Lue keskustelun säännöt.
Teinin huostaanottoko ainoa vaihtoehto?
13.07.2010 |
Esikoiseni on nyt teini-ikäinen ja elämä tuntuu välillä kuin pahimmalta painajaiselta. Vielä pari vuotta sitten esikoiseni oli mitä vastuuntuntoisin ja todella fiksu kaikin puolin, pärjäsi koulussa, sai vain kiitettäviä arvosanoja ja meillä oli hyvät välit ja pystyimme puhumaan kaikesta.
Nyt kaikki on toisin, muutos ei ole tapahtunut kertarysäyksellä, mutta koko ajan mennään pahempaan ja olen todella huolissani. Teinin arvosanat ovat laskeneet kuin lehmänhäntä, hän kapinoi kaikessa vastaan, ei noudata kotiintuloaikoja, karkailee, käyttää alkoholia jne.
Meistä tehtiin nimetön lastensuojeluilmoitus, en tiedä kuka sen teki, mutta on suositeltu, että teini huostaanotettaisiin. Onko tämä normaali käytäntö? Siis mitään muita vaihtoehtoja ei meille ole edes kerrottu vaan ensimmäisenä suositeltiin huostaanottoa.
Kommentit (67)
Ei huostaan ottoa noin vain tehdä ellei tilanne ole TODELLA paha. Onko? Äläkääkä alkako väittämään, että suomessa tehdään turhia huostaan ottoja.. Ei täällä suomessa ole resursseja sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä muita vaihtoehtoja kertomatta. Joten mä en ihan usko tätä tarinaa.
Mutta jos nyt sattuisi, että sä vaikka vaan hämmennyksissän et kyennyt ottamaan informaatiota vastaan niin niitä vaihtoehtoja on esim:
välittämisen- ja kurinpalautus kotona. Tähän on hyvä hakea apua lastensuojelun perhetyöntekijöiltä, joissain kaupungeissa myös perheneuvolat enuvovat vielä teinienkin vanhempia, koulukuraattorilta, kouluspykologilta, terveyskeskuksen lastenpsykalta ja lähisairaalan lastenpsykiatriasta. Sairaalaan tarvitaan lähete jonka saa joko terveyskeskuskesta tai koululääkäriltä, kumpi teille on helpompaa. Kuraattorin ja koulupsykan kiinni saaminen ennen elokuun alkua voi olla hankalaa, mutta sen jlkeen heidän pitäisi olla tavoitettavissa. Siihen apuun kannattaa suhtautua ihan vakavissaan ja kuunnella avoimin korvin, mitä ihmisillä on sanottavaa. Myös sillä teidän teinillä. Mikä tilanne todellisuudessa on, mistä se johtuu, onko siinä teinin itsensä mielestä jotain vikaa ja mitä asialle voisi ja pitäisi tehdä?
Tämän tilanteen kartoittamisen jälkeen jos tuntuu siltä, että ympäristön vaihdon olisi tarpeen kaveriporukan/koulukiusaamisen/ koulunvaihdoksen takia niin houstaanoton ohella te voitte muuttaa myös kook perhe. TÄtä ovat monet käyttäneet tuloksellisesti.
Me emme saaneet teinille mitään apua vaikka käytiin nuorisopsykiatrian polilla ja neurologisia ongelmia todettiin. Lapsi on kiltti muuten mutta ei käynyt koulua ja sai väkivaltaisia raivareita kun sinne yritettiin pakottaa.
Nuorisopsykan polilta sanoivat että ei ole mitään psykiatrista ongelmaa joten mitään terapiaa ei voi saada tai muutakaan apua sieltä. Lastensuojelu oli eri mieltä (mm. että lapsi vaikutti masentuneelta), mutta eivät voi astua toisten (polin) tontille ja ottaa kantaa.
