Helpottaako itkeminen muka oikeasti oloa jollain?
Itselläni ei ole ikinä helpottanut. Lähinnä siitä tulee fyysisestikin huono olo, ja päälle vielä paha mieli siitä, ettei pystynyt olemaan itkemättä, vaikka se on aivan turhaa.
Ihmettelen siis, mistä tuollainen sanonta on syntynyt, että itkeminen muka helpottaa. :o
Kommentit (21)
johan tässä on yli puolvuotta tullut itkettyä jokainen päivä,eikä se mitään ole auttanut.. :(
Sillä on eroa riippuen siitä mitä itkee. Jos olen väsynyt ja stressaantunut voi alkaa itkettää ilman mitään "oikeaa" syytä, jos silloin on mahdollista oikein kunnolla itkeä niin se todella helpottaa. Jos taas on kyse suuresta surusta niin eihän se itku helpota mutten pysty olemaan itkemättäkään. Toisaalta itku väsyttää ja nukkuminen voi viedä surun mielestä joksikin aikaa.
Itkeminen laukaisee pahimmillaan vielä migreeni.
En kylläkään ole ikinä tuntenut tarvetta olla itkemättä jos itkettää.
se itkemisen aiheuttanut paha olo alkaa väistyä? Minulla ei ole ikinä väistynyt. Ihan sama paha olo on edelleen, itkin tai en.
-ap
Ettei se itkeminen oikeasti helpota oloa vaan päinvastoin.
Eikä se itku ole mikään suoritus, itkeä saa jos itkettää.
se itkemisen aiheuttanut paha olo alkaa väistyä? Minulla ei ole ikinä väistynyt. Ihan sama paha olo on edelleen, itkin tai en.
-ap
Eikä se itku ole mikään suoritus, itkeä saa jos itkettää.
Mutta minulla se itkun syy ei katoa mihinkään, vaikka kuinka itkisin.
-ap
Eikä se itku ole mikään suoritus, itkeä saa jos itkettää.
Mutta minulla se itkun syy ei katoa mihinkään, vaikka kuinka itkisin.
-ap
No jos ei itketä älä itke.
En ymmärrä, miten tuo kommentti liittyy aiheeseen. Halusin tietää, auttaako itkeminen jollain, koska itselläni se ei auta, vaikka niin usein sanotaankin.
Turha kai minun on toisen ihmisen tunne-elämään ottaa kantaa kun en kuitenkaan tiedä. Älä sitten itke jos ei auta, itke vaikka ei auttaisikaan jos itkettää, tee sitä mikä sinua auttaa.
No jos ei itketä älä itke.
En ymmärrä, miten tuo kommentti liittyy aiheeseen. Halusin tietää, auttaako itkeminen jollain, koska itselläni se ei auta, vaikka niin usein sanotaankin.
kun olet itkusi itkenyt. Olo helpottaa sen jälkeen ja näin ollen itku on auttanut. Olen kuullut, että jos itkut pitää sisällään jossain vaiheessa romahtaa tai saa hirveän raivarin.
En ole ikinä päässyt sellaiseen tilanteeseen, että "itkut on itketty". Vaikka kuinka monta tuntia tai päivää olisi ollut paha olo ja olisin sitä itkeskellyt aina, kun siltä tuntuu.
Ja kyse ei ole ollut masennuksesta, vaan jostain elämään sattuneesta ikävästä asiasta. Eivätkä ne yleensä häviä edes ajan myötä, ellei joku toinen muuta toimintaansa/toimimattomuuttaan, tai sairaus häviä.
-ap
niin että kurkkua kuristaa ja hengittäminen sattuu, mutta kyyneleet ei vaan tuu.
Jos ollaan siinä pisteessä niin se helpottaa kun viimein saa hanat auki.
Olen muutaman kerran joogatunnin jälkeen itkenyt ja liitän sen stressiin. Kyyneleet vain tulevat, en nyyhki en mitään. Olo kestää aikansa, voin itkeä ehkä 10 minuuttia ja olo helpottuu. Usein vasta sitten huomaan kuinka kiireinen ja stressaantunut olenkaan ollut.
mutta en kyllä osaa olla itkemättä jos itkettää, sieltä ne kyynelet valuu väkisinkin vaikka mitä tekisi. Aika harvoin kovin vuolaasti itken, mutta jos niin käy niin annan kyllä sen itkun tulla.
ja sitten asiat tuntuu usein vähän helpommilta. Päänsärynhän siitä kyllä usein saa=(
Joskus ahdistaa ja kurkkua kuristaa päiväkausia, ja haluaisin vain itkeä ja purkaa sen pahan pois, mutta ei tule. Sitten joku tyhmä juttu, kuten tv-ohjelma tms. liikuttaa, ja saan muutaman kyyneleen tirautettua. Se jo helpottaa vähän.
itkemistä. Se ei haittaa, jos liikututksesta vähän kyynelet valuu, mutta jotain oikeasti surullista tai ahistavaa asiaa alan itkeä, ei siitä tule loppua. Ärsyttää, kun itku vaan jatkuu ja jatkuu, sitten itken jo kaikki kymmenen vuoden takaset jututkin, päätä särkee, naama turpoaa ja vituttaa yhä enemmän.
Että ei helpota. Päinvastoin.
Muo itkeminen auttaa silloin, kun olen yksin! Mutta jos seurassa rupeen parkumaan niin se on oikeastaan aika epämielyttävää ja kiusallista.