Uskallan väittää että puolet täällä olevista ihmisistä ei tiedä mitä rakkaus oikeasti on

Suurin rakkaus on Jumalan Rakkaus, sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan poikansa, jotta yksikään ei hukkuisi.

Et tiedä sinäkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäjä sitten on? Ja millä perusteella?

Oikean rakastumisen tunteen koin noin 16 vuotiaana. Tunne käsittämättömän euforinen. Sen jälkeen ei ole samaa tunnetta ollut vaikka naisia riittänyt.

En epäile tunteen aitoutta, olen itsekin vastaavan nuorena kokenut, mutta se oli vain teinirakkautta, "puppy love". Mielestäni se on vain palavaa ihastumista, ei rakkautta. Vastaavaa ei yleensä koe aikuisena, koska aivot ja tunteet kehittyvät.

Tietenkään kukaan ei tiedä tuon alkuperäisen kommentoijan rakkaudesta, mutta monellakin on surullinen kohtalo jäädä haikailemaan samanlaisia tunteita kuin mitä koki nuorena. "Ensirakkautta". Todella monella kyse ei kuitenkaan ole rakkaudesta lainkaan, vaan yksinkertaisesti hullaantuu koska ei ole kokemusta mistään ja hormonit käyvät ylikierroksilla. Tämä voi tapahtua lähes kenen tahansa kanssa. Ei siis ole paljoakaan väliä kuka siihen toiseksi osapuoleksi sattuu, koska kyse ei ole rakkaudesta ollenkaan. Itse olin aivan hullaantunut ihmiseen, joka jälkikäteen ajateltuna ei sopinut minulle yhtään. Olimme aivan erilaiset emmekä koskaan ymmärtäneet toisiamme oikeasti, mutta tunne oli silti suuri koska ei ollut koskaan kokenut vastaavaa. 

Olisi kamalaa jos edelleen metsästäisi vastaavaa tunnetta eikä pitäisi nuoruuden hullaantumisen rinnalla paljon tärkeämpiä ja kestävämpiä tunteita minään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäjä sitten on? Ja millä perusteella?

Oikean rakastumisen tunteen koin noin 16 vuotiaana. Tunne käsittämättömän euforinen. Sen jälkeen ei ole samaa tunnetta ollut vaikka naisia riittänyt.

Useat rakastuvat rakastumisena olemiseen  ja etsivät uutta rakastumisen tunnetta, kun entinen hiippuu pois.

Rakastuneena saa paljon enemmän töissäkin aikaan ja tulee kierrettyä maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäjä sitten on? Ja millä perusteella?

Oikean rakastumisen tunteen koin noin 16 vuotiaana. Tunne käsittämättömän euforinen. Sen jälkeen ei ole samaa tunnetta ollut vaikka naisia riittänyt.

En epäile tunteen aitoutta, olen itsekin vastaavan nuorena kokenut, mutta se oli vain teinirakkautta, "puppy love". Mielestäni se on vain palavaa ihastumista, ei rakkautta. Vastaavaa ei yleensä koe aikuisena, koska aivot ja tunteet kehittyvät.

Tietenkään kukaan ei tiedä tuon alkuperäisen kommentoijan rakkaudesta, mutta monellakin on surullinen kohtalo jäädä haikailemaan samanlaisia tunteita kuin mitä koki nuorena. "Ensirakkautta". Todella monella kyse ei kuitenkaan ole rakkaudesta lainkaan, vaan yksinkertaisesti hullaantuu koska ei ole kokemusta mistään ja hormonit käyvät ylikierroksilla. Tämä voi tapahtua lähes kenen tahansa kanssa. Ei siis ole paljoakaan väliä kuka siihen toiseksi osapuoleksi sattuu, koska kyse ei ole rakkaudesta ollenkaan. Itse olin aivan hullaantunut ihmiseen, joka jälkikäteen ajateltuna ei sopinut minulle yhtään. Olimme aivan erilaiset emmekä koskaan ymmärtäneet toisiamme oikeasti, mutta tunne oli silti suuri koska ei ollut koskaan kokenut vastaavaa. 

