Miksi vanhuksen lonkkaleikkauksessa on suuri kuolemanriski

Tulppa?

Onko oikeasti vai onko tuo tekosyy sille, että ei leikata? Isoäitini ei päässyt leikkaukseen julkisella puolella, 82v ikä oli kuulemma liikaa. Yksityisellä leikattiin ja nyt 87v iässä on vielä varsin reippaassa kunnossa.

Jos kuntoutuminen sujuu huonosti, iso riski jäädä vaan vuoteeseen makaamaan ja se altistaa sitten monenlaiselle mm. lihasmassan ja -voiman katoamisen myötä. 

Anekdoottina mainittakoon, että toinen vanhemmistani kuoli juurikin lonkkaleikkauksen jälkeen veritulppaan.

Ei kovin yllättävää. Ei noi leikkaukset nuoremmillekaan mitään huvia ole.

Mummoni leikatun lonkan jalkaan tuli kuolio muutama kuukausi leikkauksen jälkeen :'( lisäksi ei päässyt koskaan leikkauksen jälkeen enää jaloilleen. Oli pakko leikata kun lonkka murtui kaatumisen yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kovin yllättävää. Ei noi leikkaukset nuoremmillekaan mitään huvia ole.

Elänäni mukavin leikkaus (ja kaikenlaista on jouduttu leikkaamaan). Todella kipeänä saavuin sairaalaan, kolme päivää myöhemmin kävelin kivutta taksiin ja kotona nautin siitä, että saatoin pitkästä aikaa nukkua ilman kipua.

Mun anoppini kuoli lonkkaleikkauksen jälkeen. Oli  pakko leikata, kun oli niin hirveät kivut lonkan murtumisen jälkeen. Keuhkot ei enää toimineet. Pidettiin hengityskoneessa muutama päivä ja sitten lääkäri soitti, että lopetaanko, kun ei ole odotettavissa parantumista.

Hän oli jo  yli 90 -vuotias ja oli pitkään puhunut, että haluaisi jo puolisonsa viereen kirkkomaalle.

Sitä mä ihmettelen, että vaikka on kirjoitettu todistajien kanssa selvä asiakirja, että vanhus ei halua elvytystä jatkettavan, kun siitä ei enää ole paluuta normaaliin elämään, niin silti kysytään omaisten mielipidettä.

Ei kaikilla ole rahaa, uskallusta tai mahdollisuuksia mennä "nuorena vanhana" lonkkaleikkauksiin tai polvileikkauksiin. Joillekin ehtii tulla vaan ikää. Minkälainen ammattitaito mahtaa olla leikkauksissa tarkalleen nyt? Tutkiiko joku osaamista ja tekniikoita. Yhdelle naiselle jäi sen jäljiltä toinen jalka lyhyemmäksi ja myöhemmin kipuja lonkissa, uusia leikkauksia ilmeisesti kipujen vuoksi. Niitä ei ole kauan tehty Suomessa. Olisi hienoa jos kävelykyky säilyy vanhemmilla ihmisillä, mutta riskeistä olisi hyvä tietää tai voivatko leikkaustekniikat parantua.

Vanhuksilla on suuri riski kuolla, leikattiin taikka ei.

Koskee siis lonkkamurtumia. Lonkkansa murtaneet vanhukset ovat useimmiten hyvin sairaita ja hauraita, usein toimintakyky heikko ennen vammaakin. Lihasvoimat heikot, aliravitsemusta yms. Immunipuolustus heikentynyt iän, sairauksien ja lääkitysten takia. Keuhkokuume tai muu vakava infektio uhkaa leikkauksen jälkeen ja on tavallisimpia kuolinsyitä. Tappavaan infektioon näillä haurailla riittää kestokaterista saatu virtsainfektio. Lisäksi murtuman jälkeen jos kuntoutuminen ei edisty, vääjäämättä on edessä elimistön rapistuminen, infektioita (mm. painehaavat) ja lopulta kuolema. Ja heikkokuntoisilla ei ole välttämättä enää kykyä kuntoutua vakavaa vammaa edeltävään kuntoon.

Kuntoutuminen ei ole pelkästään iästä kiinni, nähnyt 90-v. toipuvan hyvin nilkkamurtumasta. Mutta korkea ikä+lukuisat perussairaudet+ gerastenia on vaikea yhdistelmä.