Lue keskustelun säännöt.
Teinin huostaanottoko ainoa vaihtoehto?
13.07.2010 |
Esikoiseni on nyt teini-ikäinen ja elämä tuntuu välillä kuin pahimmalta painajaiselta. Vielä pari vuotta sitten esikoiseni oli mitä vastuuntuntoisin ja todella fiksu kaikin puolin, pärjäsi koulussa, sai vain kiitettäviä arvosanoja ja meillä oli hyvät välit ja pystyimme puhumaan kaikesta.
Nyt kaikki on toisin, muutos ei ole tapahtunut kertarysäyksellä, mutta koko ajan mennään pahempaan ja olen todella huolissani. Teinin arvosanat ovat laskeneet kuin lehmänhäntä, hän kapinoi kaikessa vastaan, ei noudata kotiintuloaikoja, karkailee, käyttää alkoholia jne.
Meistä tehtiin nimetön lastensuojeluilmoitus, en tiedä kuka sen teki, mutta on suositeltu, että teini huostaanotettaisiin. Onko tämä normaali käytäntö? Siis mitään muita vaihtoehtoja ei meille ole edes kerrottu vaan ensimmäisenä suositeltiin huostaanottoa.
Kommentit (67)
Paikkakunnan vaihdosta sen verran, että se ei ole täysi mahdottomuus, mutta jäisin silloin itse luultavasti työttömäksi ja tuskin löytyis ihan heti vakipaikkaa tai edes pätkätöitä.
Sen sijaan esikoisen isälle muuttoa on harkittu, mutta en tiedä onko siitäkään apua, koska isällään kun ovat niin esikoinen käyttäytyy aivan samalla tavalla kun minun luonani. Isä siis asuu eri paikkakunnalla kun me.
Vaikka meillä on neljä lasta, niin aina kaikki ovat saaneet kyllä paljon huomiota ja varmasti tietävät, että ovat meille rakkaita. Tietysti se, että eivät nähneet isäänsä muutamaan vuoteen on voinut jättää arpia kuin myös avioero, joihin esikoinen mahdollisesti reagoi tällä tavalla.
ap
laskin väärin.
mutta onko lapsilla siis isäpuoli?
t. 28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mokasi sen jälkeen uudestaan ja sossut eivät antaneet vaihtoehtoja enää. Ainut oli huostaanotto nuorisokotiin.
Onneksi teini pääsi aivan ihanaan paikkaan, alkoi opiskella, huomasi, ettei kuulu sellaisiin piireihin kun tuli järki päähän.
Nyt asuu jo omillaan (23v) ja on ihan yhtä tunnollinen, kuin aiemminkin.Sai ammatin ja on hyvä työntekijänä. Itse vastustimme huostaanottoa, mutta koska emme saaneet teiniä kuriin, ei ollut vaihtoehtoa.
Ja meidän kohdalla hyvä paikka kasvatti teinistä vastuuntuntoisen. Voimme olla kiitollisia siitä. Pari vuotta hän siellä vietti ennen täysi-ikäistymistään.Ei se aina ole huono vaihtoehto, jos mikään ei auta.
Itse vanhempana miettisin ensin kaikkea muuta kuin huostaanottoa. Jos ongelma on kaveripiirissä ja aineissa, niin muutto voisi olla hyvä. Ja vaikka kuinka se työpaikka olisi vain yhdessä ainoassa kaupungissa, niin voisiko muuttaa vaikka 50km päähän josta vanhempi voisi kulkea töihin, mutta nuoren saisi irti tietystä piiristä? Jos jo muutto on ylivoimaista oman työmatkan vuoksi, niin tuntuu hurjalta että kuinka vähän jotkut vanhemmat ovat valmiita tekemään lastensa elämän eteen.
Jos taustalla on ollut avioero ja vanhemman alkoholismia, niin varmasti näillä on ollut vaikutusta lapseen. Niistä lähtökohdista on todella harvinaista jos on ollut täydellinen lapsi ilman ongelmia. Näillä asioilla on yleensä pidempiaikaisempia vaikutuksia jotka näkyvät nuoressa vielä jopa aikuisiällä.
