Lue keskustelun säännöt.
Te erakkoluonteet, jotka olette pidempään kulkeneet omia polkujanne
11.12.2022 |
Mitä sanoisitte ihmiselle, joka on vasta ymmärtänyt, että elämä voisi olla antoisampaa yksin? Ihmisiä horisontissa, jonkinlaista kanssakäymistä, löyhää yhteisöllisyyttä, mutta pääosin yksineloa?
Itsensä kanssa ajan viettoa, mukavia koti-iltoja, uusia kokemuksia ja hienoja elämyksiä, omassa seurassa.
Olisiko jotain mitä tällaisen henkilön olisi hyvä tietää?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Kun itsekseen on, ei tarvi kaikkea keskiluokkaisuuden kulisseja. On ne sitten tiettyä autoa, harrastuksia, sisustusta jne. mitä yleensä hankitaan sopiakseen yleisesti hyväksyttävään muottiin, josta kukaan ei tiedä kuka sen on luonut. Voi olla ihan räätälöidyn korkealuokkainen omassa elämässään ihan vaan itselleen.
Elän itse juurikin näin. Koti on tylsän keskiluokkainen, jopa hieman mummomainen (ei coolilla tavalla). Minulta löytyy prismasta ja tokmannilta hankittuja koristeita, tekokukkia ja imeliä asetelmia. Vanhanaikaisia kuoseja. Ihanan lämmintä ja kodikasta, maanläheistä.
Minulla periaatteessa kuuluisi ja odotettaisiin olevan joku taiteellinen ja erikoinen, mutta design-henkeen kuitenkin stereotyyppisen moderni. Liittyen persoonaan ja ammattiin. Ihmiset yllättyvät kun tulevat käymään. Ei kiinnosta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en haluaisi olla erakko, mutta arvostan ihmistä, joka saa kiinni omista arvoistaan ja alkaa elää niiden mukaan. Erämaaerakoista vielä sen verran, ettei erämaahan voi hävitä tai hautautua. Lähimmässä kylässä (esim. Ivalo tai Inari) asuvat tietävät vallan hyvin kunnassa asuvat erakot, heistä puhutaan jne. Cityerakoituminen on paljon helpompaa mutta ihan erilaista tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitseeko omasta erakkoudesta tehdä numeroa?
Oikeastaan, sillähän sen aitouden tästäkin erottaa.
Kerrotko vielä, että miksi arvioit toisten erakkouden aitoutta ja miksi ketään kiinnostaisi sinun tuomiosi hänestä? Ei kuulosta kovin erakkoluontoiselta.
Mikä tuossa kommentoimassasi viestissä viittaa sinun mielestäsi siihen, että sen kirjoittaja olisi arvioimassa kenenkään muun kuin oman erakkoutensa aitoutta?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Onnistuu ainoastaan jos se yksinoleminen on oma valinta ja jos oikeasti on erakkotyyppiä. Jotkut huomaavat erakkoelämää kokeillessaan että se ei sittenkään ole niiden juttu.
Itse olen työssäkäyvä erakko (ollut kyllä ihmissuhteitakin), mutta en ole sitä tyyppiä joka lähtisi yksin vaeltamaan tuntureille tai minne nyt ihmiset lähtevätkin, vaikka tarpomaan Santiago di Compostelaa. Sellaista yksinoloa en halua tai ehkä edes kestäisi.
Mutta sitten toisaalta taas yksin vietetty aika kotosalla ei tunnu hirveältä menetykseltä. En taida kaivata paljoa ulkoisia elämyksiä tai tapahtumia, tykkään tylsästä rutiinihkosta arjestani ja luen paljon, katson leffoja. Eli mietin kyllä ihmisenä oloa paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse en haluaisi olla erakko, mutta arvostan ihmistä, joka saa kiinni omista arvoistaan ja alkaa elää niiden mukaan. Erämaaerakoista vielä sen verran, ettei erämaahan voi hävitä tai hautautua. Lähimmässä kylässä (esim. Ivalo tai Inari) asuvat tietävät vallan hyvin kunnassa asuvat erakot, heistä puhutaan jne. Cityerakoituminen on paljon helpompaa mutta ihan erilaista tietysti.
Omalla tavalla helpompaa mutta on siinä jotain surullistakin millaisen läpäisemättömän kapselin kehittää ympärilleen. On suojassa sen sisällä. Kuin pehmustettu selli kun ei ole ketään läheistä ihmissuhdetta. Tunne-elämästä tulee helposti liiankin tasaista. Pelästyttääkö sitä heti toisen jos paljastuu että on erakko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, varaudu siihen, että välillä tulee huonoja hetkiä, jolloin kyseenalaistat päätöksesi ja koko elämäsi. Ne menevät ohi, älä panikoi.
