Lapseni näki pienenä "kummituksia" ja tiesi ennalta tapahtumia, muilla kokemusta tästä?

Myös minä näin todistettavasti Estonian uppoamisesta unta vuorokausi ennen kuin se tapahtui. Ja kuulen jatkuvasti etiäisiä, yhden kerran keskellä yötä koira haukkui tälle etiäiselle minkä kuulin. Puolen tunnin päästä mies sitten tuli kotiin ja äänet oli ihan samat kuin etiäisessä.

Lisäksi aavistan tiettyjen ihmisten mielentiloja ja elämäntilanteita. Joidenkin kanssa tapaan unissani ja kun nähdään niin selviää, että se toinen on nähnyt samaa "unta". Jos mulla on tosi vaikeaa niin usein näen jonkun ihanan unen jossa joku rakas ihminen lohduttaa ja kun siitä herään niin se hyvä olo kestää usein päiväkausia. Joskus myös tilanne on päinvastainen, eli minä autan jotain toista eteenpäin.

Toisinaan näen unta jossa "tuuraan" jotain tuntematonta ihmistä jossain tosi vaikeassa tilanteessa ja kun se tilanne on ohi niin se ihminen palaa takaisin kehoonsa.

Joskus näen jossain paikassa jonkun toiselle tapahtuneen tilanteen, vaikka en ole koskaan aiemmin käynyt edes kyseisessä maassa.

Onhan näitä. Mun mummo ennusti toisen maailmansodan loppumisen.

Uskon että näitä on kaikilla, mutta kaikki ei kiinnitä niihin huomiota tai sitten ne on niin pelottavia että niitä ei halua kohdata. Mullakin meinas mennä aivot solmuun siitä Estonia unesta.

Lapset ovat niin lähellä taivasta, kun ovat vasta sieltä maailmaan tulleet, että "näkevät" asioita.

Vierailija kirjoitti:

Myös minä näin todistettavasti Estonian uppoamisesta unta vuorokausi ennen kuin se tapahtui. Ja kuulen jatkuvasti etiäisiä, yhden kerran keskellä yötä koira haukkui tälle etiäiselle minkä kuulin. Puolen tunnin päästä mies sitten tuli kotiin ja äänet oli ihan samat kuin etiäisessä.

Lisäksi aavistan tiettyjen ihmisten mielentiloja ja elämäntilanteita. Joidenkin kanssa tapaan unissani ja kun nähdään niin selviää, että se toinen on nähnyt samaa "unta". Jos mulla on tosi vaikeaa niin usein näen jonkun ihanan unen jossa joku rakas ihminen lohduttaa ja kun siitä herään niin se hyvä olo kestää usein päiväkausia. Joskus myös tilanne on päinvastainen, eli minä autan jotain toista eteenpäin.

Toisinaan näen unta jossa "tuuraan" jotain tuntematonta ihmistä jossain tosi vaikeassa tilanteessa ja kun se tilanne on ohi niin se ihminen palaa takaisin kehoonsa.

Joskus näen jossain paikassa jonkun toiselle tapahtuneen tilanteen, vaikka en ole koskaan aiemmin käynyt edes kyseisessä maassa.

Onhan näitä. Mun mummo ennusti toisen maailmansodan loppumisen.

Uskon että näitä on kaikilla, mutta kaikki ei kiinnitä niihin huomiota tai sitten ne on niin pelottavia että niitä ei halua kohdata. Mullakin meinas mennä aivot solmuun siitä Estonia unesta.

Näitkö kylmän aaltoilevan meren ja laivan uppoavan pyörteeseen?

Hitto, sammutin pöytälampun äsken että "säästän" sähköä. Oli pakko laittaa se takaisin, kun en pimeässä mielellään muistele esikoisen pikkulapsiaikaa, heh.

Meillä tosiaan esikoinen oli vähän erikoinen tässä suhteessa pienenä. Usein kun istuttiin lattialla leikkimässä, hän saattoi vilkuilla minun taakseni, hymyillä ja heilauttaa kättään niin kuin olisi vastannut vilkutukseen. 

Kerran oltiin katsomassa miehen kotipaikkakunnan kirkkoa huviksemme, ihan tavallisena aurinkoisena kesäpäivänä. Lapsi tuli äkkiä viereeni, ja kertoi haluavansa pois. "Me hävitään täällä", mikä tarkoitti ihmisten hautaamista maahan. Juteltiin rauhassa asia läpi, ja poika tuntui vähän rentoutuvan. Äkkiä hän katsoi minuun, hymyili ja sanoi että kirkonkellot kuulostavat kivoilta. Minä en kuullut mitään, kaukana olevan moottoritien huminaa vain. 

Joskus leikeissään hän saattoi kattaa leikkikeittössään useammalle kuin ketä meillä oli paikalla, ja kyselin aina kenelle ylimääräiset lautaset ovat. Lapsi vastasi kerran, että *kauan sitten kuolleen isoäitini koko nimi" ja "etkö muka tiedä?". En ole mummini nimea lausunut ääneen varmaan koskaan lasten kuullen, koska mummi oli mummi. Eikä lapsi osannut tuossa vaiheessa vielä lukea, niin että olisi sen nimen jossain nähnyt. 

Myöhemmin tuo on jäänyt pois, eikä kaksi muuta lasta ole olleet yhtä "karmivia". Itse olen joskus aavistanut jotakin ennalta, mutta edelleen laitan sen sattuman piikkiin. 

Minun kaksi lastani ovat lukeneet ajatuksiani. Toki voisi olla sattumaa, mutta kun näissä jutuissa on tosi vakavia asioita ja ei edes oikeita kaikki. Esimerkkinä kerran ajattelin miten kamalaa olisi jos mökillä erään kaivon kansi pettäisi ja sitten kerran kun tultaisiin niin sinne olisi pudonnut joku ja kuollut ja eihän sitä edes huomaisi vaan kävisi pesulla ja vedet menisi sinne jne. Lapsi sitten totesi joku aika tuon jälkeen kyseisellä mökillä sisätiloissa suihkun viemäriin vilkaisten "täälläkö ne kuolleet on?". 

Ajattelin erästä tapahtumatonta tulipaloa mielessäni (eräs talo oli palanut kauan sitten, mutta ei muuta vaikka ajattelin miten olisi käynyt jos olisi metsään levinnyt ja lapset ei siitä tienneet, koska aikaa yli 20v) ja tuota ajatellessani lapsi tokaisi "iso tulipalo, koko metsä palaa ja katsoi sitä metsää jota ajattelin". 

Ihastuin toiseen mieheen ja hän oli 24/7 ajatuksissa. En puhunut asiasta kenellekään. Makoilin sängyllä mieheni kanssa kun lapsi tokaisi, että äiti on rakastunut toiseen mieheen. Ajattelin tuota toista siis koko ajan. Vuosi tuosta aloin suunnittelemaan eroa miehestäni enkä ollut tästäkään puhunut kenellekään. En edes miehelle vielä. Lapsi kuitenkin yhtäkkiä tokaisi miehelleni paikalla ollessani, että äiti aikoo erota ja  jättää sinut ja muuttaa x-paikkaan. Kaikki meni oikein, jopa x-paikka. 

Itse vaistoan joitakin asioita ja olen estänyt näin joutumasta onnettomuuteenkin.