Lapsi pelkää luistelua
Vielä ei ole koulussa alkanut luistelukausi, mutta tytär itkee jo sitä, kun joutuu luistelemaan. En tiedä, miksi hänelle on luistelusta tullut tällanen mörkö, mutta hän miettii nyt jo, että kun joutuu sitten koulussa luistelemaan. Kuulemma sattuu jalkoihin eikä hän pysy kunnolla pystyssä. Lisäksi kuulemma nolottaa, kun toiset osaavat.
Olen ehdottanut, että harjoittelisimme yhdessä läheisellä luisteluradalla. Tytär ei kuitenkaan suostu, koska siellä on ihmisiä, jotka "voivat nähdä".
Mitä tässä nyt voisi enää tehdä? Tyttö osallistuu tietysti tunneille, halusi tai ei, mutta ei sekään ole mukavaa, että pelkää jo nyt luistelutunteja, vaikka niitä on luvassa vasta keväällä. Hiihtämisestä hän pitää kovasti eikä sen kohdalla ole tällaista ollut koskaan.
Kommentit (76)
Varmaan tää on jotenkin miesten syytä.
Vierailija kirjoitti:
Ei - 90 luvulla kaikkia pakotettu luistelemaan. Ne jotka ei halunnu luistella, käveli kentän ympäri kävelytietä. Itse tutkin kynsinauhojani jalkapallossa, kun piti maalissa olla ja väistin palloa. Kerran kun sen sai täysillä naamaan, niin se riitti. Lentopallossa aina ranteet muussina ja yritä siinä pitää kynää kädessä tunnilla.
Meidän piti 90-luvulla kaikkien luistella. Opin tehokkaasti vihaamaan luistelua. Ei enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tää on jotenkin miesten syytä.
Mene pois.
Nimenomaan nyt menette sinne jäälle etukäteen! Ja vaikka joka ilta
Kerro hänelle että voimme olla jäällä vaikka pitkällään ja katsella tähtiä. Aloittakaa jään pinnasta se luistelun opettelu, muksahtelemalla hassusti jäähän. Ja oletko teroittanut luistimet? Ne kaupasta ostetut pitää ensin aina terottaa!
Muksahtelun jälkeen kisaatte kumpi pysyy pitempään pystyssä seisten. Ja sitten vaan tyrkkimään toisella jalalla ensin vauhtia ja toisella. Tee asiasta eriitäin hassu ja epäonnistumista sietävä. Ota vaikka muitakin lapsia mukaan samaan, jotka eivät osaa. Musiikkia mukaan. Korville laput ja alkaa jalka vipattamaan.
Kuinka monesti lapsen luistimet ovat teroitettu? Niitähän ei teroiteta tehtaalla vaan ne pitää ostamisen jälkeen teroituttaa jos haluaa, että lapsi oppii ja nauttii luistelemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tää on jotenkin miesten syytä.
Miehet on ahdistellu lasta kentällä. Rikosilmoitus ja heti.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monesti lapsen luistimet ovat teroitettu? Niitähän ei teroiteta tehtaalla vaan ne pitää ostamisen jälkeen teroituttaa jos haluaa, että lapsi oppii ja nauttii luistelemisesta.
Ei ole kyllä taidettu teroittaa ikinä (serkun vanhat luistimet, joten en ole varma). En tiennyt, että niin pitää tehdä. Kiitos vinkistä!
ihminen selviää elämässä mainosti ilman jotain jonninjoutavaa luistelua. Liikunnan pitää olla hauskaa.
Lähikentälle meno on varmasti sama kuin koulun kentälle, eli joku voi nähdä. Mikä on iso juttu tytöllesi. Itse vihaamalla vihasin luistelua juuri siksi koska en sitä osannut. Ja muut osasivat. Ja koska jännitin kaikkea mitä en osannut, ja sitä, että muut nauravat, niin luistelu oli ihan painajaismaista.
Ehdota, että menette (jos mahdollista, en tiedä tilanteistanne):
1) joko yhdessä jonnekin kaukaisemmalle kentälle harjoittelemaan (katsokaa vaikka kartasta ja anna tyttösi valita kenttä). Siis missä ei tarvitse pelätä törmäävänsä tuttuihin. Tai vaikka jäähalliin tms.
