Lue keskustelun säännöt.
Äidin tyttö puheet ja isyyden vähättely ärsyttää
Mehh
10.12.2022 |
Ottaa aivoon kun eräät minun sukulaiset puhelee jatkuvasti että meidän vauva on ihan "äitin tyttö". Kyllä, minun perään on jonkun verran mutta se on käsittääkseni ihan normaalia kun imettää ja on pääasiallinen lapsen hoitaja miehen ollessa töissä. Muutenkin tuntuu että miestä sorsitaan aina, että eihän se voi olla ikinä väsynyt tai stressaantunut elämästä kun se on "vain isä". Ihan ku sillä ei elämä olisi yhtälailla mullistunut tässä. Minun suku korostaa jatkuvasti sitä miten raskasta minulla varmasti on ja miten hienosti selviän, mutta tuntuvat loukkaantuvat jos uskallan mainita että enhän minä mikään yh ole tässä. Miehen omakaan suku ei kysele mieheltä mitään isyydestä, ei kehu häntä tai anna vertaistukea. Hän on huippu isä ja hellä ja huolehtiva ja osaa tehdä tasan samat asiat kuin minäkin, niin jotenkin harmittaa että miksei häntä arvosta kukaan muu kuin minä. Onko tämä ihan normaalia ettei miehestä kukaan isyydessä välitä vai olenko itse jotenkin vainoharhainen? Tai jos ei hänen jaksamista kukaan pohdi niin miksi minun vointia ja upeutta pitää jatkuvasti nostaa jalustalle, voisivat edes sen lopettaa kun alkaa jo hävettää tuommoinen.
P.s ollaan 25 vuoden kieppeillä ja ei, miestä ei häiritse nämä asiat vaan minua jostain syystä :D
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, varmasti vanhempanne ovat juuri sitä sukupolvea, kun isä ei todellakaan tehnyt samoja juttuja kuin äiti ja lastenhoito ylipäänsä oli naisen vastuulla. Mikset voi heille sanoa, että teillä on tasa-arvoinen suhde ja mies hoitaa vauvaa yhtälailla? Esimerkiksi meillä opetettiin vauva heti pullolle, että mieskin sai syöttää, ettei ollut vain minun tissien varassa.
Minkähän ikäinen on 25-vuotiaan vanhempi? Kyllä 50+ ikäluokan miehet tekevät kotona hommia ja hoitivat lapsiaan.
Ei ihan samalla tavalla mikä nykyisin on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, varmasti vanhempanne ovat juuri sitä sukupolvea, kun isä ei todellakaan tehnyt samoja juttuja kuin äiti ja lastenhoito ylipäänsä oli naisen vastuulla. Mikset voi heille sanoa, että teillä on tasa-arvoinen suhde ja mies hoitaa vauvaa yhtälailla? Esimerkiksi meillä opetettiin vauva heti pullolle, että mieskin sai syöttää, ettei ollut vain minun tissien varassa.
Minkähän ikäinen on 25-vuotiaan vanhempi? Kyllä 50+ ikäluokan miehet tekevät kotona hommia ja hoitivat lapsiaan.
Ei ihan samalla tavalla mikä nykyisin on mahdollista.
Puolisoni oli kotona 6 kk vuorotteluvapaalla lapsen kanssa, kunnes lapsi meni 2 v pph:lle hoitoon. Tästä on aikaa noin 17 vuotta.
Milla-Pellervo on kyllä niin isän tyttö! Siihen isän syliin niin nätisti nukahtaakin! Tuokin varmaan kuulostaisi vääränlaiselta kehulta?
Nimim. Iskän tyttö
Minusta on paljon enemmän valokuvia isän sylissä muksuna kuin äidin joka kertonee siitä kumpi minun kanssani enemmän touhusi. Varmaan juuri siksi minusta tuli isän tyttö. Pumppaa pulloon ja laita se isä syöttämään erityisesti siellä kylävierailulla jos halut huomiota siihen suuntaan siirtää.
Minun tyttöni ovat isin tyttöjä ja poikia täysin isin poika, hänelle ei kelpaa kuin isi. Minua harmittaa kuinka epä tasa-arvoisena isää ja äitiä pidetään. Äiti on lähivanhempi aina oletuksena. Erittäin loukkaavaa on ollut esim sairaalassa leikkuureissulla kun tyttö halusi isän kaveriksi, mutta lääkäri pyysi äitiä, josta lapsi itki monta viikkoa jälkeenpäin. Iskäx3
Vierailija kirjoitti:
Mies on perheen pää ja elättäjä. Akka hoitaa kodin ja lapset. Jotta näin on jämpti.
