Käykö teidän vanhemmat teillä kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat kyläilevät tyyliin kerran kuussa. He toki asuvat samalla paikkakunnalla, mutta se jotenkin tuntuu pahalta, ettei minun vanhempia kiinnosta. Ap

Sano tämä joskus niille vanhemmillesi ihan nätisti. Kerro, että sinulle olisi tärkeää, että he joskus kävisivät.

Moni ikääntynyt työelämässä oleva ei tahdo oikein jaksaa työn lisäksi mitään muuta sosiaalista. Näin omasta anopistani, että hän alkoi siinä 58 ikävuoden jälkeen jumiutua kotiin, ja oli hirveä työ saada hänet lähtemään minnekään. Kun välillä olin tosi sinnikäs ja sain hänet neljännen ei-vastauksen jälkeen lopulta suostuteltua hänet kanssani vaikka teatteriin, hän oli lopulta aina tosi tyytyväinen ja hetken sen jälkeen lähti helpommin taas kylään ja kaupungille. Sitten taas alkoi jumittaa kotona.

Mitä harvemmin jossain käy, sitä vaikeammaksi se muuttuu.

Mitä vanhempasi vastaavat, jos soitat heille perjantaina ja sanot, että olet valmistanut isot määrät jotain heille maistuvaa ruokaa (sanotaan nyt vaikka liha- tai kanapataa), ja pyydät tulemaan huomenna syömään sitä kanssanne? Onko ehdoton ei joka kerta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat asuvat alle kilometrin päässä eivätkä käy. Tervetulleita olisivat mutta olettavat että aina mennään heille käymään. Ja jos en jaksa/kerkiä niin alkaa syyllistäminen kun en ole taas viitsinyt käydä. No eivät ole hekään. 

Ihan käsittämätöntä kyllä. Miten viettivät aikaa omien vanhempiensa kanssa, kun sinä olit lapsi? Menittekö te aina mummulaan vai kävikö mummu teillä? Ap

Olen eri, mutta en muista, että olisi käyty isovanhempien luona muulloin kuin joulupäivänä ja kesällä maalla rapujuhlissa. Isoäidin kanssa kävin kyllä syntymäpäivänä Ekbergillä "leivoksilla" ja samalla Stockmannilla vaateostoksilla.

Äidin vanhemmat olivat maanviljelijöitä, siellä vierailtiin kerran kesässä.

Eivät käy, mutta vinkuvat miksei käydä heillä kylässä. Matka on saman verran molempiin suuntiin, mutta meidän työssä käyvien, taloa remontoivien, ruuhkavuosia elävien pitäisi tuhlata vähäinen vapaa-aika reissaamiseen, kun hyväkuntoiset, muuten ympäriinsä reissaavat eläkeläiset eivät meille ehdi.

Äitini kävi aiemmassa kodissani kerran, noin 25 vuotta sitten. Sitä edellisessä kodissani pojan ristiäisissä. Oikein hyvä näin. Emme halua toisiamme elämäämme, arvomme ovat niin ristiriitaiset.

Isäni taas sitten asui vapaa-ajan talomme toisessa huoneistossa elämänsä viimeiset viisi vuotta. Se oli arvokasta aikaa, saimme olla paljon yhdessä.

Itse asun lasteni kanssa tiiviissä kilometrin ympyrässä. He käyvät monta kertaa viikossa luonani. Itse käyn usein myös pojan luona, kuitenkin aina vain kutsusta.

Tytär ei juurikaan kutsu ja olen hänen itsenäistyessään sopinut hänen kanssaan että en juokse riesaksi. Käytännössä käyn jos pyytää koiraa hakemaan tai hoitamaan vaikka olemme hyvissä ja lämpimissä väleissä ja jaamme muuten asiamme. Vaikuttaa tietysti sekin että olemme samassa työpaikassakin, näemme työn puitteissa usein vaikkakaan emme joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät vieraile. Isä kuoli 1986 ja äiti 2008. Miehen vanhemmat kuolivat 2001 ja 2010. 