Olisi kamalaa jos edelleen metsästäisi vastaavaa tunnetta eikä pitäisi nuoruuden hullaantumisen rinnalla paljon tärkeämpiä ja kestävämpiä tunteita minään.

Hyvää pohdintaa. Yläpeukutin.

Ap

Minulla on 1v tytär ja oli pakko tulla tänne kertomaan miten rakastunut olen häneen. Ei tälläistä onnea ja rakkautta voinut kuvitella olevan olemassakaan. Toki häntä rakasti jo ennen syntymää ja vastasyntyneenä mutta tuntuu että rakkaus on vain kasvanut tämän vuoden myötä. Silmät on avautuneet myös kaikille lapsille vaikka ennen omaa lasta en ollut mitenkään erityisen lapsirakas.

Äitiys on maailman ihanin asia mutta myös raskasta. Tuntuu että on tavallaan kuin alkuhuumassa mutta potenssiin sata. :)

Mulla sama oman pienen poikani kanssa. Hän on reilu 1-vuotias, ja joka aamu odotan innolla että hän herää ja näen hänet taas <3 Usein mietin miten ihanan pojan olemmekin saaneet, vaikka lapsi on kaikkea muuta kuin helppo ja rauhallinen. Silti hän on mielestäni maailman ihanin taapero, ja halailen ja pussailen häntä monta kertaa päivässä ja kerron miten ihana hän on ja miten paljon äiti rakastaa.

Ja minä kun olin yli kolmekymppiseksi niitä, jotka luuli etteivät lasta halua ollenkaan. Nyt en enää osaa kuvitellakaan elämää ilman tuota ihanaa poikaa.

Rakkaus lapseen tulee sitten uudelleen, kun on lapsenlapsia. Minä ainakin rakasten heitä ainakin yhtä paljon kuin omia lapsia ja heti on kauhea ikävä, kun ovat poissa silmistä. t.mummeli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väittäjä sitten on? Ja millä perusteella?

Oikean rakastumisen tunteen koin noin 16 vuotiaana. Tunne käsittämättömän euforinen. Sen jälkeen ei ole samaa tunnetta ollut vaikka naisia riittänyt.

Useat rakastuvat rakastumisena olemiseen  ja etsivät uutta rakastumisen tunnetta, kun entinen hiippuu pois.

Välittäjäainenarkkareita nämä.

Nii on

ilman omaa lasta ei voi tietää mitä on rakkaus

Voi tietään parin Tinder-treffin jälkeen, tai sitten ei... Ei se kertoja katso. Sen ainoan kerran kun olen ollut itse rakastunut, niin kyllä jo ensitapaamisella oli aika sekaisin tyypistä, vaikken edes tiennyt miksi - eikä hän ollut esim. fyysisesti omaa tyyppiäni. Mutta että kyllä jotain voi tapahtua hyvin nopeasti. 

Olen myös kerta toisensa jälkeen "antanut mahdollisuuden" jollekin hyvälle tyypille (esim. useamman kuukauden ajan), eikä se ole koskaan rakastumiseen johtanut. Eli jos aloitus oli aivopesuyritys Tinderöijille antamaan aloittajalle mahdollisuus vaikka hän ei ole viehättänyt treffikumppaneitaan, niin se ei kyllä kokemukseni mukaan ole toimiva juttu, sorry.

Vierailija kirjoitti:

Voi tietään parin Tinder-treffin jälkeen, tai sitten ei... Ei se kertoja katso. Sen ainoan kerran kun olen ollut itse rakastunut, niin kyllä jo ensitapaamisella oli aika sekaisin tyypistä, vaikken edes tiennyt miksi - eikä hän ollut esim. fyysisesti omaa tyyppiäni. Mutta että kyllä jotain voi tapahtua hyvin nopeasti. 

Olen myös kerta toisensa jälkeen "antanut mahdollisuuden" jollekin hyvälle tyypille (esim. useamman kuukauden ajan), eikä se ole koskaan rakastumiseen johtanut. Eli jos aloitus oli aivopesuyritys Tinderöijille antamaan aloittajalle mahdollisuus vaikka hän ei ole viehättänyt treffikumppaneitaan, niin se ei kyllä kokemukseni mukaan ole toimiva juttu, sorry.

