Jos subjektiivista päivähoito-oikeutta ei olisi...

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on hyvä asia! Se antaa mahdollisuuksia perheille jotka -syystä tai toisesta (kenties siitä mitä naapurit ei tiedä?)- tarvitsevat lapsilleen hoitopaikan. Säästytään paljolta turhalta paperityöltä kun ei tarvitse perustella hoitopaikan hakemista.



Mutta tämänkin asian käyttöön sitä harkintaa; jokainen saisi miettiä keskenään olemmeko ME juuri sellainen perhe joka tuota tarvitsee?! Voisiko asiat kuitenkin järjestää toisin?



Valintoja ja vastuuta -Aikuisille ihmisille. Lapsen parhaaksi.

Se mahdollistaa sen, että voin tehdä paljon lapsia ja minun ei tarvitse mennä tylsään duunaripaikkaan.

Kunhan pyöräytän aina parin vuoden päästä mukulan ja pistän isomman päiväkotiin, saan olla äitiyslomalla vauvan kanssa kotona.

Tätä mahdollisuutta ei ollut ennen kuin kaikki saivat olla kaiken aikaa hoidossa.

Kiitos Suomen vapaiden lakien minun ei ole tarvinnut käydä töissä 10 vuoteen ja silti ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin hoitaa yhtä vauvaa kerrallaan kotona.

terveisin suurperheen äiti oulusta, joka ei kestä opettajan töitä rasittavien murrosikäisten kanssa

Siitähän kaikki ovat samaa mieltä, että lapselle tulee löytyä hoitopaikka, kun äiti menee töihin. Mutta onko subjektiivinen päivähoito-oikeus todellakin ainoa ratkaisu hoitaa asia? Se minkä kotiäitejä tässä risoo, on se, että ne kotiäidit, jotka haluavat hoitaa lapsensa itse, eivät saa samanlaista tukea kunnalta kuin ne kotiäidit, jotka haluavat antaa lapsensa päivähoitoon.



Subjektiivisen päivähoito-oikeuden sijaan tarjolla voisi olla subjektiivinen oikeus hoitoseteleihin. Ne setelit voisi jokainen sitten käyttää haluamallaan tavalla: työssäkäyvät käyttäisivät ne lapsen päivähoitoon, kotiäiti saisi niillä kodinhoitajan kerran viikossa.



Tämän tyyppinen ratkaisu lisäisi naisten välistä tasa-arvoa, ja tukisi myös miesten ja naisten välistä tasa-arvoa edelleen samalla tavalla kuin nykyinen päivähoitojärjestelmäkin tekee.

Mitäs teet hoitoseteleillä jos päiväkodissa ei ole paikkoja eikä hoitajaa saa kotiinkaan? On vaikea kuvitella miten lasten päivähoitotilanne voidaan ratkaista muulla tavoin kuin subjektiivisen päivähoito-oikeuden kautta. On tietysti kurjaa, jos kotiäidin lapsi vie paikan työssäkäyvien vanhempien lapselta, joka sitten joutuu jonnekin kauemmaksi hoitoon.



Olisikin toivottavaa, että kunnat panostaisivat kotihoidossa oleviin lapsiin kehittämällä itse tai vaikka yhteistyössä seurakuntien ja erilaisten järjestöjen kanssa avoimia kerhoja, jonne vauvaa hoitavat äidit voivat pariksi tunniksi jättää vanhemmat lapset jotta saisivat itse hengähtää ja keskittyä vauvanhoitoon.

Ympärivuorokautisia päiväkoteja on paikkakunnalla yleensä 1, isommissa 2, joten haluavat varmistaa, että ne, jotka oikeasti sitä paikkaa tarvitsevat, saavat sen. Jos toinen vanhemmista on vuorotöissä ja toisella " normaali" työaika, ei pitäisi olla ongelmaa ehtiä lasta hakea.

Olin aikanani (yli 5v sitten) harjoittelijana vuoropäiväkodissa ja silloin ainakin sanottii9n että sinne otetaan ainoastaan sellaisia lapsia joiden vanhempien työvuoroihin normaalit päiväkodit ei vastaa.



Eli siis vaikka toinen vanhempi olisi vuorotöissä ja toinen tekisi päivää, niin lapsi ei tuonne pääse. Hoito täytyy silloin järjestää päivävuoroa tekevän vanhemman mukaan.

Jäin sitä tosiaan miettimään. Mun tietääkseni kaupungissa on niitä 4 tai 5, mutta paikan saaminen menee siitä huolimatta tosi tiukoille, tammikuun alussa pitäis aloittaa työt ja tieto hoitopaikan saannista menee joulukuun loppuun, meillä kun on molemmat tosiaan vuorotyössä, sitten tuleekin suurempi ongelma jos ei paikkaa jostakin syystä pystytä järjestämään ts tuntuu olevan kaikki niin täys ettei paikkoja ole.

hain lapselleni päivähoitopaikkaa töihin mennessäni. Minkäänlaista paikkaa omalta alueelta ei ollut saatavilla, lähipäiväkotiin lapseni olo jonossa kahdeksantena. Noihin aikoihin yksi äiti haastoikin Vantaan kaupungin oikeuteen, kun heille ei järjestynyt hoitopaikkaa.



