Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei tunnu haluavan minulta mitään, silti ero ei ole kuulemma vaihtoehto
09.12.2022 |
Mies ei halua seksiä kuin kerran, kaksi kuussa. Muun ajan on onnellisen tyytyväinen ilmankin. Mies tulee kanssani saunaan, mutta saunassa vain peseydytään ja saunotaan, ei tehdä mitään muuta. Mies tulee kanssani lenkille, ja siellä jutellaan niitä näitä, mutta ei koskaan mitään vakavaa tai epämukavaa.
Lapsia on ollut aina vaikea saada hoitoon (meillä on kolme nyt jo kouluikäistä lasta, esikoinen yläkoulussa ja kaksoset viidennellä luokalla), joten miehellä ei nykyäänkään tule mieleen että voisi joskus itse ehdottaa että vanhempansa ottaisivat yökylään, ja tehtäisiin jotain. Muutaman kerran vuodessa he pyytävät lapset yökylään, ja silloin mies on mieluiten kotona.
Kolme jo sovittua menoa on peruuntunut vuoden sisään, miehen aloitteesta, mutta sen ei kuulemma pitäisi minua haitata koska "kyllä hän haluaa tehdä ja mennä minun kanssani".
Moni asia on hänestä niin, että kyllä hän on mielessään suunnitellut ja kyllä hän joskus ajattelee jotain minuun/meihin liittyvää, ja sen ajatuksen pitää riittää. Ennen minun syntymäpäivää, äitienpäivää ja joulua hän kyselee tuskastuneena että mitä lahjaksi? Ja kun kysyn että eikö hän osaisi itse miettiä mistä voisin pitää, hän tuskastuu että ei osaa.
Koko ajan tunnen itseni turhemmaksi ja tylsemmäksi, rumaksi ja ei-haluttavaksi.
Mies vaan porskuttaa perustyytyväisenä päivästä toiseen.
Meillä on siis mukavat, tavalliset lapset, ei rahahuolia ja molemmilla myös omia harrastuksia. Miehelle olen ilmeisesti kiva kämppis ja kodinhoitaja, mutta kun sanon tämän ääneen, mies suuttuu, sanoo että asia ei ole noin ja sitten hän poistuu tilanteesta jättäen minut yksin tunteideni kanssa.
Loppusanat: en vastaa ilkeilyihin. Jos joku sai tästä vertaistukea niin hyvä niin.
Kommentit (63)
Kiitos vastauksista.
Olen puhunut, olen ollut puhumatta. Mies nyökyttelee että ymmärrän, ymmärrän. Olen kertonut, että toivon häneltä oma-aloitteisuutta. Olen kertonut, että en halua olla perheen ja parisuhteen projektipäällikkö, vaan tulla hemmotelluksi itsekin.
Se ei ole sama asia saada aina ja joka kerta lahja, jonka on itse valinnut.
Se ei ole enää viidentoista vuoden jälkeen kivaa, että itse on aina se joka järjestää, tekee aloitteen, suunnittelee ja haaveilee.
Eikä se minusta voi mennä niin, että jos toivon parisuhteelta jotakin, olen siitä yksin vastuussa. Kun aikaisemmin tein tämän aloitteen, olin juuri ymmärtänyt itsestäni sellaisen, että en enää ajattele tekeväni jotain asiaa yhdessä miehen kanssa. Joko voidaan mennä koko perhe kylpylään, tai menen elokuviin/keikalle lasten kanssa, tai ystävän, tai yksin.
Mies on poistunut valikoimasta, koska a) kokee lastenhoidon pyytämisen hankalana (tässä voi olla taustalla jotain, mitä ei ole kertonut. Mutta ei ole minun vikani, jos en tiedä jotain tärkeää jos sitä ei ole minulle kukaan kertonut), ja b) hän tykkää useimmiten laskea miten paljon mikäkin maksaa ja voivotella, että ai, ai miten kallista. En todellakaan ole tuhlaamassa omaisuutta johonkin "turhaan", mutta en myöskään jaksa kuulla, miten ahdistavan kallista on kylpylässä olla, jos olen sellaista ehdottanut että kahdestaan mentäisiin.
Myös minä haluan kuulla, että mies haluaa tehdä jotakin kanssani, ja tekee asiat mahdolliseksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin täysin samassa tilanteessa, jopa 10 vuotta. Nyt eronneena pari vuotta. Mies ei koskaan halunnut tehdä mun kanssa mitään. Kerran sanoi että joskus voisi iltakävelyllä käydä. Mutta eipä sekään toteutunut kuin ehkä kerran vuodessa. Näin siis kuopuksen 1-v synttärestä lähtien.
Alue: Aihe vapaa
Luulen, että jos ap:n mies veisi ap:n kellariin ketjuihin kiinni ja antaisi kunnon kyydit, voisi aloituksen ongelma ratketa.