MAALIKSET ' 05 viikonloppu!!

No, minä nyt aloitin kuitenkin..



Pidetään Marjulle sormet ja varpaat pystyssä=)!!!!!!



Tässä ollaan kaupassa käyty ja tehty ruokaa. Mimmi kun kohta herää lähdetään papalle viettämään isänpäivää. Tein karjalanpaistia, sienisaalattia ja kinuskikakun viemisiksi.



Eilen Mimmi teki kunnon voltin sohvan selkänojalta maahan. Voih, nyt on kasvot kovin kukertavat. Mitään en kerennyt tehä, kun jo lapsi oli lattialla. Olin ihan vieressä. Mies ei kestä tälläsiä ns.paniikkitilanteita..alkoi sitten minulle huutamaan ja syyttelemään. Minä sitten säikähtäneenä huusin hänelle takasin..ja läksin vessaan itkemään!! tilanne kesti sadasosasekunnin, mutta sovintoon menikin enempi aikaa. Onneksi nyt kaikki ok, sekä Mimmikin selvisi kolhuilla, ettei mitään aivotärähdystä tullut.



GALLUPPIA:kuinka teillä riidellään? kuinka toimitaan ns.hätätilanteessa? Minä oon se kuka osaa toimia ja käyttäytyä järkevästi.Mies menee ihan lukkoon. Hänestä ei olisi apua kolaripaikalla, luulen niin. Onneksi riidellään niiiiiiiiiiiin harvoin, mutta sitten se valitettavasti on tulista ja äänenvolyymi kyllä nousee.



RASKAANA OLEVAT!!!!! HUOMIO HUOMIO!!!! Milloin on seuraavan laskettu? Millä viikoilla kukakin menee!!!!????





Sellasta, pitää mennä pakkaamaan tavaroita..kirjoitelkaas ja hellikää miestänne lastenne kanssa!!!



Tuulia, Mimsu ja Monsu

Missäs kaikki luuraa???!!!Joo,ite pääsin ysiltä töistä,suihkussa käyty ja nyt ootan big brotherin alkua.Aamuvuoroon pitäs kyl jaksaa huomenna nousta....



Vastataanpa heti riitakyselyyn,eli meillä riidellään varmaan aika perinteisesti,huudetaan toisillemme ja sit mökötetään kunnes saadaan taas keskusteluyhteys ja asiat sovuttua.Aina ei kyl huudeta vaan sanaillaan kiivaasti.Ollaan kyl nyt Juuson syntymän jälkeen pyritty siihen, ettei lapsen läsnäollessa riideltäis tai ainakaan korotettais ääntä,mut aina se ei onnistu...meillä minä vielä oon se jolla kiehahtaa nopeemmin ja oon pitkävihaisempi.Mutta jotenkin kuitenkin lapsen myötä sitä on oppinu omaa pinnaakin kiristämään,kyllä lapset opettaa!!



Isänpäivälahja ja kortti odottaa valmiina,saavat isi ja poika huomenna yhdessä availla paketin.Juusoa varmaan kiinnostaa enemmän se lahjapaperi kuin sen sisältö.Minun töitten jälkeen käydään sit molempien pappojen luona.



Nyt lähden hakeen jotain iltapalaa,mukavaa ja rentouttavaa isänpäivää!!



Suohomppeli81 ja Juuso

Ompahan kumma aika kirjoitella, mutta mies tekee rauhassa palapeliä (olisiko ollut 1000 palan) ja isänpäivän kunniaksi haluan antaa hänen tehdä sitä rauhassa. Eli aikasen rauhallinen ja pitkäpinnainen mies minulla ja itse en ole ihan samanlaista sorttia, tuon palapelin kanssa kyllästyisin.



Eilinen meni esikoisen luistelukoulussa, leipoessa, siivotessa ja viettäessä 5v synttäreitä. 10 tyttöä oli ja hyvin meni. Maaliskuisemme nukkui päiväunia vaunuissa suurimman osan ajasta (oli ihan taktinen veto että jäi synttäreille aikaa), esikoinen sitten osallistui synttäreille, mutta taisi saada eniten ääntä porukasta aikaan (oli kyllä evästetty että pitää käyttäytyä nätisti ja ei saa vaatia liikaa huomiota). Ohjelmat oli järjestetty ja kaikki pysyi hanskassa. Joidenkin lasten vanhemmatkin jäivät kahville. Kaikki vanhemmat kun olivat minulle tuttuja. Ilta sitten ehdittiin vielä rauhoittua. Eli keskimmäisen synttärit on nyt sitten vietetty. Seuraavaksi on esikoisen 7v synttärit poikajoukkoineen joulukuun alkuun- huoh (ei kyllä mene niin rauhallisissa merkeissä). Ja toiveita synttäreiden suhteen on jo nyt esitetty.



