäs ei ole = korkeasti koulutettu.

Enpä ole opettajana tavannut huippulahjasta lasta joiden vanhemmat ovat amistaustaisia, ovat kyllä kaikki olleet korkeasti koulutettujen lapsia, nytkin on luokalla todella älykäs tyttö jonka vanhemmat ovat lääketieteen professori ja erikoislääkäri.

Mistähän tuo voi johtua, onko teidän koulu tai asuinalue jotenkin oppilasainesta seulovia?

Mä olen oppilas, joka oli hyvä kaikessa, yleensä täydet arvosanat kaikesta. Vanhemmat täysin kouluttamattomia.

Se mitkä lähtökohdat vanhemmilla on ollut elämässään kouluttautua, ei ole aina johtunut heidän älykkyydestä eikä lahjakkuudesta.

Tuossa suhteessa tilanne on muuttunut. 1800-luvun luokkayhteiskunnassa köyhän perheen älykäs lapsi pääsi kouluun ja sieltä yliopistoon vain erittäin hyvällä onnella. 1950-luvun ja erityisesti 1970-luvun jälkeisessä Suomessa köyhänkin perheen lapsella on ollut erinomaiset mahdollisuudet edetä niin pitkälle kuin kyvyt kantavat. Kaikki eivät ole tilaisuuteen tarttuneet.

Tämä näkyy sitten tilastoissa, jotka kuvaavat vaikkapa lapsen koulutustasoa suhteessa vanhempiinsa.  1800-luvulla yhteiskuntaluokkien väliset siirtymät olivat harvinaisia. 1900-luvun loppupuolella  erityisesti alemmista luokista noustiin ylemmäs, koska alempiin luokkiin kuuluvien ihmisten etenemisen estäneet tulpat poistuivat. Sen seurauksena alemmista luokista siirtyi huomattava määrä lahjakkaita ihmisiä ylempiin luokkiin. Oli paljon sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita ja ensimmäisiä maistereita jne.

Viime vuosina luokkasiirtymät ovat vähentyneet. Alemmista luokista suuri osa etevistä ihmisistä on edennyt ylempiin luokkiin, eikä siellä enää ole samaa potentiaalia luokkanousuun kuin ennen. Toki yhä alemmissakin luokissa on ihmisiä, joiden lapset saavat hyvät geenit, mutta entistä vähemmän. Syynä eivät siis välttämättä ole uudet esteet etenemiselle, vaan potentiaalin katoaminen.

Ei, vaan jotenkin liittyen osaamattomuuteen kaikkinensa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.

Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.

Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.

Miten niin? Kyllä hyvät sosiaaliset taidot ja erityisesti keskittymiskyky korreloivat älykkyyden kanssa ilman muuta.

Eri

Kyllä ne muutamat matemaattisesti hyvin lahjakkaat, jotka tunnen, esim päässeet tkkk ilman pääsykoetta aikana, jolloin kaikki kävivät pääsykokeessa, ovat joutuneet todella paljon tekemään töitä sosiaalisten taitojen kanssa, että pärjäävät työelämässä. Keskittymiskyky monesti vie niitä sosiaalisia taitoja kun ei kuule eikä näe mitä ympärillä tapahtuu kun pystyy keskittymään vaikka ohjushyökkäyksen aikana siihen mitä tekee.

Älykkyys voi olla kapea-alaista ja hyvin älykkään voi olla vaikea kommunikoida tavallisten ihmisten eli selvästi itseään tyhmempien kanssa. 100-140 älykkyysero on sama kuin 60-100. Ei tavallinen ihminen pysty kommunikoimaan kovin monipuolisesti kehitysvammaisenkaan kanssa.

Ne matikkanerot, joita itse kohtasin tkk:lla pystyivät kyllä kommunikoimaan sujuvasti oman viiteryhmänsä kanssa.

Onko kapea-alainen lahjakkuus älykkyyttä? Nykykäsityksen mukaan ei. Älykäs pystyy kommunikoimaan tyhmemmän kanssa - älykäs pystyy joustamaan, mukauttamaan ja soveltamaan sekä hahmottamaan kokonaisuuksia kommunikointitilanteissa.