No nyt oli kyllä kaukaa haettu juttu toi loppu.

Ap

Rakkaus on siitä ovela asia, että mitä tahansa voi kutsua rakkaudeksi. Ulkopuoliset voivat sitten tietysti olla eri mieltä

Ei se ole se rakastuminen vaan rakkaus. Rakastuminen voi lyödä aivan järjettömän lujaa ihmiseen ja helposti luulee, että tässä se elämän suurin rakkaus nyt on. Se tunne voi johdattaa oikeasti harhaan. Rakastaminen on tietoinen päätös. Se on paljon syvempi ja kestävämpi asia kuin rakastuminen ja se on minusta irrallinen kaikesta seksuaalisuudesta, joka usein kuuluu romanttiseen rakkauteen. Rakastumisessa seksuaalisuus on vahvasti läsnä.

Ja puolet tietää, mutta kumpi puoli?

Vierailija kirjoitti:

Nii on

ilman omaa lasta ei voi tietää mitä on rakkaus

Rakkaus omaan lapseen on ihan eri asia kuin mikään muu rakkaus, joten ilman omaa lasta voi tietää mitä on parisuhderakkaus, siihen tarvitsee vain kumppanin.

Rakkauksia on erilaisia, ja olen samaa mieltä ap:n kanssa, että täällä tuntuu pyörivän ihmisiä jotka eivät ole koskaan rakastaneet edes lemmikkiään. Parisuhteissakin ollaan, jopa naimisissa, ja on lapsiakin, ja silti ei rakasteta edes sen vertaa omaa perhettä, etteikö omat rahat menisi kaiken edelle. Ehkä he rakastavat oikeasti vain rahaa. Ja itseään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 1v tytär ja oli pakko tulla tänne kertomaan miten rakastunut olen häneen. Ei tälläistä onnea ja rakkautta voinut kuvitella olevan olemassakaan. Toki häntä rakasti jo ennen syntymää ja vastasyntyneenä mutta tuntuu että rakkaus on vain kasvanut tämän vuoden myötä. Silmät on avautuneet myös kaikille lapsille vaikka ennen omaa lasta en ollut mitenkään erityisen lapsirakas.

Äitiys on maailman ihanin asia mutta myös raskasta. Tuntuu että on tavallaan kuin alkuhuumassa mutta potenssiin sata. :)

Höpsis.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole se rakastuminen vaan rakkaus. Rakastuminen voi lyödä aivan järjettömän lujaa ihmiseen ja helposti luulee, että tässä se elämän suurin rakkaus nyt on. Se tunne voi johdattaa oikeasti harhaan. Rakastaminen on tietoinen päätös. Se on paljon syvempi ja kestävämpi asia kuin rakastuminen ja se on minusta irrallinen kaikesta seksuaalisuudesta, joka usein kuuluu romanttiseen rakkauteen. Rakastumisessa seksuaalisuus on vahvasti läsnä.

Jos kyse on parisuhderakkaudesta, niin seksuaalisuus on vahvasti läsnä, muuten se on jotain muuta rakkautta kuin parisuhderakkautta. Rakkauksiahan on monenlaisia, vanhemman ja lapsen välistä, sisarusten välistä, ystävien välistä, ihmisen ja eläimen välistä... Mutta missään muussa seksuaalisuus ei ole läsnä kuin parisuhderakkaudessa.

Jos joku tunne johtaa harhaan, se on vain ihastumista, ei rakastumista joka sitten on sitä rakkautta jatkuessaan.

Mielestäni joku joskus kuvaili "mitä rakkaus on" hyvin, se on sitä että hyppäisi luodin eteen pelastaakseen toisen. Jos ei nyt ihan noin radikaalia, niin ainakin se että haluaa huolehtia toisesta, se on syvää välittämistä toisen hyvinvoinnista loppuun asti.

Kun rakkaus on vaihtunut vihaksi ja siitä lopulta laimentunut välinpitämättömyydeksi, on vasta selvinnyt rakkauden illuusiosta.