Tänään mies lähti esikoisen luistelukouluun ja sen jälkeen isi sai lahjansa (kaikki lapset olivat tehneet jotain ja lahjat tuli päälle) ja aamukahvinsa ja kakkua (eiliseltä jäänyttä). Nyt rauhoitutaan ja sitten olisi tarkoitus lähteä luistelemaan yleisövuorolle, pahus vaan kun tuota maaliskuista ei ihan vielä tänä talvena voi laittaa luistimille, ensi talvena sitten voinee jo yrittää. Illalla tarkoitus olisi lähteä sitten lasten kanssa lastenteatteriesitykseen. Välissä mies heittää vanhimman poikansa (joka siis asuu äidillänsä, viettää välillä sitten aikaa meillä) kaverilleen. Ihan illalla sitten varmaan saunotaan.



Lasten isoisät eivät ole enää elossa, joten mihinkään emme pappoja lähde katsomaan. On tälläinen perhekeskeinen isänpäivä, yhteisellä toiminnalla.



Miten muilla isänpäivä?



Niin ja tuosta riitelystä. Meillä minä yleensä saatan huutaa tai ainakin korottaa ääntä ja mies vaikenee. Jee. Sitten saatetaan puhua asiasta. Yleensä meillä ei enää suhteen alkuaikojen jälkeen kovin paljoa riidellä (yhdessä ollaan oltu jo 15v). Vain jos olemme väsyneitä tai muuten puhki, voi tulla enemmän sanomista. Mutta toisaalta sekin on yleensä toisesta ymmärrettävää, jossei itse satu olemaan sitten yhtä poikki. Aiheet meillä eivät ole kovin vakavia, isompia ristiriitoja meillä ei oikeastaan ole. Ehkä eniten minä suutahdan miehen ymmärtämättömyydestä, kun sanoo minulle jotain tyhmää tai toimii ajattelematta minua ja mies sitten saattaa kypsähtää liikaan elämään/meteliin ympärillään.

Täällä isänpäivä on aloitettu leppoisasti. Isäntä sai nukkua melkein kymmeneen. Sitten odotti aamiainen, jolla tarjottiin pekonia, munia, leipää ja kahvia - meidän mies ei ole mikään kakkuihminen, joten kakkua ei leivottu. Aamiaisen jälkeen sitten ulos, mies teki Saanan kanssa lumiukon, Nuutti meni naapurin poikien kanssa leikkimään. Ja nyt tultiin sisälle ja odotetaan päiväuniaikaa.



Me aloitimme isänpäivän juhlimisen jo eilen illalla, kun minä&lapset kokkasimme isälle juhla-aterian alku-, pää- ja jälkiruokineen (tai siis minä kokkasin, lapset auttoivat kattamisessa). Hyvää oli, ja kiva huomata, että lapsetkin jaksoivat ihan hyvin istua pöydässä pitempäänkin. Puhuttiinkin miehen kanssa, että täytyisi tehdä tuollaisia juttuja useamminkin, niin tulisi lasten opeteltua syömään rauhassa ja ajan kanssa.



Kävimme eilen esikoisen kanssa Ikeassa ja Askossa. Mukaan tarttui vähän lasten säilytyskalusteita sekä pari joulukoristetta. Tänään laitoin sitten ulos jouluvaloja, mutta toisesta valosarjasta on muuntaja hukassa, joten jäi laittamatta. Uskomattoman paljon harmittaa tuollainen pieni vastoinkäyminen...



Pottailusta piti vielä sanomani: en minäkään jaksa stressata siitä, että pottaan ei vielä tule mitään. Nuutilla homma loksahti kohdilleen n. 2-vuotiaana, kakat saatiin pottaan kyllä vasta reilu 3-vuotiaana. Ja kun Saana on se meidän viimeinen vauva, ei se niin haittaa, vaikka vaippoja joutuisi vaihtelemaan vähän pitempäänkin.



Marjulle täälläkin sormet ja varpaat pystyssä! Toivotaan tuloksellisia puuhasteluja ;-)



Nyt ei muista enempää... Menen siis jatkamaan isänpäivän viettoa tuonne olohuoneen puolelle...



Terhi&lapsukaiset

...mites tuo nyt noin unohtui...



Meillä ei riidellä kovin usein, mutta kun riidellään, minä itken aina... Oikein ottaa päähän se, että en osaa riidellä järkevästi vaan kun raivo on suurimmillaan, tulevat myös kyyneleet... Meillä on se periaate, että nukkumaan ei mennä vihaisena, joten riidat yritetään aina selvittää ennen yötä. Minä voisin kyllä murjottaa ja pitää mykkäkoulua vaikka kuinka kauan, mutta mies onneksi kaivaa esiin sovinnon vaikka väkisin... Ja se on kyllä hyvä tapa.