Meille ei tarjottu mitään apua mistään, ainoastaan huostaanotto oli tarjolla. Ei kuulemma ole muuta. Huostaanottoon mentiin. Vasta kun samat ongelmat jatkui nuorisokodissa polillakin myönnettiin ettei ongelma ollutkaan perheessä vaan lapsen pään sisällä ja vuoden mittainen terapia aloitettiin.
Turha huostaanotto, meidät olisi voitu ottaa tosissaan jo aiemmin ja myöntää terapia jo lapsen asuessa kotona.
Ei huostaan ottoa noin vain tehdä ellei tilanne ole TODELLA paha. Onko? Äläkääkä alkako väittämään, että suomessa tehdään turhia huostaan ottoja.. Ei täällä suomessa ole resursseja sellaiseen.
jotakin mikä voisi aiheuttaa käytöksen? Onko kyseessä tyttö vai poika?
Teini on (15v) tyttö.
ap
jotakin mikä voisi aiheuttaa käytöksen? Onko kyseessä tyttö vai poika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinistä tuli oikein mahdoton. vaikka oli rajat ja rakkauta. Tuli elämästämme yhtä helvettiä. Joi, ei myöskään noudattanut kotiintuloaaikoja, kokeili muita aineita, ei vastannut puhelimeen. katosi päiviksi ja viikoiksi. Koulu ei kiinnostanut meillä myöskään. Liikkuin aivan väärissä piireissä. Tuntui , että oli imua sinne ei niin mukavaan seuraan. teinille ilmoitettiin, että mikäli asiat ei muutu niin otetaan järeämmät keimot käyttöön. Teini ei viis veisannut. Lopulta otettiin sossuun yhteyttä ja kerrottiin tilanne ja ilmoitettiin, että haluamme huostaanottoa. Sijoitus oli pois suljettu vaihtoehto. Suosittelen lämpimästi. Otti opikseen ja pari vuotta asui muualla. Lomaili kotona lomat ja viikonloput. Tosin ei ensi alkuun ollut lomia lainkaan. Tämä kaikki oli teinin ja muun perheen parhaaksi. Nyt on asiat hyvin. tästä on aikaa jo monen monta vuotta. Teinillä, joka ei enää tosin ole teini vaan mies on elämä reilassa. Ollaan puhuttu asiaoista ja ymmärtää, että kaikki oli hukassa ja on kiittänyt meitä, vaikka se alkuun tuntui pahalta repiä ja lähteä pois kotiympyröistä.
Ootko kuullut SPR:n nuorten turvataloista? Semmoisesta saattais olla apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi vaikea uskoa, että parissa vuodessa voi tilanne mennä hyvästä niin pahaksi! Onko muuten esimerkiksi koko perheen muutto toisiin ympyröihin poissuljettu ratkaisu, kaupungista maalle vaikka? Vaihtuisi koulu, kaveripiiri, ehkä harrastuksetkin. Huostaanotto kuulostaa tosi rajulta.
Teinistä tuli oikein mahdoton. vaikka oli rajat ja rakkauta. Tuli elämästämme yhtä helvettiä. Joi, ei myöskään noudattanut kotiintuloaaikoja, kokeili muita aineita, ei vastannut puhelimeen. katosi päiviksi ja viikoiksi. Koulu ei kiinnostanut meillä myöskään. Liikkuin aivan väärissä piireissä. Tuntui , että oli imua sinne ei niin mukavaan seuraan. teinille ilmoitettiin, että mikäli asiat ei muutu niin otetaan järeämmät keimot käyttöön. Teini ei viis veisannut. Lopulta otettiin sossuun yhteyttä ja kerrottiin tilanne ja ilmoitettiin, että haluamme huostaanottoa. Sijoitus oli pois suljettu vaihtoehto. Suosittelen lämpimästi. Otti opikseen ja pari vuotta asui muualla. Lomaili kotona lomat ja viikonloput. Tosin ei ensi alkuun ollut lomia lainkaan. Tämä kaikki oli teinin ja muun perheen parhaaksi. Nyt on asiat hyvin. tästä on aikaa jo monen monta vuotta. Teinillä, joka ei enää tosin ole teini vaan mies on elämä reilassa. Ollaan puhuttu asiaoista ja ymmärtää, että kaikki oli hukassa ja on kiittänyt meitä, vaikka se alkuun tuntui pahalta repiä ja lähteä pois kotiympyröistä.
