Mitä mieltä olette, että toinen vanhempi puhuu vastasyntyneelle englantia?

Vierailija kirjoitti:

Joillekin puhutaan kolmea eri kieltä. Ovat oppineet ne kielet.

Mun kotona puhuttiin kolme kieltä.

Äiti puhui meille lapsille suomea, isä puhui meille lapsille ranskaa sekä vanhempani kommunikoivat keskenään englanniksi. Opin sen englannin aika hyvin myös kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jani Sievinen mielestäni puhui lapsilleen vain englantia, tai ainakin jossain lehtijutussa niin väitti. Tästä jo parikymmentä vuotta. Ajattelin silloin, ettei ole Jani ihan penaalin terävin kynä. Mutta voisi olla ihan mielenkiintoista tietää, mitä kokeilusta seurasi.

Äiti oli norjalainen niin oppiko lapset ollenkaan suomea?

Nämä lapset oli ensimmäisestä avioliitosta, Susannan kanssa.

Tyypillistä. Suomalainen vanhempi on ihan idiootti, jos haluaa puhua lapsellensa englantia. Omaa äidinkieltään lapsillensa puhuvat Suomessa asuvat ulkomaalaiset sen sijaan ovat törkeyden huippu, puhukaa suomea pärrrrkele, tai menkää takaisin sinne mistä tulitte. Perussettiä.

Meillä puhutaan kotona neljää kieltä: suomea, venäjää, espanjaa ja englantia. Lapset puhuvat kaikkia neljää kieltä. Itse joskus mietin, että olisin voinut oikeastaan puhua lapsilleni venäjää tai englantia, koska suomi on heille oikeastaan täysin turha kieli. Kuvittelin vain naiivisti, että suomalaisten sukulaisten takia olisi kiva, että lapset osaisivat myös suomea, mutta eipä suomalaisia isovanhempia lapsenlapsensa paljon kiinnosta. No, ei kai siitä suomen osaamisesta haittaakaan ole.

Kannattaa ainakin näyttää lastenohjelmat englanninkielisinä eikä ällöinä suomidubbauksina. Mitä aiemmin opettelee sitä parempi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä puhutaan kotona neljää kieltä: suomea, venäjää, espanjaa ja englantia. Lapset puhuvat kaikkia neljää kieltä. Itse joskus mietin, että olisin voinut oikeastaan puhua lapsilleni venäjää tai englantia, koska suomi on heille oikeastaan täysin turha kieli. Kuvittelin vain naiivisti, että suomalaisten sukulaisten takia olisi kiva, että lapset osaisivat myös suomea, mutta eipä suomalaisia isovanhempia lapsenlapsensa paljon kiinnosta. No, ei kai siitä suomen osaamisesta haittaakaan ole.

On se silti hyvä olla niillä päässä.

Up tai ylös

(Riippuu kumpi vanhemmista äänessä)

Vierailija kirjoitti:

Lapselle pitää puhua omaa äidinkieltään. Jos äidillä ja isällä on eri äidinkieli, niin kumpikin puhuu omaansa. Lapsesta tulee näin kaksikielinen. Tiedän monia, jotka kuvittelevat, että lapsi saa jotain etua siitä, että vanhempi sönköttää sille jotain kyökkienglantiaan, mutta näin ei tietenkään ole. Yleensä nämä lapset harmittelevat isompina, mikseivät saaneet lapsena omaksua vanhempansa äidinkieltä.

Ei ole pakko puhua kyökkienglantia. Ainakin 99% AV-mammoista puhuu natiivintasoista englantia. 

Vierailija kirjoitti:

Suomenkieltä ei missään nimessä tule tuhota. Eri asia on se, että varsinkaan lisääntymisiässä olevat naiset ja miehet eivät puhu enää suomea, vaan jotain englannin ja suomen sekoitusta. Ulkosuomalaisena on usein hyvin haastavaa saada selvää puhelimen kautta kommunikoidessa, että mitä siellä suomen päässä oikein puhutaan kun sekaan täytyy työntää suomeksi väännetty englannin kielinen sana, josta saa kysellä, että mitä tarkoitti. Suoraan sanoen ärsyttää ja hävettää. Jos olisi edes englannin kielisenä pidetty sana niin helpottaisi ymmärtämistä ja silloin osaisin heti auttaa. Mutta kun saattaa tulla: Musta tää on niin lit. Ja sitten tuo "on lit" on sanottu todella suomalaisittain. Itse ihmettelee, että mikä on lit?