Meillä riidellään useimmin toisen käytöksestä ja siitä, ettei toinen ota toista huomioon. Yleensä kaava menee niin, että minua ärsyttää joku asia, mutta en sano mitään vaan murjotan (tyhmää, tiedän). Sitten mies kysyy, mikä hätänä ja kaivaa ja kaivaa. Sitten minä purskautan kaiken ulos (viisi kertaa pahempana kuin se asia oikeasti on) ja siitä se sitten alkaa... Olen koettanut opetella sanomaan asioista aikaisemmin ja lievemmin - jonkin verran olen oppinutkin, mutta vielä tässä on paljon matkaa siihen, että turhanpäiväisyyksistä ei tarvitsisi riidellä...



Paniikkitilanteissa minä varmaan olen se nopeatoimisempi ja " viileämpi" , ts. pystyn varmemmin toimimaan. Mies usein vähän lamaantuu, mutta kyllä hänkin sitten toimii - toimimisen alkaminen kestää vain jonkun sekunnin kauemmin kuin minulla... Mies lisäksi saa paniikkitilanteen aikaan paljon helpommin kuin minä, eli tilanne, joka minun mielestäni on vielä ihan hallinnassa, on miehen mielestä täysi kaaos... (ja niitähän lapsiperheen arjessa riittää...)



Nyt loppu.



t: hajamielinen Terhi

Kotona ollaan! Viikonloppu meni vauhdikkaasti, mutta mukavasti. Eilen juhlittiin niitä kummipojan synttäreitä ja siinä samalla kahviteltiin isienkin kunniaksi. Tänään ei sitten sen kummemmin enää päivää muisteltu (me ei olla oikein merkkipäiväihmisiä..) ja päästiinkin matkaan jo heti lounaan jälkeen.



Autoilu sujuu Kaisan kanssa mallikkaasti, nyt unetkin kestävät siellä jo kauemmin kuin 30 min. Kerran pysätään siinä puolen välin tietämillä, joten matkaan menee 4 tuntia. Kun vaan jaksaa viihdyttää, niin kiukuttelutta selvitään lähes koko matkan.



Meillä harvoin riidellään. Väsyneenä tulee tulkittua toisen sanomisia väärin ja me ei kumpikaan kestetä yhtään, jos toiminnastamme huomautetaan. Mies harvoin huomauttaakaan, mutta mä saatan kommentoida jotain, minkä mies sitten tulkitsee moitteeksi. Vaikka se ei yleensä sitä edes ole! Riidan aikana mä korotan ääntäni ja mies kieltää huutamasta, josta suutun vielä lisää.. Useimmiten sovitaan lähes saman tien. Ja mä unohdan heti ja mies nieleskelee asiaa toista päivää sopimisesta huolimatta. Enää en jaksa siitä murehtia, ei se tahallaan jää asioita vatvomaan mielessään. Terhille lohdutuksen sanana, että jos suutun tosissani, niin mäkin alan välittömästi parkua. Tätä on sitten tapahtunut vuosien varrelal niin kavereiden, oman miehen, naapurin (vauva-ajan hormoonioikkuja) kuin pomonkin kanssa.. Noloa!



Kaipa mun nyt täytyisi siirtyä taas opiskelupuolelle. Lupasin tehdä oman osuuteni tiimityöstä tänään, kun työt vievät taas huomisesta mukanaan. Pomo muuten yllätti viime viikolla palkankorotuksen ja työsuhdeauton muodossa.. Kun vaan vielä ehtisin sinne autokauppaan sen auton hankkimaan. Ja opiskelutkin sujuu, hyviä arvosanoja on tullut tähän asti.



Terveisin,

kua ja Kaisa

Marjulle positivisia puuhasteluja :)



RiitaG: Meillä harvemmin riidellään. Meillä tuo mies on se joka yleensä motkottaa mulle erilaisista asioista. Hätätilanteissa me kummatkin toimimme kyllä aika rauhallisesti, joskus mies saattaa eka syytellä mutta pyytelee kyllä sitten anteeksi aina. Joel on sen verran vilkas että mieskint tajuaa ettei sitä koko ajan voi vahdata kuin haukka. Riidat pyritään sopimaan viimesitään enne nukkumaan menoa mutta kumpikaan ei ole pitkä vihainen joten aika nopeasti sopu aina löytyy...



Meillä oli ihan mukava isänpäivä. Herätettiin isukki kera lahjojen. Isi sai paidan ja Joelin omatekemän tyynyliinan (olivat tarhassa tehneet). sitten illemmalla käytiin onnittelemassa vielä mun isäpuolta ja samalla nähtiin mun siskot pitkästä aikaa.



Mukavaa viikkoa kaikill !



T: vupii rv32+1 ja maalisheppuli