Meillä oli teinin kanssa vähän samanlaista. Todella raskasta ja mitkään tukitoimet ei auttaneet. Lopulta mun mitta tuli täyteen ja viime keväästä on asunut muualla. On nyt 16-vuotias. Vieläkin välillä on mulle vihanen asiasta ja kaikki on paskaa ja perseestä, mutta toisaalta taas on huojentavaa meille kun ei tartte niin paljon huolehtia ja kotielämä on rauhoittunut paljon.
Ja kyllä se teinikin siellä tuntuu viihtyvän suht hyvin vaikka eihän se oma koti ole tietenkään.
Toivottavasti mä voin joskus kirjoittaa samoin kuin sinä, että ratkaisu oli oikea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsia on tehty, niin kyllä mielestäni niiden kanssa käydään läpi myös ne hankalat ajat, eikä lykätä niitä jonkun toisen kasvatettavaksi ja vastuulle silloin kun on vähän hankalaa. Murrosiässä tuppaa sellaista olemaan.
Olen siis tuon miehen äiti. Se entinen teinihirviö:) Rajua se on ymmärtää, että ongelmat on sitä mittaluokkaa, että muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin huostaanotto. Sanana se on hirviö myönnettäköön. Tämä oli perheen ja ennenkaikkea teinin pelastus. Mitä kaikkea olisikaan voinut sattua (vielä lisää). Miten nopeasti olisikaan voinut pilata koko elämänsä ja tulevaisuutensa. Lapsen parasta on kuitenkin ajateltava. Toki vaikkakin se parasta tarkoitti huostaanoton hakua.
Toivon todellakin, että muut vaikeuksissa olevat uskaltavat hakea näinkin rajua apua. Helppoa se ei tule olemaan, mutta kantaa usseissa tapauksissa kiitosta sitten myöhemmin. Rakkautta on myös se, että ymmärtää sen ettei enää kykene auttamaan lasta ja antaa ohjat muille. Heillä on usieten hyvät yhteistyötahot moniin eri ammattilaisiin ja samalla osaavat ohjeistaa myös vanhempia.
Voimia ja jaksamisia teille kaikille, jotka olette hankalassa tilanteessa tällä hetkellä nuoren kanssa. Jotta tekin voitte sitten myöhemmin olla kiitollisia oikein tehdyin, vaikkakin raskaista päätöksistä nuoren hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsia on tehty, niin kyllä mielestäni niiden kanssa käydään läpi myös ne hankalat ajat, eikä lykätä niitä jonkun toisen kasvatettavaksi ja vastuulle silloin kun on vähän hankalaa. Murrosiässä tuppaa sellaista olemaan.
Just tyyppillinen idiotti joka luulee että heti ensimmäiseksi lapsi "lykätään" muualle.
Kuule kyllä se on ihan viimeisin vaihtoehto, sitten kun kaikki muut on käyty läpi ja silti lapsi vaan hakkaa päätään seinään. Se on pysäytys!
Mun mielestä osoittaa suurta rakkautta se että vanhempi on valmis "luopumaan" lapsestaan sen takia että saisivat lapsen asiat hyvälle tolalle.
ja voi olla, ettei uutta vakituista työtä löytyisi toiselta paikkakunnalta eikä välttämättä edes pätkätöitä.
Olen/Olemme siis jo tehneet mielestäni kaiken, mitä voimme itse tehdä. On rajat, on keskusteltu teinin kanssa jne. Mutta jos teini joutuu kotiarestiin esim. siitä, että toistuvasti rikkoo kotiintuloaikoja tmv. niin se tuntuu vaan lisäävän kapinointia. Kaikki rajat on teinistä väärin häntä kohtaan ja hänen pitäisi saada tehdä vaikka mitä omasta mielestään.