Kaikki on suhteellista. TKK n maakuntakoulu verrattuna oikeisiin eliittiyliopistoihin. Esim Harvardiin matematiikkaa opiskelemaan pääsisi ehkä yksi suomalainen kymmenessä vuodessa. Rima nimittäin juuri matematiikan oppilaiden osalta on erittäin korkea, jopa Bill Gates joutui vaihtamaan pääainetta, koska opetus oli liian vaativaa. Ja Bill Gates oli testatusti älykkäämpi kuin 99,999% ihmisistä.

Näsäviisas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmatkin ovat älykkäitä ja korkeasti koulutettuja.

Haha mutta kun älykäs ei ole = korkeasti koulutettu.

Enpä ole opettajana tavannut huippulahjasta lasta joiden vanhemmat ovat amistaustaisia, ovat kyllä kaikki olleet korkeasti koulutettujen lapsia, nytkin on luokalla todella älykäs tyttö jonka vanhemmat ovat lääketieteen professori ja erikoislääkäri.

Mistähän tuo voi johtua, onko teidän koulu tai asuinalue jotenkin oppilasainesta seulovia?

Mä olen oppilas, joka oli hyvä kaikessa, yleensä täydet arvosanat kaikesta. Vanhemmat täysin kouluttamattomia.

Se mitkä lähtökohdat vanhemmilla on ollut elämässään kouluttautua, ei ole aina johtunut heidän älykkyydestä eikä lahjakkuudesta.

Tuossa suhteessa tilanne on muuttunut. 1800-luvun luokkayhteiskunnassa köyhän perheen älykäs lapsi pääsi kouluun ja sieltä yliopistoon vain erittäin hyvällä onnella. 1950-luvun ja erityisesti 1970-luvun jälkeisessä Suomessa köyhänkin perheen lapsella on ollut erinomaiset mahdollisuudet edetä niin pitkälle kuin kyvyt kantavat. Kaikki eivät ole tilaisuuteen tarttuneet.

Tämä näkyy sitten tilastoissa, jotka kuvaavat vaikkapa lapsen koulutustasoa suhteessa vanhempiinsa.  1800-luvulla yhteiskuntaluokkien väliset siirtymät olivat harvinaisia. 1900-luvun loppupuolella  erityisesti alemmista luokista noustiin ylemmäs, koska alempiin luokkiin kuuluvien ihmisten etenemisen estäneet tulpat poistuivat. Sen seurauksena alemmista luokista siirtyi huomattava määrä lahjakkaita ihmisiä ylempiin luokkiin. Oli paljon sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita ja ensimmäisiä maistereita jne.

Viime vuosina luokkasiirtymät ovat vähentyneet. Alemmista luokista suuri osa etevistä ihmisistä on edennyt ylempiin luokkiin, eikä siellä enää ole samaa potentiaalia luokkanousuun kuin ennen. Toki yhä alemmissakin luokissa on ihmisiä, joiden lapset saavat hyvät geenit, mutta entistä vähemmän. Syynä eivät siis välttämättä ole uudet esteet etenemiselle, vaan potentiaalin katoaminen.

Ei, vaan jotenkin liittyen osaamattomuuteen kaikkinensa

Karu totuus on, että älykkyys on suurelta osin geneettistä.

PalstaTrolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammapalstan punaniskajuntit pohtii älykkyyden olemusta. Ja jokaisen lapsi on tietysti nero. Joka kerta yhtä hauskaa.

He sentään pohtivat.

Entäpä sinä?

Öääää, emmä tiiä. Mulla on kärpänen suussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmatkin ovat älykkäitä ja korkeasti koulutettuja.

Haha mutta kun älykäs ei ole = korkeasti koulutettu.

Enpä ole opettajana tavannut huippulahjasta lasta joiden vanhemmat ovat amistaustaisia, ovat kyllä kaikki olleet korkeasti koulutettujen lapsia, nytkin on luokalla todella älykäs tyttö jonka vanhemmat ovat lääketieteen professori ja erikoislääkäri.

Mistähän tuo voi johtua, onko teidän koulu tai asuinalue jotenkin oppilasainesta seulovia?