Kannattaa myös tarkoituksella käydä silloin tällöin "sosialisoimassa", ihmisten ilmoilla. Tulet huomaamaan, ettet menetä mitään. Tavallaan se on surullistakin. Totuus voi tuntua julmalta; että elämä ei olekaan ihania ihmisuhteita ja mukavaa hauskanpitoa yhdessä.
Kun tämän on oivaltanut ja hyväksynyt, ei ole enää tarvetta esittää saati teeskennellä (make believe) mitään, kenellekään. Itselleen on aina syytä olla rehellinen. Muuten erakkoelämä ei voi onnistua.
Tämä viesti kosketti. Itselläkin oli pitkään ongelma, että yritin tavoitella sellaista frendit-henkistä postikorttielämää, jota en oikeasti kuitenkaan edes halunnut. Oli yllättävän vaikea luopua ajatuksesta hereille havahtuminen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en haluaisi olla erakko, mutta arvostan ihmistä, joka saa kiinni omista arvoistaan ja alkaa elää niiden mukaan. Erämaaerakoista vielä sen verran, ettei erämaahan voi hävitä tai hautautua. Lähimmässä kylässä (esim. Ivalo tai Inari) asuvat tietävät vallan hyvin kunnassa asuvat erakot, heistä puhutaan jne. Cityerakoituminen on paljon helpompaa mutta ihan erilaista tietysti.
Omalla tavalla helpompaa mutta on siinä jotain surullistakin millaisen läpäisemättömän kapselin kehittää ympärilleen. On suojassa sen sisällä. Kuin pehmustettu selli kun ei ole ketään läheistä ihmissuhdetta. Tunne-elämästä tulee helposti liiankin tasaista. Pelästyttääkö sitä heti toisen jos paljastuu että on erakko?
Liikaa oletuksia. Jos et ole tunteellisesti sotkeentunut tai riippuvainen toisista ihmisistä, se ei välttämättä tarkoita läppisemätöntä kapselia tai selliä.
Itselläni on todella tunne- ja elämysrikas elämä vaikka olen paljon yksin. Nauran ja itken paljon, lukemattomista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni teistä erakoitui valaistumisen myötä?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä erakoitui valaistumisen myötä?
Minulla ne meni/menee käsikädessä. Sisäisen äänen kuuleminen vaatii yksinoloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä huoli että aina ruokaa pariksi-kolmeksi viikoksi, ja hyvä arsenaali peruslääkkeitä kans. Sitä kun yksin myös sairastetaan.
Ihanaa, kun ei tullut mitään turhia toivotuksia mistään jouluna. Ei tarvitse raportoida somessa eikä muutenkaan, mitä tuli tehtyä ja syötyä. Mitä se kenellekään kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajautunut erakkoelämään pikku hiljaa, käyn kyllä töissä ja siellä joutuu olemaan sosiaalinen mutta vapaa-ajan olen yksin. Olen päässyt siihen vaiheeseen että minua ei edes kiinnosta mitä muut minusta ajattelevat. Elän omassa kuplassa. Parisuhde kyllä kiinnostaisi mutta en löydä samanhenkistä miestä mistään. Vanhuus ja vakavasti sairastuminen pelottaa, sillä ei ole ketään turvana. Muuten olen hyväksynyt olotilani.
Vierailija kirjoitti:
Ohje: Älä nyt ainakaan vauvapalstalta ohjeita kysy. Elä elämääsi.
Nimen omaan; elä elämääsi. Karavaani kulkee koirat haukkuvat.
Jos tosissasi aiot elää omaa elämääsi, et tarvitse kenenkään neuvoja. Kuuntele itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän olen itsekseni ilman turhasuhteita sitä paremmin voin. Onneksi poistuin oravanpyörästä kauan sitten. Inhosin jo lapsena kun oli hyvä kirja menossa ja muut tuli hakemaan leikkimään.
Mulle ihan ajan tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, kun ei tullut mitään turhia toivotuksia mistään jouluna. Ei tarvitse raportoida somessa eikä muutenkaan, mitä tuli tehtyä ja syötyä. Mitä se kenellekään kuuluu.
Ei kuulu muille eikä kiinnosta muiden tekemiset.
Lukemista erakoille, Henry Thoreau: Elämää metsässä ja Thomas Mertonin elämänkerta.
mua kiinostaa missä asumismuodossa erakot asustelee!!. onko se tönössä jossain Syrjä-suomessa vai kaupungin keskellä koirankopissa ja liikutaan silloin ulkona kun yhteiskunta nukkuu...