Olen ruosinkielinen äidinkieleltäni. Asutaan Saksassa, mies on skotti. Meillä puhutaan lapselle suomea, riikinruotsia, saksaa ja englantia skottimurteella. Lapsi 4-vee, on välillä hyvinkin sekaisin kielistä, mutta selvitään. Saattaa tulla lause: "Mommy, could you please antaa en gaffel tack?" :D Tarkoitus on, että lapsi valitsee ne pääkielensä tässä vuoden sisään ja alamme niihin panostaa.

Kuulostaa todella huolestuttavalta! Molempien vanhempien pitäisi puhua vain ja ainoastaan omaa äidinkieltään suoraan lapselle pihuessaan. Juuri tuolla tavalla eri kieliä sekoittamalla lapsi ei opi erottamaan kieliä toisistaan, eikä opi lopulta kunnolla mitään kieltä. Puhumaan opetteleva lapsi yhdistää tietyn kielen tiettyyn henkilöön. Siksi on tärkeää, että sama henkilö käyttää lapselle puhuessaan aina samaa kieltä. Tuosta sekoittelusta ei hyvää seuraa. Lapsi on jo niin iso, että voi olla jo myöhäistäkin saada kunnolla kielenkehitystä takaisin oikealle raiteelle, mutta yrittäkää nyt edes! Olen itse kaksikielinen opettaja, ja olen konsultoinut puheterapettia ja foniatria näihin kielenkehitykseen liittyviin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle pitää puhua omaa äidinkieltään. Jos äidillä ja isällä on eri äidinkieli, niin kumpikin puhuu omaansa. Lapsesta tulee näin kaksikielinen. Tiedän monia, jotka kuvittelevat, että lapsi saa jotain etua siitä, että vanhempi sönköttää sille jotain kyökkienglantiaan, mutta näin ei tietenkään ole. Yleensä nämä lapset harmittelevat isompina, mikseivät saaneet lapsena omaksua vanhempansa äidinkieltä.

Tämä. Äidinkieli on ns. tunnekieli. Tämän vuoksi vanhempien tulee puhua lapselle omaa äidinkieltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillekin puhutaan kolmea eri kieltä. Ovat oppineet ne kielet.

Mun kotona puhuttiin kolme kieltä.

Äiti puhui meille lapsille suomea, isä puhui meille lapsille ranskaa sekä vanhempani kommunikoivat keskenään englanniksi. Opin sen englannin aika hyvin myös kotoa.

Näin sen kuuluukin mennä, jos on useampi kuin kaksi kieltä käytössä. Olet varmasti oppinut aika tasavertaisesti suomea ja ranskaa, ja tosiaan saanut myös englannille hyvän pohjan. Vanhempasi ovat toimineet fiksusti pitäytyessään kumpikin omassa äidinkielessään suoraan sinulle puhuessaan.

Lapsenlapseni isä on ruotsinkielinen, äiti suomenkielinen. Keskenään vanhemmat puhuvat suomea. Lapset ovat ruotsinkielisessä päiväkodissa ja koulussa.

Molemmat ymmärtävät kumpaakin kieltä. Tosin puheenaloittaminen tuli vähän viiveellä. Kun minä puhuin suomea niin lapset kuuntelivat tarkasti. Tuli mieleeni että pienessä päässä kelaa että puhuuko mummi ruotsia vai suomea.

Tiedän myös tällaisen perheen, joten ei kummastuta enää. Mielestäni englantia voisi alkaa puhumaan vähän myöhemmin lorujen ja laulujen kautta tai vasta kun lapsella alkaa englanti koulussa.

Joskus kuulee intialaisten tai muiden aasialaisen näköisten ijmisten puhuvan kyökkienglantia lapsilleen, ja aik huonosti vielä. En usko, että se olisi paras ratkaisu.