Nämä ovat vähän kahjoja vastauksia, mutta itse sanoisin, että edesmenneet vanhemmat ovat enemmän ja vähemmän kyläilemässä kaiken aikaa ja ovat tervetulleita. Minulla oli heihin lämpimät välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät vieraile. Isä kuoli 1986 ja äiti 2008. Miehen vanhemmat kuolivat 2001 ja 2010. 

Nämä ovat vähän kahjoja vastauksia, mutta itse sanoisin, että edesmenneet vanhemmat ovat enemmän ja vähemmän kyläilemässä kaiken aikaa ja ovat tervetulleita. Minulla oli heihin lämpimät välit.

En ole mikään enkeliuskovainen tms., vaan yksinkertaisesti muistot elävät mukana arjessa.

Mun luona ei kukaan käy koskaan kylässä, ei edes vanhemmat. Ja näin siis on ollut ihan aina ja silloinkin kun vielä oli kavereita ja ehkä ihan ystäviäkin, että kukaan ei koskaan tullut kutsusta kylään eikä ehdottanut itsekään, että voisi piipahtaa vaikka kahvilla.

Oli aika pysäyttävä hetki kun tajusi, että mulla on keittiössä pöytä ja neljä tuolia joista 3 on olleet täysin turhia ja tarpeettomia. Samalla sitä tajusi, että jostain syystä on hankkinut kahvikuppeja, lautasia, juomalaseja ym kaikkia sen 4 (tai jopa 6) kappaletta..

Äiti käy kerran viikossa, isä tyyliin pari kertaa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen vanhemmat kyläilevät tyyliin kerran kuussa. He toki asuvat samalla paikkakunnalla, mutta se jotenkin tuntuu pahalta, ettei minun vanhempia kiinnosta. Ap

Sano tämä joskus niille vanhemmillesi ihan nätisti. Kerro, että sinulle olisi tärkeää, että he joskus kävisivät.

Moni ikääntynyt työelämässä oleva ei tahdo oikein jaksaa työn lisäksi mitään muuta sosiaalista. Näin omasta anopistani, että hän alkoi siinä 58 ikävuoden jälkeen jumiutua kotiin, ja oli hirveä työ saada hänet lähtemään minnekään. Kun välillä olin tosi sinnikäs ja sain hänet neljännen ei-vastauksen jälkeen lopulta suostuteltua hänet kanssani vaikka teatteriin, hän oli lopulta aina tosi tyytyväinen ja hetken sen jälkeen lähti helpommin taas kylään ja kaupungille. Sitten taas alkoi jumittaa kotona.

Mitä harvemmin jossain käy, sitä vaikeammaksi se muuttuu.

Niin. Olen sanonut kyllä, kun olen kutsunut, mutta alkaa aina se sama selittely enkä jankkaa aikuisten ihmisten kanssa. Jos/kun vastaus on aina ei ja tulee niitä ihmeellisiä selityksiä, niin ehkä parempi, kun eivät sitten tulisikaan. Miksi minun pitäisi olla aina mieliksi? Ymmärrän, että kotiin helposti jumiutuu, mutta luulisi edes lapsenlapset olevan jonkinlainen syy, että viitsisi edes kerran kolmessa kuukaudessa poiketa? Ap

Vanhempani piipahtavat melkein viikoittain kauppareissullaan. Sunnuntaisin käymme mummolassa enammän tai vähemmän koko perheen voimin.

Välimatkaa ei tosin ole kuin 10km.

Puolisoni vanhemmat ovat kuolleet,.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä pelkäävät teidän ajattelevan että he puuttuvat teidän elämään liikaa. Onko heillä yhä auto ja varaa ajella ylimääräistä? Jos on, ehdota kerran kuukaudessa kyläilyä.

🥶🥶🥶

Eivätkä pelkää.

Aapee puhuu vanhemmilleen.jos tulisivat. Voimilla ihan vaan tapa, ettei lähde tai ei jaksa.

Entisaikaan lapset kävi vanhemmilla.

Mä

Olen itse laiska lähetään.

Jos haluat nähdä, niin mene käymään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhempasi vastaavat, jos soitat heille perjantaina ja sanot, että olet valmistanut isot määrät jotain heille maistuvaa ruokaa (sanotaan nyt vaikka liha- tai kanapataa), ja pyydät tulemaan huomenna syömään sitä kanssanne? Onko ehdoton ei joka kerta?