M60
Koskaan en oikeasti ole kuullut kenekään sanovan "näin on jämpti". Kai tuo on jo nykyään ihan puhtaasti merkki trollaamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai niille isovanhemmille voi ihan suoraan sanoa että on ikävää että vain äitiä huomoidaan kun molemmat kuitenkin hoitaa yhtälailla. Ehkä he ovat vain jämähtäneet omiin juttuihinsa... Jos suorin sanoisi niin varmaan hoksaisivat itsekin että elävät hieman takapajuisissa mielikuvissa jolleivat ihan tolloja ole....
Oma äitini ainakin tarvii aina välillä hieman hyväntahtoista ravistelua ja lopulta tuumaa että hyvä kun me lapset (ollaan kaikki yli 30v) välillä muistuttaa että maailma muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, varmasti vanhempanne ovat juuri sitä sukupolvea, kun isä ei todellakaan tehnyt samoja juttuja kuin äiti ja lastenhoito ylipäänsä oli naisen vastuulla. Mikset voi heille sanoa, että teillä on tasa-arvoinen suhde ja mies hoitaa vauvaa yhtälailla? Esimerkiksi meillä opetettiin vauva heti pullolle, että mieskin sai syöttää, ettei ollut vain minun tissien varassa.
Minkähän ikäinen on 25-vuotiaan vanhempi? Kyllä 50+ ikäluokan miehet tekevät kotona hommia ja hoitivat lapsiaan.
Ei ihan samalla tavalla mikä nykyisin on mahdollista.
Puolisoni oli kotona 6 kk vuorotteluvapaalla lapsen kanssa, kunnes lapsi meni 2 v pph:lle hoitoon. Tästä on aikaa noin 17 vuotta.
Mutta väitätkö, että tuollainen oli yhtä yleistä silloin kuin nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai se, että äidille AINA soitetaan, jos on kyse jostain lasten asiasta. Oli soittajana sitten omat vanhemmat, miehen vanhemmat, hoitopaikasta, muut sukulaiset ja ystävät. Ei koskaan soiteta isälle tai kysytä isän mielipidettä johonkin. Se rasittaa aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kai niille isovanhemmille voi ihan suoraan sanoa että on ikävää että vain äitiä huomoidaan kun molemmat kuitenkin hoitaa yhtälailla. Ehkä he ovat vain jämähtäneet omiin juttuihinsa... Jos suorin sanoisi niin varmaan hoksaisivat itsekin että elävät hieman takapajuisissa mielikuvissa jolleivat ihan tolloja ole....
Oma äitini ainakin tarvii aina välillä hieman hyväntahtoista ravistelua ja lopulta tuumaa että hyvä kun me lapset (ollaan kaikki yli 30v) välillä muistuttaa että maailma muuttuu.
Nämä mielikuvat on ap päässä. Miksi hän niitä paikuttaisi sanojien päähän?
Siis pitisikö heidän sanoa, että onpas äitin ja isän tyttö? Tai kivasti sä olet lapsen kanssa ja tietysti isäkin?
Tossa nyt ei ole kyllä yhtään mitään ennakkoluuloista ja ikävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun tyttöni ovat isin tyttöjä ja poikia täysin isin poika, hänelle ei kelpaa kuin isi. Minua harmittaa kuinka epä tasa-arvoisena isää ja äitiä pidetään. Äiti on lähivanhempi aina oletuksena. Erittäin loukkaavaa on ollut esim sairaalassa leikkuureissulla kun tyttö halusi isän kaveriksi, mutta lääkäri pyysi äitiä, josta lapsi itki monta viikkoa jälkeenpäin. Iskäx3
Oletteko eronneet? Vai miksi lääkäri valitsee paikalla olevan vanhemman? Meillä on isä vienyt lapsen lukuisia kertoja lääkäriin, kun astma oireili eikä lääkitys ollut tasapainossa.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Onhan sitä puhetta ollut että isiä ei juuri huomioida esim.neuvolassa. Pääasia kuitenkin että teillä toimii tasapuolinen vanhemmuus! Ulkopuolisillehan asia ei kuulu, mutta muutaman vuoden kuluttua miehesi osallistuva isyys kyllä näkyy kaikille kun vie tyttöä puistoon ja muualle siinä missä sinäkin.