Mä olen oppilas, joka oli hyvä kaikessa, yleensä täydet arvosanat kaikesta. Vanhemmat täysin kouluttamattomia.

Se mitkä lähtökohdat vanhemmilla on ollut elämässään kouluttautua, ei ole aina johtunut heidän älykkyydestä eikä lahjakkuudesta.

Tuossa suhteessa tilanne on muuttunut. 1800-luvun luokkayhteiskunnassa köyhän perheen älykäs lapsi pääsi kouluun ja sieltä yliopistoon vain erittäin hyvällä onnella. 1950-luvun ja erityisesti 1970-luvun jälkeisessä Suomessa köyhänkin perheen lapsella on ollut erinomaiset mahdollisuudet edetä niin pitkälle kuin kyvyt kantavat. Kaikki eivät ole tilaisuuteen tarttuneet.

Tämä näkyy sitten tilastoissa, jotka kuvaavat vaikkapa lapsen koulutustasoa suhteessa vanhempiinsa.  1800-luvulla yhteiskuntaluokkien väliset siirtymät olivat harvinaisia. 1900-luvun loppupuolella  erityisesti alemmista luokista noustiin ylemmäs, koska alempiin luokkiin kuuluvien ihmisten etenemisen estäneet tulpat poistuivat. Sen seurauksena alemmista luokista siirtyi huomattava määrä lahjakkaita ihmisiä ylempiin luokkiin. Oli paljon sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita ja ensimmäisiä maistereita jne.

Viime vuosina luokkasiirtymät ovat vähentyneet. Alemmista luokista suuri osa etevistä ihmisistä on edennyt ylempiin luokkiin, eikä siellä enää ole samaa potentiaalia luokkanousuun kuin ennen. Toki yhä alemmissakin luokissa on ihmisiä, joiden lapset saavat hyvät geenit, mutta entistä vähemmän. Syynä eivät siis välttämättä ole uudet esteet etenemiselle, vaan potentiaalin katoaminen.

Ei, vaan jotenkin liittyen osaamattomuuteen kaikkinensa

Karu totuus on, että älykkyys on suurelta osin geneettistä.

Karu totuus on, että jos väittää jotain karusti kiveen hakatuksi totuudeksi, ei luultavasti ole niin älykäs, että ymmärtäisi tiedettä paljoakaan. Älykkyys on, tietenkin, jossain määrin geneettistä, mutta viime aikaiset tutkimukset kyseenalaistavat vahvasti sen, että se olisi suurelta osin geneettistä. Ympäristön vaikutuksesta on alkanut tulla entistä enemmän näyttöä. Siis mitattavissa olevan älykkyyden osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.

Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.

Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.

Miten niin? Kyllä hyvät sosiaaliset taidot ja erityisesti keskittymiskyky korreloivat älykkyyden kanssa ilman muuta.

Eri

Kyllä ne muutamat matemaattisesti hyvin lahjakkaat, jotka tunnen, esim päässeet tkkk ilman pääsykoetta aikana, jolloin kaikki kävivät pääsykokeessa, ovat joutuneet todella paljon tekemään töitä sosiaalisten taitojen kanssa, että pärjäävät työelämässä. Keskittymiskyky monesti vie niitä sosiaalisia taitoja kun ei kuule eikä näe mitä ympärillä tapahtuu kun pystyy keskittymään vaikka ohjushyökkäyksen aikana siihen mitä tekee.

Älykkyys voi olla kapea-alaista ja hyvin älykkään voi olla vaikea kommunikoida tavallisten ihmisten eli selvästi itseään tyhmempien kanssa. 100-140 älykkyysero on sama kuin 60-100. Ei tavallinen ihminen pysty kommunikoimaan kovin monipuolisesti kehitysvammaisenkaan kanssa.

Ne matikkanerot, joita itse kohtasin tkk:lla pystyivät kyllä kommunikoimaan sujuvasti oman viiteryhmänsä kanssa.