Osaan erästä vierasta kieltä todella hyvin. Kun olin oppinut alkeet peruskoulussa, aloin myös harrastaa kieltä esimerkiksi lukemalla kirjoja, katsomalla netti-tv:tä ja hankkimalla kieltä puhuvia ystäviä. Sittemmin olen asunut maassa, jossa kieltä puhutaan, ja opiskellut kielestä itselleni yliopistotutkinnon. Nykyään teen töitä kääntäjänä ja harrastan edelleen kieltä myös vapaa-ajallani.

Ensinnäkään mieleeni ei tulisi ikinä väittää, että puhun tuota kieltä natiivitasolla. En puhu enkä tule koskaan puhumaankaan, vaikka kielitaitoni onkin huippuhyvä. Aina jää jokin pieni vivahde ymmärtämättä, aina äännän jonkin äänteen hieman pieleen, aina käytän jotain sellaista rakennetta, jota natiivi ei ikinä käyttäisin.

En myöskään ikinä puhuisi tuota kieltä lapselleni äidinkieleni sijasta. Lapsi ansaitsee mahdollisuuden kommunikoida vanhempansa kanssa sillä kielellä, joka on vanhemman ajatus- ja tunnekieli.

Onhan siitä varmasti hyötyä englannin oppimisessa, eikä haittaa vaikka vanhempi ei natiivitasoisesti puhuisikaan koska kyllä se sitten tarkentuu koulussa ja muissa yhteyksissä jos on puutteita. Mutta en tiedä onko siitä loppupeleissä muuta hyötyä kuin että saa vähän etumatkaa alkutaipaleelle.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siitä varmasti hyötyä englannin oppimisessa, eikä haittaa vaikka vanhempi ei natiivitasoisesti puhuisikaan koska kyllä se sitten tarkentuu koulussa ja muissa yhteyksissä jos on puutteita. Mutta en tiedä onko siitä loppupeleissä muuta hyötyä kuin että saa vähän etumatkaa alkutaipaleelle.

Tuollaista hyötyä varmasti on, mutta suhteessa suurempi haittaa taitaa tulla sen äidinkielen suhteen, jolla ajatella ja tuntea ja ilmaista itseään parhaiten.

Mä olen opiskellut korkeakoulututkinnon englanniksi, käytän englantia työssäni ja puhun sitä vapaa-ajallakin. En silti kuuna päivänä olisi puhunut lapsilleni englantia. Se ei ole mun tunnekieli ja aika harvassa on ihmiset, jotka kykenevät ilmaisemaan tarpeeksi laajasti itseään vieraalla kielellä. Mulla on ystävä, joka on asunut lapsuutensa ympäri maailmaa ja käynyt siis osan jo peruskoulustaan/vastaavasta englanniksi. Lisäksi hän on asunut Irlannissa nyt kohta 20 vuotta. Hänen mukaansa hän on tätä nykyä vähän puolikielinen: ei osaa enää suomea niin hyvin, mutta ei tunne että se englantikaan olisi hänen äidinkielensä.

Kyllähän kaikenlainen kielikylpy tekee hyvää, mutta tuleekohan kuitenkaan toteutettua. Meillä on kaksikielinen perhe (suomi/englanti) ja myös kuvittelin aikoinaan puhuvani lapsille ruotsia, mutta toisin kävi. Ei sitä arjen tiimmellyksessä ja kiireessä helposti muista pysyä itselle vieraassa kielessä. Minäkin huutaessa tai muuten kiireessä menen ihan lukkoon sanojen kanssa ja palaan oletuskieleeni, eli suomeen.

Lapset kyllä ovat oppineet molemmat kielet helposti ja osaavat jotain lasten loruja yms. muilla kielillä.

Mieheni vanhemmat puhuvat eri kieliä ja kaikki osapuolet katuvat, että opettivat vain sen äidin kielen. Mieheni huomaa ymmärtävänsä isänsäkin kielestä osia, mikä tulee täysin lapsena tätien ja setien kuuntelusta. Eli kyllä siitä kylvyttelystäkin jotain hyötyä on.

Ei mitään järkeä. Helpointa kaikille kun puhuu omaa äidinkieltään. Meidän tenava kasvaa kolmekieliseksi. Minä puhun suomea, mies äidinkieltään englantia ja hoidossa lapsi oppii asuinmaamme kieltä. Kotona lapsi ei kuule tuota kolmatta kieltä vaikka osaamme puhua sitä sujuvasti, mutta siitä huolimatta se on lapsen vahvin kieli.