Olemme lasteni isän kanssa siis eronneet 7v sitten ex-miehen alkoholiongelman takia. Ensimmäisinä vuosina isä ei tavannut lapsiaan, mutta raitistuttuaan vajaa 4v sitten lapset ovat olleet säännöllisesti isällään. Olemme tästä teinin tilanteesta keskustelleet exäni kanssa, kumpikaan ei tiedä mistä voisi johtua ja keinot alkavat olla vähissä.
Yhtenä vaihtoehtona on mietitty sitäkin, että teini muuttaisi isälleen (asuu eri kaupungissa, kuitenkin melko lähellä), mutten tiedä oisko tuosta sitten apua.
En nyt sinänsä henkeen ja vereen vastusta huostaanottoa, mutta mietin vaan, että onko vielä jotain mitä voisimme itse tehdä vai onko huostaanotto se seuraava vaihtoehto.
ap
Tosi vaikea uskoa, että parissa vuodessa voi tilanne mennä hyvästä niin pahaksi! Onko muuten esimerkiksi koko perheen muutto toisiin ympyröihin poissuljettu ratkaisu, kaupungista maalle vaikka? Vaihtuisi koulu, kaveripiiri, ehkä harrastuksetkin. Huostaanotto kuulostaa tosi rajulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole huostaaotto. Meillä nuori oli avohuollon sijouksena läheisessä perhetukikeskukssa. 3 kuukautta siellä ja jo rupes tavat nuorella muuttumaan. Pääsi kotiin, mutta tiesi että jos sama meno jatkuu kuin ennen sijoitusta, niin sitten se on huostaaotto seuraavaksi.
Kotiin päästyä nuorella oli nuorisoasemalla käyntejä missä kävi keskustelemassa lähinnä päihteidenkäytöstä, mutta myös muista mieltä askarruttavista asioista.
Meillä toimi! Nyt on just 18-vuotta täyttänyt nuori ja asiat kunnossa :)
Helposti mielestäni rangaistuksista tulee sellainen uhkailutilanne (etenkin jos tilanne ei ole ihan kristallinkirkas, vaan välillä vanhemmat lipsuvat seurauksissa tai uhkailevat turhaan rangaistuksilla), jossa nuori kokee että häntä kiusataan eikä häneen luoteta lainkaan eikä kukaan häntä ymmärrä eikä mitään keskusteluyhteyttä ole eikä hänellä oikeasti ole mitään valtaa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, ja uhmassaan kokee että ei voi sitä rangaistusta välttää ja elämä on yhtä p*skaa, joten ihan sama, menköön ja vähän vielä yli. Tai voisiko rangaistuksen sijaan/oheen kokeilla myös jotain mukavaa juttua palkinnoksi yhteistyöstä ja oikeasti pitää niistä seurauksista huolellisesti kiinni, sekä keskustella ohessa miksi...
Luuletko että isän alkoholismin ja avioeron aiheuttamat tunteet voisivat nyt purkautua näin rajusti? Onko lapsena tai nyt nuorena saanut jotain apua tähän?
onko teinisi ollut vaikeuksissa lain kanssa?
Hylättyjä teinejä on joka kaupungissa.
Huostaanotto on lapsia varten, jos on kyseessä teini niin ei kukaan sellaista halua
Heille järjestetään puoli-vankiloita, sellaisia nuoriso taloja jne. Kauheat paikat, huumeita, väkivaltaa jne, joten kuri on aivan toista luokkaa
Perhehoitoon sellaiset eivät pääse.
turhaan uhkailla. Ja teini siis on tiennyt nämä säännöt ja seuraukset ja hän on saanut vaikuttaa mm. kotiintuloaikaan ja siinä on aiemmin joustettu, mutta nyt kun käytös on kaikkea muuta kun hyvää niin ei olla joustettu kotiintuloajoissakaan. Lisäksi teinille on kerrottu, että jos esim. sanotaan nyt vaikka viikon tai kaks toimisi sääntöjen mukaisesti niin siitä saisi palkinnon.