Ap on aivan oikeassa, ei vapautuvia paikkoja tyhjäksi jätettäisi, vaan ryhmiä vähennettäisiin ja päiväkoteja suljettaisiin. Pätkätyöläiset olisivat todella pulassa, kun oikeus hoitopaikkaan katkeaisi työsuhteen päättyessä ja sitten, kun hoitopaikkaa taas tarvitsisi, ei sitä ehkä olisikaan saatavilla tai ainakin hoitopaikkaa joutuisi vaihtamaan.



Eläköön siis subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikkine epäkohtineenkin.

Tulisi aika hankalaksi jos laissa sanottaisiin, että oikeus päivähoitoon on vain näillä ja näillä ja sitten lueteltaisiin ne syyt, joiden perusteella lapsi pääsee päivähoitoon. Tulee liikaa tulkinnanvaraa kunnille (mikä on riittävän " paha" mielenterveysongelma) ja kohta huudetaan sosiaali- ja terveysministeriön sovellusohjeiden perään. Nythän homma on harvinaisen selkeä ja jos joku virikelapsi vie tilaa työssäkäyvän lapselta, niin silloin vika on kunnan hallinnossa, eikä kotiäidissä.

ja jollen VÄÄRIN kuullut puhelimessa, kun juttelin päiväkodin johtajan kanssa, sanoi hän mielestäni mulle et sinne otetaan ainoastaan lapsia joiden molemmat vanhemmat on työssä käyviä ja molempien vanhempien on oltava vuorotyössä tai jos yksinhuoltaja niin vuorotyössä, eli onko sitten vuorotyöpäiväkodeissa joku eri järjestelmä?

Minunkaan mielestäni subjektiivista päivähoito-oikeutta ei pitäisi poistaa.



Vanhempien pitäisi sen sijaan tajuta, että päivähoito on useimmiten laitoshoitoa, joka on tarkoitettu siksi ajaksi, kun lasta ei voida hoitaa kotona. Minun mielestäni pitäisi yrittää löytää muita tapoja lapsen kaverisuhteiden ylläpitämiseen tai askartelutaitojen kehittämiseen kuin yhteiskunnan ylläpitämä laitoshoito.



Itseäni tympii suunnattomasti se, että lähialueiden 3-vuotiaat ja sitä vanhemmat ovat automaattisesti päiväkodissa, vaikka äidit ovat pienempien lasten kanssa kotona. Syy tähän tympimiseen on itsekäs. Haluaisin, että nuo lapset olisivat päivisin leikkimässä minun yli 3-vuotiaiden lasteni kanssa. Jos kaikki kynnelle kykenevät pitäisivät isot lapsensa kotona, voisivat lapset leikkiä päivisin yhdessä puistoissa. Nyt siellä on vain harvoin muita isompia. Voisimme myös kehittää erilaisia yhteistilaisuuksia (kuten askartelua ja ohjattuja tuokioita) isompien huvitukseksi. Nyt nuo isot ovat niin väsyneitä tarhapäivän jälkeen, että vain viikonlopuiksi saadaan yhteisiä leikkihetkiä.

On avointa päiväkerhoa, puistotätitoimintaa tms. Kotiäiti voi muutamana päivänä viikossa jättää leikki-ikäisen pariksi tunniksi ohjattuun kerhoon. Mutta koska tämä ei ole lakisääteistä, niin kunnat usein säästävät tästä, nipistävät vielä kh-tuen kuntalisästä ja ihmettelevät sitten kun kunnalliseen päivähoitoon tulvii hakemuksia. Onneksi sentään edes kunnallinen päivähoito on lakisääteistä ja lapsen subjektiivinen oikeus.

Meillä on kaksi lasta. 1-v ja 3 v. Olen kotona pienemmän kanssa ja 3-v. on osa-aikaisessa kunnallisessa päiväkodissa (3 päivää viikossa).



Meille tämä ratkaisu on se oikea. Itsellä oli tarkoitus mennä jo töihin joten hain molemmille paikkaa, mutta vain esikoinen sai meitä tyydyttävän paikan. Tästä syystä jään vielä hetkeksi kotiin.



Ja koska asuinpaikkakunnallamme on aivan liian vähän paikkoja mieleeni ei tullut ottaa 3-vuotiasta enää kotihoitoon. Hän sai erinomaisen päiväkotipaikan ja pitää sen kunnes pikkusisaruskin tulee hoitoon.