Onko kapea-alainen lahjakkuus älykkyyttä? Nykykäsityksen mukaan ei. Älykäs pystyy kommunikoimaan tyhmemmän kanssa - älykäs pystyy joustamaan, mukauttamaan ja soveltamaan sekä hahmottamaan kokonaisuuksia kommunikointitilanteissa.

Kaikki on suhteellista. TKK n maakuntakoulu verrattuna oikeisiin eliittiyliopistoihin. Esim Harvardiin matematiikkaa opiskelemaan pääsisi ehkä yksi suomalainen kymmenessä vuodessa. Rima nimittäin juuri matematiikan oppilaiden osalta on erittäin korkea, jopa Bill Gates joutui vaihtamaan pääainetta, koska opetus oli liian vaativaa. Ja Bill Gates oli testatusti älykkäämpi kuin 99,999% ihmisistä.

Harvardiin pääsee nykyään opiskelemaan täysin lahjattomat ihmiset, koska Harvardin sisäänottokiintiöt perustuvat yksilön poliittiseen sopivuuteen, eikä kyvykkyyteen. 

Bill Gates sai aikoinaan täydet pisteet SATista, mutta Harvardiin ei pääse nykyään samalla tavalla SATin pisteillä vaan kaikki on poliittisesti kiintiöitetty. 

Vierailija kirjoitti:

Karu totuus on, että jos väittää jotain karusti kiveen hakatuksi totuudeksi, ei luultavasti ole niin älykäs, että ymmärtäisi tiedettä paljoakaan.

Juu, mutta saahan (saahan?) täällä tyhmätkin jutella vaikka aihe onkin "mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen". Kai ainakin sen varran että jos nyt jollain vanhemmalla on huippuälykkääksi epäilemänsä lapsi, niin ainakin se vanhempi taitaa olla lastaan tyhmempi... Mutta siinä varmasti olet ihan oikeassa, että vaikka joillain ihmisellä olisi vaikkapa genettistä taipumusta suurikokoisuuteen ja voimakkuuteen, kuntosalilla kävijät ovat aina voimakkaampia kuin kuntosalilla käymättömät. Samoin voi omistaa pitkää kasvua tukevat geenit, mutta huonosti ruokailevat ja vähän nukkuvat lapset kaiketi jäävät siltikin lyhyemmiksi.

Eli ehkä tuo keskittymiskyky on tämän keskusteluketjun kuntosali/ruokavalio huippuälykkäille lapsille. Siinä on silloin varmasti mukana myös sosiaalista perinnöllisyyttä, eli vanhempien antama esimerkki omaksutaan. Ja keskittymistaidot kehittyessään tarjoavat otollisemman pohjan kehittää sitä älykkyyttäkin. Ihan huipulle pääsee jos on myös sopivat geenit, tai jotain sinne päin - mutta tekemättä pohjatöitä ei kai missään pääse pitkälle.

Mietin tässä sitäkin, että kun täällä on paljon älykkääksi itseään tunnistavia (loput voivat kysyä vaikka niiltä älykkäiltä lapsiltaan) niin onkohan tuollaisella emotionaalisella synestesialla mitään roolia sen kanssa että se auttaisi käsittelemään abstrakteja aiheita vähän kokonaisvaltaisemmin ainakin pienten lasten tapauksessa? Tarkoitan tällä sitä että sen sijaan että lapsella olisi pelkästään vaikkapa lempparinuottikulkuja, nin hän saattaisi vaikka mieltää tietynlaisen jalkapallopotkun latausaskeleen vitsailevaksi, hiljaiseksi tai jollain muulla tällaisella ihmismäisellä piirteellä joka on olemassa ainoastaan lapsen omassa käsitekentässä erottelemaan nyansseja.

Mietin tässä itse sitä kun veljelläni oli lapsena tapana pohtia että tietyt lukujen piirteet mielletään jonkunlaisiksi luonteenpiirteiksi kun hän teki vaikeampia laskutoimituksia. Olen kuullut myös vastaavaa joiltain huippukapelimestareilta kun he kertovat sinfoniaorkesterisovituksistaan. En nyt niin tiedä onko tuo 'emotionaalinen synestesia' tässä mikään oikea termi. Koitanpahan kuvailla ilmiötä, missä luodaan lisämerkityksiä yksityiskohdille jonkun aihepiirin sisällä samalla kun sukelletaan varsin syvälliseen osaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmatkin ovat älykkäitä ja korkeasti koulutettuja.