En tiedä voisko isän alkoholismi tai avioero purkautua nyt näin, aikoinaan teini kävi terapiassa isän alkoholismin/avioeromme takia ja siitä oli apua.
ap
Helposti mielestäni rangaistuksista tulee sellainen uhkailutilanne (etenkin jos tilanne ei ole ihan kristallinkirkas, vaan välillä vanhemmat lipsuvat seurauksissa tai uhkailevat turhaan rangaistuksilla), jossa nuori kokee että häntä kiusataan eikä häneen luoteta lainkaan eikä kukaan häntä ymmärrä eikä mitään keskusteluyhteyttä ole eikä hänellä oikeasti ole mitään valtaa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, ja uhmassaan kokee että ei voi sitä rangaistusta välttää ja elämä on yhtä p*skaa, joten ihan sama, menköön ja vähän vielä yli. Tai voisiko rangaistuksen sijaan/oheen kokeilla myös jotain mukavaa juttua palkinnoksi yhteistyöstä ja oikeasti pitää niistä seurauksista huolellisesti kiinni, sekä keskustella ohessa miksi...
Luuletko että isän alkoholismin ja avioeron aiheuttamat tunteet voisivat nyt purkautua näin rajusti? Onko lapsena tai nyt nuorena saanut jotain apua tähän?
onko teinisi ollut vaikeuksissa lain kanssa? Hylättyjä teinejä on joka kaupungissa. Huostaanotto on lapsia varten, jos on kyseessä teini niin ei kukaan sellaista halua Heille järjestetään puoli-vankiloita, sellaisia nuoriso taloja jne. Kauheat paikat, huumeita, väkivaltaa jne, joten kuri on aivan toista luokkaa Perhehoitoon sellaiset eivät pääse.
Oma lapsi oli laitoksessa jossa ei todellakaan ollut mikään vankila, eikä siellä todellakaan suvaittu väkivaltaa tai kiusaamista. Huumeita! ohhoh, eiköhän niitä ole enemmän tuolla kaduilla missä mekin kuljetaan kuin nuorille tarkoitetuissa laitoksissa?
aikuisen kokoista teiniä ei pidetä väkisin koulunpenkissä tai kotona.
Meillä isokokoisen pojan raivarit sai fyysisiä vahinkoja aikaan asunnolle ja vanhemmille. Juurikin näissä rajoittamistilanteissa. Psyykkiset vahingot sisaruksilla olisi olleet ajankohtaisia ennemmin tai myöhemmin. Nyt puolen vuoden nuorisokodin jälkeen tilanne rauhoittunut ja sisarukset viihtyvät tämän yhden seurassa, eivätkä enää pelkää.
Mitä meidän mielestäsi olisi pitänyt tehdä? Antaa teinin pomottaa fyysisellä ylivoimallaan koko perhettä? Kaikki keinot oli jo käytetty.
Jos lapsia on tehty, niin kyllä mielestäni niiden kanssa käydään läpi myös ne hankalat ajat, eikä lykätä niitä jonkun toisen kasvatettavaksi ja vastuulle silloin kun on vähän hankalaa. Murrosiässä tuppaa sellaista olemaan.
Tilanteemme oli ilmeisesti aika samanlainen mitä ap:llä, ainakin kirjoituksistaan päätellen. Vanhempani, vaikka olivat eronneet niin sain molemmilta huomiota, oli rajat jne, mutta silti minä tein mitä halusin enkä välittänyt vähääkään rajoista, kotiarestista jne. Lopulta tilanne meni niin pahaksi, että vanhempani olivat voimattomia ja minut huostaanotettiin. Se sai minut vähitellen muuttumaan.