Jos perheessä on nuorempia lapsia niin kuinka vanhemman aika riittää nuorelle? Miten perhesuhteet ja vanhempien suhteet? Paljonko päivittäin vanhemmat viettävät nuoren kanssa aikaa ja paljonko ovat oikeasti läsnä?
Nuori voi olla kaiken tuon jälkeen pohjaton kaivo, joka kaipaa aikaa, huomiota ja rakkautta aina uudelleen ja uudelleen. Tottakai tarvitaan rajoja ja sääntöjäkin, mutta vaikka nuori tuntuisi olevan kuinka hankala tahansa, niin hänestä löytyy varmasti ne hyvätkin puolet, jotta saa kiitosta ja hyväksyntääkin. Sitä kautta voisi yrittää rakentaa suhdetta nuoreen ja yrittää aina vain uudelleen vaikka ei saisikaan vastakaikua.
Silloin kuitenkin jos nuori itse on sitä mieltä että huostaanotto olisi hyvä, niin sitten asiaa olisi hyvä harkita. Myös jos nuori on vaaraksi muille perheessä tai itsetuhoinen, niin huostaanotto voisi olla tarpeen. Muuten voisi olla hyvä selvittää ja miettiä muita keinoja.
Nämä ajatuksia siitä lähtökohdasta mitä omassa elämässä ollut. Itselläni vanhemmat ovat eronneet kun olin 10v, isäni oli alkoholisti (teki itsemurhan kun olin reilu 20v) ja äitini läheisriippuvainen (ero oli vaikea ja sen jälkeen seurusteli ja löysi uuden miehen, jonka luo muutti käytännössä). Huostaan minua ei otettu ja ne nuoret, jotka oli, olisivat kyllä olleet muuta kuin hyvää seuraa. Jos vanhempani olisivat antaneet ottaa minut tuossa vaiheessa huostaan, luulen että olisin tuntenut heidän hylkäävän minut vielä pahemmin. Tosin riippuen sijoituspaikasta, olisi siellä ollut varmasti parempia aikuisen malleja.
Teininä käytin alkoholia ja minulla oli irtosuhteita, en osannut arvostaa ja rakastaa itseäni. Koulun kuitenkin sain hoidettua hyvin.
Jollain minusta kuitenkin kasvoi pikkuhiljaa aikuinen, tosin siinä minua auttoi mielettömästi nykyinen mieheni, jonka tapasin 18v:na. Senkin jälkeen tein paljon virheitä ja oppiaikaa meni. Suurin parantava merkitys tuntui siinä että oli joku joka rakasti ja jaksoi minua virheistäni ja teoistani huolimatta. Oli joku johon turvautua, eikä vain jaksaa aina yksin.
Nyt äitinä ja esimurkkuikäisen temperamenttisen lapsen vanhempana tuntuu että vanhempana ei ole aina helppoa. Lisäksi on pari nuorempaa koululaista tulossa perässä. Toivottavasti osaisin ja jaksaisin yrittää toimia, niin että muistaisin miltä nuoresta voi tuntua ja etsiä niitä sopivia keinoja kasvattamiseen ja rakastamiseen, sekä mahdollisten negatiivisten kierteiden katkaisuun. Luulen että minulla tulee äitinä olemaan siinä vielä työsarkaa jo ilman lapsiin vaikuttavia avioeroa ja vanhemman alkoholismiakin.
jos teini viedään yöllä putkaan kadulta, siitä tehdään automaattisesti ilmoitus sossuun ainakin täällä.
Silloin ei vanhempien sanomiset enää auta, ei paikkakunnan vaihtosuunnitelmat tms.
Muutaman kerran kun sama teini törttöilee, niin se on menoa se!
silloin voi kaikki kääntyä päälaelleen, vaikka olisi ennen ollut miten.