Haha mutta kun älykäs ei ole = korkeasti koulutettu.

Enpä ole opettajana tavannut huippulahjasta lasta joiden vanhemmat ovat amistaustaisia, ovat kyllä kaikki olleet korkeasti koulutettujen lapsia, nytkin on luokalla todella älykäs tyttö jonka vanhemmat ovat lääketieteen professori ja erikoislääkäri.

Mistähän tuo voi johtua, onko teidän koulu tai asuinalue jotenkin oppilasainesta seulovia?

Mä olen oppilas, joka oli hyvä kaikessa, yleensä täydet arvosanat kaikesta. Vanhemmat täysin kouluttamattomia.

Se mitkä lähtökohdat vanhemmilla on ollut elämässään kouluttautua, ei ole aina johtunut heidän älykkyydestä eikä lahjakkuudesta.

Tuossa suhteessa tilanne on muuttunut. 1800-luvun luokkayhteiskunnassa köyhän perheen älykäs lapsi pääsi kouluun ja sieltä yliopistoon vain erittäin hyvällä onnella. 1950-luvun ja erityisesti 1970-luvun jälkeisessä Suomessa köyhänkin perheen lapsella on ollut erinomaiset mahdollisuudet edetä niin pitkälle kuin kyvyt kantavat. Kaikki eivät ole tilaisuuteen tarttuneet.

Tämä näkyy sitten tilastoissa, jotka kuvaavat vaikkapa lapsen koulutustasoa suhteessa vanhempiinsa.  1800-luvulla yhteiskuntaluokkien väliset siirtymät olivat harvinaisia. 1900-luvun loppupuolella  erityisesti alemmista luokista noustiin ylemmäs, koska alempiin luokkiin kuuluvien ihmisten etenemisen estäneet tulpat poistuivat. Sen seurauksena alemmista luokista siirtyi huomattava määrä lahjakkaita ihmisiä ylempiin luokkiin. Oli paljon sukunsa ensimmäisiä ylioppilaita ja ensimmäisiä maistereita jne.

Viime vuosina luokkasiirtymät ovat vähentyneet. Alemmista luokista suuri osa etevistä ihmisistä on edennyt ylempiin luokkiin, eikä siellä enää ole samaa potentiaalia luokkanousuun kuin ennen. Toki yhä alemmissakin luokissa on ihmisiä, joiden lapset saavat hyvät geenit, mutta entistä vähemmän. Syynä eivät siis välttämättä ole uudet esteet etenemiselle, vaan potentiaalin katoaminen.

Voi miten äärettömän kapeakatseista. No, ehkä tällainen selkeän yksinkertainen luokitteleminen palvelee jotain tarkoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karu totuus on, että jos väittää jotain karusti kiveen hakatuksi totuudeksi, ei luultavasti ole niin älykäs, että ymmärtäisi tiedettä paljoakaan.

Juu, mutta saahan (saahan?) täällä tyhmätkin jutella vaikka aihe onkin "mistä tunnistaa huippuälykkään lapsen". Kai ainakin sen varran että jos nyt jollain vanhemmalla on huippuälykkääksi epäilemänsä lapsi, niin ainakin se vanhempi taitaa olla lastaan tyhmempi... Mutta siinä varmasti olet ihan oikeassa, että vaikka joillain ihmisellä olisi vaikkapa genettistä taipumusta suurikokoisuuteen ja voimakkuuteen, kuntosalilla kävijät ovat aina voimakkaampia kuin kuntosalilla käymättömät. Samoin voi omistaa pitkää kasvua tukevat geenit, mutta huonosti ruokailevat ja vähän nukkuvat lapset kaiketi jäävät siltikin lyhyemmiksi.