2) vie luistelukerhoon (siis taitoluistelu / ringette tms.).
3) ota yhteyttä noihin luistelukerhon vetäjiin tms. ja selitä tilanne, pyydä vaikka pari yksityistuntia, niin tyttäresi pääsee kärryille hommasta.
Ja vielä supertärkeä: katsokaa (tai kysy urheilukaupasta/vetäjiltä vinkkejä) että luistimet ovat HYVÄT!! Juurikin tosi terävät, eivät kiristä, osaa laittaa ne oikein jalkaa jne.
Ja jutelkaa asiasta. Miksi jännittää mennä, mitä sitten jos ei osaakaan?
Voimia ja tsemppiä teille ja tytöllesi!!
Ja juttele pelosta lapsen kanssa ja siitä miten pelkoa päin mennessä sen voittaa parhaiten. Kiusataanko lasta kömpelyydestä muutenkin? Hän ei välttis kerro jos luokalla on jääprinsessoja jotka leuhkivat taidoillaan. Lapselle voi selittää mikä ero onkin tavoitteellisessa harrastamisessa ja siinä että vaan nauttisi luistelusta vapaudessa. Kuuntele tarkasti mitä lapsi oikeasti ilmaisee ja rohkaise hyväksymään tunteensa mutta voittamaan pelkojaan.
Jokin kiva jääprinsessa leffa /tapahtuma voisi myös innostaa ? Tai jokin kiva asuste jäälle kanssasi. pari lasta mukaan joilla sama kehitystaso asiassa voisi auttaa innostumaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monesti lapsen luistimet ovat teroitettu? Niitähän ei teroiteta tehtaalla vaan ne pitää ostamisen jälkeen teroituttaa jos haluaa, että lapsi oppii ja nauttii luistelemisesta.
Ei ole kyllä taidettu teroittaa ikinä (serkun vanhat luistimet, joten en ole varma). En tiennyt, että niin pitää tehdä. Kiitos vinkistä!
Sitten ne luistimet ovat ihan pullot eikä niillä voi ollenkaan luistella. Pyydä terottajaa tekemään taitoluistelu terotus eli keskiterä hieman sisään kaareva että reunat olisivat terävät. teroitus maksaa n 10 e.
Luistimen sisään ei laiteta villasukkaa sitten luistimen on oltava kuin hanska ja nilkkaa tukeva, muuten ne muljahtelevat. Luistimen päälle voi leikata villasta päälliset vanhoista sukista mutta ei koskaan sinne sisäpuolelle koska jalka hikoaa ja sukka kastuu ( kyllä villa on märkää siellä sisällä myös) ja jalat jäätyy puolessa tunnissa kalikaksi. Tennissukka ei luista ja imee kosteutta tarpeeksi ja jalka ei hikoa ja jalka pysyy lämpimänä.
T : 30 v ulkona luistellut ja tiedän kaikki kujeet kyllä jo, miten olla siellä lämmin. Tästä alkaa varmaan tietämättömien taholta vääntö mutta ei villaa sisäpuolelle se on liukasta ja oikeasti luistellessa jalat jätyy.
Nauhoja ei saa laittaa liian tiukalle myöskään luistinen suuhun on mahduttava 2 sormea , teräosa kyllä aika tiukka ja nilkka napakka.
Ei se pelko turhaa ole. Jäällä voi oikeasti loukata itsensä. On niitä muitakin lajeja. Hyvä kunto ja liikunnan ilo ei tule pakottomalla. Suurin osa maailman väestöstä ei ole luistimia nähnytkään.
Vierailija kirjoitti:
Onhan luistimet oikean kokoiset, napakat ja lämpimät?
Serkun vanhat kuulostaa kylmiltä nahkalärpykkeiltä.
Uudet ja hienot pinkit luistimet karvareunuksella saattaa houkutella tyttöä luistelemaan.
