Onko muita, jotka "pakottaa" lapset ulos joka päivä?
Lasten ja nuorten liikkumattomuusartikkeleista. Meillä "pakotetaan" lapset ulos aina niinä iltoina ja viikonloppuina, kun ei ole harrastusta tai muuta menoa. Eli lapset ovat tottuneet, että koko iltaa ei saa olla sisällä, vaan ulkona täytyy käydä ainakin puoli tuntia, yleensä viihtyvät pitempäänkin. Lapset ovat niin tottuneita tähän, että yleensä ei tarvitse edes sanoa mitään, vaan omatoimisesti lähtevät esim. potkimaan palloa, laskemaan mäkeä, kysyvät kavereita hippaan tms.
En ole edes ajatellut, että tässä olisi mitään outoa tai tiukkaa kasvatusta, mutta noita juttuja lukiessa selvisi, että oletettavasti monissa perheissä tällaista käytäntöä ei ole.
Kommentit (48)
Tää on jo muutaman vuoden takaa koko ketju, mutta minulle on uusi ilmiö, että lapset pakotetaan joka päivä ulos ja nimenomaan niin, että vanhemmat jää itse sisälle. Muutettiin kaksi vuotta sitten tälle rivitaloalueelle ja meillä on tuollainen naapuri. Ei ne lapset mitään ulkoile, ne on kavereilla tai isommat lähtee kauppakeskukseen viettämään aikaa ja vanhemmat selittää, että raitis ilma on tärkeää, sen näkee meidän Eemistä. Jep jep, Eemi istuu meillä pelaamassa joka ilta pari tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä. Eli siis ihan taaperosta asti on käyty joka päivä ulkona eikä se käytäntö ole mihinkään muuttunut, vaikka vanhin on jo 15-vuotias. Lapsista kaksi on urheilullisia ja yksi ei, mutta hänkin käy silti mielellään vaikka kukkia poimimassa tai puistossa keinumassa. Emme siis puutu siihen, mitä lapset ulkona tekevät, mutta ikinä eivät vaan tumput suorana seiso, vaan aina jotain keksivät.
Eli ne ovat sinun lapsesi, jotka istuvat lähikaupan edustalla pyytämässä rahaa karkkiin.
Tunti ulkoilua päivittäin sekä ihmisille että lemmikeille pitää terveenä.
Vierailija kirjoitti:
Pienet lapset voi kyllä pakottaa ulos, mutta ei enää teiniä. Teinille voi oikeasti olla hyvinkin kuormittavaa tai traumaattista, jos edes kotonaan ei saa olla rauhassa varsinkin, jos koulukin kuormittaa, väsyttää ja kärsii mielenterveysongelmista tai autismikirjosta ja oikeasti haluaisi vain olla yksin rauhassa ja hiljaisuudessa.
Kävely ulkona olisi tuossa tapauksessa erittäin hyvä vaihtoehto. Hitto nuo nykyajan traumat taas.
Itse en ole koskaan pakottanut lapsiani ulos.
Ulkoilin heidän kanssaan joka päivä kun olivat pieniä. He tykkäsivät siitä kovasti.
Isompana heillä oli toisenlaiset leikit ja jutut. Silloinkaan en pakottanut heitä ulos. Ei siellä kavereitakaan ollut, sillä kaikki tekivät muita juttuja. Mutta kyllä he silloinkin kanssani ulos lähtivät, vaikka kävelylle, jos pyysin mukaan.
Mä opin jo lapsena käymään äidin ja koiran kanssa kävelyillä. Niitä olen jatkanut teininä ja aikuisena yksin tai kaverin kanssa. Nyt taas oman lapsen kanssa.
Et oo tosissasi :D