Olipa kiva taas huomata olevansa se lapsi josta ei välitetä....

Olen jostain syystä ollut vanhempieni silmissä jotenkin epäsuosittu jo iät ja ajat. No, yksi syy on se, että sanon mitä ajattelen (oli aikoinaan perintöriitoja kun mummo kuoli jne.) ja toinen syy kuulemma se, että me asutaan niin kaukana (eli 15 kilometrin päässä). Siskoni ja veljeni asuvat lähempänä, muutaman kilsan päässä. No, ymmärrän toki että ramppaavat vanhemmillani tästäkin syystä useammin mutta sitä en ymmärrä, että kun äsken soitin kysyäksi monelta huomenna voi tulla isänpäiväkahville sain kuulla, että " kenellekään" muulle ei ole sopinut sunnuntai joten siskoni ja veljeni perheineen tulevat tänään klo 16! Me ollaan tyttäreni kanssa järjestetty jo muuta menoa kun ei meiltä todellakaan ole kysytty mistään ajankohdista mitään! Meitä ei siis ajateltu pyytää ollenkaan, ei tänään eikä huomenna! Onhan isänikin sentään tyttäreni vaari ja ollaan totuttu jotenkin muistamaan. Tai ainakin olin ajatellut, että käydään kaikki. No, ei tämä ole eka eikä vika kerta mutta kyllä loukkasi taas. Kaikkea kivaa tässä on ollut kuten esim. kun vaarini kuoli ei sisko, veli taikka vanhempani kertoneet mulle vaan kuulin sen vasta kun itse soitin siskolle kysyäkseni kuulumisia. Tosi kiva. Emme taida mennä huomennakaan, sen verran rupesi tympimään.