Juu näistä on kyllä kuullut. On onnistunut järjestää niin että mies on ollut mukana lähes kaikilla neuvolakäynneillä ja täytyy sanoa että siellä on kyllä kysytty miehenkin kuulumisia ja näytetty ymmärrystä/ kiinnostusta häntäkin kohtaan. Se on tuntunut mukavalta.
Sitä vaan mietin välillä että onko lähipiirissä/ suvussa tämmöinen isyyden huomiotta jättäminen" monella muulla tuttua. Täällä muutama isovanhempi kirjoittanutkin että kokevat hoivaajat tasavertaisiksi ja huomioivat molempia. Eli toiset arvostaa myös isä ihmisiä ja heidän uutta elämäntilannettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sitä puhetta ollut että isiä ei juuri huomioida esim.neuvolassa. Pääasia kuitenkin että teillä toimii tasapuolinen vanhemmuus! Ulkopuolisillehan asia ei kuulu, mutta muutaman vuoden kuluttua miehesi osallistuva isyys kyllä näkyy kaikille kun vie tyttöä puistoon ja muualle siinä missä sinäkin.
Juu näistä on kyllä kuullut. On onnistunut järjestää niin että mies on ollut mukana lähes kaikilla neuvolakäynneillä ja täytyy sanoa että siellä on kyllä kysytty miehenkin kuulumisia ja näytetty ymmärrystä/ kiinnostusta häntäkin kohtaan. Se on tuntunut mukavalta.
Sitä vaan mietin välillä että onko lähipiirissä/ suvussa tämmöinen isyyden huomiotta jättäminen" monella muulla tuttua. Täällä muutama isovanhempi kirjoittanutkin että kokevat hoivaajat tasavertaisiksi ja huomioivat molempia. Eli toiset arvostaa myös isä ihmisiä ja heidän uutta elämäntilannettaan.
Luultavasti ne, jotka ei isää huomioi (naispuolisia?) ovat niitä, joiden miehet ei osallistuneet juurikaan lastenhoitoon ja päävastuu oli äidillä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin isin tyttö. Olin aina isin mukana. Sekös äitiä ärsytti.
Ärsyttää ehkä se, kun on vatsa ja reidet täynnä raskausarpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin isin tyttö. Olin aina isin mukana. Sekös äitiä ärsytti.
Ärsyttää ehkä se, kun on vatsa ja reidet täynnä raskausarpia.
Itse en käy ollenkaan uimassa raskausarpien takia, että ehkä ne muut asiat ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Tjaah. Kyllä minä kuuntelisin ennemmin tuota äidin ylistystä kuin sitä, että äidin nyt kuuluu sitä ja tätä, koska on äiti. Ja isä saa vaan vetää lonkkaa ja ei kai isän nyt tarvitse sitä ja tätä, kun se on äidin homma. Tätä minä jouduin kuuntelemaan. Esimerkiksi äitini nauroi päin naamaa, että ihanko totta lapsen isä jää kotiin puoleksi vuodeksi, että eikös se nyt ole ÄIDIN TEHTÄVÄ VAAN. Kyllä jäi ja hienosti jäikin.
HIENOSTI JÄIKIN. HIENO ÄITIN APURI, VOI ETTÄ MIKÄ MALLI-ISUKKI, HOITAA OMIA LAPSIAAN 😍
Niinpä. Niin kauan kun isän normaali osallistuminen saa kehuja osakseen, on varmaan ihan ok että joku joskus jossain kehuu äitiäkin. Sekin on aika uutta vielä.
Vierailija kirjoitti:
Milla-Pellervo on kyllä niin isän tyttö! Siihen isän syliin niin nätisti nukahtaakin! Tuokin varmaan kuulostaisi vääränlaiselta kehulta?
Nimim. Iskän tyttö
Minusta on paljon enemmän valokuvia isän sylissä muksuna kuin äidin joka kertonee siitä kumpi minun kanssani enemmän touhusi. Varmaan juuri siksi minusta tuli isän tyttö. Pumppaa pulloon ja laita se isä syöttämään erityisesti siellä kylävierailulla jos halut huomiota siihen suuntaan siirtää.