Sen kaikki jo teinejä kasvattaneet tietänevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko suomessa pakko käydä koulua? entä kotikoulu`P
Me emme saaneet teinille mitään apua vaikka käytiin nuorisopsykiatrian polilla ja neurologisia ongelmia todettiin. Lapsi on kiltti muuten mutta ei käynyt koulua ja sai väkivaltaisia raivareita kun sinne yritettiin pakottaa. Nuorisopsykan polilta sanoivat että ei ole mitään psykiatrista ongelmaa joten mitään terapiaa ei voi saada tai muutakaan apua sieltä. Lastensuojelu oli eri mieltä (mm. että lapsi vaikutti masentuneelta), mutta eivät voi astua toisten (polin) tontille ja ottaa kantaa. Meille ei tarjottu mitään apua mistään, ainoastaan huostaanotto oli tarjolla. Ei kuulemma ole muuta. Huostaanottoon mentiin. Vasta kun samat ongelmat jatkui nuorisokodissa polillakin myönnettiin ettei ongelma ollutkaan perheessä vaan lapsen pään sisällä ja vuoden mittainen terapia aloitettiin. Turha huostaanotto, meidät olisi voitu ottaa tosissaan jo aiemmin ja myöntää terapia jo lapsen asuessa kotona.
Ei huostaan ottoa noin vain tehdä ellei tilanne ole TODELLA paha. Onko? Äläkääkä alkako väittämään, että suomessa tehdään turhia huostaan ottoja.. Ei täällä suomessa ole resursseja sellaiseen.
Ei tarjota kunnon perheterapiaa ennen sitä, vaan lapsi vaan napataan viranomaistahojen rekisterien perusteella.
Kaikki tämä ennen keskusteluterapiamahdollisuutta perheen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja valmiita tekemään paljon lapsen takia. Ja lapsi itse edes jollain tapaa motivoitunut.
En usko että sellaista lasta löytyy joka laitokseen haluaa jos kotona on kaikki hyvin. Ei omanikaan halunnut. Syytti mua pitkän aikaa siitä että "olin hänet sinne laittanut".
Me itse käytiin lapsen takia kahden vuoden helvetti, sossussa ramppaamista, oli perhetyöntekijää, psykologia ja vaikka mitä. Mutta mikään ei noista ei tuonut tulosta. Teini edelleen piti itseään aikuisena ja oli sitä mieltä että osaa päättää itse asioistaan.
Käytiin läpi lapsuus, kriisit, ihan kaikki. Teinille annettiin mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon. Sai rakkkautta ja saa edelleen, sai hoivaa ja saa edelleen. Silti lopputulos oli se että nyt pitää tehdä niin että teini asuu jossain muualla.
Meidän lapsi on nyt asunut eräässä paikassa vuoden ja ihan hyvin on mennyt alku-shokin jälkeen. Lomat pelaa, tupakasta on päässyt eroon ja opiskelu kiinnostaa.
Ei millään pahalla, mutta joskus vähän ärsyttää kun lukee jotenkin niin naiveja neuvoja ja omia kokemuksia mitkä on päättyneet tosi hyvin vaikka on saanut asua kotona. Ei mua pysty kukaan enää loukkaamaan, mulla on puhdas omatunto ja itsetunto on hyvä, tiedän että olen parhaani tehnyt. Ärsyttää joskus mutta välillä myös naurattaa toisten tietämättömien mielipiteet. Saahan niitä olla, mutta toivon todella että ei joskus pilkka napsahda omaan nilkkaan. En mä tälläistä kenellekään toivo, en edes idiooteille ja ilkeilijöille.
Joo ja kyllä, kyllä meidän teinissä on aina ollut hyvät puolet myös. Mutta kun se ei riitä että välillä niitä väläyttelee, mutta muuten menee miten itse haluaa, se on lapsi ei aikuinen.
Meidän lapsi oli vaaraksi vain itselleen, koskaan ei meitä uhannut tai sisaruksiaan, mutta huolta se toi ja paljon. Kun kaikki tukitoimet oli käyty läpi ja mikään ei auttanut, oli lopputulos se mikä on, hän asuu nyt laitoksessa. Mutta hei, nyt on asiat paremmin!
