Voiko lapsi olla lievästi autistinen?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista.

Meidän lapsi osaa kyllä leikkiä ja hänellä on oikeastaan tosi hyvä mielikuvitus. Edelleen 3. luokkalaisena uppoutuu erilaisiin mielikuvitusleikkeihin tuntikausiksi. Joustamaton ja omaehtoinen on kyllä aina ollut, esim vaatteiden suhteen jo ihan pienestä pitäen. Haluaa tehdä asiat omalla tavalla, eikä auta se että yrität selittää että joku toinen tapa olisi nopeampi/helpompi tms. Tietty tuo voi olla ihan normaaliakin jossain määrin. Syöminen myös ihan normaalia, syö paljon ja monipuolisesti, mutta pitää patistaa syömään, nälän tunnetta ei oikein tunne koskaan. Nukkuu hyvin, mutta heräili öisin paljon pienempänä, nukkui ensimmäistä kertaa täyden yön varmaan vasta 3-vuotiaana.

Eniten ehkä mietityttää se, että on jäänyt kaveriporukan ulkopuolelle ja miksi kiusataan. Jotainhan siinä pakosti on. Lapsella myös hämmästyttävän hyvä muisti jossain asioissa. Vitsaillaan kotona, että on kävelevä tietosanakirja T. Ap

Mulla oli alta kouluikäisenä luettelemiasi piirteitä eri vahvuisena. Koulussa alkoi kiusaaminen 3. luokalla, koska olin "erilainen". Minulla ei ole autismin kirjon mitään oireita. Yläaste meni sosiaalisesti todella hyvin eikä ystävyyssuhteissa ole mitään ongelmia ollut ala-asteen jälkeen. Olin pienenä vaan vähän hassu ja omanlaiseni ja tosiaankin tosi ehdoton ja joustamaton. Lievä add on, mutta mitään autismiin viittaavaa ei ole koskaan löytynyt enkä tunnista mitään piirteitä itsessäni sen pikkulapsuuden jälkeen. Eli aina ei ole kyse as-kirjosta, mutta voi toki myös ollakin.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla. Tosin silloin kyse yleensä aspergerista (joka nykyään luetaan autisminkirjoon).

Näin.

Oma kuopukseni sai hiljattain asperger-diagnoosin 13-vuotiaana.

Luulin, että as on diagnoosina poistunut, mutta näemmä ei ole.

Oireet ovat mm. muistin poikkeava toiminta, omaehtoisuus, tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeudet(tutkittiin alun perin add:nä), aistiherkkyydet, kömpelyys.

Tuossa on näköjään hyvin laaja oirekirjo. Tutun lapsi sai diagnoosin ja hänen käytöksensä on aivan erilaista. Hän pystyy superkeskittymään niin ettei huomaa ympäristöään. Ottaa paljon katsekontaktia, mutta ei mielellään keskustele. Vakavailmeinen ja ahdistunut. Psykosomaattista oireilua. Tykkää keskittyä omiin projekteihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Moni kommentoi tätä, että pitääkö diagnosoida ja eikö voi vain hyväksyä erilaisuutta. Omasta kokemuksesta sanon, että vaikka vanhemmat hyväksyisivät, niin koulukaverit eivät välttämättä. Ja silloin diagnoosi tulee tarpeeseen.

Meillä on kaksi autismin kirjolla olevaa lasta, toinen jo aikuinen ja toinenkin lähes täysi-ikäinen. Kummallakin on ollut vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa pienestä pitäen. Aikuinen lapsi on löytänyt paikkansa, nuorempi hakee sitä edelleen.

Kotona lapset ja heidän erilaisuutensa on hyväksytty. Koulussa he ovat pärjänneet hyvin, minkä vuoksi koulussakaan ei ole puututtu asioihin. Sen sijaan kaveripiiriin lapsilla ei ole ollut pääsyä. Tästä on juteltu koulussa, mutta asiaa on aina vähätelty.

Nuoremman kohdalla yksinäisyys ja koulukiusaaminen (josta kuulimme myöhemmin) johti masennukseen ja ahdistukseen. Tämä käynnisti selvittelyt, jossa diagnoosiksi saatiin (16-vuotiaana!) autismin kirjo. Nuorelle diagnoosilla on paljonkin merkitystä sekä tukipalveluiden saamisen kannalta että etsiessä keinoja sosiaalisten vaikeuksien selättämiseen. 

Samanlaisia kokemuksia. Koulussa eivät puutu kiusaamiseenkaan, jos lapsi muuten pärjää koulussa hyvin ja on ns. vahvan oloinen muuten ja edes joku kaveri pääsääntöisesti löytyy. Vaikka kiusaaminen ja kaveriporukan ulkopuolelle jättäminen olisi lähes jatkuvaa.