Mies haukkuu juopoksi, lihavaksi...
Juon viiniä pari pulloa viikossa, kahtena iltana siis. Masennusta ja surua on mielessä omien vanhempien ja läheisten menettämistä taivaspuolelle, yksinäisyyttäkin. Mies on kovin tunnekylmä, ei esim.koskaan ole lohduttanut tai halannut, jättää yksin itkemään ja lähtee pois, ulos tai kavereilleen.
Olen yrittänyt keskustella että haluaisin jotain yhteisiä harrastuksia, tarjouduin maksamaan meilld esim.kuntosali jäsenyydet, jossa voisimme olla yhdessä kolmesti viikossa urheilemassa, hän ei kiinnostunut. Yhteistä aikaa emme vietä kuin kauppa reissuilla. Hän usein haukkuu minua juopoksi, joka tuntuu tosi pahalta.
Olen sanonut että tahtoisin muuttaa elämääni ja keksiä harrasteita, jolloin sisältöä olisi vapaa-aikana. Muutin miehen asuntoon pari vuotta sitten, pienestä kylästä en ole löytänyt ystäviä. Aiemmin asuin isommassa kaupungissa, en käyttänyt viiniä viikottain, ehkä kerran kuussa yhtenä iltana ruokaillessa ystävän kanssa ravintolassa. Urheilin 5-6 päivänä viikossa ja nautin siitä.
Täällä on n.20km matkaa kuntosalille, joka on kovin kaukana syrjäseudulta. Koen tylsyyttä, surua, yksinäisyyttä, mutta miesystävän halveksuva ja mitätöivä asenne syö itsetuntoani päivittäin erinäköisten huomautusten muodossa, en osaa täyttää tiskikonetta oikein, valita oikeaa kattilaa ruoan tekoon tms. Olen vähän hyväsydäminen ja autan häntä monessa paperitöihin liittyvissä asioissa ja muissakin, mitä hän ei arvosta, pitää itsestään selvyytenä. Hoidan myös kotityöt ja siivouksen. Hän pihatyöt. Nyt hän on alkanut nimitellä minua juopoksi ja se sattuu. Tuommoinen juoppoakka jne. Tuntuu vaan niin musertavalta, kun en tiedä mitä teen, olen kai sitten juoppo, välillä läski (painoindeksin ylärajoilla, mutta myös lihasta kun ennen urheilin kovasti).
Olen sanonut että haluan lopettaa juomisen ja alkaa raittiiksi kokonaan, nollatoleranssi linjalle ja pyytänyt tukemaan. Tukea en saa, lähtee pois, ei halua keskustella mistään ja sitten haukkuu ja mitätöi taas, juopoksi nykyään. Tuntuu pahalta.
Ero ei ole hetkeen mahdollinen, mutta sitä suunnittelen ja lähdenkin kun saan rahaa kokoon tarpeeksi, en jaksa enää halveksuntaa, mitätöintiä, arvostamisen puute ja keskustelunpuute vaivaa. Tunnekylmyys myös ja se kun pitää yrittää aistia kokoajan mikä hänen olonsa on, raivoaako jostakin vai onko ns.kohtuullinen päivä.
Saatteko muut kuulla puolisoiltanne suoraan olevanne lihavia, juoppoja tms?
Kommentit (62)
Kyllä olen saanut kuulla vaikka mitä. Lähde, niin minäkin olen tekemässä.
Lisään vielä että suhteemme alussa hän ei ollut samanlainen, enkä minä. Ehkä tämä minun juomani 2 pll viiniä on kaiken syy. Mutta olen kokeillut että jätän sen pois joillakin viikoilla hän raivostuu silti jostakin eli olen ihan ihmeissäni mikä on kaiken syy. Kolmansia osapuolia ei ole, hän kyllä sanoo että ärsytän häntä tahallani? juomalla viiniä, että hänellä on niin pinna kireällä muutenkin. Onko syy siis minussa vai hänen omassa stressissään. Pettymys kyllä kalvaa kun mielessä muistuvat nuo "tuommoinen juoppoakka", on kyllä läskiä tullut yms. Olin ennen hyvin urheilullinen ja treenasin kilpatasolla, mutta kaikki jätin kun hänen kanssaan aloin yhteiselämään. Ei tunnu ystävälliseltä käyttäytymiseltä tuo nimittely, vetää kovin mieltä mustaksi ja syö itsetuntoni sekä arvostukseni nollaan. Olenko siis todellakin juoppoakka? (En käy ollenkaan baareissa, olen kotona juonut toisessa huoneessa syöden ja lukien). En huudata musiikkia tai pidä ääntä, mutta mietin olenko nyt oikeasti siis juoppoakka?