Sen verran vielä että huostaaotto on aina kova paikka, niin lapselle kuin vanhemmalle. Mä olen itkuni itkenyt sen vuoksi, mutta enää ei oikeesti ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Todellakin tein sen eteen töitä että sitä ei olisi koskaan tapahtunut.
Ollaan muuten ihan "normiperhe". Esikoinen on jo omillaan, tämä yksi laitoksessa ja kotona vielä 12- ja 9-vuotiaat sisarukset.
Miten ne huostassa pitää teinejä sen paremmin kurissa? Lukekaa kuinka paljon nimenomaan laitoksista teinit lähtee hatkaan!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille sanottiin että nuori ei voi asua kotona kun karkailee ja on öisinkin pois kotoa. Että joko siirretään asumaan alkoholisti isälleen, tai sijoitetaan kiireellisesti. Siirsivät ensin juoppoisälle (vaikka kaikki sossut tiesivät että hän on juoppo) ja sieltä kiireesti sijoittivat laitokseen koska isä olikin juoppo, jonka siis tiesivät. Toinen vaihto ehto olisi ollut se että nuori olisi totellut kotona, mutta koska tämä ei hänelle käynyt, niin sijoitus jäi lasun mukaan ainoaksi vaihtoehdoksi.
Isän luona lapsi joutui nukkumaan juoppojrn kanssa samassa tilassa ja myymään kiljua jotta sai rahaa, laitoksessa pelkäämään pomonuorta joka toi teräaseita ja huumeita laitokseen.
Nuorille siis kertoisin sellaiset terveiset että säästytte paljolta jos viitsitte edes rimaa hipoen hoitaa hommanne. On myös kova paikka aikuisena huomata mitä on tehnyt omille vanhemmilleen. Oma lapseni on nyt 25v eikä ole vieläkään päässyt traumoista yli.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia on tehty, niin kyllä mielestäni niiden kanssa käydään läpi myös ne hankalat ajat, eikä lykätä niitä jonkun toisen kasvatettavaksi ja vastuulle silloin kun on vähän hankalaa. Murrosiässä tuppaa sellaista olemaan.
Just tyyppillinen idiotti joka luulee että heti ensimmäiseksi lapsi "lykätään" muualle.
Kuule kyllä se on ihan viimeisin vaihtoehto, sitten kun kaikki muut on käyty läpi ja silti lapsi vaan hakkaa päätään seinään. Se on pysäytys!
Mun mielestä osoittaa suurta rakkautta se että vanhempi on valmis "luopumaan" lapsestaan sen takia että saisivat lapsen asiat hyvälle tolalle.
TÄMÄ!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ne huostassa pitää teinejä sen paremmin kurissa? Lukekaa kuinka paljon nimenomaan laitoksista teinit lähtee hatkaan!!!
No ehkä 14 vuotta sitten oli vielä eri tilanne kuin nyt? Ap:n lapsi jo lähempänä kolmikymppinen, joten ei tarvitse enää neuvojasi, urpå.
Vierailija kirjoitti:
ja valmiita tekemään paljon lapsen takia. Ja lapsi itse edes jollain tapaa motivoitunut.
En usko että sellaista lasta löytyy joka laitokseen haluaa jos kotona on kaikki hyvin. Ei omanikaan halunnut. Syytti mua pitkän aikaa siitä että "olin hänet sinne laittanut".
Me itse käytiin lapsen takia kahden vuoden helvetti, sossussa ramppaamista, oli perhetyöntekijää, psykologia ja vaikka mitä. Mutta mikään ei noista ei tuonut tulosta. Teini edelleen piti itseään aikuisena ja oli sitä mieltä että osaa päättää itse asioistaan.
Käytiin läpi lapsuus, kriisit, ihan kaikki. Teinille annettiin mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon. Sai rakkkautta ja saa edelleen, sai hoivaa ja saa edelleen. Silti lopputulos oli se että nyt pitää tehdä niin että teini asuu jossain muualla.
Meidän lapsi on nyt asunut eräässä paikassa vuoden ja ihan hyvin on mennyt alku-shokin jälkeen. Lomat pelaa, tupakasta on päässyt eroon ja opiskelu kiinnostaa.