Eli ehkä tuo keskittymiskyky on tämän keskusteluketjun kuntosali/ruokavalio huippuälykkäille lapsille. Siinä on silloin varmasti mukana myös sosiaalista perinnöllisyyttä, eli vanhempien antama esimerkki omaksutaan. Ja keskittymistaidot kehittyessään tarjoavat otollisemman pohjan kehittää sitä älykkyyttäkin. Ihan huipulle pääsee jos on myös sopivat geenit, tai jotain sinne päin - mutta tekemättä pohjatöitä ei kai missään pääse pitkälle.

Mietin tässä sitäkin, että kun täällä on paljon älykkääksi itseään tunnistavia (loput voivat kysyä vaikka niiltä älykkäiltä lapsiltaan) niin onkohan tuollaisella emotionaalisella synestesialla mitään roolia sen kanssa että se auttaisi käsittelemään abstrakteja aiheita vähän kokonaisvaltaisemmin ainakin pienten lasten tapauksessa? Tarkoitan tällä sitä että sen sijaan että lapsella olisi pelkästään vaikkapa lempparinuottikulkuja, nin hän saattaisi vaikka mieltää tietynlaisen jalkapallopotkun latausaskeleen vitsailevaksi, hiljaiseksi tai jollain muulla tällaisella ihmismäisellä piirteellä joka on olemassa ainoastaan lapsen omassa käsitekentässä erottelemaan nyansseja.

Mietin tässä itse sitä kun veljelläni oli lapsena tapana pohtia että tietyt lukujen piirteet mielletään jonkunlaisiksi luonteenpiirteiksi kun hän teki vaikeampia laskutoimituksia. Olen kuullut myös vastaavaa joiltain huippukapelimestareilta kun he kertovat sinfoniaorkesterisovituksistaan. En nyt niin tiedä onko tuo 'emotionaalinen synestesia' tässä mikään oikea termi. Koitanpahan kuvailla ilmiötä, missä luodaan lisämerkityksiä yksityiskohdille jonkun aihepiirin sisällä samalla kun sukelletaan varsin syvälliseen osaamiseen.

Saa tietenkin. Ei kai kukaan ole muuta väittänytkään. En kai minäkään? Mutta ihan samalla tavalla, kun joku voi esittää kiistanalaisen väitteen karuna faktana, niin toinen voi esittää siihen vastaväitteen. Ei kai se, jos esittää vastaväitteen, tarkoita sitä, että olisi jotenkin keskustelua kieltämässä? Keskustelulle on mun mielestä hyväksi se, että omasta mielestä paikkansa pitämättömään väitteeseen voi vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.

Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.

Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.

Miten niin? Kyllä hyvät sosiaaliset taidot ja erityisesti keskittymiskyky korreloivat älykkyyden kanssa ilman muuta.

Eri

Hyvät sosiaaliset taidot ei välttämättä korreloi älykkyyden kanssa ollenkaan. Voi korreloidakin, mutta eivät ole älykkyyteen liittyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni on huippuälykäs, joka ilmeni vasta oikeastaan aikuisiällä, ts. melko normaali lapsuus tohelluksineen.

Pelasi paljon shakkia isompien poikien kanssa ja väitteli fysiikasta isän kanssa.

Koulu meni toisella kädellä ihan ok, ei ihan huippua kuitenkaan.

Aikuisiällä kiri sitten korkeakoulussa alta aikayksikön kursseja, oli toka vuonna jo apulaisproffa ja valmistui melkein historian parhaana (2.).

Naisista ei oikein tajunnut mitään, vaikka menikin naimisiin ja sai lapsen. 

Välillä hänellä on aika korkealentoisia ajatuksia, mutta toisaalta on erittäin maanläheinen ja ymmärtää tyhmempiäänkin ja osaa asettua jopa pikkusiskon tasolle :)

Minun veljeni taas on tutkitusti huippuälykäs mutta täysin syrjäytynyt ja elää tuilla. Ei ota osaa yhteiskuntaan mitenkään. Täysi erakko.