Voin olla varmasti äärimmäisen itsekäs, mutta oikeasti ajattelen meidän perheelle parasta ratkaisua. En voi ratkaista toisten perheiden ongelmia ja 3-vuotiaani ei tarvitse toimia muiden äitien/lapsien seuraneiteinä..

Sinussa olisi kansanedustaja ainesta. hyvä!

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen ei muuta lasten päivähoitojärjestelmää " villiksi länneksi" , vaan samalla tavalla lapset laitettaisiin hoitoon silloinkin. Ainoana erona olisi se, että vanhemman pitäisi todistaa hoitopaikan tarpeensa esim. työtodistuksella tai lääkärintodistuksella! Jos kotona oleva vanhempi tahtoisi viedä lapsensa hoitoon, hän maksaisi sen kokonaan itse.



Tällä hetkellä minä odotan jännityksellä, millaista hoitoa lapsilleni on luvassa vajaan kuukauden päästä. Vielä ei ole tietoakaan hoitopaikasta. Tyhmä kun olin, en vienyt heitä hoitoon heti äitiysloman loputtua vaan hoisin kotona. Nyt valtaosa hoitopaikoista on virikelapsilla eikä työssäkäyville riitä hoitajia. Saattaa olla, että en voikaan ottaa työtä vastaan sillä lapsille ei riitä hoitajaa. Mutta on se hyvä että esim. naapurin rouva voi olla vauvan kanssa kotona askartelemassa ja netissä roikkumassa, ettei vaan rasitu. Kyllähän hänellä täytyy olla oikeus siihen! Kyllä, olen katkera ja vihainen tästä tilanteesta.

työssäkäyvien/opiskelijoiden lapset saisivat haluamansa paikan. Sitä vartenhan päiväkodit on perustettukin, eli hoitopaikoiksi lapsille vanhempien työssäkäynnin/opiskelun ajaksi.

valittettavan usein on niin, että se kotona nuoremman sisaruksen kanssa oleva vanhempi pitää isompaa lastaan päivähoidossa pidemmän ajan kuin sellaisen perheen vanhemmat joista molemmat käyvät päivätöissä!!!!!!!!!!!



ja vapaapäiviähän ei tietenkään koskaan ole ja kesälomastakin valitetaan (kuinka ihmeessä päiväkoti on koko heinäkuun kiinni)



lapsetkin tarvitsevat lomaa ja yhdessä perheen kanssa oloa ilman ylimääräisiä virikkeitä!



5 tuntia pitäsi olla mielestäni maksimituntimäärä ja eikä ainakaan joka päivä!



t:lto

jos olisikin niin, että vain yli 3v ovat virikehoidossa, mutta yhä nuorempia sinne tuodaan siksi aikaa päivästä, kun äiti haluaa olla vauvan kanssa kahden kotona. Harmittaa oikein ne surulliset kasvot, kun äiti lähtee vauvan kanssa kotiin ja tuo lapsen laitokseemme :( Eivät lapset ihan oikeasti hyödy, varsinkaan alle 3v. viriketoiminnasta päiväkodissa. Paljon parempi vaihtoehto on kiireetön, aikatauluton päivä kotona, vaikkakin sieltä se vauva löytyy. Itse siis olen pk:ssa töissä ja näen tätä päivittäin. Ihmettelen vain tätä uusavuttomuutta. Itselläni vasta lapsi tulossa, mutta totta ihmeessä aion hoitaa hänet kotona, kuten tulevat sisaruksensakin. Enkä ainakaan sitten kärsi omantunnon tuskista ajatellessani vieväni paikan työssäkäyvän ihmisen lapselta.

Jonkin verran hallinnossa työskennelleenä voin kertoa, että kunnat karsivat aina sellaisista menoista, jotka eivät ole pakollisia. Jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin, niin tosiaan kaikki lapset eivät saisikaan hoitopaikkaa, vaan kunta saisi päättää kelle paikka annetaan ja kun kaikille ei kuitenkaan olisi pakko sitä paikkaa myöntää, niin aivan yhtä hyvin työssäkäyville voidaan sitten köyhemmissä kunnissa tarjota ei-oota.



Homma menisi varmaan juuri esim pk-seudun kuntien omakotitalotonttijaon tyylisellä pisteytysjärjstelmällä. Päivähoitopaikkojen jaossa etusijalla olisivat tietty työssäkäyvät vanhemmat ja jos ja kun näillekään ei paikat riitä, niin sitten ruvetaan katsomaan bruttotuloja jne. Tätäkö todella haluamme? Sillä näinhän se sitten menee, ainakin köyhemmissä kunnissa.

vaikkapa vanhempien mt-ongelmista johtuen lapsille on tarjolla hoitopaikka. Pois siis nämä turhat virikepaikat.