Tämähän on hyvin yleistä. Äitiä ja hänen puuhiaan lapsen kanssa ei valokuvaa kukaan. Äiti sensijaan haluaa tallettaa lapselle muistoja isän kanssa olemisesta. Isä ei pidä äidin vanhemmuutta kuvaamisen arvoisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai niille isovanhemmille voi ihan suoraan sanoa että on ikävää että vain äitiä huomoidaan kun molemmat kuitenkin hoitaa yhtälailla. Ehkä he ovat vain jämähtäneet omiin juttuihinsa... Jos suorin sanoisi niin varmaan hoksaisivat itsekin että elävät hieman takapajuisissa mielikuvissa jolleivat ihan tolloja ole....
Oma äitini ainakin tarvii aina välillä hieman hyväntahtoista ravistelua ja lopulta tuumaa että hyvä kun me lapset (ollaan kaikki yli 30v) välillä muistuttaa että maailma muuttuu.
Nämä mielikuvat on ap päässä. Miksi hän niitä paikuttaisi sanojien päähän?
Siis pitisikö heidän sanoa, että onpas äitin ja isän tyttö? Tai kivasti sä olet lapsen kanssa ja tietysti isäkin?
Tossa nyt ei ole kyllä yhtään mitään ennakkoluuloista ja ikävää.
Ei kai tarvitse koko ajan jauhaa miten on kummankaan tyttö/poika? Ja on ok ja tietysti mukavaa jos kerrotaan miten hyvä äiti oon mutta se mikä tuntuu itsestä pahalta on se ettei KERTAAKAAN kukaan puhu vahingossakaan isän panoksesta tai hoitotaidoista hyvää, ei vaikka asia tapahtuisi siinä heidän silmien alla. Toki jos joku pikku moka miehelle sattuu (vaikka samanlainen virhe jonka olen itsekin tehnyt ja sivustaseuraajat ovat siitä tietoisia) niin se on tietenkin maailman loppu ja "ota nyt äiti äkkiä lapsi syliin", vaikka mitään hätää ei lapsella ole isän sylissä. Ottaa aivoon ettei miehen suku kysele häneltä jaksamisia/ lapsen kuulumisia vaan soittelevat vain minulle sivuuttaen isän kokonaan. Ja pistää vihaksi myös että omat vanhempani tuntuvat kuvittelevan että tämä vanhemmuus on joku kilpailu, että jos miestä ei ignoorata tai hänen taitojaan jopa piikitellä niin se alentaa jotenkin minun arvoani äitinä. Eivät tunnu tajuavan että yhdessä ollaan tämä lapsi tehty ja kasvatettu tähän saakka tiiminä eikä minään kilpailijoina siitä kuka nyt hoitaa paremmin/ eniten/ kenen tyttö on/ jne. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin isin tyttö. Olin aina isin mukana. Sekös äitiä ärsytti.
Miten äiti näytti ärsytyksen? Jatkuiko aikuisuuteen asti?
ap
Kukaan ei kehu koska kukaan ei oleta että isä tekee lapsen kanssa yhtään mitään
Kyllä, koska tämä on vielä niin uutta, että isä osallistuu niin paljon! Ja ei, ei todellakaan joka perheessä edelleenkään. Esimerkiksi minun raskausaikanani mies oli todella monella neuvolakäynnillä mukana ja hänet kyllä huomioitiin hyvin. Siltikään kaikki isät eivät halua tulla. Vauvan synnyttyä mieheni oli synnärillä perhehuoneessa kanssamme ja oli ihan täysillä mukana ja hänet huomioitiin erittäin hyvin sielläkin. Oli kuukauden kotona alkuunsa samaan aikaan kanssani opettelemassa uutta arkea ja palasi sitten tietysti töihin ja nyt vauvamme on 5 kk ja tarkoitus on tässä jossain vaiheessa, että hänkin jää vanhempainvapaalle ja minä menen töihin. Mieheni on ihan tasavertainen vanhempi kanssani. Vauva on opetettu pullolle ja mieskin on voinut syöttää.
Ei ne noin 60v. isovanhemmat välttämättä ymmärrä näitä asioita, kun ei ole heille niin tuttua.