Joo, on tuo joskus tosi pahassa kännissä sanonut. Ja sehän ei muuta asiaa miksikään tietenkään, ihan yhtä paha on kuin sanois selvinpäin. Hänellä oli paha masennus, mistä toipui, ja nyt on kuin eri ihminen.
Sun tilanne on kammottava. Elämä valuu hukkaan. Et ole onnellinen, ilo on kuollut, ja suhde ei toimi.
Ei ole sun paikka siellä, paluu entisiin ympyröihin ois varmaan tosiaan paikallaan.
Mies ei tietenkään keskustele tai muutakaan, joten ne voi unohtaa, terapiat sun muut. Eiköhän tuo ole taputeltu? Pitää vaan nyt sietää ja odotella sitä hetkeä, kun pääset vihdoin matkaan ja voit jättää entisen taaksesi. Oisko muuten miehellä toinen, yleensä ne käyvät silloin todella töykeiksi, sanotaan.
Pitäiskö lopettaa juopottelu ja syöpöttely?
Turha miestä on syyttää.
Et sinä saa elämääsi muutettua paremmaksi tuon miehen kanssa.
Kahdella viikoittaisella viinipullolla et kyllä juopoksi pätevöidy.
Mies kuulostaa síalta, ja tilanteesi kohtuuttomalta. Joten Suomen Espoo julistaa täten yleisen sianjättöajan.
Ero, ASAP.
Vierailija kirjoitti:
Kahdella viikoittaisella viinipullolla et kyllä juopoksi pätevöidy.
Mies kuulostaa síalta, ja tilanteesi kohtuuttomalta. Joten Suomen Espoo julistaa täten yleisen sianjättöajan.
Ero, ASAP.
Yksikin pullo riittää kyllä tuohon titteliin jos se on joka viikkoista.
Miksi kiusaat itseäsi, ei ole pakko.
Siis miten oma mies tai nainen ei tue? Miksi mitätöi? Toisen kanssa olo pitäisi tuntua hyvältä, nyt tuossa ei ole mitään hyvää. Jos toinen nimittelee, aiheetta tai aiheellisestikin, se ei ole auttavan käden tarjoamista tai tukemista, vaan lähinnä henkistä väkivaltaa. Pahalta kuulostaa kyllä jos omani nimittelisi juopoksi tai lihavaksi, miksi ihmeessä lannistaa. Jos on omaa stressiä, ei ole oikein että toinen joutuu kokoajan varomaan ettei "ärsyttäisi", ei kai kukaan juo viiniä ärsyyttääkseen? Tai elä ärsyttääkseen?
Minä olen ollut eroni jälkeen lihava ja juoppo. Siksi kai niitä hyviä miehiä ei ole näkynytkään. Mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tsemppaan itseni. Tärkeintä on alkoholista luopuminen puoleksi vuodeksi. Tai sallin että saan pari ottaa, jos tulee sellainen tilanne. Muut asiat sitten tulee siinä perässä.
Nyt menossa 14 vrk raittiina.
Tärkeintä nyt on lopettaa viinin juominen tai vähennät ainakin puoleen, muuten olet pian masentunut ja viiniä alkaa kulua lisää. Alkoholisoituminen käy hyvin nopeastikin. Ja terveyshän se on ykkösasia. Totta kai saat lohtua kun viini hiljalleen antaa euforisen olon, mutta tuollainen itsepetos ei tee hyvää. Pian olet voimaton, etkä saa enää asioitasi kuntoon, mitä kauemmin tuo kurja tilanne kotona jatkuu.
Muista urheilutaustasi ja yritä sitä kautta saada voimia. Hienoa, että sulla on suunnitelma, pidä siitä kiinni, onnistut lopulta, täytyy vaan sinnikkäästi vielä jaksaa. Toivoa ja uskoa! Tsempit!!
