Mies haukkuu juopoksi, lihavaksi...

Juon viiniä pari pulloa viikossa, kahtena iltana siis. Masennusta ja surua on mielessä omien vanhempien ja läheisten menettämistä taivaspuolelle, yksinäisyyttäkin. Mies on kovin tunnekylmä, ei esim.koskaan ole lohduttanut tai halannut, jättää yksin itkemään ja lähtee pois, ulos tai kavereilleen.

Olen yrittänyt keskustella että haluaisin jotain yhteisiä harrastuksia, tarjouduin maksamaan meilld esim.kuntosali jäsenyydet, jossa voisimme olla yhdessä kolmesti viikossa urheilemassa, hän ei kiinnostunut. Yhteistä aikaa emme vietä kuin kauppa reissuilla. Hän usein haukkuu minua juopoksi, joka tuntuu tosi pahalta.

Olen sanonut että tahtoisin muuttaa elämääni ja keksiä harrasteita, jolloin sisältöä olisi vapaa-aikana. Muutin miehen asuntoon pari vuotta sitten, pienestä kylästä en ole löytänyt ystäviä. Aiemmin asuin isommassa kaupungissa, en käyttänyt viiniä viikottain, ehkä kerran kuussa yhtenä iltana ruokaillessa ystävän kanssa ravintolassa. Urheilin 5-6 päivänä viikossa ja nautin siitä.

Täällä on n.20km matkaa kuntosalille, joka on kovin kaukana syrjäseudulta. Koen tylsyyttä, surua, yksinäisyyttä, mutta miesystävän halveksuva ja mitätöivä asenne syö itsetuntoani päivittäin erinäköisten huomautusten muodossa, en osaa täyttää tiskikonetta oikein, valita oikeaa kattilaa ruoan tekoon tms. Olen vähän hyväsydäminen ja autan häntä monessa paperitöihin liittyvissä asioissa ja muissakin, mitä hän ei arvosta, pitää itsestään selvyytenä. Hoidan myös kotityöt ja siivouksen. Hän pihatyöt. Nyt hän on alkanut nimitellä minua juopoksi ja se sattuu. Tuommoinen juoppoakka jne. Tuntuu vaan niin musertavalta, kun en tiedä mitä teen, olen kai sitten juoppo, välillä läski (painoindeksin ylärajoilla, mutta myös lihasta kun ennen urheilin kovasti).

Olen sanonut että haluan lopettaa juomisen ja alkaa raittiiksi kokonaan, nollatoleranssi linjalle ja pyytänyt tukemaan. Tukea en saa, lähtee pois, ei halua keskustella mistään ja sitten haukkuu ja mitätöi taas, juopoksi nykyään. Tuntuu pahalta.

Ero ei ole hetkeen mahdollinen, mutta sitä suunnittelen ja lähdenkin kun saan rahaa kokoon tarpeeksi, en jaksa enää halveksuntaa, mitätöintiä, arvostamisen puute ja keskustelunpuute vaivaa. Tunnekylmyys myös ja se kun pitää yrittää aistia kokoajan mikä hänen olonsa on, raivoaako jostakin vai onko ns.kohtuullinen päivä.

Saatteko muut kuulla puolisoiltanne suoraan olevanne lihavia, juoppoja tms?