Näinhän se on. Meillä myös kaikilla mittareilla ja viranomaisten hyväksymä normaali koti ja perhe, lapsella vain oli itsensä kanssa hankalaa teininä, mikä johtui hänen neuropulmistaan.
Lapsi ei myöskään aikuisena ole enää sitä mieltä että koti oli paskapaikka, vaan päinvastoin, ja on myös pyytänyt anteeksi meiltä vuosia jatkunutta ahdistusta ja kaikkien voimavarojen viemistä, ja on saanut kuulla saaneensa anteeksi jo silloin kun nämä tapahtuivat. Vuosia koko elämä pyöri vain teinin ympärillä, meni terveys itseltä ja työt ja ystävät jne.
nykyään kaikki on suht ok lapsella, ja muutti 200km päähänkin jo vuosia sitten. Välit meillä on hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ne huostassa pitää teinejä sen paremmin kurissa? Lukekaa kuinka paljon nimenomaan laitoksista teinit lähtee hatkaan!!!
Ei me sille mitään voida, lasulla on valtiovallan siunaama oikeus viedä ne teinit jotka haluavat viedä.
Vierailija kirjoitti:
Miten ne huostassa pitää teinejä sen paremmin kurissa? Lukekaa kuinka paljon nimenomaan laitoksista teinit lähtee hatkaan!!!
Löytyy se lopulta sekin laitos, josta ei lähdetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne huostassa pitää teinejä sen paremmin kurissa? Lukekaa kuinka paljon nimenomaan laitoksista teinit lähtee hatkaan!!!
Löytyy se lopulta sekin laitos, josta ei lähdetä.
Ei meille löytynyt. Lapsi piilotteli kuukausikaupalla, niin kauan että lasu päätti sijoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Miten ne huostassa pitää teinejä sen paremmin kurissa? Lukekaa kuinka paljon nimenomaan laitoksista teinit lähtee hatkaan!!!
Tämän pohja on lastensuojelulain jatkuvassa nakertamisessa. Kaikki rajaamisen keinot viedään lainsäädännöllä pois ja sitten oletetaan, että ohjaajat kykenevät puhumalla korjaamaan rikkinäisen nuoren.
-25 vuotta ohjaajana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ne huostassa pitää teinejä sen paremmin kurissa? Lukekaa kuinka paljon nimenomaan laitoksista teinit lähtee hatkaan!!!
Tämän pohja on lastensuojelulain jatkuvassa nakertamisessa. Kaikki rajaamisen keinot viedään lainsäädännöllä pois ja sitten oletetaan, että ohjaajat kykenevät puhumalla korjaamaan rikkinäisen nuoren.
-25 vuotta ohjaajana
Eli pitäisi lukita huoneeseensa yöksi? Vai mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Ei huostaan ottoa noin vain tehdä ellei tilanne ole TODELLA paha. Onko? Äläkääkä alkako väittämään, että suomessa tehdään turhia huostaan ottoja.. Ei täällä suomessa ole resursseja sellaiseen.
Kyllä niitä tehdään. Meidän tapauksessa ainakin.
Oma isosiskoni oli aivan "kamala" teini. Käytti huumeita, karkaili kotoa, joka viikko eri poikaystävä, aborttikin. Äitimme ei kestänyt ja isosiskoni huostaanotettiin. Itse olin ollut pienestä pitäen kiltti ja tunnollinen. Sitten tuli murrosikä ja päädyin ottamaan isosiskostani mallia, huomiohakuisuutta kaiketi vain, ikää oli 15v silloin. Minutkin huostaanotettiin. Se päivä oli elämäni traumaattisin hetki. Tajusin ettei äitini välittänyt todellisuudessa paskaakaan minusta. Edelleenkään emme ole missään tekemisissä. Ei haittaa minua. Nenän vartta pitkin katson häntä. Turvaa, lohtua ja apua minä olisin vain kaivannut. Mutta jos sitä ei ole antaa teilläkään niin lähettäkää ihmeessä, arvon naiset "äidit", kakaranne pois jaloistanne pyörimästä.