Ohhoh, olet yksin, menettänyt rakkaitasi yläkertaan ja mies ei tue. En ymmärrä miten joku vaan kääntää selkänsä ja lähtee ulos jos toinen on surullinen tai itkee. Tässä on vain yksi tie ja se on lähteminen. Muuten jäät poljettavaksi ja haukkumasanat tilanteessasi ovat kyllä kovia ja ikäviä. Ehkä olet sitten juoppoakka kun juot ilmeisemmin suruusi viiniä. Silloin tukisin eroon siitä, mutta tuki ei ole nimittelyä ja halventamista.
Omat asiat olleet aina siinä jamassa että jos mies onkin toksinen idiootti niin pääsen heti eroon.
Ihan kauhea ukko, sun pitäs lähteä oman mielenterveytesikin takia ja just sen takia ettet alkoholisoituisi!
Olen tuo # 11 ja olen tajunnut että osittain juopotteluni on johtunut kun sain itseni irti huonosta liitosta. Kuitenkin ajaduin senkin jälkeen onnettomiin ihmissuhteisiin, joissa juopottelin. Toisen ihmissuhteen jälkeen se jäi ikäänkuin päälle, mutta katkaisin itse tissuttelun. Alkoholismista olen kuitenkin oppinut, että mitä enemmän juot, sitä enemmän sulla on vaara sairastua alkoholismiin. Mutta tietääkseni aika kauan saa pämpätä, että tulee ihan varsinainen alkoholiriippuvuus
Sen takia uskon että sekä mulla että sulla on mahdollisuus repäistä itsemme vielä irti!
Ja tuosta että lopetat juomisen kokonaan. Se on sun oma päätös, mutta mieti haluato oikeasti siitä luopua ja miksi? Senkö takia kun sulle on kerrottu että alkoholistin pitää lopettaa? Oletko varma että olet alkoholisti. Sillä vaan että älä lupaile sille miehelle sellaisia lupauksia mitä et pysty tai halua pitää. Jossain morkkiksissasi..
Ap:lle olisi kyllä paljon asiaa. Nyt täytyy kyllä sanoa että koeta kasvatta itsetuntoasi. Hyvä itsetunto juuri tuossa tilanteessa sanoisi "en ansaitse tällaista, en kuuntele tälläistä" tiedän koska itsekin olen ollut tilanteessa, jossa olen sietänyt kaikenlaista, vaikka olisin ansainnut parempaa. Ulkopuolisena on helppo nähdä. Mullakin on /oli rakentunut itsetunto urheilullisuuden yms ympärille. Nyt yritän pikkuhiljaa rakentaa aitoa itsetuntoa ja -rakastamista.
Painoasi et kertonut mutta juoppo olet.
Sun viinipullot eivät ole syy, vaan syy on mies. Minä join keskimäärin 20 cl viiniä viikossa, mutta miesystävä huomautteli jatkuvasti juomisesta. Kerran nalkutti yhdestä glögipullosta, noloa vaan, että se oli holiton glögi. Vahti myös nk. läskejäni, vaikka olen hoikka juoksunharrastaja. Tuttua tuo, etten osannut tehdä mitään oikein. Onneksi ei asuttu yhdessä ja minulla talous kunnossa. Mies hämmästyi, kun lopetin suhteen.
Kuulostaa hyvin tutulta tarinalta. Minunkin mieheni olettaa, että elän ärsyttääkseni häntä. Kaikki mitä teen, joka häntä tuntuu ärsyttävän, on tehty tahallaan? Tahallisia tai tahattomia väärinymmärryksiä, kummin vaan, mutta olisi tosiaan mielenkiintoista tietää miksi joku ihminen luulee että toinen tekee asioita ihan vaan häntä ärsyttääkseen? Kenelläkään näkemystä?
Kaksi pulloa viikossa ei tee sinusta juoppoa, mutta terveyttäsi se verottaa. Kannattaa vähentää ensin vaikka yhteen pulloon jos et kerrasta voi lopettaa. Sisäelimet tarvitsee taukoja juomisesta, muuten voi alkaa rasvamaksa kehittyä. Suhteesi kuulostaa myrkylliseltä ja tuntuu että se on tosiaan muuttanut sinua entisestä itsestäsi haitallisempaan suuntaan. Jätä äijä ja saa itsesi takaisin.
No mun mieheni ei hauku lihavaksi vaikka olen ylipainoinen. Käytän hyvin harvoin alkoholia eli juopoksi ei voi haukkua. Tukea en kyllä saa puolisolta,mutta olen siihen tottunut.