Itse asiassa monet tytötkin valitsevat niin sanotut hokkarit juuri siksi, ettei kompuroi niiden kärjessä olevien piikkien vuoksi vaan luistin menee sujuvasti eteenpäin. Jarrutus pitää tehdä sitten kuten jääkiekkoilijan eli ensin T-tekniikalla toinen jalka poikittain taakse ja myöhemmin molemmat jalat poikittain kuten lätkän pelaajat.
Jos ei aio taitoluistelijaksi niin hokkarit ovat paremmat. Molemmilla voi luistelemaan opetellessa lähteä liikkeelle ihan kävelemällä ankkakävelyä jalat samalla tavalla V-tyyliin kuin jyrkkää mäkeä kiivetään suksilla. Siitä on helppo lähteä liuuttamaan luistimia jalalta toiselle ja päästä eteenpäin. Jalkoihin ei saa katsoa. Silloin pyllähtää varmasti.
Jos hallissa tai kentällä on luistelutelineitä tai vaikka muovisia kaljakoreja niin siitä voi pitää kiinni. Äärimmäisessä hädässä käy potkukelkka, jonka jalakset ovat sahattu poikki istuimen jälkeen. Kannattaa katsastaa aikuisten potkukelkat kirpputoreilta. Rotiskoa ei kannata ostaa, koska lahonnut menee rikki ja aiheuttaa vaikka minkä bakteeritulehduksen haavaan.
Yksi tärkeimmistä asioista on häkkikypärä ja kaulasuojus. Se kaulasuojus ei ole kallis ja suojaa kaulaa aukiviillolta. Tarkempi hankkii myös ranne- ja jalkasuojat. Suomessa 15 vuotta sitten tyttö menehtyi liikuntatunnilla kun kaatuivat samaan kasaan ja oma kaula osui jonkun toisen luistimen terään.
Häkkikypärällä säästyy hammasremonteilta ja arvilta kasvoissa. Tavalliseen luistelukypärään voi jälkikäteen asennuttaa sen kalterin. Kannattaa katsoa vakuutuksesta, vaatiiko vakuutusyhtiö tuoreinta kypärämallia vakuutuksen ehtona!
Jos laittaa nauhat liian tiukalle ei veri kierrä ja jalkoihin alkaa sattua- aloittelijan virhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei - 90 luvulla kaikkia pakotettu luistelemaan. Ne jotka ei halunnu luistella, käveli kentän ympäri kävelytietä. Itse tutkin kynsinauhojani jalkapallossa, kun piti maalissa olla ja väistin palloa. Kerran kun sen sai täysillä naamaan, niin se riitti. Lentopallossa aina ranteet muussina ja yritä siinä pitää kynää kädessä tunnilla.
Meidän piti 90-luvulla kaikkien luistella. Opin tehokkaasti vihaamaan luistelua. Ei enää koskaan.
Niin meidänkin. Myös se lentopallo oli pakollista. Opin inhoamaan lentopalloa syvästi.
Vierailija kirjoitti:
Onhan luistimet oikean kokoiset, napakat ja lämpimät?
Serkun vanhat kuulostaa kylmiltä nahkalärpykkeiltä.
Uudet ja hienot pinkit luistimet karvareunuksella saattaa houkutella tyttöä luistelemaan.
Uudet luistimet voivat olla uudenkankeat. Siksi on aloittelijoille hyvä jos joku muu on pehmittänyt niitä. Luistimen kokoa ja lämpöä voi säädellä urheilupohjallisella ja villapohjallisella. Villasukkia on ihan tennissukan paksuisina ainakin työvaateliikkeissä. Olennaista on, ettei luistin hölsky vaan että luistimet ovat tiukasti mieluiten vahanauhoilla jalkoja tukemassa.
Ei - 90 luvulla kaikkia pakotettu luistelemaan. Ne jotka ei halunnu luistella, käveli kentän ympäri kävelytietä. Itse tutkin kynsinauhojani jalkapallossa, kun piti maalissa olla ja väistin palloa. Kerran kun sen sai täysillä naamaan, niin se riitti. Lentopallossa aina ranteet muussina ja yritä siinä pitää kynää kädessä tunnilla.