En koskaan valmista etukäteen muuten vaan ruokaa, mutta jos olen soittanut vaikka keskiviikkona, että tulisivatko he käymään lauantaina tai sunnuntaina, että syötäisiin ja tyttäreni kysyi, koskahan mummi tulee, niin alkaa selittely "en oikein osaa sanoa, katsotaan" tai "ei me varmaan jakseta sinne lähteä silloin, tulkaa te tänne" tms. Jos taas kutsun lapsen synttäreille, niin kyllä silloin tulevat, kun on ilmeisesti heidän mielestään joku velvollisuus. Sellainen parin tunnin kyläily ja lähtevät. Miehen vanhemmat ovat aina kauemmin synttäreilläkin ja viihdyttävät lapsenlapsiaan. Ap

Eivät käy. Äiti ei ole tervetullut, kun en jaksa häntä. Minäkään en käy hänen luonaan. Isä on alkoholisti, joka ei halua parantua. Sanoin, et minä en jaksa hänen elämäntyyliää ja pidetään yhteyttä vain silloin, kun hän on kohtuullisen selvänä esim. aamuisin

Käymme vanhempieni luona säännöllisesti ja he käyvät myös meillä. Ainakin kerran kuussa nähdään ja jos ei olla vähän pitempään aikaan nähty, todetaan että nyt täytyy jotain järjestää. Välimatkaa 60km. Miehen vanhemmat asuvat kilometrin päässä, mutta nähdään harvemmin. Lapsia joskus kuskaavat. Voisin hyvin käydä siellä kahville silloin tällöin ja tiedän että sinne pitääkin vain mennä, eivät itse kutsu. Mutta arjessa niin paljon muistettavaa ja järjestettävää, että olen jättänyt miehen vanhemmat miehen vastuulle.

Alkoholisteja? Viina maistuu etenkin viikonloppuisin, kun toinen vielä työelämässä, joten vaikeaa olla ajamisen takia selvinpäin? Ja sunnuntait menevät krapuloissa? Joskus skarppaavat, kun on ihan "pakko", esim. synttärit.

Silloin kun isäni eli, niin ei juuri ikinä, tai eivät ainakaan jääneet yöksi vaikka oli 4 tunnin yhdensuuntainen matka.

Nyt isä on ollut kuolleena yli 12 vuotta ja äiti on 80-vuotias, ja asumme vain tunnin matkan päässä hänestä. Hän tulee mielellään käymään ja yöksi, itse asiassa 45 minuuttia sitten läksi juuri ajelemaan kotiinsa oltuaan täällä yhden yön. Myös mökille tulee mielellään kesällä yöksi, jos olen siellä muuten yksin.

Äidistä on tullut oikeastaan kaikkein läheisin ystäväni viime vuosina.

Vierailija kirjoitti:

Ja ymmärrän, ettei arkena töiden jälkeen välttämättä viitsi tulla, mutta onhan viikonloput ja tiedän heidän olevan ihan vaan kotona ja ei 30 km matkan päähän tarvitse mitään koko päivän kestävää kyläilyä. Ap

Työelämä ottaa monista nuoremmistakin mehut pois, saati kuusikymppiseltä.

Aiemmin kävivät 3-4 kertaa vuodessa. Nyt kun äitini lonkka on huonona ja joutuu käyttämään apuvälineitä liikkumiseen eivät enää käy. Asumme kerrostalossa ylimmässä kerroksessa eikä hissiä ole (vanha talo).

Hänen on niin hankala päästä tänne että on tainnut ongelmien alettua käydä vain kerran. Isä on muutaman kerran piipahtanut sisällä saakka tuomassa jotain, yleensä ei ota silloin edes kenkiä eikä takkia päältä.

Käymme kyllä heidän luonaan n. kerran joka toinen kuukausi.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisteja? Viina maistuu etenkin viikonloppuisin, kun toinen vielä työelämässä, joten vaikeaa olla ajamisen takia selvinpäin? Ja sunnuntait menevät krapuloissa? Joskus skarppaavat, kun on ihan "pakko", esim. synttärit.

Tätäkin olen kyllä joskus miettinyt syyksi... Ap