Osaa sanoa kiitos kun on aihetta. Siitä se alkaa

Huippuälykkään ihmisen tunnistaa siitä, että tämä tietää, että aikaa ei ole olemassa. Albert Einstein oli vasta vanhus, ennen kuin ymmärsi tämän, ts. sen, että aika on vain illuusio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen lisäksi, että sai ns pelkkiä kymppejä ja esim.9lk päättötodistuksen ka oli 10 niin on erittäin hyvin sosiaalisesti pärjäävä eikä anna muiden ajatusten/mielipiteiden ns vaikuttaa omiinsa, on selkeät omat mielipiteet ja varmuus. Lisäksi hyvin "mukautuva" tarvittaessa, ei myöskään häiriinny helposti, keskittymiskyky loistava.

Siinä muutama esimerkki omasta nyt 2kymppisestäni.

Luettelemillasi asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Yhtä hyvin olisit voinut vielä ilmoittaa että älykkään lapsen kengän koko oli lukiossa 40 ja lempiväri vihreä.

Miten niin? Kyllä hyvät sosiaaliset taidot ja erityisesti keskittymiskyky korreloivat älykkyyden kanssa ilman muuta.

Eri

Kyllä ne muutamat matemaattisesti hyvin lahjakkaat, jotka tunnen, esim päässeet tkkk ilman pääsykoetta aikana, jolloin kaikki kävivät pääsykokeessa, ovat joutuneet todella paljon tekemään töitä sosiaalisten taitojen kanssa, että pärjäävät työelämässä. Keskittymiskyky monesti vie niitä sosiaalisia taitoja kun ei kuule eikä näe mitä ympärillä tapahtuu kun pystyy keskittymään vaikka ohjushyökkäyksen aikana siihen mitä tekee.

Älykkyys voi olla kapea-alaista ja hyvin älykkään voi olla vaikea kommunikoida tavallisten ihmisten eli selvästi itseään tyhmempien kanssa. 100-140 älykkyysero on sama kuin 60-100. Ei tavallinen ihminen pysty kommunikoimaan kovin monipuolisesti kehitysvammaisenkaan kanssa.

Ne matikkanerot, joita itse kohtasin tkk:lla pystyivät kyllä kommunikoimaan sujuvasti oman viiteryhmänsä kanssa.

Onko kapea-alainen lahjakkuus älykkyyttä? Nykykäsityksen mukaan ei. Älykäs pystyy kommunikoimaan tyhmemmän kanssa - älykäs pystyy joustamaan, mukauttamaan ja soveltamaan sekä hahmottamaan kokonaisuuksia kommunikointitilanteissa.

Kaikki on suhteellista. TKK n maakuntakoulu verrattuna oikeisiin eliittiyliopistoihin. Esim Harvardiin matematiikkaa opiskelemaan pääsisi ehkä yksi suomalainen kymmenessä vuodessa. Rima nimittäin juuri matematiikan oppilaiden osalta on erittäin korkea, jopa Bill Gates joutui vaihtamaan pääainetta, koska opetus oli liian vaativaa. Ja Bill Gates oli testatusti älykkäämpi kuin 99,999% ihmisistä.

Harvardiin pääsee nykyään opiskelemaan täysin lahjattomat ihmiset, koska Harvardin sisäänottokiintiöt perustuvat yksilön poliittiseen sopivuuteen, eikä kyvykkyyteen. 

Bill Gates sai aikoinaan täydet pisteet SATista, mutta Harvardiin ei pääse nykyään samalla tavalla SATin pisteillä vaan kaikki on poliittisesti kiintiöitetty. 

Opiskelemaan pääsee paljon keskinkertaisuuksia, mutta Harvardissa matematiikkaa opiskelevat on tunnettuja siitä, että siellä opiskelee koko maailman ikäluokan lahjakkaimmat matematiikan opiskelijat. Edes kultamitalin voittaminen matematiikan olympialaisissa ei takaa opiskelupaikkaa tai menestystä opinnoissa.

Harvardin keskinkertaisuudet menee opiskelemaan humanistisia aineita vaikka kuinka olisi ollut hyvä koulussa. Koska kovissa tieteissä pelkkä hyvä (eli lukion paras oppilas koulussa) ei riitä mihinkään. Kuvaavaa on, että suurin osa Harvardin matematiikan oppilaista päätyy lopulta joko professoreiksi tai menevät yksityiselle puolelle töihin, joissa alkupalkka on yli 500 000 dollaria.